July 25, 2010

Gnostilaiset Regionalistit Luontoretkellä

Vasemmalla  nuori, varhaiskypsä filosofi Friedrich Schelling, jonka Perustaton, Alkuristiriidan sisältänyt luomisen metafysiikka on gnostilaista alkuperää; oikealla vanha, natsismiin kompastunut kettu, Martin Heidegger, joka melkein kirjoitti koko länsimaisen metafysiikan/ontologian uusiksi liikkuen koko ajan (etenkin vanhemmiten) saksalaisen mystiikan rajan läheisyydessä. Kumpikin filosofi tunnetaan ajattelunsa holistisesta, ei-subjektikeskeisestä 'luontoasenteesta'. 

Ympyräkaavioissa näemme yksinkertaistetusti, miten gnostilaisuus on vaikuttanut eri uskonnollisten suuntausten sisällä.

[K-mafia täydentää ja korjaa - viimeksi klo: 20.25]

I
Pauli Pylkkö on suomalainen filosofi. Hän oli Jaakko Hintikan oppilas ja toimi myöhemmin tutkijana Yhdysvalloissa ja Suomessa. Pylkön käsittelemiin aiheisiin kuuluvat logiikka, semiotiikka, kielifilosofia ja kognitiotiede.

Pylkkö ei sittemmin ole jatkanut kuuluisan opettajansa linjoilla eli kokenut kutsumuksekseen uusintaa matemaattiseksi logiikaksi nimetyn käsitepalikkapelin sääntöjä kuten Hintikka teki - pikemminkin päinvastoin.

Tätä 'kulttuuriregionalistista postfenomenologia' voinee pitää myös saksalaisen (varhais-)romantiikan ja - idealismin sekä ylipäätään saksalaisen aatehistorian tuntijana. Kirjoista kannattaa Luopumisen dialektiikan ohella mainita tässä yhteydessä etenkin The Aconceptual Mind: Heideggerian themes in holistic naturalism, 1998.

Puhukoon alla oleva teksti puolestaan. Ne, jotka tekstejäni ja kommenttejani tuntevat, ymmärtävät kyllä, miksi olen nähnyt vaivaa näiden lainausten pärettämiseksi.

Täysin ongelmatonta hyväksyntäni Pylkön esseissään esittämiä ajatuksia kohtaan ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi: vaikkei minulla juuri liene suuria ongelmia antimodernin asenteen kanssa, niin esikäsitteellisyys/ei-käsitteellisyys onkin sitten jotain, mitä en noin vain - ainakaan ilman 'sovittelevia neuvotteluja' - sulata.

Näkisin kuitenkin, ettei Pylkkö missään vaiheessa lankea hörhöilemään jonnekin zenbuddhalaisen 'ei-minkään/tyhjyyden liturgisiin tautologioihin' (nekin menettelevät mutta vain uskonnon harjoittamisena, ei filosofiana) vaan pysyttelee selväjärkisesti 'ei-niin-kovin-tiukasti-subjektiin-kiinnittyvän-kokemuksellisuuden' ('merkillisyyden tunne eloisana tilaolona'/pp/rr) ja filosofis-teologisen gnostilaisuuden rajoilla (esim. valentinolaisuus, Mestari Eckhard, Schelling, Hölderlin, Heidegger), mikä kyllä sopii minulle erinomaisesti, sillä juuri gnostilaisuus toimi yhdistävänä linkkinä, kun itäistä holismia (eurooppalainen ajattelu on saanut ideansa Aasiasta ja Egyptistä) on yritetty rationaalisesti pakottaen kesyttää läntiseksi metafysiikaksi (esim. loogiset tyyppihierarkiat ja cogito eli substanssi- ja subjekti-metafysiikka).

II
Pauli Pylkön kirjan Luopumisen dialektiikka (2009) esittelyteksti:

Tässä teoksessa hahmotellaan dialektiikka-näkemystä, joka ei olisi sitoutunut eurooppalaisen filosofian ja tieteen keskeisiin teknisiin, loogisiin ja valistusfilosofisiin ideoihin ja uskomuksiin. Tämä vaihtoehtoinen, ajatustavoiltaan ikivanha dialektiikka voi auttaa suomalaisia merkityksiä ja ajatustapoja kohtaamaan eurooppalaisia merkityksiä ja ajatustapoja, siten ettei suomenkielen luonne ja kieleen ­kätkeytyvä luontonäkemys vaarannu.

