(Kielimafian tarkennuksia 14.6)
1
Ihminen, joka asettuu joko atomivoiman rakentamisen puolelle tai sitä vastaan, esittää väistämättä jonkinlaisen ad hominem-argumentaatioon rinnastettavan virhepäätelmän, joka on samalla johonkin ei-todistettavaan perusteeseen/perustaan vetoava kehäpäätelmä.
Koska tällainen päätös tehdään aina viime kädessä subjektiivisin perustein, siinä ei voida välttyä olkinukeilta ja ties minkälaisilta suostutteluun (ad baculum) perustuvilta argumenteilta. Myös hyvässä uskossa (bona fide) tehty päätös on ad hominem-tyyppiä.
*
Skeptisimmät epistemologit jopa sanovat, että kaikki päättelymme on kehää, ja että kieli itsereferentiaalisuudessaan tekee mahdottomaksi kehästä vapautumisen. Mikään metakieli (tyyppiteoriat ja vastaavat loogiset hierarkiat) ei voi meitä pelastaa, koska se yritys johtaa joko metakielten loputtomuuteen (regressio) tai takaisin (kehään) aristoteeliseen substanssi-metafysiikkaan, joka ajoi uskottavuutensa lopullisesti karille jo 1300-luvun nominalismissa - ellemme sitten ryhdy teologeiksi ja/tai ylipäätään reduktionisteiksi (olimmepa sitten luonnontieteilijöitä, populisteja, vulgaari-marxilaisia tai orto-psykoanalyytikkoja), joilla on totuus ja sen ilmaisemiseen tarvittava kieli hallussaan ikäänkuin 'luonnollisesti'.
*
Painotan nyt siis valintaa/päätöstä: joko/tai - en niinkään päätöksen perusteluja, joihin valitsija vetoaa, koska perusteluista (olivatpa ne sitten miten järkeviä tai miten typeriä tahansa) ei ideologistyyppisissä asioissa (joihin atomivoimakysymyskin kuuluu) milloinkaan välittömästi seuraa se, mitä valitaan. - Kaikkein lopullisin päätökseen vaikuttava mielen-/sielunliike ei synny perusteluista vaan epämääräisestä uskosta, mielivallasta tai ehkä pikemminkin tyhjästä (aus einem nichts/Carl Schmitt).
Ideologiset päätelmät eli vakaumukset, mikäli nykyään kehtaa punastumatta käyttää moista termiä, kuten suhtautuminen uskontoon, politiikkaan, isänmaahan, rakkauteen, toivoon - myös atomivoimaan, jonka turvallisuusriskeistä ei päästä yksimielisyyteen, perustellaan väistämättä ad hominem-kehillä. - Poliittisten kriisien syntyminen ja niiden selittäminen suorastaan kihisee ad hominem-päätöksiä ja -perusteluja.
2
Fakta on jotain sellaista, joka pätee vain erittäin tiukasti ja selkeästi rajattuna esim. tieteellisen ja juridisen kielipelin sisällä. Käsiteltävän asian/ilmiön aluetta on tällöin puoliväkisin jouduttu rajaamaan, jotta faktojen 'normatiivis-kvantitatiivinen' käyttö pysyisi annettujen alkuehtojen ja aksioomien puitteissa. Muussa tapauksessa seurauksena on huonoa ja epätarkkaa tiedettä/juridiikkaa.
Toisin sanoen: asiat ympätään ('sulkeistetaan') lainsäädännön muodolliseen proseduuriin ja käsitellään siellä (vrt. fenomenologisen reduktion epokhe, jonka tarkoituksena tosin on 'asiaan kuulumaton' pois jättämällä selventää subjektin kokemuksen perimmäistä rakennetta - ei havainnoista ja teoista käytävää diskurssia kuten tieteessä ja juridiikassa). 'Sulkeistamisen sisään' ad hominem ei ulotu, koska se on määritelty pois/ulos kielipelistä. Sitä ei näin ollen ole olemassa kuin tarpeettomana 'kohinana' ilmiöiden marginaalissa.
Tällaisen rajauksen hinta on kuitenkin loogisesti samaa tyyppiä kuin se, mistä totuuden koherenssiteoria kärsii: lainsäädännön aksioomien, kaarien ym. ohjeistusperiaatteiden sekä tieteen teorioitten, mallien ym. metaforiikkaa lähestyvien kuvausten keskinäinen yhteensopivuus (koherenttisuus) takaa nimittäin pelkästään sen että puhuessaan totuudesta nuo aksioomat ja teoriat puhuvat vain itsestään ja toisistaan in here (teorian sisällä) - ei välttämättä lainkaan itse aksidentaalisesta ja aktuaalisesta totuudesta (siten myös ulossuljetusta 'kohinasta') out there (siitä, mihin teorian pitäisi totena tietona viitata).
