[K-mafian lisäyksiä ja korjauksia - viimeksi klo: 16.00]
HG pyysi edellisen päreen kommentissaan: Soita huomenna ole ystävällinen (päivällä siis).
1
Minulla ei ole sinun kanssasi [ainakaan päiväsaikaan] mitään sellaisia asioita selvitettävänä, joista en voisi puhua tässä kommenttilaatikossa.
Toisaalta - nekin asiat, joita sinulla yleensä on sanottavana, ovat sen verran henkilökohtaista luokkaa, etten katso olevani kompetentti ilmaisemaan niistä edes omaa mielipidettäni, koska en valitettavasti kovin hyvin ymmärrä niitä, vaikka olenkin joskus ollut huomaavinani, että niissä piilee joku tietty tärkeäkin pointti, joka kuitenkin sekoittuu aivan liikaa kirjoittajan omiin traumoihin.
Traumoista meidän ajattelumme toki kumpuaa [jopa 'matema-fyysikoilla' - sanokaa minun sanoneen], mutta niitä pitää käyttää varovasti ja taitavasti ajattelumme suuntaajina.
Yhtä lailla on tietysti turha panna päätä [subjektiviteettia] pensaaseen ja selittää kaikki matematiikalla [vakioimalla muuttujien arvot 'vaikka väkisin'], jotta voisi olla muka objektiivinen suhteessa itseensä ja maailmaan.
Matematiikasta, teknologiasta ja niihin perustuvasta toiminnallisesta pragmatiikasta [?;\] ei yleensä ole toivottuja positiivisia seurauksia, mikäli ihmisiltä, jotka niiden varaan elämänsä rakentavat, puuttuu moraalinen selkäranka.
Mahatma Gandhi opetti meille etiikasta ja poliittisesta tahdosta jotain sellaista, minkä kolonialismi [eli rasismi ja totalitarismi] yritti tukahduttaa, ja jonka [paradoksaalista kyllä ] demokraattinen liberalismi sittemmin vesitti kapitalistiseksi kulutus-teknokratiaksi, josta puuttuu täysin esim. alkukristillisen yhteisöllisyyden eskatologis-optimistinen eetos tai edes 1800-luvun [modernismin suuri vuosisata] kehitysoptimismi.
Teemme töitä voidaksemme vain kuluttaa mahdollisimman vapaasti ja mahdollisimman paljon [esim. valita sadasta eri vaihtoehdosta jotain tuotetta ja heittää loput kaatopaikalle], etsiä elämyksiä kuin viimeistä päivää [esim. sopulimainen, kaiken alleen raiskaava massaturismi], nauttia entistä addiktoituneemmin kaupallisen kulttuurin hedelmistä [jossa lääke-, huume- ja terveysvaikutteisuus ovat yksi ja sama trendi tuotannollisesti].
Mutta kas! - kaiken tämän intohimoisen liberaali-demokraattiselle systeemille omistautumisen jälkeenkin: mikä on meidän lopullinen 'erorahamme'? - Kammottavaa kyllä - se on yhä edelleen kuolema, jota emme pystyneet voittamaan edes kapitalismia palvottuamme [ja emme varsinkaan silloin].
Luulenpa, että pakana-kuluttajat saattavat aika ajoin hämmästellä, miksi alkukristityt suhtautuivat kuolemaan niin käsittämättömällä tavalla. Hehän suorastaan odottivat sitä [koska heille oli luvattu kuolemanjälkeinen pelastus, kun taas kuluttaja-robotille on luvattu vain maanpäällisen nautinnon turruttava loputtomuus].
Kehitys-optimismi sen sijaan lienee jo lopullisesti läpikäyty vaihe ihmiskunnan historiassa, sillä kukapa [lukuunottamatta Esko Valtaojan kaltaisia 'sympaattisia' tekno-naivisteja, joille bruttokansantulokin mittaa pätevästi ihmisen onnellisuuden määrää (voi ei!)] nyt enää uskoo ihmiskunnan loistavaan tulevaisuuteen?
Voisimmekin [tai tietysti vain eräät meistä, koska pakanamaailma elää aina vain epäjumalistaan: rahasta ja idoleista] 'kokeilla' uudestaan eskatologista optimismia.
Sitäpaitsi loppuhan on koko ajan lähempänä, sillä maapallo tuskin kestää yli 10:n miljardin ihmisen jatkuvasti kasvavaa elintasoa. Ainakin on selvää, ettei maapallolla vältytä kansainvaelluksiin verrattavilta väestösiirtymiltä kehitysmaista USA:han ja Eurooppaan. Tämä prosessi ei tule olemaan pelkästään rauhanomainen, kuten eivät olleet ne edellisetkään Rooman valtakunnan luhistuessa ja eurooppalaisten vallatessa Amerikan.
