March 30, 2009

Miehemme Baden Badenissa

Kuvat: Baden Badenin puistoa, Dostojevskin? rulettipöytä, Viinitarhoja Baden Badenissa.













Kommentti Kemppiselle päreessään Salaiset kartat.
Kielimafia tarkensi eräitä kohtia 31.3.
Inhoat Dostojevskia. Ei se mitään. Iso D onkin inhottava, poukkoileva ja pateettinen 'maniak'. Juuri siksi minä rakastan häntä.

Esim. Riivaajat on ajoittain suorastaan kiihottavaa ja murhaavan koskettavaa dialogia kaiken maailman hullujen nihilistien, fasistien, nationalistien sekä 'pyhien pahojen' välillä. Potentiaaleja terroristeja koko vinksahtaneitten nuorten älykköjen jengi.

Muuten - keitä ovatkaan meidän Varvara Petrovnamme ja hänen pitkäaikaisen ystävänsä (vain ystävä?) Stephan Trofimovitsimme? Nuo Riivaajien kahden päähenkilön - Nikolai Stavroginin ja Pjotr Verhovenskin - vanhemmat? (Toki erittäin tärkeitä hahmoja löytyy monia muitakin - ennenkaikkea Kirillov ja Satov, mutta näiden kahden kautta kirjan perimmäinen juoni pitkälti kulkee tai rakentuu).

Varvara - tuo Dostojevskille tyypillinen vahva ja älykäs nainen sekä Stepan - tuo oppineisuuden karikatyyri - hiukan nössö mies, Varvaran tossun alla elävä, todellisuudesta osittain vieraantunut mutta kirjansa oivallisesti lukenut akateeminen haihattelija, joka puhuu mieluummin vain ranskaa? - Suuri lapsi - on joku sanonut.

Tsehovin suhteen kantani on muuttunut vuosien mittaan jatkuvasti arvostavammaksi - muun muassa sinun erään laajan Hesarin artikkelisi takia joskus 1980-luvun puolestavälistä (muistaakseni). Se lienee tallella jossain pahvilaatikossani muiden papareitten seassa.

Tsehov on täysin ohittamaton eksistentiaalisen ja yhteiskunnallisen vieraantumisen sekä haihattelevan turhautumisen ja unelmoinnin kuvaaja - silloin (1900-luvun alku) jo lähes menneen tai ainakin vaikutustaan radikaalisti menettäneen venäläisen sotilas-ja porvarillis-aatelisen maailman tulkki.

Hänen näytelmissään, joista neljä oikein lukemalla luin vähän aikaa sitten, on jotain unenomaista. Sama pätee novelleihin. - - Outoa miten vaikuttavia ne ovat, vaikkei niistä todellakaan välttämättä löydä muka mitään tolkkua tai sisäistä logiikkaa. - Modernin absurdin teatterin ja kirjallisuuden ensi askeleita...

Mutta ja sitäpaitsi.

Tsehovin Sahalin sen sijaan on ennenkaikkea humaanista yhteiskuntakritiikkiä at its best. Jos osaisivat Suomenkin 'tietolataamoissa' kirjoittaa tutkijat yhtä hienoa asiadokumenttiproosaa kuin Tsehov, niin mikä olisi opiskellessa.

Kaiken tyylillisen koherenssin ja naturalistisesti elävän eleganssin lisäksi Tsehov saa nautinnolliseen tyyliin nivoutuen jopa faktat pysymään kasassa - jäämään siis mieleen, kun taas joku Hobsbawm kirjoittaa etenkin Äärimmäisyyksien ajassa (ilmeisesti kyseessä on myös huono suomennos) sekavaa aatehistoriallista faktaromaania (tosin paljon huonompaa kuin Dostojevski, joka tosin kirjoittaakin 'vain?' fiktiota) - ei missään tapauksessa historian perusoppikirjaksi sopivaa tekelettä.
*
Samaa mieltä olen Hessestä.

Lasihelmipeli oli aikamoinen pettymys. Arosuden luin parikymppisenä nopeasti kolme kertaa peräkkäin mutta ihmettelen kyllä tänä päivänä miksi. Jopa toinen 'köyhän miehen Nietzsche' - Henry Miller - tuntuisi nykyään uskottavammalta kuin Herman Hesse.

Lasihelmipeli on täysin teennäinen tekele jos mikä. Joseph Knecht on pelkkä tyhjä roolihahmo, joka yrittää flirttailla itämaisen filosofian kanssa - epäuskottavan sofistikoituneella retoriikalla.
*
Pottereihin en kajoa vaikka maksettaisi ja Tolkieniin suhtaudun etäisen kunnioittavasti. Satuja aikuisille löytyy muualtakin. - - Toki Tolkien on arvostettava, mutta minulle riittää hänen kirjoistaan tehdyt elokuvat - kerran nähtynä (hymiö).

Pikku prinssi on rakastettava. En vain minäkään tiedä miksi. Ja Babar on kuten sanottu ranskalaisten ikioma juttu.
*
Mutta alkuun vielä palatakseni - Riivaajat jos mikä on ajankohtainen romaani jälleen. Jo pelkästään terrorismin (myös esim. koulumurhien) motiivien pohdinnan takia - puhumattakaan siitä 'kuuluisasta' ihmisluonteen oletetusta pahuudesta, josta eräät tekopyhästi irtisanoutuvat. - - Ei kuitenkaan Camus Putoamisessaan - hänhän katuu kuten Raskolnikov ja yrittää nähdä muut ihmiset naivin-viiltävän totuudellisesti kuten Myshkin - ilman vihaa ja kaunaa (näin myös Nietzsche, joskin täysin eri temperamentilla ja eri positiosta).

