*
- Mielestäni tämä satiirinen pilapiirros (joka on paljon monimielisempi kuin miltä ensi alkuun näyttää) ei ole rasismia, vaikka läheltä ehkä jonkun mielestä liippaa. - Satiiri on yhtä aikaa sananvapauden, hyvän maun ja kriittisen ajattelun testi sekä ilmentymä.
[Tarkennuksia ja korjauksia viimeisiin kappaleisiin - klo: 23.20]
1
Anonyymi kehotti edellisen päreeni kommentissaan: - Tuhotkaa juutalaiset!'
Jopa on tosi huonoa huumoria. Pidä mielessäsi, että tässä blogissa ei tuhota juutalaisia eikä muhamettilaisia vaan 'langetetaan tuomioita' yksittäisille ihmisille yksittäisten tapausten, ajatusten ja tekojen perusteella.
Ajattelujärjestelmiä voi toki kritisoida rankasti, mutta ihmisryhmiä täällä ei ryhdytä teilaamaan. Systemaattinen väkivalta on kuitenkin aina se kaikkein huonoin vaihtoehto.
Sen sijaan kapitalismi - ymmärrettynä poliittista valtaa ohjaavaksi ja sitä kiristäväksi suurliiketoiminnaksi - on laillistettua vampyyrimaista mafiarikollisuutta, joka näyttää kerta kerran jälkeen nousevan kuolleista (itse aiheuttaman taantumansa Gehennasta) imemään verta ihmisistä, kyetäkseen jatkamaan zombiemaista loiselämäänsä oikeasti olemassaolevia ihmisiä kiduttamalla ja murhaamalla.
Kapitalismi ei ole joku tietynlainen henkilö tai stereotyyppinen ihmisryhmä, ei edes ajattelujärjestelmä vaan ihmisen ahneuden universaaliksi oikeudeksi julistanut (näin ei ollut vielä amtiikin aikana tai kristillisellä keskiajalla) ja rahavaltaan perustuvia nokkimishierarkioita rakentelevan Saatanan (Takkiraudan Cthulhu) ovelin ja houkuttavin representaatio maan päällä.
Jokaisen vakavasti otettavan intellektuellin pitää tajuta kapitalismi päävihollisekseen.
[Älkää nyt käsittäkö väärin, mutta vihaan kapitalismia niin paljon, etten ole varma pystynkö enää edes elämään ilman sitä. - - Olenko siis vihassani suorastaan 'ahne'? Rakastanko vihata? - No - ei minusta ainakaan buddhalaista tule tällä luonteella.]
Kapitalismi, kuten kaikki vaihdon ja vallan systeemit, on oikeuttanut rakenteellisen väkivaltansa perustuslaillisesti, eikä sitä vastaan näin ollen pystytä asettumaan parlamentaarisesti.
Poliittista kansalaiskeskustelua voikin hyvällä syyllä pitää näennäis-demokraattisena debattina - eräänlaisena mediaspektaakkelina, koska oikeisto-eliitin perimmäiset argumentit ovat aina jo valmiiksi perustuslain suojaamia/legitimoimia, mikä tarkoittaa käytännössä, että perustuslaki kieltää valtiota rajoittamasta vapaan markkinatalouden pyhää dogmia.
Tästä syystä kapitalismista on tullut kaikkialle tunkevaa kolonialismia, joka pluralisoi kolonisoitavan kulttuurin arvot monopolisoituvan kapitalistisen kilpailun/vaihdon prosessissa. Mutta lopputuloksena on nimenomaan arvodiktatuuri eli rahavallan/pääoman kulutus(vaihto-)arvojen hegemonia, ei suinkaan yhteisön omaa symbolis-eettistä identiteettiä integroivien arvojen koherenssi.
Monopolisoituminen on makrotasolla vapaan markkinatalouden perimmäinen lainalaisuus: vapaa kilpailu kumoaa itsensä pääoman keskittymisellä yhä harvempien käsiin.
Toisin sanoin - pääoman keskittymisen onnistuminen kapitalismissa toteutuu vapaan markkinavaihdon prosessissa, joka siis murtaa ja rapauttaa kolonisaation/kapitalismin kohteeksi joutuneen kulttuurin traditionaalis-integroituneen arvomaailman - etenkin uskonnon muuttaen lopulta jopa sen kapitalismin ainoan perimmäisen arvon, vaihtoarvon, välineeksi.
Siten on suorastaan väistämätöntä, että liberalistinen pluralismi ja markkinatalous aiheuttaa aina fundamentalistisia reaktioita - ei ainoastaan islamilaisissa valtioissa vaan myös USA:ssa - kapitalismin lippulaivassa.
