Kirjoitettu kommenteiksi edellisen päreeni kommentteihin.
anonymous
*
Versiosi minun alkuperäisestä runostani vaikutti osuvalta, joskin eroavuuksia tietysti löytyy. Yritän selventää niitä sekavuuden uhallakin.
*
Seuraava teksti vaikuttaa varmaankin kovin epäkoherentilta sekavalta, mutta se todistanee, miten sekaisin todella olen - sekä Mirkka Rekolan että oman äitini-vainaani suhteen. (Äiti oli syntynyt v. -32, Rekola v. -31).
Sekoitin heidät toisiinsa sekä tietoisesti että jonkun merkillisen muun syyn takia, jota en vieläkään ymmärrä. - - -Huomautan heti perään, ettei kaikkia sekavalta vaikuttavia kokelujani voi suinkaan pistää pelkästään viinan piikkiin, vaikka alkoholi alentaakin tekstin emotionaalista kontrollikynnystä. Olen vuosien mittaan (itse asiassa koko ikäni) tottunut ajattelemaan systemaattisesti myös pienessä hiprakassa.
Mutta sen emotionaalisen puolen kanssa voi mennä joskus pahasti metsään, jos ei ole tosi tarkkana.
*
Minun äitini oli joskus kovin ambivalentilla tavalla kovin etääntynyt minusta. Nyt tosin ehkä hieman liioittelen taas, koska myös minä itse pidin häneen sekä ajallisesti että maantieteellisesti usein pitkää välimatkaa.
Silti esitän runossani Rekolan kautta hänelle vahvan pyynnön huolehtia minusta, koska eikö juuri se ole lopulta hänen ehdoton velvollisuutensa minua kohtaan. Eihän hän muuten minun äitini olisikaan.
Toki hän kyllä huolehtikin - - tosin minä vain pakenin aina omille teilleni (palaten takaisin) yrittäen itsenäistyä, joskin samalla toivoin/vaadin (jos sellaista ylipäätään voi vaatimalla vaatia) äidiltäni vilpitöntä ja spontaania rakkautta.
Sitä en kokenut koskaan saaneeni täysin aidosti kuin ajoittain - mutta minä en ollutkaan kovin kuuliainen poika...
Eikä äitini puolestaan ollut niitä kaikkein tasapainoisempia luonteita psyykkisesti - jos en sitten ole/ollut minäkään. Kuten kuukausi sitten totesin veljelleni äitini ja minun välisestä suhteesta: välimme olivat pahimmillaan 'kipeät' - aivan kuten kahdella ihmisella, jotka eivät tiedä, miten päästä irti toisistaan samalla kuitenkin toisiaan rakastaen.
Sinä sen sijaan ihmettelet, miksi 'mahdollinen' äitisi haluaa huolehtia sinusta kuin omasta pojastasi. - - Sellaisen äidin minäkin ilmeisesti haluaisin/olisin halunnut. Omassa runossanihan minä siis nimenomaan pyydän häntä viimein huolehtimaan ja rakastamaan minua.
Sillä epäilin jatkuvasti hänen kykyään rakastaa minua aidosti ja perimmältään pyyteettömästi. Pahimmillaan jopa pelkäsin hänen temperamenttiaan, joka ajoi meidät välirikkoon. Mutta kyllä hänkin sai kokea miltä tuntuu kohdata minun vihani hänen sanallisten loukkauksiensa vuoksi.
Olen osannut ja uskaltanut uhata ihmisiä väkivallalla - jopa omaa äitiäni. - - Yhtä naista en ole kuitenkaan voinut ja pystynyt vihaamalla vihamaan - ehkä kyllä suuttua häneen ja reagoida mykkäkoululla, joka on ehkä pahinta henkistä väkivaltaa pitemmän päälle, mutta uhkailla en koskaan.
Kyseessä on tuo usein mainitsemani S.
*
Mirkka Rekolan asetin suoraan sanottuna juovuspäisen ideani merkillisenä seurauksena, joskin täysin ja harkitun tietoisesti, äitini rooliin.
