June 13, 2010

Ippolit Räsäsen ilkeät tunnustukset osa x

Kuva: Populisti kertoo kansalle, mitä se ajattelee.

(K-mafian lisäyksiä: luku 5 - viimeksi klo: 12.15)
1
Tapani kirjoitti Kemppisessä 12.6:

Ei ole kyse Soinista. Hän ei ole mikään Hitler, joka kasvattaa ympärilleen kansanliikkeen. Ei ole kyse edes persuista.
Ihmettelen, ettei eliittimme tajua mistä on kyse: kansan oikeutetusta tuohtumuksesta eliitin harhoittamaan hyysäilyyn, tuhlaukseen, törsäykseen ja hölmöilyyn - todelliseen tai kuviteltuun, sama se.
Soinit ja persut ovat vain se kanava, jota myöten kiukku pääsee purkautumaan.
Demokratian vahvuus on siinä, että kiukulle löytyy varaventtiili. Kun valtapuolueet huomaavat mistä päin tuuli puhaltaa, ne muuttavat kyllä asenteitaan. Muuten ne eivät kauan ole valtapuolueita.
Toinen asia, jossa ihmettelen eliittimme typeryyttä, on se että he kuvittevat yli 60 %:n kansasta vastustavan maahanmuuttoa sinänsä. Sitten he viisastelevat ylimielisyydessään, että fazereita, ahlstromeja ja finnlaysonejako tyhmälistö vastustaa, oi joi...
Ei vastusta. Kansan enemmistö vastustaa sitä tietä, jota me nyt kuljemme ja jonka päässä häämöttävät slummit, mellakat ja terrorismi. Eikö saisi?
Puhumattakaan yhteiskunta- ja työmoraalin rappeutumisesta, jota paraikaa todistamme. Nuoriso kysyy jo vakavissaan, että miksi heidän pitää tehdä työtä, kun muutkaan eivät tee - miksei yhteiskunta elätä heitäkin. Ettekö ole kuulleet? Kohta kuulette.
Joskus kansa on viisaampi kuin päättäjät. Nyt tuntuu olevan sellainen aika.

2
Satiirinen tunnustus asiallisella lopetuksella

Mykistyneenä kauniista sanoistasi ja hyvästä sydämestäsi, luovutan Tapani sinulle, humaanille ihmiselle, 'Vuoden paras populisti'-palkinnon. Kadehdin avoimesti sitä, että osasit puhua nyt koskettavammin ja uskottavammin kuin jopa reippaista ja rehdeistä sympaattisin eli Jyrki Katainen. Itse en yllä moiseen ylevään korkeuteen vaikka miten yrittäisin (no - eihän Danten Infernon viidennestä piiristä karannut voi olla optimisti kuin ehkä pahuuttaan?)

Tietenkin kadehdin myös sanankäytöltään ja informaatiovalmiuksiltaan PC-koneen kanssa tasavertaisesti kilpailevaa Kemppistä sekä catulux-nimistä Kokoomuksen pohjoista valoa. Kadehdin teitä kaikkia. Ja pyydän anteeksi. Mutta ehkä juuri siksi en voi olla vastustamatta teitä, koska kateuksissani rakastan vihata teitä. Olen sillä tavalla vinksahtanut. Kuitenkin juuri sellaisesta vinksallaan olosta saattaa syntyä satiiriksi nimitettyä kieroutunutta filosofiaa. Minun henkilökohtaista ideologiaani.

Olenko sittenkin Ippolit Terentjev, tuo älyllisesti suora mutta niin vastenmielisen paatoksellinen ja juonitteleva, keuhkotautiin kuolemassa oleva pre-eksistentialisti-nulkki Dostojevskin Idiootissa? Jos olen, niin lyön vaikka vetoa, että myös Camus'n Sivullisen Mersault ja Sartren Inhon Roquentin ovat Ippolitin sukulaissieluja.

