Sota ja rauha

Kuva: Sota on tullut jäädäkseen
1
Kysymys pasifisteille: Meneekö rauha oikeudenmukaisuuden edelle lainsäädännön raison d'être'nä? Vai onko pikemminkin niin, että nimenomaan rauhantila mahdollistaa oikeudenmukaisuuden toteutumisen?

Näin saattaa hyvinkin olla, mutta silti kyseessä on välttämätön, ei riittävä edellytys oikeudenmukaisuudelle, koska emme pysty enää määrittelemään yksiselitteisesti ja yksimielisesti sitä, mikä/mitä on rauha.

Esimerkkinä Gaza. Israelilaiset sanovat olevansa sotatilassa Hamasin kanssa ja ovat pakottamalla tehneet Gazasta keskitysleirin toimien Välimeren pohjukan kansainvälisinä maa- ja meripoliiseina varustautuen sota-aluksilla, taisteluhelikoptereilla ja automaattiaseilla jopa linkkuveitsiä vastaan (toki linkkuveitselläkin pystyy tappamaan israelilaisen), jotta välttäisivät palestiinalaisterroristien hyökkäyksen eli avoimen sotatilan.

Entä onko Gaza esimerkki sotatilasta vai rauhantilasta (jota ylläpidetään poikkeuslailla kuten aikoinaan natsi-Saksaa tai nykyään Berlusconin Italiaa)? Onko pasifistin mielestä parempi, että vallitsee edes poikkeustilajulistuksen kautta pakotettu/ylläpidetty 'rauha', koska se kuitenkin lopulta muka aina antaa oikeudenmukaisuudelle edes mahdollisuuden toteutua?

On myös syytä muistaa keskustelu siitä, tulkitaanko esim. Suomen osallistuminen Afganistanin 'rauhanoperaatioon' sodankäynniksi vai onko se yksinomaan rauhaan pakottavaa humanitaaris-kansainvälistä toimintaa. Käytännössähän, ainakin pakon edessä, joudutaan käyttämään aseita itsepuolustukseksi, mutta hyökkäykseen ei osallistuta.

YK:n määritelmien ja myös Suomen presidentin (ylipäätään lain) mukaan Suomi ei käy sotaa Afganistanissa. Presidentin mielestä toimintamne tosin vaikuttaa aika ajoin sodalta, mutta ei ole sitä. Pitäisikö tällaisen vastauksen jälkeen itkeä vai nauraa? Ei tietenkään sen vuoksi, että Tarja Halonen olisi typerys vaan siksi, että tästä asiasta ei yksinkertaisesti vallitse sellaista yksimielisyyttä, jonka yksinkertainen (vastakohtana kasinaismoralistiselle saivartelulle) todellisuuden 'nahoissaan kokeva' terve järki, ei siis ainoastaan lakimies tai poliitikko, voisi hyväksyä.

Aloitteentekijä eli USA (vai pitääkö meidän yhä sitkeästi ja täysin liioitellusti syyttää Osama Bin Ladenia Afganistanin sodan aloittajaksi?) on tietysti avoimessa hyökkäyssodassa talebanien kanssa. Mutta eikö myös se, joka virallisiin sotatoimiin osallistumatta joko auttaa hyökkääjää tai aktiivisesti vastustaa vihollista osallistu aina ja väistämättä myös itse sotaan? Vai oliko Ranskan vastarintaliikkeenkin käymä taistelu natsimiehittäjiä vastaan vain eräänlaista leikki-sotaa? - (Entä II maailmansodan aikainen Ruotsi: ks. PS.).

Entä osallistuiko Gazaan matkalla ollut 'laivasto' sotaan, kun se halusi tukea humanitaarisesti (tosin yrittäen samalla tuoda Gazaan Israelin kieltämää, humanitaariseksi naamioitua bunkkeri-sementtiä) Hamasin hallinnoimia palestiinalaisia? Tämä kysymys asetetaan siis sitä realiteettia vasten, että Israel on sodassa terrorijärjestö(?) Hamasin kanssa.

Omasta mielestäni Gaza on poikkeustilarauhan nimissä ylläpidetty keskitysleiri eli - kuten termi poikkeustilakin jo vihjaa - tila, jossa lain voimassaolo on pidätetty toistaiseksi. Käytännössä kyse on kuitenkin sodasta, ja kaikki avunanto Israelin viholliselle on siten sotaan osallistumista. Ainakin Israelin päätöksen/lain mukaan.

Sodankäynnin luonne on kuitenkin ylipäätään muuttunut radikaalisti 1900-luvulla. Sodankäynti on nimittäin menettänyt lähes kaikki perinteiset sääntönsä, joita vielä Ranskan-Saksan sodan Sedanin taistelussa 1870 pääosin noudatettiin - lukuunottamatta joitain ensimmäisiä (saksalaisten jyrkästi paheksumia) ranskalaisia sissiryhmiä sekä myös yhtä ensimmäisistä kaupunkisotataisteluista. Sedania ja Ranskan-Saksan sotaa pidetäänkin vedenjakajana vanhan ja nykyaikaisen sodankäynnin välillä.

I800-luvun lopun guerilloista eli sissisodan pioneereista on edetty keskitysleirien kautta sodankäynnin laajenemiseen niin, että sota koskettaa nykyään enemmän siviilejä kuin itse sotilaita. - Tulevaisuuden tai ollakseni tarkempi - nykyisimmän ajan sotaa käydään yhä suuremmaksi kasvavia maahanmuuttajien 'laumoja' vastaan. 