Siinä on nainen, jota kunnioitan sekä älyllisesti että emotionaalisesti. - - Olen sanonut myös joskus ennenkin, ettei melko oppimaton äitini ollut suinkaan mikään tyhmä ihminen - hieman paranoidi 'vain'.
Mutta tuskinpa Rekolaakaan olisi voinut koskaan rakastaa muuten kuin kirjoituksen, äänen/puheen, älyllisen selkeyden ja karisman perusteella (toki se riittää aivan hyvin tässä tapauksessa).
Ehkä hän on tärkein suomalainen modernisti-naisrunoilija Edith Södergranin ja Eeva-Liisa Mannerin ohella - uhaten (toistaiseksi) sekoittaa pääni miltei totaalisti (ylipäätään modernismi sekoittaa pääni paljon tehokkaammin kuin alkoholi).
Voin kyllä ymmärtää Mummon tunnustuksen siitä, ettei hän uskalla mennä enää kuuntelemaan Rekolaa! Sen verran sain minäkin tuntumaa Rekolan lausuntaan omista runoistaan Yle Areenasta.
*
niinnniimmrtkuihuu
Ideani actuspurusesta (tunnetaan myös 'Purus Actuna') on nimenomaan mukaelma määritelmästäsi: 'Actus Purus is a term employed in scholastic philosophy to express the absolute perfection of God.'
Olet ymmärtääkseni osunut oikeaan potentiaalisuus-aktuaalisuus-pohdinnassasi, mutta jos Actus Purus on causa sui eli itse itsensä syy, niin eikö se juuri tällä olemisellaan sisällä molemmat - ja ilman että me voisimme määritellä syy-seuraus-suhdetta näiden kahden välillä.
- - Toisin sanoen - jos Jumala loi tyhjästä, hänen tekonsa oli aktuaalinen, tahdon sanelemana - akti jo alunperinkin.
Jos hän sen sijaan loi platonilaisten ideoiden tai jopa jonkun kaoottisen 'urstuffin' lähtökohdista, hänen kaikkivaltiutensa kyseenalaistuu ainakin osittain, potentiaalisuuden toimiessa luomisen mallin perimmäisenä lähtökohtana - - - toistan: Jumala ei tässä tapauksessa toiminut vapaasti, mikä on ainakin juutalais-monoteistisen jumala-käsityksen kannalta aika pahasti ristiriitainen ajatus.
*
Kristillinen teologia on sittemmin sekoillut kyseisessä asiassa kreikkalaisen rationalismin kanssa 'itsensä kipeäksi', kunnes tuli Luther ja aloitti a-teismin 'voittokulun'.
Luther nimittäin edustaa eräänlaista kristillistä juutalaisuutta!
Ja kuten tunnettua - juutalaisuus on vähintäin yhtä lailla teistinen laki- ja kulttiuskonto kuin ateistis-materialistista sekularismia - - kaiken lisäksi äärinationalistista etnopolitiikkaa (sekä reaalipoliittisista että ajoittain lähes piilorasistisista syistä!)
[Yli 2/3 israelilaisista on käytännössä ateisteja, vaikka väittävätkin, että Jumala on alunperin luvannut ja antanut heille Israelin valtion, ja että siitä löytyy varma näyttö Raamatusta (hahhah?!). Jo on logiikkaa...]
*
Potentiaalisessa forma-oletuksessaan Aristoteles muuten ei perimmältään juurikaan eroa Platonin ideaopista.
Toki nyt voidaan väittää, että Jumala loi täysin mielensä mukaisen maailmankaikkeuden 'urstuffista' - eräänlaisesta alkuenergiasta/alkumaterista, jolloin hänen tekoaan voisi pitää ensisijaisesti aktuaalisen tahdon aktina ja vasta sitten potentian (forman, täydentyvän muodon) - jonka hän itse määrittää - muovautumisena.
Eikä tämän tarvitse suinkaan suinkaan merkitä sitä, että Jumala loi joko välttämättämättömän (periaatteessa deterministinen suhteellisuusteoria) tai sattumanvaraisen (indeterministinen kvanttiteoria) universumin.
Hän loi yhtäaikaisesti ne molemmat, ja tässä lähestyn jossain määrin joskin epäsuorasti myös Hegelin panenteismiä (ei siis panteismia eikä teismiä!) ja Whiteheadin prosessiteologiaa.