Mutta kiitos Tapani sinulle vielä kerran. Sinunkaltaistesi ihmisten vuoksi toivo ei ole sentään ihan kokonaan kadonnut tästä maailmasta. Kaikkea hyvää sinulle. Lue Foucault'a ja koettele toivoasi, sillä siitä se vain joko vahvistuu, paatuu tai murtuu:

'Turvallisuus, alue, väestö. Hallinnallisuuden historia. Collège de Francen luennot 1977-1978'. - - 'Foucault tarkastelee luennoillaan turvallisuutta hallinnan tekniikkana, joka eroaa merkittävästi Tarkkailla ja rangaista -teoksessa analysoidusta kurista. Nykyään turvallisuuden keinovalikoimien toiminta näkyy esimerkiksi metropolin tilassa. Luennot pitävät sisällään myös Foucault’n laajimman analyysin paimenvallan teemasta. Hän tarkastelee kristinuskon myötä vakiintunutta paimenen ja lauman suhdetta hallinnan mallina, joka hitaasti syrjäyttää suvereenin vallankäytön ja nousee keskeiseksi vallan muodoksi länsimaissa.'

3
Kommenttini tulee parhaiten - jos ei ymmärrettyä niin ainakin naurettua, kun sen lukee huikeasti oppineen ja viisaan professori Juha Siltalan äänellä. Muistutan, että aina välillä on hyvä vetää itseään alahuulesta oikean äänisoundin löytämiseksi ja säilyttämiseksi.

Asiapointtini Tapenille löytyy kuitenkin, kuten sitaatista voi ehkä päätellä, Foucault'n myöhäisemmistä valta-analyyseista. Se on teema, jota olen jo monesti sivunnut ja jota tulen käsittelemään jatkossakin. Muulta osin jätän tekstini tulkinnan avoimeksi, kuten satiirin tekijän se mielestäni tuleekin jättää.

4 eli PS.

Mikä lopulta on kommenttisi peruspointti? Se ei ole minulle vieläkään valjennut.  Tuntuu siltä kuin kansa, josta puhut, tahtoisi vain kaikkea hyvää, ja että se myös tietäisi, mikä tuo kaikki hyvä on, ja miten se pystytään saavuttamaan/toteuttamaan. Ei kai sentään. Ei niin fiksua kansaa ole olemassakaan. - Mutta sitä en kiellä, etteikö näin toki pitäisi olla!

Toisin sanoen - kun myönnyt populismin suuntaan ja kansan mielen vakavasti ottamiseen, oletkin samalla menettämässä otteen siihen, mitä kaikkea kansa oikein haluaa. Se nimittäin haluaa kaiken, eikä se sitä voi saada, ellemme sitten ajattele (minä en), että maksimaalisesti monipuolinen kuluttaminen on viesti kansan tyytyväisydestä.

Avaat osaltasi (ikäänkuin Kemppisen 'aloitteesta' - jälleen kerran) kiintoisan perspektiivin populismiin, koska kansan tahtoa ei pidä halveksia - ei salaa eikä julkisesti, mikäli aiotaan ylipäätään pysyä demokratian puitteissa.

Mutta näytä minulle, Tapani, yksikin poliitikko, yksikin suurkapitalisti, yksikin vallan kahvaan 'liiaksi' (jotkut paatuvat ja ylpistyvät jo pienistäkin valta-asemista) kiinni päässyt ihminen, joka ei salaa halveksisi suurinta osaa tavallisesta kansasta roskaväkenä kuten edesmennyt matematiikkanero- ja finanssikeinottelija Pentti Kouri? Veikkaan, ettet löydä.

Ei edes Tmo Soini arvosta kansaa sillä tavoin kuin väittää arvostavansa. Kunhan puhua posottaa poleemisesti omalla tavallaan, jotta saisi lisää ääniä puolueelle. Kansa on Soinille lopulta pelkkä valtaan pääsyn väline, aivan samaan tyyliin kuin vennamolaisillekin aikoinaan - - aivan samaan tyyliin kuin se on kaikille poliittisille puolueille (kyynistä puhetta, mutta miksi kaunistella totuutta?). - Muistammeko vielä, miten kyvytöntä sakkia vennamolaiset (isä-Vennamo tosin oli huipputason ammattimies) olivat päästessään hallitukseen (esim. Urpo Leppänen).

