*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressille hänen edelliseen päreeseeni kirjoittamiensa kommenttien johdosta.
(Lisäyksiä ja tarkennuksia 'epistemeen' sekä etenkin luvun 1 loppuun - viimeksi klo: 11.55)
1
Tiedoksesi Matruuna: olen saanut erinomaiset arvosanat filosofian opinnoistani. Samoin historiasta. Minua ei siis ole ulos naurettu, kuten herjaat (minä sen sijaan puhuin totta sinun ulosnauramisestasi) vaan ihailtu ja kehuttu ymmärrykseni syvällisyyden ja tietojeni laajuuden vuoksi. - Mutta tietenkään en voi enkä haluakaan tällä faktalla argumentoida yhtään mitään - en edes sinua vastaan, koska argumenttini olisi muodollisesti virheellinen, joskin muuten täysin pätevä ;\].
*
Mutta kieltämättä esitit nyt vakavasti otettavia faktoja fasismista. Italian fasismi todella syntyi pikemminkin korporatiivisena liikkeenä kuin rodullis-ideologisten myyttien totuudentorvena kuten Saksassa.
Entä onko natsismin synty Saksassa todella pelkkää sattumaa? Se on aikamoinen väite varsinkaan, kun kirjoittaja ei abstrahoi mitään kontrafaktuaalista vastaesimerkkiä sitä tukemaan. - Pelkkänä empiirisenä yleistyksenä ja siten loogisena johtopäätöksenä ko. yleistävä väite voidaan kyseenalaistaa sekä rationaalisesti että empiirisesti (mikäli induktiivista yleistystä tilastollis-laskennallisena todennäköisyytenä voidaan ylipäätään pitää logiikan alueeseen kuuluvana päättelynä).
Viittaan edellä siis tutkimuksen teoreettisiin periaatteisiin/ehtoihin, en tutkimuksen materiaan eli yksittäisiin faktoihin, joita voidaan aina esittää loputtomiin, joten teoreettiset yleistykset ovat tietenkin välttämättömiä ja väistämättömiä pelkästään tosiasioitten (premissien) regression katkaisemiseksi.
Menneen ajan kyseessä ollen selkeistä faktoista puhuminen on tietysti pahimmillaan pelkkää tutkijan hybristä, kuten esim. Leopold von Rankin kuuluisa empiirisen tieteen kriteerit täyttävä 'wie es eigentlich gewesen '-tutkimusprojektin taakse naamioitunut nationalistinen intentio sittemmin paljasti ja todisti.
Platonin Valtiota on tietysti syytetty niin fasismin kuin kommunisminkin lähtökohdaksi ja oppi-isäksi, enkä kiellä syytöstä (miksi kieltäisin: syytöshän on tosi ja Platon huikea nero), mutta pelkästään ja nimenomaan Italiaan tuota syytöstä ei voi kohdistaa.
Tällaiset, sinänsä ajattelemisen arvoiset, yleistävät aatehistoriallis-kultturifilosofiset linkitykset ovat aina hieman kyseenalaisia, mutta parempaan emme taida historiasta ja ilmiöistä yleensäkään puhuttaessa kyetä.
Olen tosin menettänyt kiinnostustani historiaan, koska siitä on mahdollista päätellä melkein mitä itse haluaa, kunhan vain tieteellisen tutkimukset vähimmäiskriteerit täyttyvät.
Lukijana tai kuulijana turhaudun, kun historioitsija, joka monen vuoden sitkeän ja kunnioitettavan uurastuksen (arvostan ihan oikeasti näitä työmuurahaisia; itseäni pidän laiskana) eli valtavan lähdeaineiston parissa käytetyn ajan jälkeen, päätyy yhteenvedossaan esittämään väitteen, jonka samat lähteet (tämän pitäisi olla periaatteessa mahdollista) kolunnut toinen historioitsija vakaasti kieltää. - Esimerkkinä vaikka kansalaissodasta tehdyt tutkimukset. Jo pelkästään 1918 tapahtumille annetut erilaisiin poliittisiin tulkintoihin viittaavat nimitykset ilmaisevat katkeraakin erimielisyyttä faktojen tulkinnassa (sisällisota, vapaussota, kapina jne.).
Faktoista ei voi koskaan johtaa pelkästään objektiivista tulkintaa. Joka niin sanoo, vaatii itselleen, joko suoraan tai epäsuoraan, ylimmän auktoriteetin asemaa ja on siis pahimmillaan eräänlainen mielipide-tyranni. Historian, valtiotieteen, sosiologian, filosofian sekä näihin liittyvien 'alatieteitten' professorit ovat esimerkkejä asiantuntija-auktoriteetin vaikutusvallasta yliopistoissa ja niiden ulkopuolellakin.
Tämä asiaintila on tietysti paitsi psykologinen myös opetuskäytännöllinen väistämättömyys. Siitä kuitenkin seuraa, että vaikutusvaltaisimmat (etenkin ihmistieteitten mutta myös luonnontieteen alueella: ks. esim. Canguilhem, Kuhn, Foucault) professorit ovat samalla oman aikansa epistemen ylimpiä edustajia.
Epistemessä ei ole kyse kantilaisista ymmärryksen muodoista/kategorioista, jotka ovat universaaleja, vaan kunkin aikakauden intellektuaalis-tiedollis-tieteellisestä mentaliteetista; historiallisesta a priorista, jota voisi kärjistäen pitää tieto- sekä tieteenteoreettiseksi naamioutuneena, asioita, ilmiöitä ja ihmisiä järjestykseen asettavana ideologiana. - Tällaista tieteen tai filosofian nimiin legitimoitua 'ideologiaa' edustavat nykyään biofysikaalinen ja dekonstruktiivinen reduktionismi eli totuuden palauttaminen joko matematisoituun haivaintoon tai performatiiviseen kieleen (ks kuitenkin *).
Totuuksina pitämämme tiedon perimmäiset reflektiiviset muodot (ihmisen) todellisuuden selittämiseksi ja ymmärtämiseksi ovat muuttuvia, ja niin eroavat ja muuttuvat myös historiantutkijoitten tulkintalinjat (ei siis faktat) toisistaan. - Enpä siis pitäisi itseäni älyllisesti kovin rehellisenä, jos joutuisin vetoamaan yksinomaan 'puhtaisiin' faktoihin ilmiöiden ja asiaintilojen analyysiin pyrittäessä.
(*) Nykyään pidetään kuitenkin yleisesti hyväksyttynä diskursiivisena lähtökohtana, että todellisuus on aina kielellisesti värittynyttä ja havainnot teoriapitoisia.
a) Vain dogmaattisismmat biofysikaaliset reduktionistit kieltävät kielen symbolis-metaforisen välittäjäroolin todellisuuden tutkimisessa ja lankeavat samalla kesken jäävässä reduktiossaan huonosti peiteltyyn idealismiin esim. selittäessään ihmisen tietoisuutta, sillä miten voimme osoittaa kausaalisesti, että juuri tuossa kohdassa aivosolu muuttuu tietoisuudeksi? - Ei luulisi edes Eric Kandellin väittävän tietävänsä sitä nimenomaan havainnossa Mutta sitä hän joka tapauksessa toivoo. Nyt vain on niin, että mikäli hän väittää kykenevänsä osoittamaan tietoisuuden varman sijainnin, hän itse asiassa on tiennyt sen aina kuten G.E. Moore kätensä olemassaolon (matemaatikoilla on kokonaan oma kielensä, jonka he väittävät olevan rakenneyhtäläinen todellisuuden kanssa; - voi olla mutta tuo 'kieli' ei kerro mitään tietoisuudesta kokemisen tasolla).