*
Mummo, Iines
Taitaa - rehellinen ollakseni - mennä muutaman päivän ryyppyputken tiliin tämänkertainen hiljaisuuteni.
Mutta ei sen puoleen. Minulla on ollut pirun vaikeita motivaatio-ongelmia bloggaamisen suhteen viime aikoina muutenkin - ei siis vain ja yksinomaan viinan vuoksi.
*
Mattitaneli
Eipä nyt tule ihan äkkiseltään mieleen toista runoilija-Rekolaa. Eikä Googlestakaan ollut näin äkkiseltään apua.
*
anonymous
Täytyypä lukea paremmin tuo Zizekin Lounaskutsu. Saatan palata siihen vielä.
26 comments:
En lukenut kunnolla minäkään, luin vain että oli Zizek ja edelleen sama filosofinen aate. Kiinnostava filosofi, ehkä minun number 1.
Psykopatia, narsismi ja sosiopatia-päre Takkiraudalla pääsi kääntymään omaan negatioonsa:
Tässä lause, jota sitten korjaan:
Mutta minä koen siis sen, että hän on kykenevä keskustelemaan suuremmista asioista, suuremmista visioista, suuremmista asiayhteyksistä ja lyö vain alas, ei siis halua keskustella
Tässä kuuluu olla, ettei hän ole kykenevä keskustelemaan suuremmista asioista...
Kommentteja vähän ns. käännetään täällä blogistanissa - ? JOku mikstraa kuten oma maku pyytää? Hävytöntä ja tappaa googlen aika pian siinä tapauksessa.
Tervetuloa vaan putkesta valoon.
Jos bloggaamisen kanssa on motivaatio-ongelmia, pidä pieni tauko. Käy täällä kuitenkin jotenkin ilmaisemassa, että olet olemassa. Eräille meistä se on tärkeää.
noniin kun jumala sanoo rakastavansa meita niin ok, muttei hän ole vapaa siinä mielessä kun ajattelemme koska kärsimys
ei maistu hyvältä. sitä paitsi logiikka tuntuu olevan meille aiheeton ansa.
mutta viina maistuu ja vie logiikan
Kiitos mummo, olen väsynyt sillä minä
yhdistäisin sekä kirkolliset (etteivät vedä väärää kuvitelmaa) että kirkottomat (etteivät vedä väärää kuvitelmaa). Katsotaan miten käy: jotkut kärsimättömät eivät siedä sitä, että kaikki pelastuisimme niin sanotusti: heille oma stoori ja impress-me impress-me -fiilis on niin herkällä ja niin kyltymättömiä kuin viisivuotiaat lapset etten tiedä ehdinkö mitään enää ja jaksanko. Jos aina löytyy joku paska käsialatutkija viisastelemaan.
Minä aion ruveta täysraittiiksi sillä en välitä täällä yksin juoda kuten mieheni. Minä siis jätän kaiken.
Humanities must be cleansed of writings of Derrida, Lacan, Focault and others of that ilk, the spoonbending charlatans of academia. sed twitter
Kiitos kaikille kommenteista. Ne kyllä lämmittävät minua - tavallaan.
Krapulani alkaa pikku hiljaa hellittää. Viimeistään jo huomenna luulen, että olo alkaa olla melko lähellä normaalia.
Mutta sen haluan nyt sanoa etenkin Mummolle ja Iinekselle, että suicidaalisen synkkämieliset ajatukseni ovat olleet 1½ vuorokauden aikana niin kauheita, että jos minulta löytyisi käyttökelpoinen revolveri, olisin ollut lähempänä itsemurhaa kuin ehkä vuosikausiin.
Unohtakaa siis minut! En aio kommentoida teitä ainakaan näillä fiiliksillä. Sitäpaitsi ette kiinnosta minua enää kovinkaan paljon (itseironinen hymiö ja anteeksipyyntö).
Joten - itseinhoni ja itseironiani huipennukseksi toivotan teille kaikille 'Naispaholaisille' Hyvää Naisten Päivää - teille, joista olen pitänyt ja joita olen halunnut jopa rakastaa - ellen sitten joskus miltei rakastanutkin.
