1
Lähetin sähköpostia 3/4-aktiivi-buddhalaiselle ystävälleni, joka harrastaa 4/5-aktiivisesti free-jzzia:
'Sulla alkoi tänään (10.6) jazzit [Kerava-jazz]. Ota rauhallisesti. Jazzikaan ei ole elämää suurempaa sekoilua. Jokainen peak experience tai fantasia on vain väliaikainen. Sitten palataan taas kärpäseksi lasipulloon. Kielen vangiksi.'
Vastauskommentin lopuksi minulle esitettiin kysymys:
'Muuten, miten voi olla kielen vanki jos elää hiljaisuudessa ja kokee asioita jota ei voi sanoin kuvata?'
Aioin kirjoittaa muutaman virkkeen palautteen, mutta kuinkas kävikään.
2
Ajatteleminen on kielessä elämistä. Ei-ajatteleminen on jotain, mitä ei oikeastaan voi olla olemassakaan, koska sitä ei voi kielellistää. Tai sanotaan nyt, että ei-ajattelemisessa on kyse äärimmäisestä fantasiatasosta. Sitä on kuitenkin mahdotonta viestiä ymmärrettävästi muille.
Kun ihminen pyrkii missä tahansa meditaatiossa johonkin tilaan tai pikemminkin tilan/minän ulkopuolelle: ek-stasis, niin hän pyrkii lacanilaiseen reaaliseen eikä reaalinen voi ilmetä välittömästi ymmärrettävällä tavalla: se täytyy ilmaista kielessä fantasian ja/tai symbolisen muodossa ollakseen käsitettävää.
Puhdas kokemus (reaalinen) on siis tässä tarkastelussa sekä loogisesti että empiirisesti eräänlainen shokki ja käsitteellinen joskaan ei ontologinen mahdottomuus (vrt. Heideggerin erottelu olevan/ien ja olemisen välillä, missä oleminen on analogista Lacanin reaalisen kanssa).
Voidaan myös sanoa, että reaalinen on analogisesti olemassa samalla tavalla kuin ei-ajatteleminen, tosin sillä erotuksella, että Lacanin reaaliseen ei voi tietoisesti pyrkiä. Se on kyllä aina läsnä mutta siis lähinnä kielessä - vieraannutettuna, 'kesytettynä', ikäänkuin murhattuna, pois selitettynä (Hegelin ontologisen logiikan lähtökohta).
Tätä on myös lacanilais-zizekiläinen minuus: eräänlainen kuori, joka ilmaisee kielessä oman tyhjyytensä (reaalisensa). Mikäli tuota kuorta ei olisi, ei myöskään sisällöstä kyettäisi sanomaan mitään. Juuri tämän vuoksi symbolinen cogito on todellinen eikä vain suhteellinen, kuten monet luonnontieteilijät ja buddhalaiset usein väittävät.
Minuus on reaalisen 'esiin pakottama', symbolisesti olemassa oleva ei-sanottavissa oleva sana.
Kun katsomme maailmaa, maailma katsoo meissä itseään. Emme edes voisi kysyä olemassaoloamme ilman minuuden transsendentaalista (joka on eri asia kuin transsendenttinen) luonnetta, joka syntyy kielen itsenäistyessä fantasiasta. Mieli on kieli - ei enempää, ei vähempää.
Yritys palata reaaliseen ('ei-olemisen oleminen', jumala, nirvana, äärimmäinen nautinto kuolemana/kuolema äärimmäisenä nautintona (ks. alla), missä alku ja loppu ovat lankeavat yksiin, on kaiken mystiikan perusta kaikissa uskonnoissa. Pyrkimys (palata/edetä) tilaan, jossa koetaan asioita, joita ei voi sanoin kuvata, on yksi ihmisenä olemisen perustuvia 'lajituntomerkkejä', vaikka biologi luultavasti ihmettelisi, mitä tarkoitan.
Jokainen taidenautinto, niin sanottu esteettinen elämys, on sukua tälle kaipuulle/pyrkimykselle kokea alkuperäinen ja lopullinen oleminen/ei-oleminen (ovat tässä sama asia).
Esteettis-mystis-meditatiivisen kaipuun tai paluun perimmäinen luonne on paradoksaalinen. Sillä jos ja kun pääsee tilaan, jossa kokee olevansa 'out there in here and vice versa', pitää muistaa, että biologisesti tämän tilan alkuperä löytyy ajasta ennen syntymää, kohdusta tai ajallisesti vielä kauempaa (ei-olemisesta).