Tietoisuus ei kuitenkaan ole mikään käsi vaan juuri se prosessi, joka tekee käden olemassaolon todistamisen mahdolliseksi. - Osoittaessaan jotain kohtaa tietoisuuden havaittavana jälkenä, neurobiologi lankeaa idealistiseen päättelyyn, koska tietoisuuden osoittaminen ja redusointi tietyn korrelaation kautta, ikäänkuin se olisi nyt tuo kuuluisa pulloon suljettu henki, on myyttistä reifikaatiota par excellence. Nimitän tällaista pyrkimystä 'pakanallisen idolisoinnin houkutukseksi'.
b) Yksinkertaistaen ilmaistuna dekonstruktionistiset reduktionistit sen sijaan koodaavat todellisuuden yksinomaan kieleen, hajottavat sen jopa foneemeihin asti haluten osoittaa, että se, mitä kielessä pyritään ilmaisemaan - asioitten perimmäinen läsnäolo - on pelkkä metafyysinen uskomus ja siten mahdottomuus. Tämä on lähellä buddhalaisuutta siinä mielessä, että dekonstruktion mukaan me emme koskaan ole tekemisissä todellisuuden kanssa kuin eron, lykkäyksen eli eräänlaisen ei-käsitteellisen jäljen muodossa. Tällaisesta kielen ja ei-minkään yhdistävästä epäkäsitteestä Derrida käyttää nimitystä differance, joka lausutaan ranskaksi aivan samoin kuin difference eli ero.
2
Jätän omaan arvoonsa Matruunan minusta esittämät arviot siitä, mitä en ole onnistunut todistamaan tai edes esittämään, koska onnistumiseni/epäonnistumiseni eivät todellakaan johdu 'unohtamistani' faktoista vaan Matruunan fundamentaalisesta taipumuksesta ajatella asioita yleistämällä yksityisestä yleiseen, mitä siis pidän melko huonona rationalismina (toimisiko todennäköisyyteen vetoaminen tässä tapauksessa paremmin: Räsänen on todennäköisesti pelkkä retorinen suunsoittaja - yes! ;\.)
Yksittäisistä osatiedoista tehdyt empiiriset yleistykset (reduktiota tämäkin) sisältävät siis hyvin usein (huonosti) kätketyn idealismin, jolloin yleistys ilmaisee pikemminkin kirjoittajan oman henkilökohtaisen mielipiteen kuin jotain objektiivista asiaintilaa.
Missä määrin empiiriset yleistykset ylipäätään ovat johdettavissa yksityisistä osista(an) on yksi filosofian perusongelmia jo viimeistään Platonista ja etenkin Aristoteleesta lähtien. Mutta tässä tilanteessa järkevä filosofi ei lankea siihen empiiristen luettelijoitten ansaan, jonka mukaan yksityiskohdat itsessään sisätäisivät oman yleistettävyytensä eli yleiskäsitteellisyytensä.
Empiiriset yleistykset ovat aina rationaalisia, koska ne eivät sisälly välittömästi itse havaintoon ja havaittuun tosieikkaan. Tämän takia rationalismista ei pääse kuin eroon kuin kieltämällä itse ajattelun kognitiiviseen dynamiikkaan sisältyvät fenomenologis-strukturaaliset, välttämättömät ehdot.
Jos (kuten oletan) Matruuna väittää nyt vakaasti vastaan, hän on ilmaissut tahtomattaan joskin selkeästi, missä kohtaa itseymmärryksemme ja siten todellisuuden hahmottamisen tiemme eroavat sen suhteen, mitä pidämme 'oikeana' järjen käyttönä. Tuota eroa voi kutsua kärjistäen myös ideologiseksi, koska siinä/siitä implikoituu täysin erityyppisiä maailmankatsomuksia.
Matruunan mielestä minä olen ilmeisesti jo lähtökohdiltani - rationalistina (sikäli kuin olen rationalisti!), fasisti. Jaa-a saatanpa ollakin - jos ei muuten niin ärsyttääkseni. - Matruunalle en kuitenkaan lausu enää sen enempää (enkä vähempää) kuin (vanhatestamentillisen) kirouksen, jossa pyydetään, ettei aurinko milloinkaan paistaisi yhdenkään Ruukinmatruunan kaltaisen konservatiivis-pragmaattisen moraali-kyynikon käärmeenpesään.
Vakavasti ja totta puhuen: sen, joka on omaksunut niin ikävän, tylsän ja 'totuudenmukaisen' maailmankatsumuksen/elämänasenteen kuin, mitä Matruuna levittää, pitäisi, ollakseen johdonmukainen opissaan, mennä välittömästi hirteen, koska tuon kaltainen nihilistis-kyyninen pragmaattisuus ('totuudellisuus') hävittää kaikki sellaiset mielekkyyden perspektiivit, joista ihminen vaikkapa vain illusorisesti voi pitää kiinni kyetäkseen elämään minuuttiakaan (niinpä Matruunakin elää jostain obskurantin valaistumisen illuusiosta, mikäli vielä on elossa).
Elävästä Ruukinmatruunasta minulle jää jäljelle vain akkamaisen nalkuttava pilkunviilaaja eli inttävä oikeassaoleminen, joka saa sisältönsä exponentiaalisesti jatko-osia saavasta Elämän Suuresta Faktakirjasta. - Lyhyesti ja ilkeästi sanottuna: Ruukinmatruuna elää informaatiosta kuin juoruista etsien ja saaden niihin aiheet eräänlaisesta tosiasioitten Pikku Jättiläisestä. - Ja mikä pahinta - hänen juorunsa eivät ole edes kovin kiinnostavia. Varsinkin kun niistä puuttuu tyyli, joka viestisi uskottavasti, että kirjoittaja on inhimillinen persoona eikä tietokoneohjelma.
3
Ei-mihinkään päätyvä eli samaa jauhava väittelymme ilmentää syvää erimielisyyttä järjen käytön ja ajattelemisen luonteesta. Kyseessä on perustava kahden intellektuaalisen temperamentin (mentaliteetin) välinen ero koskien refleksiivistä itseymmärrystä, jossa konstituoituu se, miten ajatteleminen nivoutuu osaksi omaan persoonallisuuttamme.
Matruuna on deskriptiivisyyden ja kausaalisuuden lähtökohdista kiinnostunut siitä, miten ja miksi asiat ovat niinkuin ovat. Minä olen kiinnostunut pikemminkin siitä, mitä asiat ovat tai miksi asioitten sanotaan olevan jollain tavalla - ja perimmältään itse asiassa siitä, että ne ylipäätään ovat niinkuin ne ovat.
Oleminen on eräänlainen ihme: kuin tyhjyys, jonka ympärille valettiin saviruukku tai tykinputki. Se on subjekti tai pikemminkin partikulaarinen eläin, joka kutsuttiin tyhjyydestä asettumaan subjektin konstituutioon, jolloin todellista tässä subjektissa on vain tyhjyys, mutta tämän asiaintilan voi ilmaista ja ymmärtää vain tuon konstituution (ruukun kuoren tai tykin putken) puitteissa - ei jonkin positiivisen kokemuksen kautta. Vai onko olemassa positiivisia kokemuksia/havaintoja ei-mistään tai ei-olemisesta (enkä tarkoita kokemuksella mitään todennäköisyyksien koordinaatistoa!)? - Takkiraudan, umpireduktionististen fyysikoiden ja muiden buddhalaisten mielestä ilmeisesti on, mutta sitä minä en usko. En vaikka halvalla saisi.
Jos nyt kysytään, kumpi asenne tässä on faktisesti oikea tai kumpi väärä, niin kysyjä tulee välittömästi, loputtoman uteliaassa informaatio-ähkyssään, paljastaneeksi älyllisen kapea-alaisuutensa ja pinnallisuutensa. Mutta ehkä on mahdollista (joskin odottamatta älyllisesti relevanttia vastetta kysyjältä) kommentoida viittaamalla Heideggerin kuuluisaan ontologiseen eroon/jaotteluun: oleva/t ja oleminen.
Kysyjä on tyypillinen perinteisen (osittain jo Platonista mutta etenkin Aristoteleesta alkaneen) länsimaisen metafysiikan (olevien hierarkisointi loogis-empiirisiksi tyypeiksi) edustaja, jolle oleminen redusoituu olevaan tai ilmenee vain olevana/-ina.