Kansan hyväksikäyttäminen ja harhauttaminen on nimenomaan liberaalissa demokratiassa merkillinen ja surullinen asiaintila. Poliitikot ostavat kansalta ääniä lupaamalla sille ties mitä oikeuksia, vapauksia ja vaurautta, vaikka tietävät koko ajan joutuvansa valehtelemaan hyväuskoisille (ja jo siten halveksimaan heitä). - Sitäpaitsi poliitikoista on tullut viime vuosina aika säälittävää ja naurettavaakin porukkaa, joka sätkii median, mainostajien ja bisneksen naruissa kuin marionetti. Mihin ovat kadonneet ne muinaisten vuosien vahvat ja itsenäiset valtiomiehet (mihin on kadonnut entinen maailma?;\). Kokoomuslaisista kaipaan eniten aivan liian varhain kuollutta Juha Rihtniemeä - siinä oli kerrassaan ihailtava 'vihollinen'.

Tiedän, että kapitalismi on edennyt jo niin pitkälle, että sen pysäyttämien lienee mahdotonta, mikä minun katsannossani merkitsee ihmiskunnan tuhon lopullista varmistumista. Silti elän yhä jonkinlaisessa nostalgiassa, mikä ei ole kaipuuta menneeseen kulta-aikaan tai totalitarismiin (olisin anarkistisena satiirikkona ensimmäisiä, jotka teloitettaisiin totalitaristisessa järjestelmässä!), koska yhä tänäkin päivänä minusta näyttää monesti siltä, ettei Platonin Valtio ole mikään hirviömäinen Leviathan, josta kaikki antidemokraattinen paha on saanut alkunsa (kuten Karl Popper ajatteli) vaan äärimmäisen vakavasti otettavaa polittista analyysia - ohittamatonta filosofista antropologaa.

Ongelmaksi nousee kuitenkin myös Platonin kohdalla se, miten paljon kansalle voi puhua totta ja miten paljon valehdella - sen omaksi parhaaksi, ja onko jo täysin ylimitoitetut polliittiset lupaukset luokiteltava valheiksi. - (Platonin on sanottu vaikuttaneen vahvasti niin oikeistokonservatiiveihin, esim. Leo Strauss ja G. W. Buhin hallinto ja (tosin epäsuorasti) nyt jo lähes sukupuuttoon kuolleeseen kommunistiseen järjestelmään ja sen propagandaan).

Kysymys valehtelemisesta kansan omaksi parhaaksi ei kuitenkaan ratkea kuin muodollisesti demokraattisissa (on ymmärtääkseni olemassa syvempääkin demokratiaa mutta en kirjoita siitä nyt) vaaleissa. Kysymys on aidosti filosofinen/metafyysinen eikä voi ratketa kuin huolellisen argumentoinnin jälkeen tehdyllä poliittisella päätöksellä, joka on kuitenkin aina perimmältään, päätöksenä itsessään, jonka tekee 'subjekti' eikä mikään automaatti, riippumaton itse perusteista. 

Päätös, jonka hallintaa ja säätelyä voi pitää politiikan teon ytimenä, on paradoksaalisesti myös ainoa keino murtaa muodollisen poliittisen proseduurin valhetta ylläpitävä (etenkin katteettomat lupaukset poliittisen elämän ad baculum'ina) kehä, joka paljastuu (jos ei välttämättä murru) joka tapauksessa tavalla tai toisella, mutta samalla Päätös (iso alkukirjain, koska nyt kyseessä on eksistentiaalis-metafyysinen käsite) sisältää valtavan riskin, sillä suvereeni kurivalta ei yleensä ole kuunnellut filosofeja eikä välttämättä edes kansaa vaan saattanut käyttäytyä kuin tsunami