Eikö tämä kuitenkin merkitse sitä, että kokiessamme järisyttävän taide-elämyksen/-nautinnon, halutessamme yhtyä luontoon ja jopa universumiin, haluamme itse asiassa kuolla. Kyseessä on minun ymmärtääkseni toinen Freudin kuolemanvietin ulottuvuuksista/perustoista. Se toinen juontuu ilmeisesti (viimeistään Lacanin kautta) etenkin Hegelin filosofiaan: käsitteellinen ajattelu (vapautuminen (luonnon-)välttämättömyydestä ja illuusioista) vieraantumisena ja kuolemaa kohti kulkemisena.
Hegelillä kielen ja käsitteellisen ajattelun kautta saavutettu vapaus samalla ikäänkuin kivettää meidät suhteessa luontoon ja reaaliseen, jonka me ilmaisemme entistä täydellisemmin ja samalla entistä vieraantuneempina siitä: kun tiedämme kaiken, olemme yhtä kuin se, minkä tiedämme eli ei-mitään: tyhjyys - absoluuttinen kuolema.
Seksuaalisuus on perimmältään myös kuolemankaipuuta, koska siihen, missä on elämän mahdollisuus, sisältyy väistämättä aina jo kuolema. Luonto vain tavallaan huijaa meitä ja on tehnyt seksuaalisesta nautinnosta (ainoa psykoanalyysin tunnustama substanssi) kaikkein voimakkaimman elämyksen: orgasmia ei turhaan ole sanottu kautta aikojen pieneksi kuolemaksi. Juuri siitä siinä on kyse - etenkin miehen kohdalla (mies ei ylipäätään ole luonnossa kovin kaksisessa asemassa - kunhan ruiskii ja kuolee: esim. mehiläiset, skorpionit jne ;\).
*
Kun nyt munkki astuu hiljaisuuteen ja yrittää voittaa edellä mainitun nautintoa tuottavan luonnon, joka on pakottanut meidät (ikäänkuin olisimme tahdottomia marionetteja tai idiootteja) siirtämään geenejämme (informaatiota) eteenpän, voin kyllä arvostaa hänen pyrkimystään. Hän nimittäin haluaa olla täysin vapaa luonnon välttämättömyyden pakosta, ja juuri sen vuoksi hän asettaa itselleen äärimmäisiä rajoituksia.
Korostettakoon vielä, että askeettinen ihanne on jyrkästi biologisen luonnon vastainen eli nihilistinen, enkä voi täysin (osittain kyllä) ymmärtää, miksi buddhalaisuutta pidetään luontoystävällisenä, koska ihmisen biologis-luonnolliset halut edustavat sille perimmäistä pahuutta.
Minuus, joka on buddhalaisuudelle kaiken kärsimyksen ja pahan non plus ultra, 'tekee' biologisesta vaistosta tietoista itsekkyyttä, joten vaikka tietoisuus pystyy usein ylittämään luonnon, se ei suinkaan vapauta tai vapaudu siitä - pikemminkin vahvistaa sen voimaa kielen/ajattelun kautta.
Omalta kannaltani voisin tiivistää eräitä askeesin ongemia mm. seuraavissa kysymyksissä:
- Eikö askeesin suurin ihanne - niin loogisesti kuin empiirisesti - olekin skiittamunkki, joka elää jossain pienessä majassaan ('kolossa/pesässä', ikäänkuin kohdussa: reaalisessa) ja vaikenee lopullisesti maailmalle ja ihmisille (jonkun pitänee häntä kuitenkin auttaa elämisessä)? - Mitään askeettisen ideologian lähetystyötä ei siis tarvita - itse asiassa sellainen olisi täydessä ristiriidassa itse askeettisen ihanteen logiikan kannalta.
- Entä onko maailmasta luopuminen ja seksuaalisen halun sammuttaminen kokonaan mahdollista tai edes järkevää, eli ovatko sammuttamisen vaikutukset ja etenkin 'sivuvaikutukset' aina myönteisiä? Eikö olisi kätevämpää antaa suoraan kastroida itsensä kuin 'pidätellä ja pantata' jatkuvasti ;\?
- Eikö askeettinen itseensä keskittyminen ole moraalisesti yhtä egoistista toimintaa kuin kapitalistinen oman edun tavoittelukin - minkä vuoksi etenkin newage-tyyppiset, itämaiset skientismit sopivat erinomaisesti kapitalismin uskonnoksi?
- Jos mitään minää ei ole, niin eikö tämä helpota moraalisesti ratkaisevalla tavalla toisen ihmisen tappamista? Koska minää (myöskään toisen minää) ei todellisuudessa ole olemassa subjektina, niin en tietenkään tapa minää toisessa vaan jonkin 'harhan' - ehkä jopa ei-ihmisen.