2
Pyydän kohteliaimmin HG, että [jos se vain on sinun itsesi vallassa] tekisit selkeämmän eron itsesi ja sen asian välillä, jota kaoottisella yritykselläsi [siltä minusta vaikuttaa] yhdistää tunne ja matematiikka, yrität saada kiinni. - [Pascal muuten onnistui tässä yrityksessä - melkein - hintana tosin oli fideismin solipsistisuus; wrt. Wittgensteinin oletettu fideismi].
Mitä kommenttiisi tulee, niin mielestäni [wittgensteinilaisittain] tunnekieli on kieltä siinä missä kaikki muukin kieli, sillä kaikki, mikä ilmaistaan kielessä/kielenä tapahtuu diskursiivisesti eli vallitsevan kielipelin puitteissa ja säännöillä. Myös tunne tai se, mitä tunteesta jää jäljelle diskursiivisessa kielessä representoituna.
Pitää kuitenkin jälleen kerran muistaa [tähänkö halusit viitata?] Wittgensteinin oma selitys Tractatuksen tarkoituksesta. Siinä W. kritisoi Russellin T.:n ensimmäiseen painokseen kirjoittamaa esipuhetta [ja ylipäätään yleistä tulkintaa] todeten, että vaikkei hän katsokaan voivansa puhua tieteellis-analyyttisesti mitään etiikasta, uskonnosta ja estetiikasta, niin juuri nämä asiat ovat Tractatuksen tärkein sanoma, ja se, että hän vaikenee niistä, tarkoittaakin itse asiassa juuri sitä, että kyseiset asiat ovat meidän elämämme tärkeimpiä.
Edes fyysikkojen haikailema 'kaiken teoria' ei siis auta meitä ongelmissa, joissa on kyse näkökulmasta ja katsomustavasta.
[M]eistä tuntuu, että vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisikin vastattu, elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu (Tractatus 6.52).
['Wittgenstein puhui elämän ongelmasta myös yksikössä. Elämän ongelma on käytännöllinen ja voi ratketa vain häviämällä. Elämän ongelma ei siis ole tiedollinen, muttei pelkästään esteettinen tai eettinenkään'].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eskatologia
http://en.wikipedia.org/wiki/Eschatology
http://en.wikipedia.org/wiki/Christian_eschatology
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaiken_teoria
http://blog.uwasa.fi/ajatusyhteys/tiede_ja_elaman_ongelma/
http://www.jacoballee.com/?p=144
5 comments:
Koska soittelet öisin ajattelin, että nyt voisin puhua kanssasi jos sallit päivän kellonajaksi. No, ei käynyt koska olit potalla tietty.
Kun olet nostanut housut ja eskapoinut häpeän kammaristasi voisit soittaa koska naputtaminen tänne on tyhmää; melkein yhtä tyhmää kuin hienostonaisten kiusaaaminen joka sisältää elementtejä, ioita en tänne aio laittaa:
- woodoo naiset teettävät pahaa myös Suomessa vaikka en ole Tahiti
- reppanamiehet seuraavat näitä rahakkaita kuten kalkkunan pojat joille on annettu emon sijasta mekaaninen ääni ja kudottu käsine. Uskovat että se on äiti. Piip piip piiiip ja perään. Signaaliteoriat tulee olemaan valtava menestys: näille voi myydä mitä vaan kunhan riittävän paha ja sitä harrastava epäeettinen valehtelija osaa väittää.
Suomi ei ole oikeusvaltio vaan perässähiihtovaltio.
Hiihtää sinne missä isot pojat ovat vaikka ne olisivat valehdelleet mitä: sillä ei ole väliä: rahalla vaan.
Luulin siis, että olisin voinut sanoa sinulle että myös Kemppisen sivulla valehdellaan ja ivataan vaikka aluksi sellaista ei siellä ollut. Mutta juristi on myös ihminen.
Koska signaalit voivat olla mitä vaan ehdotan, että joku isokenkäinen rupeaa pitämään vessanrullaa kravatin sijasta kaulassa (narulla jotenkin) ja sanoa pokkana, että se on uusinta muotia Napolista tai Milanosta niin uskon, että ainakin 10 kovan luokan johtajaa ja poliisia tai supon jäsenkirjalla olevaa saa samanlaiset kaulaan.