Pllaton sai itse tuta vallan oikullisuuden nahoissaan ja suhtautui lopun elämäänsä politiikkaan - edelleenkin intohimoisesti mutta hyvin etäältä ja hyvin konservatiivisesti (sisilialainen diktaattori Dionysos myi uudenlaista valtiota lobanneen neuvonantajansa poliittisen juonittelun seurauksena orjaksi, jonka ystävät sattumalta tunnistivat ja lunastivat vapaaksi: - aristokraatti-Platon orjana - heh).

5
Foucault'n kristillis-pastoraalisesta hallinnan ja huolehtimisen eetoksesta (seurakunnallinen yhteisöllisyys, joka perimmäiseltä ytimeltään on pikemminkin maternaalisen velvoittavaa kuin maskuliinisen käskyttävää, vapauden ja ei-vapauden rajat selvästi merkkaavaa) liberaali-demokraattisiksi aatteiksi ja käytännöiksi muokkaantunut normalisoiva, itsestä huolehtiva (identiteettitekniikat) biovalta on kuitenkin kommunikatiiviselta perustaltaan toisentyyppistä kuin perinteinen suvereenin hallitsijan kurivalta.

Kristillisyydessä (alunperin jo buddhalaisuudessa ja stoalaisten - jopa myös kyynikoitten kosmopoliittisessa ajattelussa) tapahtui, toisin kuin pinnallisimmat sosiologit (kärjistetysti:pragmatismin ja funktionalismin perinne) väittävät (feministien kritiikki on ollut oikeutettua, mutta itseymmärrykseltään sekavaa) väittävät, kulttuuribiologinen siirtymä maskuliinisesta reviiri-, raja-, paikka-, kunnia-, distanssi-, kuri- ja käskyttämispaatoksesta feminiis-tyyppiseen, yhteisölliseen (seurakunta) yhdessä olemiseen universaalin kirkon/uskonnon sisällä ja piirissä.

Kirkko ja kirkon sanoma/ideologia on perheen ja kodin transsendoitu, paikallisuuden/ajallisuuden rajat kumoava ja ylittävä instituutio; uskovien sisäinen ja ulkoinen, jopa keskinäinen (mikä ilmentää maskuliinista pelagiolaisuutta) kilvoittelu kristillisyyden hyveissä; tunnustamisen eli ripin käytännöt; hengellisen inspiraation (hurmos, ekstaasi) merkitys yhteisöllisyyden ja kommunikatiivisuuden sidoksena, hierarkioiden suhteellistaminen enemmän perheen kuin armeijan kaltaisiksi.

Muun muassa nämä piirteet ilmaisevat kristillis-pastoraalisen vallan alkuperää ja perusluonnetta. Ne irtaannuttavat sitä historiallisesta lähtökohdastaan eli juutalaisuuden lakiuskonnollisesta (monoteistisesta), feminiinistä (joka siis on pienen juutalaisen heimon ytimessä) kontrolloivasta patriarkalismista ja kreikkalaisen, myös tiukkojen yhteisöllisten roolihierarkioiden kulttuurista, joka kuitenkin on samalla sekä esteettisesti vapaamielisempää (polyteistinen lähtökohta) että naisten, lasten ja orjien kannalta julmempaa. Mutta kuten jo edellä mainittiin, kyynikoista ja stoalaisuudesta juontuu aatehistoriallinen linkki paikallisuuden rajat universaalissa kirkossa ylittävään kristillisyyteen ja pastoraaliseen hallinnoimiseen

(Jatkan myöhemmin toisissa päreissä, joskin saatan vielä tarkentaa tätä varsin yleistävää ja 'reduktionistista' lukua.)
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/06/elakoon-populismi.html
http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Dostojevski/Dostojevski.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Siltala
http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=150&option=com_virtuemart&Itemid=26
http://hiphoprepublican.blogspot.com/2009_03_01_archive.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_baculum

9 comments:

Homo Garrulus said...