Mutta eikö juuri tällainen ajattelu ja tällaiset perustelut tappamiselle ole käytännössä kaikkein pahinta rasismia? - Itse asiassa ei, koska jos minää ei ole kuin pelkkänä harhana, niin siitä seuraa myös, ettei mitään rasismiakaan voi lopulta olla olemassa. Tällaiseen ajatteluun perustuva yhteiskunta on kuitenkin kokonaan moraalin ulkopuolella: se on joko väkivallaton harmonia tai saalistajien savanni: toisin sanoen jumalallinen utopia tai 'eläimellinen' luonnontila.
*
Askeettiselle ihanteelle voidaan esittää monia, loogisesti niin hankalia kysymyksiä, ettei se, vetoamatta johonkin obskurantistiseen mystiikkaan, pysty niihin vastaamaan. Mutta tällöin logiikka on siis heitetty roskikseen. Ja mikäs siinä. Antaa mennä - pää sekaisin ilman huumeita. Ja jos kerran on olemassa turvaseksiä, niin askeettista ihannetta voisi kutsua vaikka 'turvahippeilyksi';\.
On toki myönnettävä, että koen suurta sympatiaa munkkia kohtaan, mutta ainakaan omalla kohdallani hänen tiensä ei tule olemaan auki koskaan, sillä ajatteleminen ja ajatusten sanoiksi muotoilemisen 'lakkauttaminen' edes hetkeksi on minulle mahdotonta ellei suorastaan sietämätöntä.
Jos minulta katoavat käsitteet, katoaa myös olemassaoloni, mikä tarkoittaa, että olen tullut hulluksi tai idiootiksi - kuin eläväksi kuolleeksi. Kätevämpää elämisen kannalta olisikin tehdä itsemurha, jolloin kaikki turhat ja turhauttavat sukupuoliset ihastukset, filosofiset saivartelut ja ylipäätään kaikki epätoivoiset yritykset (uskonnot, fantasiat, äärimmäiset elämykset jne.) päästä pois tästä kauhugalleriasta nimeltä elämä, päättyvät lopullisesti.
Eikä kukaan siitä tuomitse: jumala ja karma ovat molemmat ihmisen keksintöjä, fantasiaa, satumaailmaa, joka kertoo meidän omalla suullamme, miten meidän pitäisi muka elää täällä Indifferenssin/Apatian ytimessä pelastuaksemme eli/tai päästäksemme täältä pois lopullisesti - Nirvanaan.
Mutta mitä piittaa Indifferenssi meidän tarinoistamme? Enintään nauraa niille kuin pitkästynyt olympolainen jumala tyhmille ihmisolennoille - Apatian sietämättömän keveyden komeljanttareille?
T. RR
*
http://lacrossechat.madmooseforum.com/viewtopic.php?t=113&sid=c4092fd11ba17cf30b538dfaebb95886
http://personal.inet.fi/yhdistys/keravajazz/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kerava_Jazz
http://en.wikipedia.org/wiki/Indifference_(emotion)
31 comments:
hei,
täällä Janne/tuhlaajapoika,
mielikuvituksen näkeminen pelkkänä mielikuvituksena (satuiluna, lacanilaisena fantasiana, antropomorfismina) on mielestäni virhepäätelmä, koska...
ensimmäinen erehdys on pitää erehdystä pelkkänä erehdyksenä...
eikä (trans)mutaationa.
ajattelin ennen täysin samoin - pidin hengellisyyttä ja henkimaailmaa myös pelkkänä satuiluna ja antropomorfismina ennen kuin kokeilin itse meditaatiota ja koin ns. kundaliini-illuminaation, jossa selkärangan tyvessä piilevä hengellinen hinduenergia herää ja ampuu päälaen lävitse & täyttää koko olemuksen kultaisella jumalavalolla ja Puhtaalla Tietoisuudella, jonka edessä kysymykset (psykologiset ja filosofiset saivartelut) eivät tule enää kysymykseenkään, koska Hän tietää ja manifestoi Totuuden - yhtä totta kuin Hän seisoo ja hengittää persoonallinen Jumala on olemassa - Hän - ylisielu - en nous - Herra - Kuka Ikinä Sinä Olet Aamuuannainaavaa Oleva Olemaan Ollut Ollut Ollutkin - Krshna - Jesse - Timanttihaisuli - ykseyden yksinäinen yhteytys - supertelepatia - superpersoona - jokakertakaikkiallinen äkkihäkkiMcsyvyys - tittidii...
Sinä ollaan Hän yms. jne. sic!