Apu voi kulkea toiseenkin suuntaan: Uuteen tehtävään ohjattu vanha dialektiikka voi auttaa eurooppalaisia merkityksiä ja ajatustapoja sovittumaan suomalaisten ja muiden ei-eurooppalaisten merkitysten ja ajatustapojen läheisyyteen, siten ettei ei-eurooppalaisia kieliä ja kulttuureja pakoteta eurooppalaisen metafysiikan Prokrusteen vuoteeseen.

Tämän vaihtoehtoisen dialektiikan esikuvana ei toimi Aristoteleeseen palautuva klassinen logiikka ja siihen liittyvä dialektiikka (joka ei ole muuta kuin klassisen logiikan soveltamista argumentaatio-tilanteeseen) vaan varhaisempi dialektinen perinne, jonka juuret kulkevat helleenisen maailman uskonnollisen ajattelun kautta etäälle Aasian vanhoihin uskontoihin ja filosofioihin.

Tämän aristotelista dialektiikkaa varhaisemman dialektiikan jälkiä on säilynyt myös eurooppalaisen kulttuuripiirin sisällä - varsinkin Herakleitoksella mutta myös gnostilaisuudessa, alkemiassa, astrologiassa, hermetismissä, uusplatonismissa, myöhemmin Mestari Eckhartilla, Cusanuksella, Schellingillä ja C.G. Jungilla - mutta ne on teologisessa keskustelussa usein syrjäytetty kerettiläisinä ja tieteellisessä keskustelussa epätieteellisinä. Eurooppalaisen järjen kriisin selvittelyssä ja häviävän suomalaisen merkityksen elvyttämisessä näille kerettiläisille ja epätieteellisille ajatustavoille tarjoutuu odottamaton tehtävä.

III
Sitaatteja mainitun kirjan luvusta Luonto kätkeytyy katoavaan kieleen:

1
'Mekanisoituminen ja mekanistinen teoretisointi on keskeinen merkki dialektiikan poissaolosta. Luonto nähdään suurena koneena, jonka toiminta voidaan tarkasti ennustaa, mikäli alkuehdot tunnetaan.

Mutta jo klassisen mekaniikan kehittäjät tiesivät, että mikäli alkuehdot on ilmaistava reaalilukuina, ei alkuehtoja voida tarkasti ottaen koskaan määrätä; he tiesivät myös, että vain kaikkein yksinkertaisimmissa tapauksissa (mikäli funktiot ovat tasaisesti jatkuvia) voidaan liikelakien yhtälöille laskea ratkaisut mekaanisesti, ja että monissa tapauksissa ylipäätään ratkaisun olemassaoloon uskominen edellyttää apuoletuksia joita he eivät olisi hyväksyneet.

He myös uumoilivat, etteivät laskennan vaikeudet ole luonnoltaan vain käytännöllisiä, laskemisen tekniikan rajoituksista johtuvia, vaan vaikeuksien takana lymyää entistä vaikeampia ongelmia: luonnon ennustamaton pohjattomuus, jota reaalilukujen ominaisuudet jossain määrin heijastavat. Reaalilukujen ominaisuuksia ei oikeastaan vieläkään tunneta, eikä käsitteen ristiriidattomuudesta ole takeita.

Jos käytetään selkeitä, yksiselitteisiä ja edes jossakin määrin ristiriidattomiksi uskottavia käsitteitä, ei reaalilukuja pystytä edes erottamaan luonnollisista luvuista - kuten Löwenheim- Skolem-teoreemat osoittavat.

Klassisen fysiikan kehittäjät arvasivat, että liikelakien voidaan sanoa pätevän vain, mikäli olemme valmiit unohtamaan, missä määrin ne eivät päde.

On ensinnäkin unohdettava, ettei vakavasti otettaville liikelaeille löydy yksiselitteisiä ratkaisuja; ja että reaalilukuihin sidottu fysiikka on aina perustaltaan spekulatiivista, ellei huteraa. Kovin monet ovat olleet valmiit unohtamaan hyvin paljon, ja niin on syntynyt edelleenkin erittäin suosittu mekanistinen maailmankuva, jolla ei ole varsinaisia luonnontieteellisiä perusteita. Sen uusimpia saavutuksia on 'kognitiotieteeksi' kutsuttu akateeminen harharetki.

Mihin siis tieteen suurin valta ja arvovalta modernissa valtiossa ja yhteiskunnassa oikein perustuu? Ainakaan se ei perustu ajattelun hyveisiin.

Niin kauan kuin luonto on vain kone tai puisto, siis ihmisen hyödyntavoittelun uskollinen palvelija ja huvittelunhalun tyyssija, se tuskin ansaitsee kunnioitusta.