Tällaisesta sodasta Gaza ja Berlusconin katepillareilla sekä armeijan avulla toimiva maahanmuuttopolitiikka ovat malliesimerkkejä, samoin kaupunkislummit - nuo kapitalismin yhä paisuvat 'jätökset', joita sekä Matrix-Wahlroos että minä emme voi sietää - tosin täysin eri syistä.

Kolmas esimerkki on tietenkin koko urbaani-kapitalistinen systeemi, jossa kauhea saattaa jo olla tapahtumassa: ihmiset alkavat lopullisesti hallinnoida itse itseään - eikä suinkaan kantilaisen etiikan hengessä, noudattaen itse itselleen asettamaansa eettistä lakia, vaan imitoiden kapitalistisen vaihto- ja fantasiamyllyn heille syöttämiä identiteettejä/imagoja, joiden he harhaisesti kuvittelevat olevan vapaasti valittavissa (siis itse itselle asetettuja ihanteita).

Kyse on toisin sanoen itsensä lähes spontaaniksi muuttuneesta alistamisesta normalisoivan markkinakoneiston osaksi. Ja koska tätä epävapautta kuvaamaan ei ole enää mitään käsitteitä eikä siten myöskään mitään rationaalisia kokemuksia (identiteetti-fantasiat ja kaiken maailman newage-uskonnot nimittäin toimivat aina jo sisäistetyn rahavallan välineinä), sitä vastaan ei ymmärretä asettua.

George Orwellin antiutopia 1984 toteutuu tällä tavoin uudessa mutta vähintäinkin yhtä karmeassa muodossa kuin, minkä alkuperäinen, totalitarismia kritisoinut kirja esitti. Mutta kuten 1984:ssä myös tässä paraikaa toteutuvassa antiutopiassa vapaus on orjuutta ja totuus valhetta.

Ja jotta apokalypsini olisi täydellinen: myös uudessa antiutopiassa syödään miljardeja kiloja laillistettua 'onnellisuus-viagraa' vuosittain - aivan kuten napsittiin soma'a Aldous Huxleyn Uudessa uljaassa maailmassa.

Ei siis hätää, sillä  kaikki on hyvin. - - Mutta sinä et voi enää tietää edes sitä, onko kaikki hyvin vai ei, koska sinulta puuttuu käsitteet ymmärtää tätä maailmaa. Sinä enää vain olet, yrität järjestää elantosi, kulutat ja nautit, nautit, nautit ad inf...

2
Poikkeustilan käsitettä hieman Agambeniakin radikaalimmin laajentaen voisin jopa väittää, että wahlroosilainen ultraliberalistinen talouspolitiikka on myös yhtä kuin poikkeustila, jossa universaalin oikeudenmukaisuuden voimassaolo on toistaiseksi (käytännössä aina) pidätetty.

Kyseessä on rauhaksi mystifioitu (poikkeus-)tila eli markkinaliberalistinen keskitysleiri (vankeinaan halpakoneen osiksi reifikoidut työläiset, tietyt maahanmuuttajaryhmät, pakolaiset, slummien asukkaat sekä ylipäätään kaikki köyhät ja kurjat) ja sen vartijat (eli Pääoma Matrix-elokuvasta tuttuine, ihmisistä energiaa imevine wahlroos-robotteineen), jonka strategiana toimii rahavallan köyhät kyykkyyn-ohjeistus (strategia ei ole edes utilitarismia vaan perimmältään psykologisen egoismin laajennettu versio eikä siis moraalia (velvollisuusetiikka, hyve-etiikka) lainkaan.

PS.
Entä Ruotsi, joka käveli kuin nuoralla yrittäessään pitää itsensä erossa avoimesta sodasta 1939-45?

Vakavimman myönnytyksen natseille Ruotsi teki myymällä Saksaan massiivisia määriä rautamalmia etenkin sodan alkuvuosina. Saksan aseteollisuus (joka turvasi sotamenestyksen niin kauan kuin sitä kesti) oli paljossa riippuvainen tästä kaupasta. Arvokkaimpana eli poliittisena palkkiona malmista Ruotsia ei yritetty miehittää, mutta kauttakulkuoikeuden se joutui saksalaisille joukoille myöntämään.

Ruotsi ei siis näin ollen muka osallistunut sotaan vaan oli puolueeton? Ei vaikka nimenomaan rautamalmin myynnin on täytynyt aivan varmasti vahvistaa merkittävästi Saksan sotavoimaa ja pitkittää Saksan vastarintaa Euroopassa kuukausilla - ehkä jopa vuodella?

Hmm - - hyvin junailtu svenssonit, mutta ette te mitään puolueettomia olleet!
*
'Ruotsi toimitti natsi-Saksalle runsaasti mm. rautamalmia, kuulalaakereita ja muita konepajatuotteita pitäen yllä natsi-Saksan sodankäyntikykyä ja siten välillisesti pidentäen toista maailmansotaa. Pitkittyvässä sodassa kuolee lisää ihmisiä; Euroopassa toisessa maailmansodassa kuoli kaikkiaan yli 20 miljoonaa ihmistä. Moniko heistä kuoli Ruotsin hallituksen malmin- ja muun sotatarvikemyynnin aiheuttaman sodan pidennyksen seurauksena? Fritz, Martin. Swedish iron ore and German steel, 1939-1940. Scandinavian Economic History Review 21, no.2: 133-144. 1985.' - http://www.helsinki.fi/~pjojala/Maanpuolustusvelvollisuus.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3007682
http://uncivilsociety.org/2007/10/our-world-at-war.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Guerrilla_warfare