Kundaliinikokemuksen jälkeen aloin nähdä auroja, Hengellistä energiaa ja kammiossani messutessani näin Henkien/Enkelien/Tyyppien leijailevan huoneessani ja sinervänpurppurahehkuisen Sumun laskeutuvan ylleni & ympäröivän & tuulevan Minuun...
näin myös oman valoruumiini... sinikasvoisena katselevan huoneen toisesta päästä omilla pojankasvoillani ja geometrisen kuvion avautuvan huoneeni kattoon (sen henkisumun keskelle) ihmeulotteisena enkelitähtenä (pyhä geometria on totta), jonka värit eivät olleet Täältä kotoisin... googletin ja etsin kuviota ja se tuli lähimmäksi Metatronin kuutiota ... mutta kun kysyin ystävältäni, joka on parantaja, hän sanoi, että se luultavasti oli vain kahdeksas chakrani - siis se piste, josta on mahdollista lähteä astraaliprojektoimaan - lucid-dream-tilaan... ja josta sielu on kiinni sielujen Sieluun...
tällaiset kokemukset ovat saaneet minut hylkäämään koko länsimaisen ajattelutavan ja kulttuurin ja pidänkin oikeastaan sitä pohjimmiltaan pelkkänä palturina,
vaikka itsekin sitä edustan ja ponnistan.
Mielikuvitus on (ellei Jumalan ruumis) niin se piste missä illuusio ja todellisuus, Sekä Että Eikä Kumpikaan muljahtavat toisiina ja häviävät Herakleitoksen pyjamanhihaan, eikä mikään pelkkä satujuttu.
todellinen vapaus, elämäntäyteys, riemu, onni ja ylikuohuminen on Hengessä/Jumalassa/Unelmassa/Satujutussa
ja kaikki lapsellisimmat ja juustoisimmat lentämiskuvitelmat ja Disney-younirvesaalirakkaudet yms.
ovat totta
aineellinen totuus on rumaa ja säälimätöntä ja hulluutta, mutta se on vasta muljahdusalusta Hengelle (tämän takia esim. Nietzche on valehtelija ja epävapaa henki - Hän ei ymmärtänyt Illuusion perimmäistä luonnetta, koska ei koskaan meditoinut tai kokenut todellista rakkautta)... Jumalalle, joka on kätkytkeytyneenä ja kietietoutuneena kaikessa sinä pienenä ilonhurmionjariemunikuisuudensydämenräpäyksenä ja pilkahduksena, joka on aina ollut oleva olemaan ollut ollut ollut Hänen Sinun Meiän Mukanaanananaan,
pitää vain muistaa ja nähdä eteensä.
havaitsemattomuuden ja havaitsemisen tuolla puolen asiat alkaa vasta tapahtua. rukous parantaa ja enkeleitä on olemassa,
en olisi uskonut, mutta syön nyt sanani.
ja tekee mieli sanoa rumasti, että se:
Jolla ei ole omaa kokemusta yliluonnollisesta, tukkikoon turpaansa.
mutta sanonkin vain:
Guguguu
tällaisia ajatuksia näin nopeasti sohaistuna Raunolle vivisektoitavaksi
t Janne K
ps. ootko ite kokeillut meditaatiota/joogaa/mantraamista tai kokenut mitään vastaavaa? ad hominemmmmmm
om srii maha kalikayai namah uuuh aah
Oletko Janne homo?
:)
mä 00n teosexuaali,
taisi osua ad hominem! hähähäää
mut aiQisten 0ikeesti?
Aha? Auts!
höh,
noi oli kaikki oikeita kokemuksia,
joita on ollu
mikset vastaa? en ole häirikkö
En ymmärrä kysymystäsi enkä asiaasi. Joten valitse nyt tarkkaan, mitä seuraavaksi sanot ja/tai kysyt (tai älä sano mitään), sillä sormeni hipoi jo äsken deleteä.
no,
ei sitten,
hyvää jatkoa
+Jeesus rakastaa sua+
no,
ei sitten,
hyvää jatkoa
+Jeesus rakastaa sua+
sina kerroit mulle kaiken filosofiasta ..g It ain't over till you hear my demon laughing. MWAHAHAHAHHAHAHAHA!
aika heikkoa Rauno,
olet selvästi täynnä paskaa lacanineinesi,
kun et ees selvään kysymykseen vastaa
vaikuttaa siltä, ettet tiedä mistä edes puhut ja universalisoit oman epäonnistumisesi elämässä
kumpi on suurempi antropomorfismi
se vai imaginarri
hg
Tuo ei ollut imagonarri HG vaan joku muu. Muuuu
ei niin, vaan pimppi (olet kuullut varmaan niistä)
en pidä ajatuksiasi minkään arvoisina
koska ne eivät näe kieltä ja käsitteellistämistä pidemmälle -
argumentaatiosi on tekosyyllistä valehtelua
hg
anom: hg
Vedä kxx:een bony morony (but you are not skinny, I know) - mutteihän sulla ole edes kxxx:ää, mistä vetää!