Itse kuulun 'syntymässä säikähtäneisiin' olemisen kysyjiin, jotka ihmettelevät, miksi logiikan ja empirismin isä Aristoteles, joka kyllä oivalsi Metafysiikassaan varsin hyvin filosofian perimmäisen kysymyksen ytimen: oleminen olemisena tai agambenilaisittain ajattelemisen ajatteleminen, - sen sijaan, että olisi nimenomaan ajatellut ajattelemista eli olemista, ryhtyikin luokittelemaan ja osittamaan todellisuutta olevaksi/olevana kadottaen samalla filosofian - tavallaan mahdottoman mutta samalla alkuperäisimmän tehtävän.
Tämä jaottelu ei implikoi kirjaimellis-faktisesti eikä metaforis-normatiivisesti oikeaa tai väärää (tai sitten kummatkin vaihtoehdot sisältävät yhtä aikaa oman tulkintansa molemmista), vaikka siinä onkin samalla kyse ehkä fundamentaalisimmasta erosta sen suhteen, miten oleminen/todellisuus kaikkein perimmäisimmin avautuu ajattelullemme (ja ehkä jopa ymmärryksellemme).
Heidegger tietysti piti länsimaisen ajattelun keskittymistä pelkästään olevaan/-viin ihmisen perimmäisen olemisesta/todellisuudesta vieraantumisen ilmentymänä. Siinä mielessä Heideggerin 'poissaoleva' etiikka sisältyy, kuten H. itse sanookin, hänen ontologiaansa.
Tässä mielessä myös teknofanaatikko, joka julistaa buddhalaisuutta on ajautunut kestämättömään itseymmärrykselliseen ristiriitaan itsensä kanssa - ellei hän sitten, kuten Takkiraudan tapauksessa väitän asian olevan, tee buddhalaisuudesta (valaistumisesta, pääsemisestä maailmasta pois) teknologia-optimismiin jämähtäneen, olemisesta vieraantuneen kapitalisminsa nihilististä oikeutusta.
Mutta miten on - kumpi Takkirauta tässä kombinaatiossa pettää itseään eniten: ihmisen eli olevan perässä juoksevaa todellisuutta halveksiva buddhalainen Takkirauta vai teknokapitalistinen Takkirauta, joka on vihkiytynyt juuri siihen maailmaan, jota buddhalainen halveksii?
Löytyykö Takkiraudan ajattelujärjestelmästä näin ollen perustavaa laatua oleva halkeama? Vastaus: toivon niin, sillä samalla tuo murtuma ilmentäisi, että Matruuna yhä vielä, aukottomassa tosiasioiden palvonnassaankin (tai juuri sen vuoksi), on ajattelultaan ristiriitainen - siis ihminen eikä (kuten joskus ajattelen) buddhalaisella nihilismillä teknokapitalisminsa oikeuttava ihmisrobotti.
Sillä buddhalainen teknokapitalismi (kalvinistinen kapitalismi on lasten leikkiä buddhalaisen kapitalismin rinnalla), tekee hymyilevästä ja ystävällisestä, haluavan subjektin 'minimoivasta' buddhalaisesta kaikkein pahimman ja egoistisimman rikollisen ja yksilöllistä vapautta saarnaavasta kapitalistista kaikkein minuudettomimman, kasvottomimman ja siten saatanallisimman olennon minkä ihmiskunta koskaan on saanut aikaan tai itsestään luonut.
Buddhalainen kapitalisti on ystävällisesti käyttäytyvä, ulkomuodoltaan enkelimäinen olento, jonka pyrkimyksenä on kuitenkin verenhimoisen vampyyrin tavoin imeä työläis-ihmisistä kaikki energia (lisäarvo, voitto, pääoma) itseeensä ja vaihtaa heidät uusiin, kun entisistä imetty energiamäärä (voitto) ei enää tyydytä vampyyria.
Kammottavinta lienee se, että koska nyt toimitaan buddhalaisuuden nimissä subjektittomalla alueella, ei etiikasta ja sosiaalisesta vastuusta tule ehkä lainkaan ongelmaa, ei ainakaan samalla tavoin kuin vielä kristillisen moraalin aikoina. Saatanallinen mylly pyörii ja Ruukinmatruuna sen kuin valaistuu valaistumistaan...
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Metaphysics_(Aristotle)
http://en.wikipedia.org/wiki/Episteme
http://abitreenit.yle.fi/treenaa/etalukio_filosofia
http://demi.fi/demila/5545
33 comments:
onko platonilla sanottavaa ny. istuna plataanin alla platon koulussa ..kiitos tekstistö
Tiedoksesi Matruuna: olen saanut erinomaiset arvosanat filosofian opinnoistani. Samoin historiasta.
Hmm. Jossain kuitenkin on jotain outoa, koska teet sen verran paljon ja sen verran pahoja loogisia virhepäätelmiä ja syyllistyt myös siihen kaikkein triviaaleimpaan argumentointivirheeseen, eli ad hominemeihin.
Ruukinmatruuna itse ei ole koskaan kunnioittanut mitään titteleitä, mitään auktoriteetteja eikä mitään oppiarvoja. Hän kunnioittaa vain tietoa, osaamista ja tosiasioita.
Entä onko natsismin synty Saksassa todella pelkkää sattumaa?
Kyllä. Se olisi voinut syntyä missä tahansa ei-katolisessa Euroopan maassa.
Syynä oli juuri se, että sen kaikki komponentit - rotuoppi, sosiaalidarwinismi, eugeniikka, komentotalous you name it - olivat aivan manistreamia kaikkialla jälkiprotestanttisessa Euroopassa, ja jopa tiedettä (eugeniikka, sosiaalidarwinismi jne). Sattumaa on, että nimenomaan Saksassa syntyi sitten synteesi tästä kaikesta. Ruotsissa suunniteltiin 1910 vammaisten kaasuttamista, ja lähes jokaisella maalla oli oma eugeniikkaohjelmansa. Ei Aktion T-4 ollut mikään ideologisen hörhellyksen seuraus. Se oli seuraus siitä, kun teoriaa sovellettiin käytäntöön.
Platonin Valtiota on tietysti syytetty niin fasismin kuin kommunisminkin lähtökohdaksi ja oppi-isäksi, enkä kiellä syytöstä (miksi kieltäisin: syytöshän on tosi ja Platon huikea nero), mutta pelkästään ja nimenomaan Italiaan tuota syytöstä ei voi kohdistaa.
Italiassa teoriasta tehtiin käytäntöä, toki Hegelillä höystettynä. Kiistätkö Giovanni Gentilen opilliset ansiot?
Esimerkkinä vaikka kansalaissodasta tehdyt tutkimukset. Jo pelkästään 1918 tapahtumille annetut erilaisiin poliittisiin tulkintoihin viittaavat nimitykset ilmaisevat katkeraakin erimielisyyttä faktojen tulkinnassa (sisällisota, vapaussota, kapina jne.).
Niin. Me tiedämme faktat. Se, mitä niistä johdetaan, on tulkintaa. Ruukinmatruunaa kiinnostavat nimenomaan nuo faktat - ei niistä tehdyt tulkinnat. Historianelävöittämisharrastus avaa aivan uusia tulkintoja.
Luonnontieteet ja tekniset tieteet ovat siitä kivoja, ettei niissä ole auktoriteetteja - vain paradigmoja. Taloustiede on liiaksi auktoriteetti- ja tulkinnanvaraista.
Tällaista tieteen tai filosofian
nimiin legitimoitua 'ideologiaa' edustavat nykyään biofysikaalinen ja dekonstruktiivinen reduktionismi eli totuuden palauttaminen joko matematisoituun haivaintoon tai performatiiviseen kieleen (ks kuitenkin *).
Muista se ankkatesti. Ja vielä se iso kysymys: toimiiko se? Jos se toimii ja näin voidaan totuus selittää, niin mitä vikaa tällaisessa tulkinnassa on?