Kohteliaammin vastaan matemaattiselle laskennalle sen, että dialogit vievät ihmisten signifikaatiota eikä asian. Näin dialogeja kun harrastaa kasvaa popula ja sen silta on media. Nyt tarvitaan lisää mediaa ja sitten lisää dialogeja ja sitten taas mediaa. Pintakuori kasvaa koska ihmisyys on 1 (kaikki on yhtä) ja näin uhrius menee kauemmaksi kuluttavasta populasta. Silti kaikki on yhtä. Kutistus pitää siis alkaa realismilla.
- media suppeaksi ja harvaksi
- dialogit joita ei osata hoitaa pois
Putnam ei myöskään tarkoittanut konstruktivismillaan sitä mitä nyt hösätään tuolla ulkona: ovatkohan edes kukaan heistä lukeneet yhtään mitään? Joku nokian dirika näytti mallia ja kalkkunat perässä kot kot kot....ja sitten menee entistä sekavammaksi.
Wittgenstein oli sekopää: hän todella haki itsensä englantilaisen ja saksalaisen ylhäistön kuvitelmien läpi itsensä realismiin, kirjasi niitä lappujaan ja sai aikaan viisauksia, joita jotkut joilla ei ole semioottinen kokonaiskuva selvänä pohtivat. Heille se on ihmeellistä vaikka on vain sekopäistä. Sitten kun W pohti omia juttujaan ja tajusi mistä länsi saa rahansa ja hänet oli pelastettu väkisin tohtoriksi ja Cambridgeen hän tajusi, että jumalauta (vähän kuten paperiliiton Ahonen joutui hyllylle) oma lehmä siinä nyt vaarassa. Menee siis suu suppuun kun tajuaa koko problematiikan ja siksi näitä theory of all on vain raadollisia ja siksi hyödyttömiä. Mutta jos aikoo ymmärtää jotain ja konstruoida jotain ei voida käyttää niitä tuhansia kirjoja mihin viittaat koska ne ovat vanhan logiikan mukaisia ja nyt on degrowth mielessä tarkoitus porata realismi näkyviin ilman niitä tuhansia viitteitä joita ei ymmärrä, ellei ole kuten sinä dyykannut niitä jo vuosia. PItää siis tehdä simppelimpi ja silti luonnon osalta oikea analyysi (luonto tarkoittaa myös luonne).
Siinä hyvin yksinkertainen malli on minulla valmis. Kunhan uskallan kirjoittaa mitään. Ja kunhan tiedän kelle. Uskontotyypit ovat eniten kiinnostuneita; haluavat että minä synnytän heille se jeesuslapsi, että saavat hyvän bisniksen kehittämällä uuden uskonnon. Siihen asia ei toimi mutta talousjepet pitäisi tajuta.
Ajoissa sillä lännen ylivalta on paperia: itä ja Shanghai johtaa; ei Lontoo eikä Rooma.
Jaa...
Lähettäkää tekstiviestejä...
:)
Tämä ehkä kiinnostaa blogistia... tosin en tiedä onko kyseinen elokuva tuttu vai ei...
Good Manners in the Age of WikiLeaks
Slavoj Žižek
http://www.lrb.co.uk/v33/n02/slavoj-zizek/good-manners-in-the-age-of-wikileaks
In one of the diplomatic cables released by WikiLeaks Putin and Medvedev are compared to Batman and Robin. It’s a useful analogy: isn’t Julian Assange, WikiLeaks’s organiser, a real-life counterpart to the Joker in Christopher Nolan’s The Dark Knight? In the film, the district attorney, Harvey Dent, an obsessive vigilante who is corrupted and himself commits murders, is killed by Batman. Batman and his friend police commissioner Gordon realise that the city’s morale would suffer if Dent’s murders were made public, so plot to preserve his image by holding Batman responsible for the killings. The film’s take-home message is that lying is necessary to sustain public morale: only a lie can redeem us. No wonder the only figure of truth in the film is the Joker, its supreme villain. He makes it clear that his attacks on Gotham City will stop when Batman takes off his mask and reveals his true identity; to prevent this disclosure and protect Batman, Dent tells the press that he is Batman – another lie. In order to entrap the Joker, Gordon fakes his own death – yet another lie.
The Joker wants to disclose the truth beneath the mask, convinced that this will destroy the social order. What shall we call him? A terrorist? The Dark Knight is effectively a new version of those classic westerns Fort Apache and The Man Who Shot Liberty Valance, which show that, in order to civilise the Wild West, the lie has to be elevated into truth: civilisation, in other words, must be grounded on a lie. The film has been extraordinarily popular. The question is why, at this precise moment, is there this renewed need for a lie to maintain the social system?
Post a Comment