En ole sensuroinut tästä kommenttisarjasta kuin yhden kommentin (omani), vaikka syitä useammankin alasampumiseen olisi taatusti löytynyt.
Lopputulokseksi jäi aikamoinen tunkio pask - - eli kakkaa.
Ilmeisesti se tunkio todistaa jotain bloginpitäjän (persoonan/tekstin) huonosta mausta ja hänen epäilyttävästä älyllis-moraalisesta tasostaan ;\
Joka tapauksessa hän vetää puoleensa eräitä hyvin outoja hyönteisiä.
Aika raju (ja tyhmä) puolustautumisrefleksi Ranelta tohon ekaan kommenttiin. Mutta aivan sama. Ihan hyviä ajatuksia meinaan tossa Ranen tekstissä, eikä tuo kommenttikaan ihan persreiästä tipahtanut, mutta samapa tuo, homotellaan vaan toisiamme.
(En ole sitten tuo janne, ihan vaan selvyydeksi.)
Super-homolle:
Minä kysyin: 'Oletko Janne homo?' - Mitä pahaa siinä on?
Älä nyt rupea keksimään omiasi, mitä tulee minun intentioihini S-h. - Mutta se koirahan älähtää, johon jne.
Tietenkin minulla oli sekä vakava että satiirinen syy kysymykseni taustalla, mutta rasismista ei ollut kyse - ei myöskään puolustautumisesta (mitä vastaan?!)
Totuuden sanoakseni: koin Jannen kommentit niin lapselliseksi sekoiluksi, ettei niitä voinut pitää edes huonona huumorina. Niinpä päätin iskeä laakista luun kurkkuun - joskin robustin leikillisesti.
En kuitenkaan jaksanut leikkiä kovin kauan hölöhölöä, joten toivoin sitten ilman satiiria Jannen lopettavan kommentointinsa kokonaan. Ja hän ilmeisesti ymmärsi asian.
*
Huumorintaju (jopa raju mutta hyvä sellainen) ei ole pahitteeksi S-h. Se on sitäpaitsi merkki älykkyydestä ;\
"Tulkaa lastenkaltaisiksi."
"Ihmisten tulisi oppia leikkimään lasten vakavuudella."
Tuliko koskaan mieleesi, että tällä lapsenmielisyydellä ja naivismilla olisi ehkä syvempi merkitys esittämäni argumentin kannalta?
Ja "sekoilua"? Mitä ihmettä? Nuo olivat minun oikeita kokemuksiani ja niiden ohittaminen sekoiluna
osoittaa vain sen, ettet sinä ymmärrä tai ettei sinulla ole kapasiteettia ymmärtämiseen.
Että ainoastaan lapsi tai lapsenmielinen voi tarttua siihen esikielelliseen, esikäsitteelliseen ja esioidipaaliseen periparadoksiin, johon meditatiivinen tila pyrkii ja johon kyynisisillä käsiterunkkareilla ei ole mitään asiaa.
Jos et ymmärrä, niin ymmärrä ainakin oma tyhmyytesi.
Janne
Okei - myönnän kyllä oman tyhmyyteni, siinä missä sinunkin tyhmyytesi.
Tiedoksesi kuitenkin vielä, että tämän jälkeen jokainen kyseistä aihetta sivuava vastaavankaltainen kommentti deletoidaan tästä päreestä.
En tarvitse enkä halua blogiini ainoatakaan sekopäistä newage-meditoijaa.
Pystyn käsiterunkkarina ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä sata kertaa paremmin kuin obskurantit buddhalaiset bullshit'taajat, jotka vetoavat yhä vielä käsitteellisesti(sic!) johonkin, mitä eivät muka käsitteellisesti(sic!) ymmärrä, eivät halua, eivätkä voi ymmärtää (koska heillä ei ole käsitteitä/kieltä ja siten mahdollisuuksia sen jonkin ymmärtämiseen).
Meditoimalla saavutettu hetkisen kestävä onnellisen höynähtäneisyyden tila on pelkästään ilman huumausaineitten apua saavutettu euforia (huom. - sellaisenaan, rentouttavana terapiana, siinä ole mitään vastustettavaa tai pahaa, päinvastoin).