Mutta pääasiahan on, että tehdään ristiriidatonta tiedettä (juridiikkaa) eli aikaansaadaan päätöksiä, jotka seuraavat johdonmukaisesti ja koherentisti yleisesti hyväksytyistä perusaksioomista (alkuehdoista). - Kohinan ei tarvitse, pidä eikä se edes voi häiritä näiden ehtojen vallitsessa tehtävää tutkimusta ja sen (johto-)päätöksiä.
Johtopäätökseni on näin ollen se, että ad hominem-virhepäätelmän(?;\) voi välttää vain rakentamalla niin pitävä diskursiivinen ohjeistus/ kielipeli, että sen puitteissa tai sisällä tehdyt tutkimukset ja ratkaisut ovat ikäänkuin väistämättä analyyttisesti tosia (samalla myös tautologioita!) tai hyväksyttävä avoimesti, että ad hominem on subjektiivisin muoto sitä samaa kehäpäättelylogiikkaa, jota joudumme käyttämään niin dialektisessa filosofoinnissa, uskonnossa, politiikassa kuin tieteellisten teorioittenkin konstruoimisessa.
3
Viemällä ad hominem-päättely omaan reductio ad absurdumiinsa asti, voidaan mallintaa mahdollisimman älytön päättelyketju, joka toimii samalla paradigmaattisena mallina kaikille niille valinnoille, joita ihmiset tekevät etenkin valitessaan vaaleissa kansanedustajaehdokasta. -Ylipäätään politiittiset valintaperusteet laidasta laitaan ovat puolestaan paradigmaattinen esimerkki kaikkein typerimmistä ja tavallisimmista ad hominemeista.
Esimerkki:
Premissi 1: Jyrki Katainen vaikuttaa sympaattiselta mutta naivin ja yksinkertaisen oloiselta savolaisjupilta, jonka poliittinen klishee-retoriikka saa minut voimaan pahoin (väite on empiirisesti tosi, koska minä tunnen juuri noin).
Premissi 2: En pidä naiveista ja tyhmistä savolaisjupeista (mikä sekin on minulle empiirisesti tosi väite).
Johtopäätös: Jyrki Katainen ei kelpaa pääministeriksi (mikä on ehdottoman tosi väite - sekä loogisesti että empiirisesti - vrt. Kantin synteettinen apriori).
Jyrki Kataisen paikalle voi asettaa kenet tahansa kansanedustajan, kunhan muistaa käyttää päättelynsä perusteluina yhtä lailla ad absurdumiin asti ad hominem-tyyppisiä mutta subjektiivisesti ehdottomasti tosia mutu-väitteitä kuin minä Kataisen suhteen.
Väitän nyt, kuten jo edellä totesin, tasan päinvastoin kuin esim. Takkirauta tai ehkä jopa Kemppinen, että esitettyä hiuksia nostattavan populistista ad hominem-mutu-argumentaatio-mallia voi soveltaa ja käyttää paradigmaattisena esimerkkinä lähes kaikkien vähänkään epävarmuutta sisältävien valintojemme ja päätöstemme logiikasta - atomivoima tietysti mukaanlukien.
Luulemme olevamme rationaalisia, mutta 1) looginen (ajattelun/kielen mahdollisuuden kognitiivis-transsendentaaliset ehdot) kompetenssimme on täysin riittämätön ja 2) psykologiset (affektiivis-kognitiivinen tahto) intressimme (makumme) niin moninaiset ja toisistaan eriävät, että päättelymme (jonka luulemme olevan rationaalista ja objektiivista) jää väistämättä kehän (ja auktoriteettiuskon) asteelle, josta esimerkkini ad hominem siis on vain typerin mutta ei suinkaan vähiten käytetty muoto.
Pätevän ad hominemin kaava, jonka kehä/auktoriteetti olen minä itse, näyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavalta:
Minä tiedän, että minä tiedän, että jokin on totta ja oikein.
MOT
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Reductio_ad_absurdum
http://think-israel.org/feb08bloged.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Epoch%C3%A9
9 comments:
Sano se latinaksi tuo sinun tajuntasi mitä tiedät.
tuo sinun komiikka ruutu ei täsmää. gazan ihmisilla ei ole kansalaisuutta, ei perusoikeuksia, ei maata, ei perustavaroita ..
israel on rikosvaltio, usan tuella ollut jo kohta sata vuotta kolonialistien maa. ei suhteita naapureihin. ei halua suhteisiin. vain tappaa loputtomasti
viimeksi eilen 38 vuotias kahden lapsen isa tapettiiin tarkastuspisteessa
me olemme sokeita israelin väkivallalle. me olemme uskovia.