Koneessa ei ole muuta arvaamatonta kuin se, milloin se menee epäkuntoon. Joskus myös puiston laho puu onnistuu kaatumaan ihmisen päälle.

Koneen toiminnan häiriöitä on usein hyvin vaikea ennustaa ja tästä syystä mieluiten sanommenkin, ettei häiriö oikeastaan kuulu koneen toimintaan. Tekniikka-luonnontieteen mekanistisesti tulkitun maailmankuvan voisikin ottaa vakavammin, jos se osaisi ennustaa sanokaamme ydinvoimalaonnettomuudet tai öljylaivojen haaksirikot - jos siis voisimme pitää myös ydinvoimalaonnettomuutta ja öljylaivan haaksirikkoa koneena.

Kognitiotieteen voisi ottaa vakavammin, jos se osaisi sanoa jotakin mielenkiintoista mielialamuutoksista, todellisuudentajun heikkenemisestä, unista, eroottisesta kaipauksesta, rakastumisesta, Hölderlinin runoista, valentinolaisesta protologiasta...

Kun kone menee epäkuntoon, se ikäänkuin lakkaa olemasta meidän silmissämme varsinainen kone, koska kone on määritelmän mukaan sellainen kone, jonka toiminta on tarkasti ennustettavissa.

Nokkela mekanisti yrittää ehkä sanoa, että epäkuntoon mennessään kone muuttuu toiseksi koneeksi, ihmisen kannalta hyödyttömäksi koneeksi. Mutta nokkeluus ei oikein vakuuta. Sillä jos epäkuntoon mennyt kone olisi myös epäkuntoon mennessään ymmärrettävissä koneeksi, olisi se voitu myös alunperin valmistaa siten, ettei se mene epäkuntoon; tai ainakin meillä pitäisi olla rekursiivinen epäkuntoon-joutumisen teoria.

Mekanistin maailmassa koneen muutos ehjästä epäkuntoiseksi jää vaille (mekanistista) selitystä. Virhe on siis koneen sielu.

Epäkuntoon mennessään kone julistaa kuuluvansa luontoon, siis että koneessakin on jotain arvaamatonta ja ennakoimatonta, ettei se ole ihmisen sieluton orja. Oikeastaan siinä ei ole valmistusvirhettä vaan ulottuvuus, missä sen luonto ei ole täydellisesti mekanisoitavissa. Häiriö kuuluu koneen luontoon, mutta koneen luonto ei kuulukaan koneen tavalliseen määritelmään.

Ei ihme, että laskettavuuden teoria käsittelee aina abstrakteja automaatteja, ei konkreettisia koneita, joilla on luonnollisia heikkouksia. Samasta syystä logiikka erotetaan päättelyn psykologiasta, mikä puolestaan erotetaan aivotapahtumien tutkimisesta. Näin loogikot saavat jatkaa puuhailujaan rauhassa ja väittää esimerkiksi, että ristiriidasta seuraa mitä tahansa.

Abstraktiotason kohottamiseen liittyy aina pikku annos säädyllistä itsepetosta. Sitä kutsutaan tieteeksi' [s. 222-224].

2
'Jos maailma koostuu elävistä ja kasvavista, jatkuvasti toisiinsa vaikuttavista prosesseista, kuten esimerkiksi Alfred North Whitehead opettaa, on maailma oleellisesti alkuristiriitainen, ja totuuskin on ymmärrettävä dialektisesti: totuus pääsee ehkä ilmoille, kun ristiriidan tekijöiden sallitaan kohtaavan ja törmäävän, ja dialektisen hengen annetaan valaista kohtaamista ja törmäämistä.

'Alkuristiriitaisuus' ei tarkoita samaa kuin 'ristiriitaisuus jossain hyvin muodostetussa kielessä ja käsitejärjestelmässä'. Alkuristiriitaisuus on kulttuurin sisäinen, ainutkertainen, kääntymättömästi esikäsitteellinen ja kokemuksellinen tila.

Dialektisesti saavutettu tieto on alueellista eikä kasva (kumuloidu). Tieto voi laadullisesti parantua dialektisen prosessin kypsyessä, mutta laadultaan parantunut tieto ei ole sellaisenaan käytettävissä kulttuurin ulkopuolella' [s. 229].

3
'Kuten Schelling opettaa, viha ja rakkaus ovat juuriltaan yhtä, oikeastaan saman kokemuksen kaksi puolta. Vihassa ja rakkaudessa ei ole etäisyyttä eikä vierautta. Niistä puuttuu seminaarihuoneen, laboratorion, eläintarhan ja puiston saatanallinen ahdistus ja siitä nouseva surumielisyys.