Mutta mikäli tuollainen tila kestää pitempään eli 'jää päälle', kuten narkkarit tripistä sanovat, sitä voinee jo pitää psyykkisenä regressiona - persoonallisuuden ja tietoisuuden taantumana yhä lähemmäs psykoosin ja idiotian astetta.
Silti näillä ihmisillä on otsaa kutsua kyseistä typerän passiivista onnea tai kehitysvammaisuuteen rinnastettavaa henkistä vajavuutta muka syvällisyydeksi - ja juuri sen vuoksi, että sitä ei voi sanoin/käsittein kuvata ja siten ymmärtää.
Toisen ihmisen mediaatio-kokemuksen kuunteleminen on vähän samaa kuin ihmettelisi naisten höpinöitä synnytyksestä; eihän niitä mies edes voi ymmärtää, koska ei voi synnyttää, mutta eipä niitä ymmärrä nainenkaan - kunhan vain höpöttää loputtomiin taivastellen sitä, miten luonto vie ja nainen vikisee!
Mutta synnytys ei ole meditaatiota, koska siihen ei voi tietoisesti pyrkiä, kun raskaus on kerran alkanut.
Raskauden voi toki keskeyttää, mutta meditaatio ei koskaan edes ala saati sitten päädy johonkin tai synnytä jotain - sen vain luullaan alkaneen. Kyseessä on eräänlainen psyykkinen placebo-vaikutus - itsesuggestio eli itsepetos.
"Tiedoksesi kuitenkin vielä, että tämän jälkeen jokainen kyseistä aihetta sivuava vastaavankaltainen kommentti deletoidaan tästä päreestä.
"
Tiedoksesi, ettei tämän blogin lukeminen enää kiinnosta minua.
"En tarvitse enkä halua blogiini ainoatakaan sekopäistä newage-meditoijaa."
homo, sekopäinen newage meditoija... löytyiskö vielä lisää, esim. neekeri, huora tai mongoloidi?
"Pystyn käsiterunkkarina ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä sata kertaa paremmin kuin obskurantit buddhalaiset bullshit'taajat, jotka vetoavat yhä vielä käsitteellisesti(sic!) johonkin, mitä eivät muka käsitteellisesti(sic!) ymmärrä, eivät halua, eivätkä voi ymmärtää (koska heillä ei ole käsitteitä/kieltä ja siten mahdollisuuksia sen jonkin ymmärtämiseen)."
minä en ole buddhalainen. minä olen janne. en itsekään pidä buddhalaisista. pidän heitä nihilisteinä.
sanopas, kuinka obskurantilta kuulostaa:
"Riittää, että näkee eteensä."
En tiedä sinusta, mutta musta se kuulostaa todella yksinkertaiselta.
Enkä minä vetoa mihinkään, vaan tiedän ja ymmärrän (muistan) kokemani perusteella. niin yksinkertaisesti kuin kukka kukkii ja lapsi leikkii minä ymmärrän ja tiedän ja muistan, että todellinen olemukseni, joka on koko ikuisuuden olemus, on puhdas ja autuas kuin vesi tai tuli tai tuuli tai lapsenhymy tai ETTÄ ja YLIPÄÄNSÄ ja VAIN.
"Meditoimalla saavutettu hetkisen kestävä onnellisen höynähtäneisyyden tila on pelkästään ilman huumausaineitten apua saavutettu euforia (huom. - sellaisenaan, rentouttavana terapiana, siinä ole mitään vastustettavaa tai pahaa, päinvastoin). "
Meditaatio tai itsensä oivaltaminen pyrkii nimenomaan autuuteen, joka on lakkaamaton ja nimenomaan itsensä täydelliseen myöntämiseen ja syleilemiseen. Energia on iankaikkista riemua. Kusisitko Swedenborgin ja Blakenkin suuhun ja haukkuisit heitä new age-pelleiksi ja höynähtäneiksi, jos he eläisivät tässä ajassa?
toi on muutenkin niin halpa keino väistää ja itse asiassa xenofobisen ja rasistisen kaunan myrkyttämä reaktio, joka kertoo aika paljon kyseisestä henkilöstä so. sinusta; leimata hörhöksi ja halventaa jotakuta, joka on erilainen ja leimata kaikki hengellisyys joko "uskisten" tai "new age-tyyppien" tai "hare krishna-kookospallomiehien" hörhöilyksi.
se mitä sanot meditaatiosta paljastaa vain sen, ettet tiedä yhtään mistä puhut, eikä sinun kanssasi oikeastaan kannata edes keskustella, koska olet niin ennakkoluuloinen = hengellinen rasisti.
yritin aloittaa avoimen keskustelun ja sinä vastasit homottelulla, etkä edes vastannut kysymykseen, vaan leimasit heti kättelyssä ja reagoit niin kuin eläimet tekevät.
kaivaisit nyt sen hautasi, niin filosofiasikin tulisi todistetuksi.