..ja amerikkalaisia ..
Anonymous,
komiikkaruutu toimii tässä esimerkkinä siitä, että päättelyä voi harjoittaa aivan miten parhaaksi näkee joutumatta hullun kirjoihin. Pikemminkin päinvastoin.
Ei siis ole kyse siitä, onko Sherlock faktisesti oikeassa vai ei. Nappiin menee silti.
Mitä Israeliin tulee, en itse tohdi sanoa niin suoraan tuota, minkä sinä (kyseessä on kansainvälisen oikeuden ehkä pahin Gordionin solmu, koska kukaan ei edes uskalla yrittää avata sitä tosissaan), mutta eräästä aiemmasta päreestä voi kyllä bongata mielipiteeni siionistien politiikasta:
'Toisaalta - - - on erinomaisen opettavaista muistaa, miten kuningas David aikoinaan alisti naapurikansat Israelin vasalleiksi. Se nimittäin helpottaa myös nykyisen Israelin rauhanomaisen (haha) politiikan ymmärtämistä.
Tätä taustaa vasten saatan sanoa - turpiin saannin uhallakin, että 1900-luvulla tapahtui kaksi toisiinsa limittyvää megahirvittävää asiaa: juutalaisten kansanmurha ja Israelin valtion perustaminen.'
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/05/ma-tulen-toimeen-kaikkien-kanssa.html
Eikö tuo tuollainen ad-hominem tyylisen kehän olemassaole ole ajatuksessaan hyvin masentava. Olen itse tormännyt vastaavan suuntaisiin tuntimuksiin sen mukaan mitä pidemmälle ja (totuudenmukaisemmiksi?)olen omia ajatuksiani ja argumentaatiotani vienyt. Jos asia on noin mitä meille silloin jää. Lähes kaikki elämämme ilmiöt ovat kai luonteeltaankuiten sellaisia että niiden redusointi esittämäsi tarkkarajaisen diskurssin alle lienee mahdotonta, vai onko?
Mikko73,
ajattelujärjestelmät ovat olemassa juuri sitä varten, että niiden avulla etsitään ja saadaan (löydetään ja keksitään) järkeä (säännönmukaisuutta) sekä ennenkaikkea varmuutta ilmiöiden ja mielipiteitten moninaisuudesta/moninaisuuteen ja sekavuudesta/sekavuuteen.
Mutta ajattelujärjestelmätkin ovat aina muutoksen tilassa (kyse on nyt lähinnä ihmistieteistä joskin laajassa mielessä).
'Episteme'(ks. Foucault: 'Sanat ja asiat') tai ajan henki/eetos, jota ajattelujärjestelmät heijastavat ja johon ne pyrkivät vaikuttamaan sitä hahmottaessaan ja 'järjestäessään', on kiinni historiassa, siis ajassa, eikä mikään diskurssi pysty koskaan määrittämään ihmisen tilaa ja tilannetta kuin joko äärimmäisen abstraktisti (Heidegger melkein onnistui tässä mutta vain melkein) tai ikäänkuin kertomuksena, jonka tiedostetaan koko ajan etenevän kohti enemmän tai vähemmän tuntematonta loppua.
Ovatko ajattelujärjestelmät mielestäsi sidottuja tietyn ajan tuomien valintapaineiden synnyttämiin motivationaalisiin systeemeihin? Tässä mielessähän nykyajankin ajattelu- ja toimintamoodit ovat luultavasti hyvinkin rationaalisia ja loogisia ja siten jopa jollain tavalla totuudenmukaisia.
Oma totuuden etsinnän ydin on jokseenkin ajastariippumaton inhimillinen hyvä ja sen mahdollisimman optimaalinen toiminta, s.e mittarina käytetään esimerkiksi elämän tarkoituksellisuuden tunteen tasoa. Uskon myös vahvasti sen takaa löytyvän totuuden, jonka toteutuessa suurin osa ihmisistä tunnustaisi sen toimivuuden. Tämä kaikki silti, että ihmiset ovatkin kovin erilaisia monilta psykologisilta perusrakenteiltaan jo syntyessään.
Rajoitteina lienevät aina juuri oman aikakautemme pelot, ambitiot, haasteet jne ja niistä syntyvät motivationaaliset ajattelutukokset. Tullaanko tästä juuri tuohon ad-hominem tulkintaan?
Vastaus esittämiisi kysymyksiin on kyllä.
Post a Comment