Yksi alkuperäiskulttuurin heimo voi tuhota toisen heimon jäseniä, mutta vain harvoin heimon kulttuurin (paitsi tuhoamalla kaikki jäsenet). Länsimaalainen demokraattinen kulttuuri korostaa rauhanomaisuutta, yleisiä normeja ja yhteisiä merkityksiä, ja näin se tuhoaa alkuperäiskulttuurin kokemus- ja merkitysykseyden sisältäpäin. Itse kulttuurien jäseniä, kulttuurista vieraantuneita uusia 'maailmankansalaisia' se kohtelee suvaitsevaisesti ja väkivallattomasti.

Meille opetetaan, että ennakkoluulojen perusta on vieraiden kulttuurien pelko. Mutta on olemassa myös demokraattista ja tasa-arvoista pelkoa: me länsimaalaistamme vieraat kulttuurit, jotta emme kohtaisi niiden pelottavaa ainutkertaisuutta, kääntymätöntä varjoa ja sotaisaa loistokkuutta.

Juuri demokraattinen ennakkoluulottomuus perustuu erilaisuuden pelkoon: vieras säilyttäköön omat pikku erikoisuutensa, kunhan omaksuu länsimaalaiset perusarvot.

Onko mitään parempaa esimerkkiä demokraattisen kulttuurin syvärasismista kuin kirjallisuuden Nobel-palkinto: sitä ei koskaan ole myönnetty ei-länsimaalaiselle kirjailijalle. Nujertavan ja nihilistisen tasa-arvoisuuden ruotsalaisessa hengessä eurooppalaista porvaria kutsutaan 'maailmankansalaiseksi' ja eurooppalaista ja eurooppalaistettua kirjallisuutta maailmankirjallisuudeksi.

Ennakkoluuloisuus - sen tunnustaminen, että kulttuurit ovat ainutkertaisia, ja että emme voi koskaan aidosti ymmärtää toista ainutkertaista kulttuuria - jättää vieraan kulttuurin 'silleen' ja näin suo sille elosijan, minne laskea olonsa juuret.

Ennakkoluuloisuus ehkä murhaa vieraan kulttuurin jäseniä, harvoin kuitenkaan vierasta kulttuuria: tasa-arvoistava ja nujertava ennakkoluulottomuus murhaa kulttuurin ja jättää sen jäsenet rauhaan, siis kitumaan 'maailmankansalaisina' vailla kulttuurin ykseyden suomaa elämän mielekkyyttä' [s. 239-240; - kaikki kappalejaot RR].

*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6
http://www.uunikustannus.fi/index1.htm
http://filosofia.fi/node/5130
http://www.valt.helsinki.fi/kfil/termit/dialekti.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Reaaliluku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnollinen_luku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger
http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred_North_Whitehead
http://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_North_Whitehead
http://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Wilhelm_Joseph_Schelling
http://en.wikipedia.org/wiki/Gnosticism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Regionalismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Regionalism
http://en.wikipedia.org/wiki/Regionalism_(politics)
http://www.karikuula.com/91
http://aesthetictraditionalist.wordpress.com/category/quotes/
http://enciclopedie.interactiuni.ro/o_stiri/632.jpg
http://enciclopedie.interactiuni.ro/+filosofie
http://technoccult.net/archives/2005/07/07/underground-stream-venn-diagram/

6 comments:

Homo Garrulus said...

Mikäs se tuokaan tekstit? Vanha kunnon faksi tai telefaksi (mikä sen nimi olikaan ennen vanhaan?) tai exe.tiedosto joka on koko ajan päällä radion lailla?

Tietotekniikka on monta kerrosta sekin. On käyttäjä-taso, on metataso ja on data- tai signaalitaso? Kuka siis käyttääkään mitäkin?