Mutta nyt en halua olla ihastunut!
Haluan olla täysin yksin. Vaikka kaipaankin teitä kaikkia aivan liikaa. Tai juuri sen vuoksi.- - Niin Satua, Meriä, Iinestä, Mummoa kuin HG:täkin - monet muut mukaan lukien. - Sietämätöntä.
En vain jaksa juuri nyt leikitellä ja höpöttää kanssanne - fiksusta keskustelusta puhumattakaan.
(Noh - kuten sanottu - katsotaan asiaa uudelleen taas huomenna. Onhan tämä helvetillinen tunne koettu ennenkin ...)
PS.
Annan teille kaikille lahjaksi näitä 'verbaalikaktuksiani' naisten päivän kunniaksi. Vaalikaa niitä hellyydellä, niin opitte tietämään ja tuntemaan, minkälaista olisi elää Rauno Räsäsen kanssa...
Piikikästä - sellaista se kai ainakin hetkittäin olisi. Piikikäs, loukattu, synkkämielinen ja katkera lapsi - sitä minä olen - pahimmillani.
Kiitos kaktuksesta, Rauno. Nyt vaan pistät ylähyllyille kaikki itsemurhavälineet, keität pannun vahvaa kahvia, kiroilet vähän, teet pienet voodoo-nuket tyhmistä naisista ja pistelet niitä muutaman tunnin. Sitten taas tulet tänne meidän luoksemme kitumaan ja hetkin elämään.
Mummo kirjoitti mm.:
'Nyt vaan pistät ylähyllyille kaikki itsemurhavälineet, keität pannun vahvaa kahvia, kiroilet vähän, teet pienet voodoo-nuket tyhmistä naisista ja pistelet niitä muutaman tunnin.'
*
Joo. Noin mä luultavasti kohta teen. Kolmannen kerran tänään (hymiö).
Mutta mistähän sais eläviä naispuolisia voodoo-nukkeja (en tarkoita nyt nimenomaan huoria vaan hmm...)? Onks sulla tietoo?
Minulla kun on ihan selvästi tarve kiduttaa naisia ihan oikeasti (lähinnä sekä verbaali- että 'luonnonmenetelmällä' ja hmm...) - ei ainoastaan jollain mustan magian konsteilla.
Älkää kuitenkaan nyt ihan vielä soittako poliisia...
Näin pahalla päällä en silti ole ollut kuin sitten viimeksi, joskin omapahan on vika, jos pitää hankkia itselleen sikakrapula morkkiksineen.
Ei tämä juttu toisaalta ihan noin helpolla selity. Olin ennen viime tiistaita kaksi viikkoa täysin raittiina ja silti vitutti ajoittain enemmän kuin pitkiin aikoihin.
Ei kai auta mikään. Hulluus tulee pikku hiljaa, vaikkei tämä dementiaa kylläkään ole. Jotain saatanallista mielialan bipolaarista poukkoulua alas ja ylös taas vaihteeksi (kuten olen aiemminkin jossain kertonut).
Vaikka eihän alkoholi tähän auta - niinkuin se ei auta sydänkipuihikaan pitemmän päälle - päinvastoin.
Jos siis Vaari joutuu käymään tarkkailussa pumpun takia aina välillä, niin minä puolestani lähden tätä menoa lataamaan kohta päätäni kuntoon.
Mikäli ne kumpikaan (sydän ja/tai pää) nyt tästä enää miksikään kuntoutuvat...
PS.
Noin 1½ litraa terävää viinaa/vrk neljän päivän ajan putkeen. Tehkää perässä, jos kroppa kestää!
(Eikä se kohta enää kestäkään...kuolema tulee - ellen sitä ennen sekoa muuten. - - Ei sentään - nyt ollaan taas kaksi viikkoa absoluuttisen raittiina.)
*
Se voodoo-woman olisi kuitenkin ihan paikallaan. Parasta terapiaa 'hullulle'. Mutta eihän ne nyt helvetti soikoon hullun kanssa rupea olemaan...vaikka olisivatkin voodoo-naisia.