Vakavasti ja totta puhuen: sen, joka on omaksunut niin ikävän, tylsän ja 'totuudenmukaisen' maailmankatsumuksen/elämänasenteen
Argumentin totuusarvo ei edelleenkään riipu sen miellyttävyydestä. Tietänet varmaan, mitä amicus Plato, sed magia amica veritas tarkoittaa.
opissaan, mennä välittömästi hirteen, koska tuon kaltainen nihilistis-kyyninen pragmaattisuus ('totuudellisuus') hävittää kaikki sellaiset mielekkyyden perspektiivit, joista ihminen vaikkapa vain illusorisesti voi pitää kiinni kyetäkseen elämään minuuttiakaan
Siitä seuraisi vain uusi jälleensyntymä, mutta vain entistä hullummassa inkarnaatiossa.
Ei. Itsemurha ei ole ratkaisu. On parempi elää tässä maailmassa tämä elämä loppuun ja pyrkiä kohti valaistumista ja samsarasta eroon. Tämä maailma ei anna mitään onnea eikä se kykene antamaan ihmiselle mitään hyvää. Muista neljä jaloa totuutta.
Matruuna on deskriptiivisyyden ja kausaalisuuden lähtökohdista kiinnostunut siitä, miten ja miksi asiat ovat niinkuin ovat.
Juuri niin. Luonnontieteilijää kiinnostaa kysymys miksi; insinööriä puolestaan miten. Molemmat työskentelevät samoista lähtökohdista ja samoilla työkaluilla.
Minä olen kiinnostunut pikemminkin siitä, mitä asiat ovat tai miksi asioitten sanotaan olevan jollain tavalla - ja perimmältään itse asiassa siitä, että ne ylipäätään ovat niinkuin ne ovat.
Siihen emme kykene saamaan vastausta ilman että saamme vastaukset edellisiin kysymyksiin. Ikävä kyllä filosofeja on leimannut aina Kantin ajoista saakka hyvin huono luonnontieteiden tuntemus.
Vai onko olemassa positiivisia kokemuksia/havaintoja ei-mistään tai ei-olemisesta (enkä tarkoita kokemuksella mitään todennäköisyyksien koordinaatistoa!)?
On. Sitä kutsutaan kvanttimekaniikaksi. Mutta myös inhimillisiä kokemuksia asiasta on.
Tässä mielessä myös teknofanaatikko, joka julistaa buddhalaisuutta on ajautunut kestämättömään itseymmärrykselliseen ristiriitaan itsensä kanssa - ellei hän sitten, kuten Takkiraudan tapauksessa väitän asian olevan, tee buddhalaisuudesta (valaistumisesta, pääsemisestä maailmasta pois) teknologia-optimismiin jämähtäneen, olemisesta vieraantumeen kapitalisminsa nihilististä oikeutusta.
Ristiriita on näennäinen.
Muistanet, että yksi buddhalaisuuden peruskiviä on kärsimyksen vähentäminen. Teknologia on kaikesta huolimatta tuonut enemmän siunausta kuin kirousta ihmisille. Sen avulla kykenemme saavuttamaan miellyttävämmän ja mukavamman elämän kuin ilman. Ilman sitä eläisimme joko orjayhteiskunnassa tai feodalismissa.
Mitä kapitalismiin tulee, niin se on osoittautunut vähimmin huonoksi talousjärjestelmäksi. Se vain on, aivan kuin elämä itsekin. Sen olemisen oikeutus on siinä, että se aiheuttaa vähemmän kärsimystä kuin kaikki kilpailevat systeemit.
Teknologia mahdollistaa meille helpomman ja mukavamman elämän, jonka meidän tulisi käyttää hyväksemme - kehittääksemme itseämme ja päästäksemme täältä pois, kohti valaistumista. Ikävä kyllä tavikset käyttävät sen aivan väärin - siihen vebleniläiseen elintasokilpailuun, kerskakulutukseen ja samsaran pyörittämiseen. Ruukinmatruunalle itselleen tuo kerskakulutus merkitsee hyvin vähän.
Mutta miten on - kumpi Takkirauta tässä kombinaatiossa pettää itseään eniten: ihmisen eli olevan perässä juoksevaa todellisuutta halveksiva buddhalainen Takkirauta vai teknokapitalistinen Takkirauta, joka on vihkiytynyt juuri siihen maailmaan, jota buddhalainen halveksii?
Kuten todettu, ristiriita on näennäinen. Kaikki on siinä, miten ne teknokapitalismin hedelmät käyttää. Käyttääkö ne pyrkimykseen kohti valaistumista vai samsaran oravanpyörän pyörittämiseen.
Sillä buddhalainen teknokapitalismi (kalvinistinen kapitalismi on lasten leikkiä buddhalaisen kapitalismin rinnalla),
Jalon Kahdeksanosaisen Tien pyörän yksi puola: Oikea Elinkeino. Valitsen elinkeinoni niin, etten aiheuta kenellekään kärsimystä. Eli en ryhdy asekauppiaaksi, pyöveliksi, huumekauppiaaksi, koronkiskuriksi jne. Teknologia on OK, samoin liikemiehenä toimiminen.
tekee hymyilevästä ja ystävällisestä, haluavan subjektin 'minimoivasta' buddhalaisesta kaikkein pahimman ja egoistisimman rikollisen ja yksilöllistä vapautta saarnaavasta kapitalistista kaikkein minuudettomimman, kasvottomimman ja siten saatanallisimman olennon minkä ihmiskunta koskaan on saanut aikaan tai itsestään luonut.
Perustele. Tuo on täsmälleen se sama perustelu, jolla fascistit vastustivat kapitalismia, pörssitoimintaa ja vapaata markkinataloutta - se "tekee ihmisestä kasvottoman, vieraannuttaa vallan ihmisestä ja vieraannuttaa hänet tietoisuudesta".
Buddhalainen kapitalisti on ystävällisesti käyttäytyvä, ulkomuodoltaan enkelimäinen olento, jonka pyrkimyksenä on kuitenkin verenhimoisen vampyyrin tavoin imeä työläis-ihmisistä kaikki energia (lisäarvo, voitto, pääoma) itseeensä
Ruukinmatruuna on itsekin työläinen (= palkansaaja). Hän ei elä usuralla eikä koronkiskonnalla.
Mitä taas verenimentään tulee, niin tuo kuvaa orjataloutta. Kapitalismiin kuuluu, että työläinen on palkkansa ansainnut ja tehdystä työstä annetaan vastike. Siksi työläisillä on ja tuleekin olla vapaa yhdistäytymisoikeus ammattiliittojen muodossa, koska muuten vajottaisiin työnantajan monopsoniin - which is not nice.
ja vaihtaa heidät uusiin, kun entisistä imetty energiamäärä (voitto) ei enää tyydytä vampyyria.
Eiköhän tuo pikemminkin kuvaa ateistista kapitalistia.
Kammottavinta lienee se, että koska nyt toimitaan buddhalaisuuden nimissä subjektittomalla alueella, ei etiikasta ja sosiaalisesta vastuusta tule ehkä lainkaan ongelmaa, ei ainakaan samalla tavoin kuin vielä kristillisen moraalin aikoina. Saatanallinen mylly pyörii ja Ruukinmatruuna sen kuin valaistuu valaistumistaan...
Se ikävä tosiasia on, että me jokainen voimme ottaa vastuuta vain itsestämme ja omasta tilastamme. Me emme ole veljiemme emmekä siskojemme vartijoita.
Reality check: Tämä maailma on p*ska paikka. Me emme mitenkään saa sitä paremmaksi. Me emme kykene mitenkään saavuttamaan onnea tai tyytyväisyyttä täällä. Me aiheutamme vain enemmän ja enemmän kärsimystä yrittäessämme tavoitella onnea ja tuulentupia tässä maailmassa. Ainoa toivomme on elämänjanon tukahduttaminen.
Ja se lakkautetaan toteamalla, että nyt riittää. Nyt on hyvin. Kultainen keskitie. Onnellisuus ei löydy tähän maailmaan takertumalla, vaan siitä irti pääsemällä. Meditointi on tärkeä keino siinä. Ei maineen, arvostuksen ja mammonan perässä juokseminen. Meistä jokainen on lopultakin ypöyksin, ja vain yksin voimme valaistua. Emme ketään gurua tai ideologiaa seuraamalla.
Höpö höpö. Mitään positiivista kokemustietoa tyhjyydestä, eksaktista havainnosta nyt puhumattakaan, ei ole.