Liika tieto on hämmentävää; miksi pitää olla niin monenlaista sorttia? Liekö siksi, että oma ajattelu on vaikeaa ja sen lisäksi vielä se, ettei oma ajattelu välttämättä sisällä niitä oikeita, diversejä komponentteja joita tulisi olla mukana repussa jos aikoo suorittaa moniteoria-johtopäätöksen. Silti jonkun pitäisi tehdä asioista helpommaksi ihan vain siksi, että kansa out-there (siellä tuolla joka paikassa) eivät voi eivätkä halua oppia varsinaisesti mitään.
Toisaalta se on hyve - koska mitä enemmän tietää sen vaarallisemmaksi käy mieli koska maailma näyttäytyy vaaralliselta (ja se on syy sinun oudolle käyttäytymiselle joka ottaa vauhtia jostain pervo-pornosta ja ties mistä) koska sinä ajattelet aivan suunnattoman taitavasti ja suoraan kohti origoa eli suoraan nappiin myös se, mitä sanoit minusta.

Voin siis nostaa hattuani (Chaplin-kotsa) sinulle ja toivottaa hyvää kesää. Mene soutamaan, se on kivaa ja rauhoittaa tai ota 45 min kuuman kylvyn kuten Esa Pekka Salonen sanoi eilen radiossa, että idässä opettavat. Passiivisuus on hyve mutta meidän elämässä missä marginaalit ovat myynnissä (ylevyyden käsitteet ovat siksi herjattu kauan sitten tyhmyydeksi) niitä ei pian ole. On pakko juosta, juosta ja juosta ja heti kun on sateinen päivä niin ulkoilmakahvilan myyjätär on työtön. Heti kun menet vessaan loppuu palkanmaksu.

Heti heti heti. Arbeit macht frei. Konzentrieren, konsentrieren hyvä RR - we do the camping.

Sinä keskityt - me hoidamme leiriytymisen.

....

ninni said...

jos sinulleioo pahoja ajatuksia niin ethan mikaan paha mies ole.
tietysti seksin puute saattaa hammentaa

Rauno Rasanen said...

ninni kirjoitti:
'tietysti seksin puute saattaa hammentaa'

Seksi puute? Minulla? Ehhehe. Eeei ole. Minulla on seksiä ihan tarpeeksi - ja ylikin.

Tapani said...

RR: "Mikä lopulta on kommenttisi peruspointti? Se ei ole minulle vieläkään valjennut."

Huomaan toki, ettei se ole valjennut.

Mutta on mukava huomata tulevansa noteeratuksi merkittävävä populistina - kiitos siitä!

Pointtini on tämä: ei ole olemassa kansaa, on vain ihmisiä. Ihmisiä, jotka osaavat ajatella ihan itse. Ja jotka haluat päättää omista asioistaan.

Kun mediahegemoniaa hallitseva suvaitsevaistomme halveksii kansaa, se halveksii yksittäistä ihmistä. Raunoa. Minua.

Erityisen paljon se halveksii eri mieltä olevaa ihmistä - minua - ja niputtaa meidät populismille altistuneeksi "kansaksi".

Tämän "kansan" se sitten kuvittelee hurmautuneen jostakin omaa erinomaisuuttaan täynnä olevasta paksukaisesta.

Vitut.

Roomalainen said...

Samaa mieltä Tapanin kanssa. Johtajat usein oikeasti halveksivat kansaa. Mutta kansan ääni on jumalan ääni. Ja kun sen mitta tulee täyteen...
Jos Soinia ei olisi hänet kannattaisi keksiä.

antiplaton said...

Suvaitsevaisto = paha

Kansan syvien rivien yksittäiset ihmiset = hyvä

MOT

Roomalainen said...