[Liberalismi ja fundamentalismi ovat siten äärimuodoissaan toinen toisensa loogisia ehtoja/edellytyksiä sekä provosoijia: toinen toistaan ruokkivia aatteita. Siellä, minne liberalismi menee pluralismeineen, syntyy fundamentalistinen perinteisen 'Identiteetin' itsepuolustusreaktio ja siellä, missä vallitsee fundamentalistinen 'Laki', ilmenee ennenpitkää liberalistista kritiikkiä, ellei sitten kyseessä ole täysin keinotekoisesti ylläpidetty, muusta maailmasta eristetty pakkotila kuten Pohjois-Korea, jossa kritiikin äänet tuhotaan jo kehtoonsa.]
Demokraattisessa järjestelmässä ainoa itsepetoksen ja/tai mediahuijauksen välttävä keino vastustaa kapitalismin kulutuspakkoa ja nautinnollista saastetta on yhteiskunnallinen aktivismi, joka ei preferoi väkivaltaa, mutta joka ei myöskään pikkulapsen tavoin kysy joka käänteessä parlamentaarista lupaa siihen, millä ehdoilla/tavoilla se saa ilmaista erimielisyytensä.
2
Esimerkinomaisesti todettakoon, että vaikka en niin kovin otettu olekaan kaiken maailman sateenkaari-setalaisista arvo- ja sukupuoli-liberaaleista, niin laillisen (esim. Pride-)kulkueen väkivaltainen sabotointi oli vähintäinkin kyseenalainen teko.
Mutta tarkennetaanpa hiukan tätä mielipidettä.
Jos sabotoijat kritisoivat tässä seksuaalisen arvoliberalismin spektaakkelissa kapitalismia (joka on em. kaksinaismoralistisen arvoliberalismin perustalle rakentuva systeemi), niin silloin voin jotenkin ymmärtää ylireagoinnin, mutta jos he olivat närkästyneitä pelkästään joidenkin ihmisten seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja kokivat sen henkilökohtaisena uhkana, niin sinä tapauksessa lähestytään jo rasismin perimmäisiä motiiveja, jotka liittyvät aina ressentimenttiseen tiettyjen ihmisten nautintatapojen (esim. parisuhteen 'organisointi'), työmoraalin, uskonnon jne. halveksumiseen ja kontrollointiin.
Mielestäni on kuitenkin jos ei suositeltavaa niin silti väistämätöntä, että ruohonjuuritason politiikka ilmenee konkreettisesti ja äärimmillään juuri tällä tavoin. Konfliktien määrä ja laatu ilmentää sitä yhteiskunnallista mielipideilmapiiriä, jossa eletään. Ja kun puhun nyt konflikteista en totisesti banalisoi ja trivialisoi niitä johonkin helvetin hienoon ja teennäiseen dialogiin, jossa argumentit ovat siististi pinossa kuin hyvin pakatut liinavaatteet.
Perimmältään politiikka on potentiaalisten ja aktuaalisten konfliktien ilmenemistä ja konfliktuaalisen tilan/tilanteen sallimisen ja kieltämisen 'taidetta'.
Liberaalidemokraattisen parlamentarismin yritykset minimoida ihmisten väliset konfliktit määrittelemällä poliittiselle (ylipäätään kaikelle) keskustelulle äärimmäisen tarkat proseduraaliset säännöt, johtaa merkilliseen, politiikan itsensä kannalta paradoksaaliseen, lopputulokseen.
Käytän Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaa esimerkkinä tästä keskustelun ylihygieenistämis- tai steriloimishysteriasta. - Jopa suuri osa perinteistä vasemmistoa (SKDL, sittemmin Vasemmistoliitto) meni halpaan ja retkahti Jürgen Habermasiin. Eihän Habermas esim. ole ollut selkeästi vasemmistolainen enää 30:een vuoteen.
Habermasin ideaalinen puhetilanne, jonka hän muovasi uudestaan toisesta näkökulmasta diskurssi-etiikan nimellä määrittelemällä eettisesti hyväksyttävälle keskustelulle 'pilkkusäännöt'/rr, onnistuu täydellisesti vasta silloin, kun itse politiikka eli puolueetonta, neutraalia ja painostuksesta vapaata(?) keskustelua häiritsevä 'konflikti' poistetaan kokonaan kommunikaation piiristä.
Habermasin ideaalinen kommunikaatio toteutuukin parhaiten kaikkein autoritaarisimmassa järjestelmässä (kutsun tätä paradoksia ideaalisen puhetilanteen performatiiviseksi umpikujaksi). Ideaalinen kommunikaatio ei siis voi ilmetä, mikäli pidämme loogisesti loppuun asti kiinni Habermasin puheakti-kriteereistä, kuin joko täydellisenä yksimielisyytenä tai täydellisenä hiljaisuutena.