Tyhjyys (fysikaalisesti: äärettömän pienten partikkelien energeettinen täyteys) on kyllä perimmäinen mutta ei fenomenaalisesti havaittavissa/koettavissa oleva todellisuus (laskeahan se tietysti voidaan, numeroilla ja symboleilla, mutta mitäpä ei voisi laskea...;\).
Perimmäinen todellisuus on pakko mallintaa, ja siten myös alkuperäisen tyhjyyden kokemuksellisuus (joka 'synnyttää' subjektin eräänlaisena tyhjyyden ymärille kiertyvänä pallon pintana) voidaan osoittaa vain strukturoimalla (tämä on mallintamista, jossa käytetään 'affektiivisia' käsitteitä; esim. rinta, uloste, katse, ääni) kieleen kasvavan pikkulapsen psyyken rakenne kokemuksensa konstituoitumisen hetkellä.
Mutta jos nyt on pakko jotenkin, väistämättä analogisesti, yrittää kokea mahdoton eli tyhjyys, niin puhun itse mieluummin vaikka esteettisestä kokemuksesta (kaunis, ylevä), josta (siitäkään) ei tiedä, missä mielessä se sisältyy itse havainnon kohteeseen ja missä mielessä kokijan tietoisuuteen.
Yleisesti ottaen kaikki ei-käsitteellinen meditaatio-experience-obskurantismi (etenkin skientistinen), silloin kun se vaatii tulla arvostetuksi tieteenä tai filosofiana eikä pelkästään henkilökohtaisena psykoterapiana, on kuitenkin silkkaa hörhöilyä ja mystiikkaa, josta sanoudun jyrkästi irti!
PS.
Eräs tyyppi todisti minulle Jumalan olemassaolon matemaattisesti. Ymmärsin lopulta hänen todistuskaavansa. Siitä ei löytynyt virhettä. Mutta sittenkään en alkanut uskoa Jumalaan. Olenko jotenkin tyhmä tai ainakin ristiriitainen?
Joku fiksu voisi nimittäin nyt väläyttää ja kysyä, että miksi et uskonut, sillä eikös tuo sinun strukturalismisi ole sukua matemaattis-fysikaaliselle reduktionismille.
On se - mutta vain hyvin 'etäistä sukua'.
Symbolit voivat olla joko eksaktin kuvailevasti representoivia, itsessään tyhjiä ja kuolleita merkkejä kuten matematiikassa tai niinkuin lacanilaisessa strukturalismissa sisällyttää itseensä kokemuksellisuuden.
Tarkemmin perustelematta voi sanoa, että tässä piilee näiden kahden reduktion ehkä suurin ero.
Takkirauta,
"Siitä seuraisi vain uusi jälleensyntymä, mutta vain entistä hullummassa inkarnaatiossa."
Perustele.
"Teknologia on kaikesta huolimatta tuonut enemmän siunausta kuin kirousta ihmisille. Sen avulla kykenemme saavuttamaan miellyttävämmän ja mukavamman elämän kuin ilman. Ilman sitä eläisimme joko orjayhteiskunnassa tai feodalismissa."
ja
"Teknologia mahdollistaa meille helpomman ja mukavamman elämän, jonka meidän tulisi käyttää hyväksemme"
Mutta kuitenkin
"Reality check: Tämä maailma on p*ska paikka. Me emme mitenkään saa sitä paremmaksi."
Kysymys: onko parempi maailma mahdollinen vaiko ei?
Maailma muuttuu my;s paremmaksi tahdoime tai emme. Historiaan vaikuttaa tapa esittaa historiaa..sanajarjestys vaikuttaa historiaan :D a mita on historian Takana
mikro makrokosmos, minusta ideologiset seuraukset lopulta
onko prosessi liian suuri /
oletko rauno kaynyt rannalla
objektiivinen tieto_
studies in the mimesis
"Entä onko natsismin synty Saksassa todella pelkkää sattumaa?"
Baijerissa oli 20-luvulla 50-100 erilaista völkisch-liikettä, joista natsipuolue oli vain yksi, ei mitenkään poikkeava tai edes mitenkään johtava. Yksi monista.
Natsien ideologia ja ohjelmakaan ei poikennut merkittävästi muista, samaa aikansa höttöä se oli, ja oli sattuma, että juuri natsit nousi merkittäväksi valtakunnalliseksi tekijäksi.
Sen sattuman nimi oli Hitler.
(Hitler ei itse uskonut sen olevan sattuma, vaan jumalallinen Kohtalo.)
Natsien voima ei ollut opissa, vaan johtajuudessa, jota edusti yksin Hitler. En siis tiedä, oliko natsismin "synty" sattuma, mutta sen voitto ainakin oli.
Ilman Hitleriä mikään völkisch-puolue ei olisi noussut Saksassa valtaan.
(Nykyään natsien kontolle työnnetään kaikki synnit, joissa muutkin olivat innolla mukana, mm. juuri nämä ihanat rotuopit. No, natsit pääsivät perkele valtaan ja toteuttamaan niitä.)
Tapani kirjoitti:
'En siis tiedä, oliko natsismin "synty" sattuma, mutta sen voitto ainakin oli.'
OK. Tämä muotoilu menee mulla paremmin läpi, vaikka tietysti Matruunakin tarkoitti aivan samaa.
Olette Matruunan kanssa ihan oikeassa myös ko. ilmiön taustoituksesta, joskaan eihän se mitään uutta asiaa minulle ole.
Matruunalla vain menee pasmat sekaisin, kun joku ei lähdekään pelaaman Trivial Pursuitia hänen kanssaan - asioista, joista päättäminen ei viime kädessä ole - ei voi olla - Trivial Pursuitia.
Tapani ajatella ja katsella (myös) historiaa, kuten lienet Tapani huomannut, jossain määrin poikkeaa teidän painotuksistanne. - - Mutta se siitä tällä erää.
"Siitä seuraisi vain uusi jälleensyntymä, mutta vain entistä hullummassa inkarnaatiossa."
Perustele.
Asian voi parhaimmin perustella niiden kokemuksilla, joille se todella on tapahtunut
"Reality check: Tämä maailma on p*ska paikka. Me emme mitenkään saa sitä paremmaksi."
Kysymys: onko parempi maailma mahdollinen vaiko ei?
Ei. Helpompi ja mukavampi kyllä.
Se helppous ja mukavuus olisi syytä käyttää hyväksi ponnisteltaessa kohti valaistumista, ei hedonistiseen nautinnontavoitteluun,.
Höpö höpö. Mitään positiivista kokemustietoa tyhjyydestä, eksaktista havainnosta nyt puhumattakaan, ei ole.
Sivuutat siis empiirisen kokemuksen?
Perimmäinen todellisuus on pakko mallintaa, ja siten myös alkuperäisen tyhjyyden kokemuksellisuus (joka 'synnyttää' subjektin eräänlaisena tyhjyyden ymärille kiertyvänä pallon pintana) voidaan osoittaa vain strukturoimalla (tämä on mallintamista, jossa käytetään 'affektiivisia' käsitteitä; esim. rinta, uloste, katse, ääni) kieleen kasvavan pikkulapsen psyyken rakenne kokemuksensa konstituoitumisen hetkellä.
Kaikki ilmiöt ovat katoavaisia ja kaikki skandhat liikkuvaisia. Tässä materiaalisessa maailmassa ei ole mitään pysyvää.
Yleisesti ottaen kaikki ei-käsitteellinen meditaatio-experience-obskurantismi (etenkin skientistinen), silloin kun se vaatii tulla arvostetuksi tieteenä tai filosofiana eikä pelkästään henkilökohtaisena psykoterapiana, on kuitenkin silkkaa hörhöilyä ja mystiikkaa, josta sanoudun jyrkästi irti!
Älä koskaan sano "ei koskaan". Länkkäreillä on paha taipumus olla joko kristittyjä hihhuleita tai ateistisia nihilistejä, muttei yhtään mitään siltä väliltä.