Mitä jos ryhtyisi kaikesta huolimatta etsimään netti-treffipalvelusta sellaisia:
Maanis-depressiivinen tuurijuoppo etsii älykästä (mutta ei liian puheliasta; - 'äännellä' toki saa vapaasti) voodoo-naista puolivakituiseksi seuralaisekseen.
Kohtuullinen palkkio tiedossa. Osapäivätyö. Omat neulat pitää kuitenkin ottaa mukaan. Ja hyvä mielikuvitus. Tyyny (jopa kaksi) sen sijaan löytyy paikan päältä...
Puolitoista litraa kirkasta (tarkoitatko nyt virolaista 80-prossaista vai tätä maitopoikien 38-prossaista) neljä päivää putkeen on toki kova sana.
Kun sinä taannoin neuvoit, etten saisi juoda viinaa sydänvaivaani helpottamaan niin sanon nyt vastavuoroisesti sinulle, että ei se auta nupinkaan vaivoihin. Kehotan vakavasti sinua vähentämään nyt aluksi päiväannoksen 1,25 litraan!
Ensi alkuun se tietysti vaikuttaa tosi vähäiseltä määrältä - vähän kuin olisi haistellut pilsneripulloa - mutta ajan mittaan siihenkin tottuu, voin kokemuksesta vakuuttaa. Ja mikä parasta, ei enää kankkusta!
Ilmeisesti sinulla on nyt Kalliovuorten kostaja päällä ja silloin ei edes Mummon syli tunnu miltään. Ensinhän siinä pelkää, että kuolee ja loppuvaiheessa pelkää, että jää henkiin.
Mutta älä ystävä huoli, jo tämän kuun 14. päivänä alkaa tuntua paremmalta. Katselet ensin hajamielisesti runojesi käsikirjoituksia, naputtelet jotain Iinekselle ja Mummolle, venyttelet jalkojasi ja lopulta puet takin yllesi ja lähdet kadulle. Satunnaiset vastaantulijat kuulevat sinun jupisevan hiljaisella äänellä:"Parempi viinaan kuolla kuin ikävään."
Vaari
Se oli 39 volttista Tapiota, jota mä join.
Kiitos muuten sanoistasi. Totta puhut. Ensin helvetillisessä krapulassa pelkää tosiaankin kuolevansa, sitten pelkää jäävänsä henkiin.
Ilmeisesti mä toistaiseksi vielä jäin henkiin, vaikka tekeekin mieleni sanoa kuten Hamlet (Laurence Olivier) äsken Yle Teemalta kuuluisiksi viimeisiksi sanoikseen: - - - 'The rest is silence.'
Kirjoitan lisää myöhemmin.
Hei hyvä Rauno,
Kiitos kysymästä.
Laitoin vastaukseni
vahingossa tuohon edelliseen
Mirkka-tekstiin kommentiksi (ks. siitä). Tuo Juhani Rekola, oiva
teologi, ymmärsi ja auttoi
autettavia ja samalla itseään.
On jäänyt minusta liian vähälle
huomiolle, vaikka kyllä hänestä
on kirjoitettu.
Ystävällisesti Matti
Kun kerran noin mietoja joit, on henkiin jäänti varmaa. Sinä olet niin nuori vielä, ettet muista, kun pirtua blandattiin koskiksella. Siitä tuli sellaista passelia talousjuomaa.
No,ymmärrämme toisiamme. Vapistaan vähän ja sitten taas.
van Vaari
Muistan, kun olin kai toista kertaa kesähommissa rakennuksella. Karhulan ja Kotkan väliin tehtiin jotain - nyt jo purettua - helvetin suurta varastorakennusta.
Olin ehkä 17. Harteikkaana ja pitkänä kaverina minut otettiin (alunperin kokeeksi) kärräämään betonia valu-urakassa. Perkeleen raskasta hommaa, mutta hyvin se sitten meni ja pääsin tosiaan virallisestikin siihen urakkaporukkaan. Mikä merkitsi, että palkkaa oli tulevinaan perjantaisin niin paljon, että taskut pursuilivat.
Se tulo oli ihan toista kuin pelkkä taskuraha.
Muistan myös, miten eräänä aamuna raudoittaja tuli melko kännissä duuniin ja tarjoili kirvesmieskaverilleen viinapaukkua.