Anonymous said...

hei homo! hyvää kesää missäs olet ollut. se on flaksi jos ei muistu
---
tässä gnostikkoja http://www.hukilau.us/

kurtzweil

ninni said...

esikäsitteellisyys, ei käsitteellisyys, väitätkö käsittäväsi rakas ?
ei niele
mutta ei luovuta ..luovuta ..lou
etkö tajua mitä minä käsitän että koko filosofia on vain juju muitten joukossa, ajankulua
pah
minusta oli kauhen kiva se juttu että kieli on viiiiirus.
minäkin menetin dialektisen aseman. en muistqa osoitetta, google
fysiikasta kenties sitten..Mihin siis tieteen suurin valta ja arvovalta modernissa valtiossa ja yhteiskunnassa oikein perustuu? Ainakaan se ei perustu ajattelun hyveisiin. hyvä
minä olen väärässä siinä että väitän ihmisen olevan kone ja kuitenkin haluan inhimillisyyssttä. ei eeeen ole väärässä..upeeta. konetta pitää kohdella inhimillisesti. tämä on aivan oikein.
............
eikä ihmisen epäkuntoon menemistä pidä hyväksyä (amerikassa on sellaisia
tosin kaikki pitää hyväksyä mutta mitään pahaa ei
ja virhe ON koneen sielu ....

säätyyn said...

säädyllistä

Juuri demokraattinen ennakkoluulottomuus perustuu erilaisuuden pelkoon: vieras säilyttäköön omat pikku erikoisuutensa, kunhan omaksuu länsimaalaiset perusarvot. kts wikileaks tänään

HG said...

Tsiigasin ku Enqvist lensi fönest* sisään nokka punasena ja minä nauroin; minä pidän siit jätkäst tosi paljon. Homoillaan hei kurzweil - ku tavataan kunhan sanot sit onks se siin vai ei vai kuka on sit siin ja niineespäin.

Meen takas tonne Turun saaristoon joka on mestana aika fiini - popula on kaikenlaista mutta perunat ja muut kesäfiilarit ovat paikallaan.
*) föne maailmaan eli teeveest

Kerros jotain tai jotain (sanoin aina sille hämäläiselle kundille, että oon stooa tai gnostikko mut se ehti unohtaa sit - ja sit mä puhuin tost taikurin Elviksestä joka pultsari Virossa muistutti Niiniluotoa ja oli ihan sen näköinen mutta ei voinut olla yliopistorehtori sentään - mutta eihän sitä koskaan tiedä - ? Maailma on selvästi sekaisin ja Elvis täräytti ja tuli ulos väärästä lodjusta - mitäs Enqvist siihen sanoisi?

Homeopatiaksi en ole ajatellut, eikö ollut hyvin ajateltu. Muuten olen lihonut kuten bruukaan ja sit mä funtsaan miten noist kiloist taas pääsis eroon: pitääks ruveta dokaamaan punkkuu (ei ole problem)

Sosiopaatiksi voisi ryhtyä, olisi helpompi rooli ja aika hyvät rahat saa semmoisesta sisäänheittoduunista myös - röyh - joten Wiiwi ja Wagner tietää miten kangasnenäliinat käyttäytyy pesukoneessa - ei mee ku ympäri ja räkä ei näy kun ulos tulee : paperinenhan hajoaa tuhansiin silppuihin vähän kuten käyttäytymistiede itse.

No emmä tie. Hejdå lilla gubben och alla ni såm hejar och hejar och är roliga (ja elskar dennä Ärrärr för han snaijar tydligen liten om att vara kärring och att vara kvinna och att vara h**a)

No emmä tie. Puutarhajyrsijä vaan; meen takaisin tonne nurkkaan lukeen vaikka Humea ja Lockea ja mun bestiksiä. Niille ei voi syöttää rapuja mutta ei se mitään: kukaan muu ei halua mun keitoksia tulla syömään: ovat loukkaantuneet mokomat sarjakuvan piirtäjät ja muut hassut hoposet ja noposet.

He rankaisevat minut ei-ravuila. Olen kuten Sartre tietoinen mikä on ei-maailma, minulle se on ei-rapujuhlat: heidän ainoa tapa osoittaa, että olen pirun saatanan ämmä saatana ssaaazzaaaattana sådan j*a kärring och skit och sånt och sånt soånt och sånt.

blurp. Love. Sano Karjalaiselle että tulis käymään?

Hej igen. Hej igen hej hej - livet är underbart när underlivet är bart.

(30 vuotta sitten, ja xx kiloa sitten: nyt vedetään kinkut mukaan tuolista veteen ja vedestä tuolille. oHjjoooi så kvinnligt. sori. sori.

Hej igen - lööv

Anonymous said...

Tsiigasin ku Enqvist lensi fönest* sisään nokka punasena ja minä nauroin; minä pidän siit jätkäst tosi paljon. Homoillaan hei kurzweil - ku tavataan kunhan sanot sit onks se siin vai ei vai kuka on sit siin ja niineespäin.

Meen takas tonne Turun saaristoon joka on mestana aika fiini - popula on kaikenlaista mutta perunat ja muut kesäfiilarit ovat paikallaan.
*) föne maailmaan eli teeveest


hg