Eräs tyyppi todisti minulle Jumalan olemassaolon matemaattisesti. Ymmärsin lopulta hänen todistuskaavansa. Siitä ei löytynyt virhettä. Mutta sittenkään en alkanut uskoa Jumalaan. Olenko jotenkin tyhmä tai ainakin ristiriitainen?
Tässä vaiheessa tuo hypoteesi olisi syytä ainakin vakavasti ottaa huomioon. Juuri tästä syystä ruukinmatruuna onkin agnostikko, ei suinkaan ateisti.
Takkirauta,
"Sivuutat siis empiirisen kokemuksen?"
Allekirjoittaneella on empiirisiä kokemuksia vaikka mistä alieneistä. Sivuutatko sinä ne?
Lisäksi itse ajattelen, että mukavampi elämä on edes hitusen parempaa, eli siis yleisesti parempaa. Väität usein, että vasurit harrastavat typerää sanamagiaa, mutta itsehän sinä sitä harrastat.
(Ja noin lisähuomautuksena olen sitä mieltä, että maailma ON parempi paikka, koska orjuus ei ole laillista samalla tavalla kuin se oli aikoinaan - no, ainakaam merkittävässä osassa maailmaa)
Mrs. Ferrum kysyi:
'Sivuutat siis empiirisen kokemuksen?'
Miten? Miten on mahdollista sivuuttaa empiirinen kokemus? Kerro minullekin.
(huom: korjattu verzio)
Rohkenen puuttua anonyymina kiintoisaan ja älyllisesti suhteellisen (ihan oikeestikin) korkeatasoiseen kädenvääntöön.
Ehkä jostain puolivälistä. Tiedä häntä.
rautarouva:
"Taloustiede on liiaksi auktoriteetti- ja tulkinnanvaraista."
Itsekin tieteeseen, kumoutuvuuteen ja henkisellä puolella valaistumiseen uskovana toetan, että tämä on tärkeä huomio. Mutta...olen havaitsevani, jos en suoraa rautarouvan tarkempia aivoituksia tuntemattomana osoitettavaa ristiriitaa, niin melko mahdollisen sellaisen:
mitenhän mahtaa olla kyseisen nimimekrin takana olevan henkilön kannattaman kapitalismin tulkinnan suhteen?
Kun toisaalta uskotaan Järkeen ja popperialaiseen kumoutuvuuteen, pidän vähintään epäilyttävänä, kun julistetaan nyt vallalle päässyttä oppia lopullisena Totuutena, parhaana mahdollisena maailmana, jota tarvitsee parhaimmassa tapauksessa vain pintaviilata?
Kun toisessa hengenvedossa vielä tunnutaan tiedostavan taloustieteen auktoriteetti-, ideologia-, siis ennenkaikkea INTRESSI-sidonnaisuus, herää tässä vakava epäilys, että "kova lunonnontietellisyys" on, simsalabim, valjastettu ehkkä hyvinkin terävän mutta kuitenkin blind spottinsa omaavan älyn toimesta ideologiseksi troijan hevoseksi, jolla salakuljetetaan ties mitä vihollisjoukkioita tieteen ja järjen Pyhäkköön?
Aivan aluksi tässä pitäisi kysyä kapitalismi-sanan mieltä, sen käytettyä tulkintaa. Sitten sitä, kuinka parasta mahdollista jalon neljän totuuden kannalta hyväksyttävää kärismystä vähentävää jälkeä tämän implementaatio ihan noin tässä todellisuudessa tuottaa?
Unohtakaamme abstraktiot, joissa x vaihtaa tuotetta a y:n kanssa tuotteeseen b, jossa molemmat hyötyvät ja jossa vapaa kilpailu painaa hinnat oikealle tasolle ja Näkymätön Käsi jakaa vaurauden hedelmiä kaikille ja trickledown fantasman avulla epäoikeudenmukaisuuskin kääntyy kaikkien hyödyksi. Ei niin, että tämä olisi täysin väärin, vaan niin, että se ei ehkä ole täysin totta, ja että tieteellinen ajattelu edellyttää empiiristä koettelua, todellisten seuraamusten, ei vain spekuloitujen, kivenkovaa observointia: toisin sanoen kapitalismi, kuten se tänään globaalilla mittakaavalla ilmenee ei ehkä ole lainkaan kiva ilmiö ja sen teoreettiset perusteet ehkä..puhdasta pseudotiedettä kaikessa popperilaisessa mielessä. Itse asiassa pieni tutustuminen todellisuuteen paljastaa nimenomaan tämän...
Ja muistakaamme sekin, että ainoa taloustieteen Nobel, joka on saatu oikeasti ankaran empiirisestä tutkimuksesta, on mennyt...psykologille.
En siis välttämättä yhtyisi Räsäsen kantaan ristiriidasta buddhalaisen ajattelun (johon muuten mahayana-versiossa kuuluu sattmumoisin jotain hyvin kristillisiä piirteitä, kuten lähimmäisen rakkauden asettaminen opin ytimeen) ja riistokapitalismin yhteensovittamattomuuden välillä siinä, mitä rautarouva näemmä esittää, vaan paremminkin ristiriita on ideologisen ja auktoriteettiuskoisen ajattelun ja ahneen ideaaliminän (josta ahkera meditointi ei ilmeisesti vielä ole vapauttanut) haaveellisen puhtaan tieteellisen ideologia- ja auktoriteettiriippumattoman jalon pyyteettömän luonnontieteellisyyden välillä.
Rautarouva näet näyttää todellakin nielleen Totena muodikkaat väitteet nykyisen järjestelmän täydellisyydestä ja siihen liittyvästä historian lopusta; siis hän uskoo, että kyseessä todella on se paras mahdollinen maailma.
Rinnastukset vaikka Breznevin ajan kommunisteihin ovat aivan liian helppoja vetää. Silloinkin uskottiin. Ymmärtääkseni vasta 1980 kieppeillä, kun utopian olisi pitänyt olla valmis, alkoivat soraäänet saada valtaa. Meidänkin ehkä pistäisi pyytää rautarouvilta aikarajaa, jonka jälkeen he voivat mennä kiltisti nurkkaan häpeämään.
osa 1 viestiä:
(huom: korjattu verzio)
Rohkenen puuttua anonyymina kiintoisaan ja älyllisesti suhteellisen (ihan oikeestikin) korkeatasoiseen kädenvääntöön.
Ehkä jostain puolivälistä. Tiedä häntä.
rautarouva:
"Taloustiede on liiaksi auktoriteetti- ja tulkinnanvaraista."
Itsekin tieteeseen, kumoutuvuuteen ja henkisellä puolella valaistumiseen uskovana toetan, että tämä on tärkeä huomio. Mutta...olen havaitsevani, jos en suoraa rautarouvan tarkempia aivoituksia tuntemattomana osoitettavaa ristiriitaa, niin melko mahdollisen sellaisen:
mitenhän mahtaa olla kyseisen nimimekrin takana olevan henkilön kannattaman kapitalismin tulkinnan suhteen?
Kun toisaalta uskotaan Järkeen ja popperialaiseen kumoutuvuuteen, pidän vähintään epäilyttävänä, kun julistetaan nyt vallalle päässyttä oppia lopullisena Totuutena, parhaana mahdollisena maailmana, jota tarvitsee parhaimmassa tapauksessa vain pintaviilata?
Kun toisessa hengenvedossa vielä tunnutaan tiedostavan taloustieteen auktoriteetti-, ideologia-, siis ennenkaikkea INTRESSI-sidonnaisuus, herää tässä vakava epäilys, että "kova lunonnontietellisyys" on, simsalabim, valjastettu ehkkä hyvinkin terävän mutta kuitenkin blind spottinsa omaavan älyn toimesta ideologiseksi troijan hevoseksi, jolla salakuljetetaan ties mitä vihollisjoukkioita tieteen ja järjen Pyhäkköön?
osa 2 viestiä
Aivan aluksi tässä pitäisi kysyä kapitalismi-sanan mieltä, sen käytettyä tulkintaa. Sitten sitä, kuinka parasta mahdollista jalon neljän totuuden kannalta hyväksyttävää kärismystä vähentävää jälkeä tämän implementaatio ihan noin tässä todellisuudessa tuottaa?
