Bussipysäkilläkin voi nykyään pelata rahapelejä. Kätevää.
1
Kapitalismi ei tarvitse yleviä ihanteita eikä sosiaalista vastuuta korostavia aatteita, koska se pyrkii vain mahdollisimman helpon rahan tekemiseen. Tämän vuoksi uhkapeli pitäisikin julistaa täysin vapaaksi. - Olisi nimittäin hauska? nähdä pysyykö kapitalismi enää pystyssä ultraliberaalin antivaltio-anarkian kaikki-mulle-heti-nyt-kaaoksessa.
2
VAIN ARVALLA VOI VOITTAA (Tuomas Nevanlinna - HS.fi., 30.6)
Imaldo Macos tiesi, mikä kapitalismin pitää pystyssä
Filippiinien entisen diktaattorin vaimolta Imelda Marcosilta kysyttiin aikoinaan: miten oikeutat itsellesi sen, että kylvet rahassa samaan aikaan, kun kansasi rypee kurjuudessa?
Imeldalta ei mennyt sormi suuhun. Hänen mukaansa kansa tarvitsee sen unelman, että rikkaus ja hyvä elämä on mahdollista. Päiväuni siitä, että "se voisin olla minä" pitää köyhät elämänsyrjässä kiinni.
Julkeahko tokaisu. Sitäkin ikävämpää on se, että Imelda oli oikeassa. Juuri moisen fantasian turvin kapitalismi pysyy pystyssä.
Perinteisesti ihmisellä on ollut käytössään kaksi tapaa yrittää parantaa elämänolojaan: työ ja politiikka. Elämänuhrauksina ne myös muistuttavat toisiaan. Siinä piileekin imeldismin vastaisen kamppailun suuri ongelma. Poliittinen aktivismi näet toisintaa sen arkisen raadannan, josta ihminen haaveilee pääsevänsä eroon. Aktivismi, niin kuin työkin, on ponnistelua vailla takuita.
Työnteko ja aktivismi lupaavat molemmat pieniä parannuksia pitkän ajan päästä – ehkä. Ne ovat hohdotonta yhteistoimintaa, jossa ei pääse loistamaan ja josta ei saa mainittavaa tunnustusta.
Aktivismiin verrattuna äänestäminen on ilmaista ja hyvin yksinkertaista. Silti emme tunne sanontaa "helppo äänestäminen". Päinvastoin, kansa mataa vaaliuurnille yhä lyijyisemmin jaloin.
Äänestäjältä puuttuu mahdollisuus ajatella, että "se voisin olla minä".
Vanhoina huonoina aikoina tunnettiin sosiaaliseksi nousuksi kutsuttu ilmiö. Siinä työn ja politiikan teko vielä yhdistyivät fantasiaan siitä, että "se voisin olla minä". Raadettiin ja säästettiin, toimittiin ay-liikkeessä ja uskottiin, että näillä eväillä huomenna on paremmin.
Nykyään politiikka-työ ja lotto ovat kahdentuneet irti toisistaan. Finanssivetoinen kansainvälinen kapitalismi on syönyt klassisista markkinatalouden oikeutuksista toisen: ahkeruuden. Jäljellä on vain arpa – se, että kuka tahansa voi menestyä.
Politiikassa vaikutusvallan puute turhauttaa ja ahkeruuden lannistaa palkinnon puute. Mutta arpapelille osallistujan olematon vaikutusvalta ei aiheuta legitimaatiokriisiä. Päinvastoin, se on juuri pelin uskottavuuden edellytys. Finanssikriisi, joka syntyi helposta rahasta ja josta vain syylliset hyötyivät, ei horjuttanut järjestelmää. Sehän todisti sutkisti, että helppo raha kannattaa.
*
http://www.hs.fi/juttusarja/nevanlinna/artikkeli/Vain+arvalla+voittaa/1135258239732/?cmp=tm_etu_kolumni
http://smlxtralarge.com/2009/10/11/modern-life-is-rubbish/
http://mikelightman.com/blog/?p=5579
1 comment:
Meidän HP printteri lähettelee Intelin avulla postia jonkun määrittelemän verkossa pyörivän printterin tai faksin mukaan: onpa hauska vehje. Kun laitan jotain sisään koneeseen (tikku tai levy) jokin media aktivoituu jota ei voi poistaa.
Ollaan siis tultu takaisin fundamentalisiin tapoihin ja kuka tätä auttaa ellei paska-kansa eli ne, jotka eivät tajua tuon tuosta mitään. Ovat nytkin mananneet minut ja olenhan tosi tosi vaarallinen (täti - tämä on siksi yli kaiken idiotismin ja mietin sitä oliko tuo perhe jota nyt ns. löydettiin USA:ssa mikään v*n stoori jolla on jotain oikeaa takanaan vai pelkkä stoori....koska näin saavat sanoa myös meistä tavallisina ihmisinä, että jaa jaa - jospa nekin ovat huuuuhuuuuuuuuuuuuuuuuuuu vaarallisia ja sitten alkaa hysteria jälleen.
Oi oi. Taas tulee poliisi seinän taakse, supo soittelee ja tarkistelee minne sitä oikein lähettää meilejä jne jne ja itse (siis me) emme uskalla enää mennä kodista ulos kun hullut ovat ottaneet vallan hysterian nimissä.
Herranen aika tätä ns. kanslaisyhteiskuntaa: vitun sikoja ja sontaa täynnä olevia saastaisia porsaita joilla ei enää toimi muu kuin sadismi ja itsesääli.
Ei tee mieli kirjoittaakaan. Ryhdyn kenkien blankkaajaksi; sano filmintekijöille että hurry up; hyvä esikuva täältä.
Post a Comment