Kirvesmies kysyi, että onks tää pirtua? Jos on, niin hän ei sitä juo ainakaan ilman blandista. Raudoittaja valehteli, ettei kyseessä ole pirtu ja sai kyseisen tyypin maaniteltua juomaan suoraan pullon suusta.
Voi arvata, mikä oli seuraus. Hyvä ettei kirvesmiehen suu palanut. Muutama paha kirosana lensi eetteriin, mutta ei raudoittaja muuta kuin nauraa käkätti.
Melkein tähän sitten päättyikin niitten kahden miehen se päivä - ennenkuin oli ehtinyt kunnolla edes alkaa. Kumpikin oli vajaan kahden tunnin päästä niin kännissä, että työt piti lopettaa jo turvallisuussyistä.
Projektin urakoitsija oli itse aikamoinen juoppo ja ajeli joskus jopa kännissä autollaan eikä polttanut päreitään tälle 'tehoduolle', jotka hän tunsi hyvin ennestään, ja jotka kyllä osasivat hommansa - selvin päin.
Erään toisen kerran - taisi olla iltapäivää ja viikonloppu edessä, yksi isävainaani hyvin tuntenut vanhempi kirvesmies tyrkyttämällä tyrkytti mulle viinapaukkua kai vähän niinkuin isäni tuttuuden verukkeella, mutta minä kieltäydyin sitkeästi, vaikka olin kyllä viiniä siihen ikään mennessä ehtinyt maistaakin.
Ei se mies sentään loukkaantunut vaan pyyteli melkein anteeksi, kun sanoin tiukasti ei viinaryypylle. Keksin muistaakseni myös jonkun hyvän tekosyyn, joskaan en kertonut olevani lähdössä bailaamaan sinä iltana - mikä merkitsi viinipulloa tai kahta.
(S. taisi silloin jo olla kuvioissa - ainakin jollain tavalla.)
Tarkoitukseni oli siis käydä itse viinakaupassa, ostaa pari pulloa punkkua (minulta ei koskaan kysytty henkilöllisysyystodistusta Alkossa), piilottaa ne mutsilta ja lähteä sitten junalla tai bussilla - ensin himassa käytyäni - oliko se nyt Urskille vai Paviskille Inkeroisiin/Anjalaan.
(Mutsille maksetuilla palkkasatalappusilla ('vuokralla') sai helposti ja ilman urputusta luvan lähteä bileisiin.)
Menoni oli näin ollen ajoitettu ja suunniteltu niin, ettei niihin sopinut pirtu eikä kossu vielä kello 14:30 perjantai-iltapäivällä. Sitäpaitsi väkeviä en - kuten jo hiukan myöhemmin - tuohon aikaan paljon juonut.
Raksaporukoissa oli vielä 35-40-vuotta sitten kaikenmoista vipeltäjää - olkoonkin myös hyvin ammattitaitoista porukkaa.
Nykyään tilanne lienee siinä mielessä aika lailla toinen, että työmailla ei ryypätä eikä olla juovuksissa - minuuttiakaan. Ja hyvä niin.
Nu blir det bra. Neulat sattui saatanasti. Olin etänukke: pistitte liian monta ja liian usein. Olen edelleen täysin perforoitu kuin seula.
Pappi olisi hyvä nyt. Sellainen, joka sitä kanssa on eikä vain esitä. Onkohan sellaisia? Pappi e präst, hevonen e häst, mallas e malt och kaikki e allt. Opittu Tuusulata visiin.
Joku siellä tajus oleelliset. Ja minun karkuun juossu faija sen joskus vauvana opetti. Nyt minulla on uusi faija, varaisä, jolla sormet katki sorvista ja Jussipaita päällä. Me halataan ihan avoimestikin. Joten.
Hevonen on häst.
Pappi on präst.
Suola on salt.
Mallas on malt.
Kaikki on allt.
Niin se meni?
Hevosta ei tarvita vaan virtahepo voisi Hellsten vihdoin ampua pois koska se on saatanan rumilus.