Unohtakaamme abstraktiot, joissa x vaihtaa tuotetta a y:n kanssa tuotteeseen b, jossa molemmat hyötyvät ja jossa vapaa kilpailu painaa hinnat oikealle tasolle ja Näkymätön Käsi jakaa vaurauden hedelmiä kaikille ja trickledown fantasman avulla epäoikeudenmukaisuuskin kääntyy kaikkien hyödyksi. Ei niin, että tämä olisi täysin väärin, vaan niin, että se ei ehkä ole täysin totta, ja että tieteellinen ajattelu edellyttää empiiristä koettelua, todellisten seuraamusten, ei vain spekuloitujen, kivenkovaa observointia: toisin sanoen kapitalismi, kuten se tänään globaalilla mittakaavalla ilmenee ei ehkä ole lainkaan kiva ilmiö ja sen teoreettiset perusteet ehkä..puhdasta pseudotiedettä kaikessa popperilaisessa mielessä. Itse asiassa pieni tutustuminen todellisuuteen paljastaa nimenomaan tämän...
Ja muistakaamme sekin, että ainoa taloustieteen Nobel, joka on saatu oikeasti ankaran empiirisestä tutkimuksesta, on mennyt...psykologille.
En siis välttämättä yhtyisi Räsäsen kantaan ristiriidasta buddhalaisen ajattelun (johon muuten mahayana-versiossa kuuluu sattmumoisin jotain hyvin kristillisiä piirteitä, kuten lähimmäisen rakkauden asettaminen opin ytimeen) ja riistokapitalismin yhteensovittamattomuuden välillä siinä, mitä rautarouva näemmä esittää, vaan paremminkin ristiriita on ideologisen ja auktoriteettiuskoisen ajattelun ja ahneen ideaaliminän (josta ahkera meditointi ei ilmeisesti vielä ole vapauttanut) haaveellisen puhtaan tieteellisen ideologia- ja auktoriteettiriippumattoman jalon pyyteettömän luonnontieteellisyyden välillä.
Rautarouva näet näyttää todellakin nielleen Totena muodikkaat väitteet nykyisen järjestelmän täydellisyydestä ja siihen liittyvästä historian lopusta; siis hän uskoo, että kyseessä todella on se paras mahdollinen maailma.
Rinnastukset vaikka Breznevin ajan kommunisteihin ovat aivan liian helppoja vetää. Silloinkin uskottiin. Ymmärtääkseni vasta 1980 kieppeillä, kun utopian olisi pitänyt olla valmis, alkoivat soraäänet saada valtaa. Meidänkin ehkä pistäisi pyytää rautarouvilta aikarajaa, jonka jälkeen he voivat mennä kiltisti nurkkaan häpeämään.
hups ja zori. tein korjatun version ensimäiseen postiin, joka ei näemmä mennyt lainkaan läpi ja sitten valitettiin (ymmärsin), että vietsini olisi liian pitkä, jotne laitoin kahteen osaan, mutta menihän se silti läpi yhtenäkin kappaleena!
Buddhalaisuus on siis riistäjien oppi, mutta mikä on kristinopin syvin taloudellinen opetus? Olisiko se tämä:
(Matt. 25:14-30)
“Sillä tapahtuu, niin kuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; Yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille."
"Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan."
"Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’ Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’"
"Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’ Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää."
"Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
Tapani,
tuo tekstikohta ilmentää osaltaan Uuden Testamentin kokonaisuuden ristiriitaista luonnetta.
Väärinkäsitysten välttämiseksi pitää tarkentaa, että tietenkään buddhalaisuus itsessään ei ole riisto-oppi, mutta se kuitenkin tekee riistämisen vielä helpommaksi kuin kristinusko, jossa joutuu tekopyhästi elämään moraalisen kaksoisstandardin puitteissa.
Tosin nöyryys/vaatimattomuus ja ylpeys/ahneus eivät ole toisensa poissulkevia psykologisia vastakohtia. Nöyrällä on ylpeytensä ja ylpeä joutuu väistämättä joskus nöyrtymään enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan.
Buddhalaisella kapitalistilla sen sijaan ei ole ongelmaa omantunnon äänen kanssa. Sellaista kun ei ole olemassa kuten ei mitään huijattavaa minuutta tai kaiken näkevää Jumalaakaan.
Tällainen - ontologinen ja moraalinen neutraalius (mikä ei ole samaa kuin ateismi) sopii erinomaisesti ahneelle sijoittajalle.
Anteeksi, vaikka asia ei minulle kuulukaan, mutta minusta uskonnosta puhuminen on uskomatonta paskanjauhamista. (Parempi mennä Jaskan paariin syömään raakaa jauhelihaa.) 'Jumala tuli, sitten otti, ja sitten tuli Hottentotti.'
Vittu, että viittitte.
Kyllä me vittu viittitään. Mutta jatka sinä kyrpiäinen vaikka oman persees kaivamista, kun et muusta osaa puhua.
Totta kai.
Sitä paitsi Pattipää: jos tietäisit kenen kanssa keskustelet, olisit vähän öljytympi. Minä nimittäin olen ex-resitentti Risto Ryti. Eli pidä sinä räkättirastas nokkasi kiinni. (Ja vedä siipees.)
NÖF! SANON MINÄ SINULLE RISTO! JA VIELÄ KERRAN NOF!
Ai, että ihan sanot?
Kuule, taidat keikkua älyllisesti nyt niin korkeilla tellingeillä, että kun putoat, kehosi saa ainakin kunnolisen mustelman.
Sehän sulta vielä puuttuukin? (Tatskujen ja kolmannen vaiheen syfiliksen ja vyyöruusun lisäksi.)
Väärinkäsitysten välttämiseksi pitää tarkentaa, että tietenkään buddhalaisuus itsessään ei ole riisto-oppi, mutta se kuitenkin tekee riistämisen vielä helpommaksi kuin kristinusko,
Ei, vaan vaikeammaksi.
Karman laki ei anna mitään anteeksi, ja kaiken, mitä teemme toisillemme, joudumme kohtaamaan lopulta itse ja itse kärsimään seuraukset.
Buddhalaisella kapitalistilla sen sijaan ei ole ongelmaa omantunnon äänen kanssa. Sellaista kun ei ole olemassa kuten ei mitään huijattavaa minuutta tai kaiken näkevää Jumalaakaan.
Muista, ettei ateistillakaan ole mitään kaiken näkevää Jumalaakaan. Ateistille tämä maailma on lisäksi pelkkää darwinistista olemassaolotaistelua. Ja historian kokemus ihmisyydestä on opettanut, ettei ihminen ole Jumala, vaan ihminen on Cthulhu.
Minuus on olemassa - ohikiitävänä, ohimenevänä ilmiönä. Mutta tilanne on täsmälleen sama ateistillekin.
Mitä mieltä ateistille on olla moraalinen, ellei hän ole typerä tai mielipuoli?
Miksi sinulle investoija, liikemies ja sijoittaja on pahuuden multihuipentuma - ja väkivaltainen öykkäri, tyranni ja rosvovaltias, joka käyttää väkivaltaa ja aivan oikeasti ryöstää, kiristää ja alistaa toisia - ei sitä ole?
Muistanet, mitä käsite "oikea elinkeino" pitää sisällään. Liikemies on oikea elinkeino, mutta koronkiskuri ei ole. Kotitehtäväksi jääköön selittää, että miksi.
Mrs. Ferrum kysyi:
'Sivuutat siis empiirisen kokemuksen?'
Miten? Miten on mahdollista sivuuttaa empiirinen kokemus? Kerro minullekin.
Se on helppoa. Pidetään vain omakohtaista kokemusta hallusinaationa, unikuvana tai huuhaana. Uskotaan mieluummin karttaa kuin maastoa.
"Sivuutat siis empiirisen kokemuksen?"
Allekirjoittaneella on empiirisiä kokemuksia vaikka mistä alieneistä. Sivuutatko sinä ne?
Yksi gramma kokemusta vastaa kiloa teoriaa ja tonnia auktoriteettia.