Antiplaton: suvaitsevaisto ei ole paha, se ei vain tiedä, mitä se tekee. (Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät).
Suv. ei tiedä edes sitä, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Kansan syvissä vesissä uivat suurimmat tomppelit. Mutta myös suurimmat viisaat. Keskivertokansalainen on ihmeen selväjärkinen. Kun suvaitsevaiston edustaja sanoo, että me voimme mainiosti ottaa tänne kaksi miljoonaa kurjaa lisää keskivertohenkilö ottaa laskimen kaapistaan ja sanoo kohta, että ei jumalauta riitä rahkeet...
Hän ei siis vastusta hyviä aikomuksia pahuuttaan vaan siksi, että tietää ne mahdottomiksi toteuttaa. Keskivertokansalainen on joutunut hankkimaan elatuksensa tuottavalla työllä, suvaitsevaisto taas elää keskivertolaisten työllä, hän on eräänlainen iilimato, loinen. Lenneltyään aikansa bisnesluokassa eri puolille maailmaa tärkeisiin seminaareihin hän on tullut vakuuttuneeksi siitä, että lentolippuja jotenkin kasvaa puissa, joista nitä poimitaan hänelle tarvittava määrä.

Rauno Rasanen said...

Tapani,

kirjoitit hyvän tekstin Kemppisessä eikä tämän päreen kommentistasikaan juuri vikaa löydy, mutta se pointti - sitä en tosiaan oivalla edelleenkään. - Ehkä olen jollain tavalla paatunut - ja olenkin.

Minulla on merkillinen tunne siitä, kuin aikoisit seuraavaksi esittää vetoomuksen lähimmäisenrakkauden puolesta. Kataisen tyyliin.

Valitettavasti minulla on myös sellainen ikävä ennakkoluulo, jonka mukaan kaikkein äänekkäimmin lähimmäisenrakkauteen vetoavat juuri kaikkein itsekkäintä politiikkaa edustavat ihmiset - ja että kaikkein suurimpaan ääneen suvaitsevuutta julistavat ovat kaikkein ylemmyydentuntoisimpia.

Pidän Jeesusta patologisena narsistina, 'rajatila-ihmisenä' (monessakin mielessä - en ainoastaan mielenterveydeltään), joskin tuo narsismi oli luultavasti lähempänä ruhtinas Myskinin 'idiotiaa' kuin esimerkiksi amerikkalaisten fundamentalissaarnaajien laskelmoivaa psykopatiaa ja älyllistä epärehellisyyttä (esim. Jimmy Swaggart).

Tapani said...

Minulla on sisäsyntyinen taipumus yksinkertaistaa asioita. Varmaankin siksi, että osaisin suunnistaa monimutkaisessa maailmassa.

Tiedän, ettei maailman ja Suomen ongelmiin ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Siksi yritän suosia sellaisia ratkaisuja, jotka ovat vähiten huonoja pitkällä tähtäyksellä.

Kaukaa haettu vertaus voisi olla vaikka Suomen sodanaikainen yhteistyö Saksan kanssa. Miten voi puolustaa sitä, että liittoutuu sellaisen hirmuhallinnon ja ihmiskunnan vihollisten kanssa?

Sitä voi puolustaa siten, että toinen vaihtoehto oli meidän kannaltamme vielä pahempi. Ja että se toinen hallinto oli yhtä hirmuinen.

Suomi teki itsekkään valinnan, jonka historia on osoittanut oikeaksi.

Mielestäni olemme nyt samankaltaisessa, mutta onneksi emme niin ankarassa valintatilanteessa. Tämän hetkisen ymmärrykseni ja analyysini mukaan kriittisempi - ja itsekkäämpi, en kiellä sitä - suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan on oikeampi ratkaisu kuin se toinen, viherelitismin ajama.

Olen ennenkin lausunut ylevästi, ettei suhtautuminen näihin asioihin kulje minkään poliittisen suuntauksen mukaan - se kulkee halki ihmissydämen.

Toinen puoli minustakin haluaa auttaa kaikkia, toinen puoli sanoo ettemme kykene siihen. Siinä sitten kärvistelet.