Ja sitten suolasta jo snaijataan aika paljon dna:n sisällä vrt sokerit. Ja siitä sitten djampataan maltaan piiriin ja tullaan sinun dokaamisees
ja se on loppu ny. Ei enää kaljaa ukko.
Ja sit pappi. No hyvä jos niitä on. Missä päin Rekola vaikuttaa? Tulisko se vaikka tutunjutuks joku kerta?
You Räsänen ar e the onluy clearthinkin PERSONA here in blogistan isnt it
Kännissä jo? Kello ei ole kahtatoistakaan vielä. Mene soobraamaan out jonnekin anonymous.
Takkirauta naisten päivä - haha. Chris e best, inte pappi.
Muutos.
Omakin äitini on syntynyt on vuonna -32. Rakas hän on mutta miten eri maailmasta viimeistään nyt. Hän ei uskalla ajatella (hänen päiväkirjamerkintänsä ovat eläytyviä, tunteikkaita ja intohimoisen epäomaperäisiä päivän saarnatekstin mietiskelyjä) ns. itse, minä taas en uskalla tehdä muuta.
encent
Kivoja muisteluja, panenpa omianikin.
Kun sain ensimmäisen laivapestin (M/S Actinia), olin tietty vähän jännittynyt kun nousin laivaan. Siksi olinkin ottanut vähän ”rohkaisuryyppyjä” - oikeastaan olin aika päissäni kun pääsin miehistöhyttiin. Jossa minut toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi. Joku heilutteli olutpullon näköistä pulloa ja kysyi ”Otatko puuroa?” Kuulin ”biiriä”, ja luulin kans. Pullossa oli repäisykorkki, revin sen ja ehdin ottaa 1/3 huikan kun... voi saatana kun alkoi suuta polttaa! Ryntäsin vesialtaalle ja join (virhe! virhe!) vettä. Koko kitalaki paloi. Pullossa – joka oli aivan suomalaisen olutpullon näköinen, ruskea – oli pirtua. Sitä myytiin Argentiinan Apteekeissa á 0,30 Smk. ”Camisa de Venus”, eli Venuksen Paita, sitä käytettiin mm. ruumiinpesuvetenä. Etiketissä luki ”Puro”, eli "puhdas"; siitä suomalainen nimi Puuro.
Sain seuraavana päivänä neljä vuorokautta sairaslomaa; niin alkoi mun merimiesurani messikallena.
Tapiossa on 156 g. abs alkoholia (39 x 5 desiä x 0,8). Eli puolitoista ”Tapsaa” on 234 g. Olen tilastofriikki, monen muun mukana olen kirjannut myös alkoholinkäyttöäni. (Enkä missään mielessä kontrollin suhteen! Pikemmin päinvastoin.) Löysin tällaisen putken: 246/287/274/269/237/144/106/132/120/118/404/208/214/125/250/113/.
Kyse on siis absoluuttisesta alkoholista. Ja on totta, että ei tämmöistä enää kestä, ja että psyyke noissa ”putkissa” kovemmalle joutuu kuin keho. (Kehosta korkeintaan tulee ruumis.)
Ps. Hauska (ja traaginen) alaa käsittelevä kirja on Venedikt Erofejev: ”Moskova-Petuski”. Eräs kirjoittajan suosikkiresepti:
Ziguli-olutta: 100 gr
“Sadko-rikas kesti” shampoota 30 gr
hilseenhoitotervaa: 70 gr
jalkahikirohtoa: 30 gr
syöpäläismyrkkyä: 20 g
...
Pss. van Vaari, kiva että olet kunnossa!
Psss. "Jo kaksi maljaa tuota "Lutkan sisälmykset" nimistä koktailia juotuaan ihminen käy niin henkistyneeksi, että häntä voi peräti puolen tunnin ajan räkiä puolentoista metrin päästä kuonoon hänen sanomatta sanaakaan."
Uusi urheilujuoma mäkihyppääjille?
Minua kiinnostaisi tietää, minkä takia sinä Rauno vietit 4 päivää puolentoista Tapsan per päivä seurassa?
Joitko hyvässä seurassa - eli yksin - vai oliko mukana muitakin?
Olitko Malmin asemalla vai kauempana?
Oliko kivaa?
Post a Comment