Mutta mikäli kokemus voidaan selittää muulla tavoin kuin alieneiden olemassaololla järkevän epäilyn tuolle puolen, niin se on mielekäs selittää niin.
Lisäksi itse ajattelen, että mukavampi elämä on edes hitusen parempaa, eli siis yleisesti parempaa.
Ilmaista lounasta ei ole olemassakaan. Joku sen kaiken maksaa, ja mukavampi elämä voi merkitä kärsimystä jossain toisaalla tai pahuuden kasvua jossain muualla.
(Ja noin lisähuomautuksena olen sitä mieltä, että maailma ON parempi paikka, koska orjuus ei ole laillista samalla tavalla kuin se oli aikoinaan - no, ainakaam merkittävässä osassa maailmaa)
Maailmassa on tällä hetkellä enemmän orjia kuin mitä heitä oli 1881, jolloin Brasilia lakkautti orjuuden.
Ihminen ei ole pelkästään susi ihmiselle. Ihminen on ihmiselle Cthulhu.
"Mitä mieltä ateistille on olla moraalinen, ellei hän ole typerä tai mielipuoli."
Minä perustan moraalini siihen että välitän muista ihmisistä, ainakin vähän. Uskomuksien tai uskontojen kanssa sillä ei, ymmärtääkseni, ole mitään tekemistä. Tai voi olla, että käsitän väärin. (Yritän kumminkin vältellä ihmisiä, jotka näkevät palavia pensaita tai alkavat puhua 'outoja kieliä'. Koska en koulutukseltani ole psykiatri.)
Ps. Minullakin on Wikipedia kotona. Ja osaan siteerata sitä.
Itsekin tieteeseen, kumoutuvuuteen ja henkisellä puolella valaistumiseen uskovana toetan, että tämä on tärkeä huomio. Mutta...olen havaitsevani, jos en suoraa rautarouvan tarkempia aivoituksia tuntemattomana osoitettavaa ristiriitaa, niin melko mahdollisen sellaisen:
mitenhän mahtaa olla kyseisen nimimekrin takana olevan henkilön kannattaman kapitalismin tulkinnan suhteen?
Todettakoon, että kapitalismi ei missään tapauksessa ole paras mahdollinen talousjärjestelmä (paitsi jos kulttuurievoluution lamarckistista olemassaolotaistelua ja siinä menestymistä pidetään "hyvänä" asiana. Kapitalismi on kuitenkin vähiten huonoin - verrattuna kaikkiin muihin ikinä kokeiltuihin ja ajateltuihin talousjärjestelmiin, se tuottaa vähiten huonot lopputulokset.
Kun toisaalta uskotaan Järkeen ja popperialaiseen kumoutuvuuteen, pidän vähintään epäilyttävänä, kun julistetaan nyt vallalle päässyttä oppia lopullisena Totuutena, parhaana mahdollisena maailmana, jota tarvitsee parhaimmassa tapauksessa vain pintaviilata?
Ei parhaana mahdollisena, vaan vähimmin huonoimpana. Tätä parempi maailma ei materiassa ole parempi; mutta jos se olisi yhtään huonompi, se olisi hajonnut jo ajat sitten.
INTRESSI-sidonnaisuus, herää tässä vakava epäilys, että "kova lunonnontietellisyys" on, simsalabim, valjastettu ehkkä hyvinkin terävän mutta kuitenkin blind spottinsa omaavan älyn toimesta ideologiseksi troijan hevoseksi, jolla salakuljetetaan ties mitä vihollisjoukkioita tieteen ja järjen Pyhäkköön?
Nyt verrataan appelsiineja omenoihin. Luonnontieteet ovat eksakteja ja objektiivisia tieteitä, kun taas taloustiede ei sitä ole. Taloustieteessä on yksinkertaisesti liian monta muuttujaa, että sitä voitaisiin mitenkään mallintaa luotettavasti. Luonnontieteitä ja insinööritieteitä voidaan.
Todettakoon vielä, että ruukinmatruunalla on ikioma pikku omatuntonsa. Se sanoo hänelle: Muista, että kaikesta älystäsi, kaikesta päättelykyvystäsi ja kaikesta tiedostasi huolimatta sinä et ole Jumala. Sinä olet Cthulhu.
Ja juuri tuon tiedostaminen - ihminen on Cthulhu - on johtanut ruukinmatruunan hylkäämään ateismin ja humanismin ja hakeutumaan uskontoon. Vain irrationaalisuus voi antaa meille jotain toivoa tässä täysin irrationaalisessa ja hullussa maailmassa. Niinpä hän valitsi kaikista älyttömistä uskonnoista kaikkein vähimmin älyttömän.
Mutta aina on muistettava, että on typerää uskoa jumaliin, mutta kerrassaan pähkähullua uskoa ihmiseen.
Aivan aluksi tässä pitäisi kysyä kapitalismi-sanan mieltä, sen käytettyä tulkintaa. Sitten sitä, kuinka parasta mahdollista jalon neljän totuuden kannalta hyväksyttävää kärismystä vähentävää jälkeä tämän implementaatio ihan noin tässä todellisuudessa tuottaa?
Verrattaessa orjanomistajayhteiskuntaan, feodalismiin, basaaritalouteen, sosialismiin, korporatismiin, kartellitalouteen tai oikeastaan mihin tahansa muuhun talousjärjestelmään mitä maailmanhistoriassa on ajateltu ja kokeiltu, kapitalismi tuottaa vähimmin huonon lopputuloksen.
Ja muistakaamme sekin, että ainoa taloustieteen Nobel, joka on saatu oikeasti ankaran empiirisestä tutkimuksesta, on mennyt...psykologille.
Niinpä. Mutta sitten aina se pakollinen kysymys: mitä tilalle? Feodalismiko, kuten Siddhartha Gotama Buddhan aikaan?
En siis välttämättä yhtyisi Räsäsen kantaan ristiriidasta buddhalaisen ajattelun (johon muuten mahayana-versiossa kuuluu sattmumoisin jotain hyvin kristillisiä piirteitä, kuten lähimmäisen rakkauden asettaminen opin ytimeen) ja riistokapitalismin yhteensovittamattomuuden välillä
Siksi buddhalaisena on helppoa elää kristillisessä maailmassa: perusarvot ovat samat. Ja loppujen lopuksi buddhalaisuus ei ole ortodoksiaa vaan ortopraksiaa - usko ja sen noudattaminen ei ole olennaista, vaan opin vaatimusten mukaiset teot ja aikomukset ovat.
vaan paremminkin ristiriita on ideologisen ja auktoriteettiuskoisen ajattelun ja ahneen ideaaliminän haaveellisen puhtaan tieteellisen ideologia- ja auktoriteettiriippumattoman jalon pyyteettömän luonnontieteellisyyden välillä.
Luonnontieteet eivät tunne auktoriteetteja - vain paradigmoja.
Rautarouva näet näyttää todellakin nielleen Totena muodikkaat väitteet nykyisen järjestelmän täydellisyydestä ja siihen liittyvästä historian lopusta; siis hän uskoo, että kyseessä todella on se paras mahdollinen maailma.
Ei, vaan vähimmin huono. Onko sinulla - tai jollakulla toisella - esittää parempia ideoita?
Kyse on puhtaasti kulttuurievoluutiosta ja memetiikasta. Siitä, mikä systeemi vastaa parhaimmin ympäristön sille aiheuttamiin haasteisiin ja antaa tehokkaimman vasteen ja luo vähimmin huonon lopputuloksen.
soraäänet saada valtaa. Meidänkin ehkä pistäisi pyytää rautarouvilta aikarajaa, jonka jälkeen he voivat mennä kiltisti nurkkaan häpeämään.
Ideologian nimeltä "uusliberalismi" ja siihen liittyvän talousteorian, monetarismin, osalta se aikaraja on jo ohitettu.
Keynesiläisyys voi olla ehkä typerä, irrationaalinen ja huono systeemi - mutta se toimii kuin junan vessa. Se tuottaa vähemmän huonon lopputuloksen kapitalismin viitekehyksessä kuin uusliberalismi ja monetarismi.
totta kai
Post a Comment