- Edellinen kritiikki ei ole minun kehitelmäni: lukekaa vaikka Mika Ojakangasta. Kirjoitus ideaalin puhetilanteen perusteista ja määrittelystä on sitäpaitsi Habermasin ainoa teksti, jota hän ei ole koskaan antanut käännättää ja julkaista muille kielille. Meni erinomaisen oppinut ja järkevä mies mokaamaan ja avaamaan sellaisen Pandoran lippaan, josta nousseet ongelmat pureutuvat jopa hänen hiukan myöhemmin kehittelemänsä kommunikaatiivisen toiminnan teorian ytimeen. - Mutta hyvä niin. Ehkäpä tuo avautunut kritiikki on kontrafaktuaalisesti Habermasin kommunikaatio-pohdintojen parasta antia.
[Voisin vielä vihjata, että juuri kaikkein jääräpäisin rationalismi (transsendentaalinen lähtökohta) tuottaa edellä kuvatun kaltaisia, itsensä kumoavia umpikujia, mikäli yritetään kehitellä loogisesti täysin vedenpitävää yhteiskuntateoreettista(kin) systeemiä. ;\.]
3
Oikeistolaiset argumentoijat kuvittelevat ilman muuta selviävänsä käsiään likaamatta ruohonjuuritason politiikasta. He kun osaavat kyllä keskustella ihan reilusti ja avoimesti Ben 'Headache' Zyskovitsin ja Kimmo 'Zombie' Sasin tapaan - perustuslakikirjan nahasta räätälöidyt kumihansikkaat käsissään (tietenkään ko. herrat eivät tee politiikkaa vaan bisnes-juridiikkaa).
Presidentti Halonen puolestaan voi ja ehkä hänen ymmärrettävistä syistä (sekä viran puolesta että henkilökohtaisesti) pitääkin huokailla syvään ja paheksuvasti Pride-kulkueen sabotointia kommentoidessaan. Voi voi. Kyllä ihmiset sitten ovat hirveitä, kun ne ilmaisevat mielipiteitään niin julman epäasiallisesti...voi voi...siinä meni Suomen maine...
Uhhuh mitä tekopyhyyttä molemmin puolin. Politiikkako pitäisi latistaa ja vesittää (näin on oikeastaan jo tapahtunut) rouvien (median) salongeissa käytäväksi teknis-argumentatiiviseksi empatiakeskusteluksi?!
Ei helkkari. Not me. - Mieluummin perustan vaikka Pohjois-Helsingin psykopoliittisten pomminheittäjien yhdistyksen (PHEPSPHY:n) kuin lähden piisirulla aivoihini ladattu Suomen laki päässä A-Talkiin puhumaan hyvin informoitua liirumlaarumia, joka rajaa keskustelusta pois kaiken vähänkään konfliktia muistuttavan yhteiskunnallisen problematiikan.
PS.
Edellä sanotun perusteella minun ehkä epäillään olevan lähellä Persu-paavi Timo Soinin populismia (tosin jo kapitalismi-kritiikkini todistaa sitä vastaan). - Mikäs siinä. Voisin hyvinkin yrittää liittyä persuihin ja pyrkiä salakavalasti kyseenalaistamaan puolueen uskottavuuden kriittis-demokraattisena liikkeenä. Sillä Soini on perimmältään populistinen fundamentalisti jos kuka. Hän vain pyrkii taitavan lipevästi sopeuttamaan vallanhimoisen opportunisminsa ahneitten nationalististen pintaliitäjien viikkolehtimoraaliin.
*
http://www.uusitupa.net/vuosi06-1.html
11 comments:
Okei. Olet julistautunut kapitalismin viholliseksi ja olet sitä mieltä, että vakavasti otettavan intellektuellin pitää tajuta kapitalismi päävihollisekseen.
Mitä sinulla on tarjota kapitalismin tilalle? Mikä olisi parempi idea mielestäsi kuin kapitalismi? Mikäli sinulla ei ole mitään parempaa tilalle, koko kritiikki on vain flati voci, tyhjiä sanoja, leuanlänkytystä.
Juuri tästä syystä ruukinmatruuna kieltäytyy olemasta intellektuelli ja julistautuu vain paljon lukeneeksi amikseksi. Hänellä nimittäin ei ole tarjota mitään parempaa kapitalismin tilalle eikä edes vähemmän huonoa. Hänen ainoa neuvonsa on, että opetelkaa tulemaan sen kapitalismin kanssa toimeen.
voi kiitos kaunista kesäisestä kuvata :=) Kapitalismin tilalle, niinku hittaasti siirtyminen luonnontalouteen voi että
niin påljo vois olla pääoman tilalla, kaikki hienot ajatukset kehityksestä
tykkäsin kun muuallaki suomalaisessa plokissa huomasin ton
)yksityisen Riiiiiiistopääoman tilalla. ai näitä ihania termejä
ei muuta ku vähän suunnitelmallisuutta, raaka aineitten ja ideoitten jakoa tasaisemmin
Ninni, luonnontalous merkitsee orjanomistajayhteiskuntaa, verta, räkää ja fyysistä väkivaltaa. Sitäkö ihan oikeasti haluat?