J
Puhumme toistemme ohi. Mitä se tarkoittaa: monologia kummankin taholta.
Sitäpaitsi tästä aiheesta minulla ei ole mitään sanottavaa kokemisen tasolla - ei ainakaan ilman käsitteitä ja kieltä!
Kiitos vain haukuistasi - olithan nyt luultavasti kerrankin elämässäsi täysin rehellinen. Joskus siihen asti yltää vain, kun tulee tarpeeksi provosoiduksi - tässä tapauksessa minun taholtani.
Mutta anna sen homottelun jo olla. - Kyseessä oli tosiaan harkittu provokatorinen vitsi, joka sisälsi yrityksen saada pysäytettyä merkillinen ajatuksenjuoksusi (ja herätettyä sinut 'hallusinatorisesta' houreesta), joka mitä ilmeisimmin ei saavuttanut kuin ekspressiivisen 'läiskimisen' tason täysin vailla parhaimman modernin runouden vaikuttavuutta ja tehoa.
Hmm. - - Puhut kieltämättä nyt - loukattuna 'sieluna' - jo paljon järkevämmin kuin kahdessa ensimmäisessä kommentissasi.
En voinut varoittaa sinua etukäteen, etkä valitettavasti ollut oppinut tuntemaan minun 'oikkujani' aiemmin.
Juuri tällaista meikäläisen ad hominemia paljon mutta harkitusti käyttävä keskustelutaktiikka kuitenkin on: 'julmaa' mutta suoraa. Se on pyrkimystä hyvään riitaan (kreik. eris).
Pakko silti tunnustaa, etten tässä ihanteessa aina onnistu vaan tönäisen liian herkästi nyrkillä, kun pitäisi tyrmätä höyhenellä, ja jopa kadun sanojani (tosin useimmiten hiljaa, sanoitta).
*
Tuo kehotus oman haudan kaivamiseen (lopullisesti) filosofiani(?) väistämättömänä ja loogisena päätepisteenä oli mielenkiintoinen ja osuva pisto - touche!
Oppineen Swedenborgin jätän mystiikkoineen omaan arvoonsa, tosin kritisoiden, kuten jo Kant teki.
Blake sen sijaan oli aikaansa edellä ollut nero taiteilijana - runoilijana ja maalarina, mutta hänen mystisyyteensä en ota kantaa. En tiedä enkä oikein ymmärräkään, mitä mystiikalla lopulta tarkoitetaan, tai mitä se todella on.
Jos haluaa lukea mystiikkaa muistuttavaa mutta kuitenkin äärimmäisen pohdittua, erittäin oppinutta ja filosofian perinteen hämmästyttävän hyvin reflektoivaa - silti perimmältään täysin ei-mystistä filosofiaa, kannattaa tutustua kunnolla Heideggeriin.
Ei tosin voi eikä ole syytäkään kieltää, että Heideggerin ajattelu on kaikkein lähinnä itämaista ajattelua ja etenkin zeniläistä perinnettä eurooppalaisen filosofian historiassa - ei suinkaan Schopenhauer, tuo robusti egoisti, joka enemmän tai vähemmän tosissaan (kyllä kai hän ainakin koki olevansa vilpitön) valitsi viitefilosofiakseen ja -uskonnokseen buddhalaisuuden (höh! - paraskin buddhalainen: Schopenhauer oli riidanhaluinen ja pahantahtoinen mies, aivan kuten? minä ;\ - tosin minä olen huumorintajultani hieman hyväntahtoisempi - haha).
henk. koht. saan suuremmat kiksit punatulkkujen kuuntelusta tai hiekkakakkujen leipomisesta kuin Heideggeristä.