Mitä ajattelit tehdä niille miljoonille, kenties miljardeille, ihmisille, joille ei luonnontaloudessa kertakaikkiaan edes riitä ruokaa kun luonnontalous ei kykene heitä ruokkimaan - työpaikoista puhumattakaan?
Voimme romantisoida menneisyyden yhteiskuntaa miten paljon haluamme, mutta se oli yhteiskunta, jossa kuoltiin nälkään, väkivaltaan ja triviaaleihin tauteihin. Jos pitää valita luonnonyhteiskunnan ja kapitalismin välillä, niin tuo jälkimmäinen on se pienempi riesa.
Anonymous, sosialismia kokeiltiin jo ja se tuotti hyvin huonot ja epäoikeudenmukaiset tulokset ja pelkkää kurjuutta. Sosialismin ja kapitalismin välillä kapitalismi on se pienemmän riesan tie.
Oh Yes Theres a vaihtoehto kapitalismille, idealismi ..kerää ideoita http://unproductive.tumblr.com/archive
luonnosta saadaan raaka aineet, KAIKILLE YHTEISET
ei se ole paha jos jotain hyvää tuotetaan isommissakin erissä. kaikkiean tulisi saada päättää tuotteiden kestävyydestä.
kulutustotumuksia järkeistää niin kuin ruokailutottumuksia tai yleensä ihmistä koulutetaan
mutta ennen kaikkea rahan tilalle jotain muuta
yhteistä hyvää mittaavaa
Kilpailu aiheutti sen, että hinnat laskivat, mutta minkä kustannuksella ne laskivat ...ei kapitalisti ihmisenä ole sen rehellisempi kuin kukaan. inhimillisen kärsimyksen kustannuksella ei saa nihtaa laskea
sitten kun ihmiset ovat valmiit rehellisyyteen, jotain menee oikein. ihmiset ovat töissä hyvinvointinsa tai perheensä hyvinvoinnin takia. yhtä hyvin voisi kuvitella hyvinvoinnin koskevan kaikkia, sopimus yhteisestä hyvästä.
heikoimman ehdoilla mennään aina kehityksessä
ihmisen hyvinvointi tässä ja nyt on tärkein. ei siihen tarvita kauheasti roinaa
ei ylensyöntiä
.
eikä turhaa työtä
relax
kilpailu luonnossa on ollut sitä että parhaat geenit, elinvoimaiset säilyvät.
maapallo on kuitnekin rajallinen, eikä fyysinen kaupallinen voima pelaa rajatussa tilassa
tarvitaan siis
ymmärrystä, empatiaa, ei anää kilpailua
kuka tekee aloitteen
natsismi oli ehkä viimeinen yritys väkivaltaiseen geenien tuottamiseen ..amerikkalaisten ristiretket ovat ideologista väkivaltaa
Use less.
Buy less.
Want less.
Stop being a greedy first worlder. You’re taking more than your share. Don’t you know what your share is? God, pick up a calculator, you free spirit you.
Unless we want to be categorized as part of ‘the masses’, part of the problem, a human waster, we are supposed to live within the limits.
“We only make one bag of garbage a month,” former landlords once told me, insinuating that my however many bags was a cryin’ shame – a black mark on my soul.
But then aren’t our dreamworlds so fantastic due to their endless flux of shifting objects and surroundings? In this present state of our world, we are trying to cut back on the consumer tendencies we have been raised with: shopping for leisure, collecting, sale hunting, stocking up… But as we try to change our habits we look back on our paper trails like accidentally left bread crumbs foiling our escape, we pick out vegetables with plastic bag guilt. We’re trying to be good, but it feels so bad.
We are not consumers. If we were consumers, there would be no problem. We would ingest everything and transform it; energy is never lost. We are not consumers but garbage makers. Replacing all that is new and clean with underground cities of untouchable filth. We are users of the worst sort. We are the players who ‘didn’t mean to’, we are the George W. Bushs who never lose that innocent twinkle in our eyes while we’re bombing the fuck out of whatever sounds profitable. We use the good until it turns bad. Goodness turned to badness, like a large bag of fuzzy peaches on an empty stomach. Our obsession with conserving and rationing has created a new hell, in which recycle Nazis (Copyright: www.handcutfilms.com ) are the new wave puritans, Living with Ed their televised Bible.
But the nature of our universe is one of eternity. The one true thing we know. So how do we create a balance between an endless supply of things to live with and an endless supply of time to live through?
In this Green paradise prophesized by car, vacuum, and cereal companies around the world, when we fix the CO2 levels, and unpave the parking lots, will we all still be worrying about measuring every last drop?
Where does hedonism meet minimalism?
Post a Comment