ja mitä mystiikkaan tai Yliluonnolliseen tulee... sana yliluonnollinen olettaa, että on alkujaan jotain luonnollista (Durkheimkin puhui tästä) tai ei-mystistä, joka pitää mukamas ylittää - jollain hypyllä tai sokealla Uskoontulemisella. Ns. Uskoon, joka on suurin itsepetos ja äärimmäisen negatiivinen asia, koska se peittää näkyvistä todellisen jumalaisen manifestaation - individuaation, illuminaation ja inkarnaation - ITSEnsä oivaltamisen;
ITSEN, joka ei ole enää tämä hologramminen liha, vaan kaikkiallinen ja jumalainen so. "Minä olen tie, totuus ja elämä." "Minä olen ylösnousemus ja elämä"
ja joka on ITSESSÄÄN jopa transsendenssin että immanennssin sentämänjatuonpuoleinen autuus ja onni ja säteily s.o. ikuinen elämä
havaitsemisen ja havaitsemattomuuden, mahdollisuuden ja mahdottomuuden, SEKÄ ETTÄN EIKÄ KUMMANKAAN sentämänjatuonpuoleinen
Totuus, Kauneus ja Vapaus,
missä on oikeasti mahdollista tehdä mitä vain (vertaa Lapsen kaikkivaltias-kompleksi periprojisiona)
esim. lentää (siis eräs ystäväni tekee sitä, joka ilta - siis astraaliprojektoi tai lähtee ruumiistaan, eikä siinä ole minun mielestäni mitään ihmeellistä enää)
sekä nähdä esim. ns. röntgenkatseella tämän hologrammisen mayamatrixin lävitse, jota kutsutaan todellisuudeksi ja nähdä korkeamman värähtelytaajuuden olentoja, joita kutsutaan hengiksi ja jopa keskustella heidän kanssaan.
jatkuu myöhemmin...
Herra Anonyymi... en puutu Sinun tähtisädetikkumaiseen olemiseesi sen enempää (koska se ei minulle, kuulu), mutta siitä ystävästäsi, joka lentelee, haluaisin kuulla enemmän! Tekeekö hän immelmanneja? tai u-käännöksiä? Wau. Onko hän koskaan lentänyt valoa nopeammin, siis tullut itseään vastaan, ja jos on, mitä hän siitä on tuumannut?
Minulla ei ole itsekseen lentäviä ystäviä.
hän on käsilläparantaja ja erittäin kaunis ja älykäs nuori nainen, joka auttaa ja pelastaa henkiä elääkseen. Hän on myös käynyt kuussa ja auringossa (valoruumiissaan tietenkin) ja nähnyt Jeesuksen (tai jonkun Hänen näköisensä laskeutuvan parantamaan yhtä potilastaan.
tottakai kuulostaa parodiselta ja uskomattomalta, jos ruvetaan puhumaan lentämisestä ja röntgenkatseista ja enkeleistä (missä kryptoniitti).
katsoin itsekin ennen vinoon ihmisiä, jotka puhuivat Henkimaailmasta o_O (suurin osa heistä varmasti onkin aika ihme porukkaa ja katson itsekin itseäni vähän vinoon), mutta kokemani jälkeen, se tuntuu vain niin itsestäänselvältä, ettei siitä jaksa sen enempää jauhaa tai vakuutella ketään.
"Etsikää, niin löydätte."
(jo neljäs uustestamenttilaina! wuuhuu)
"Mikä ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."
Tutustuminen omaan energiakehoonsa ja henkiseen harjoitukseen herättää henkisen tietoisuuden ja sen jälkeen se onkin suht yksinkertaista (voi olla ensin aika shokki, kun unelmat käy oikeesti toteen)... se yksinkertaisin on sitten kaikkein vaikeinta (eli on vaikeinta nähdä eteensä ja pitää silmänsä auki kaiken tämän myrkyllisen paskan keskellä)
Olen itsekin ollut n. 6 vuotta maanisdepressiivisen itsemurhan partaalla, joten nihilistinen vaisto on enemmän kuin tuttu, mutta "minä olen nähnyt valon" ja totuuden ja kauneuden ja vapauden Hengessäni, enkä minä sen vuoksi halua enää valehdella, vaan loistaa.
sen vuoksi haluan vastustaa niitä, jotka haluavat imeä muita mukanaan valheillaan ja romantisoidulla tuhovietillään.
kuka haluaisi juoda käärmeen huulilta sssssamppanjaa
Rakas anonyymi, älä ainakaan maanisdepressiivisessä mielentilassa tee itsemurhaa. Tee se, kun olet järjissäsi, saatat muuten katua. (Mun kaksi veljeäni on tehnyt itsemurhan, se oli kummallekin filosofinen ratkaisu.) Ei näiden asioiden kanssa kannata venytellä.
Ps. Pidä kädestä sitä lentelevää naista ettei se liitele liian, liian kauas.
emmä ehkä, ajattelin lennellä itsekin, kunhan saan pyllyni pyyhittyä.
filosofisena ratkaisuna itsemurha on aina virhepäätelmä ja reaktio johonkin ulkoiseen.
kun katsoo ulos, eikä sisään, joka on kuolematon ja viaton.
nähdään toisella puolella.
<3
ps. mun nimi on Janne
No, nyt kun olet pyyhkinyt perseesi.. entäs sitten?
aurinko nousee!
Post a Comment