Loppuun tuleekin pähkinää purtavaksi. Nietzscheä ei - kuten yleensä kai ajatellaan - Dostojevskin romaaneissa voi ymmärtää niinkään Raskolnikovin, Ivan Karamazovin tai Riivaajien hullujen nuorten nihilistien kautta. Idiootti on Dostojevskin avain Nietzscheen.

Myshkinin ja Rogozinin persoonallisuuksien ja kohtaloiden välillä vallitsee merkillinen yhteys, ja Nietzsche on näiden kahden tyypin 'vinksahtanut, nerollinen hybridi' (Nietzsche puhuukin joskus ensimmäisestä ja toisesta luonnostaan.)

Jos Torsti Lehtisen eräänä 'unelmana' oli Dostojevskin ja Kierkegaardin (periaatteessa mahdollinen juuri ennen K:n kuolemaa) tapaaminen Kööpenhaminassa 1850-luvun puolivälissä (Dostojevski kävi silloin kaupungissa), niin minun unelmani olisi Nietzschen ja Dostojevskin tapaaminen Firenzessä, Sveitsissä, Saksassa tai ylipäätään 'niillä kulmilla' 1870-luvulla, koska molemmat siellä siihen aikaan liikkuivat.

Näin kertoo mm. suomalainen wikipedia Baden Badenista:

Kuuluisia kylpylävieraita olivat esimerkiksi Englannin kuningatar Viktoria, Napoleon III, Venäjän keisari, Victor Hugo, Johannes Brahms, Dostojevski ja Friedrich Nietzsche.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Baden-Baden
http://www.tripadvisor.com/LocationPhotos-g187278-Baden_Baden_Black_Forest_Baden_Wurttemberg.html

4 comments:

ninni said...

Niin. Dostojevski todella haluaa syvempää otetta
kuuin mitä kemppisellä on. Siihen voi vain syntyä...

Sedis said...

Kyllä Hobsbawm peruskurssien tenttikirjaksi sopii. Olen sitä muutaman vuoden tenttikirjavastausten muodossa joutunut seuraamaan. Aatehistoriaa se taritsee varsin vähän - asia vaatii jo tarkkaa lukemista.

Käännös voisi olla parempikin, mutta Hobsbawmia kirjan verran suomentaneena - enkä sitäkään yksin - tiedän, että tehtävä ei ollut helppo.

Rauno Rasanen said...

Sedis

Olen urputtanut tästä ennenkin.

Suoritin aikoinaan molemmat historian pikkujättiläiset maksimipisteillä kuten niin monet muutkin perusopintojen historian kirjat (jostain käsittämättömästä syystä minulla on kolme approa historiasta: Suomen/maailmanhistorian, kulttuurihistorian sekä yhteiskuntahistorian), ja Hobsbawm on ainut (kahden lukemiskerran jälkeenkin), josta sain vain tyydyttävän - vaikka yritin jopa korottaa numeroa uusinnassa!

(Huom! Olin siis jo lukenut aiheesta kohtuullisesti ja suorittanut 1900-luvun historiaan liittyviä tenttejä ennenkuin kohtasin tuon vanhan, poliittisesta hämäräsokeudesta kärsivän kommunistin.)

Sen jälkeen olen (epäoikeudenmukaisesti tietenkin) hieman 'inhonnut' sitä tyyppiä, vaikka mulla kaikki 'Aget' sekä pari muuta H:ta hyllyistäni löytyykin.

Tosiasiat pitää ottaa sekä myös ilmaista eksaktisti! tosiasioina, mutta poliittis-aatteelliset 'haihattelut' sekä romaanimaisuudet tulee sijoittaa eri kategoriaan. Hobsbawm kirjoittaa romaania, vaikka hänen pitäisi tutkia historiaa (siis tehdä tiedettä - ks. PS.).

Sama pätee periaatteessa Friedelliin, jota lienee mahdoton tenttiä. Loistavaa luettavaa muttei mitään 'faktista', mistä 'ottaa kiinni'.

Tsehovin Sahalin (jonka tutkimusaineistoa hänen oli tarkoitus käyttää väitöskirjaansa) on kuitenkin kerrassaan loistava poikkeus edellä mainittuun 'sääntöön': tilastollis-väestötieteellis-etnografis-lääketieteellistä ja yhteiskuntapoliittis-historiallista analyysia/kritiikkiä loistavan kaunokirjallisella tyylillä esitettynä.

Kyllä teillä pojkarna (Hobsbawm, Sedis ja Kemppinen) on valovuosia matkaa Sahalinin kaltaisen tieteellisen 'dokumenttiproosan' tasolle...

(Itse olen tietenkin pelkkä pateettinen vouhake vailla kykyä tieteelliseen systemaattisuuteen tai 'korkeaan kaunoilmaisuun' - mutta onhan minulla sentään näkemys näistä(kin) asioista...;]).

PS.
Mitä tulee tarkkaan lukemiseen, niin ei kai hyvä historiankirjoitus kuitenkaan ole jotain salatieteen kaltaista, jossa faktat kiedotaan/kätketään niin perusteellisesti 'maailmoja syleilevään' tyylilajiin, että niiden etsiminen, koodaaminen ja tulkitseminen vaatii aivan erityistä 'historiallista aistia'.

- - Tai sitten asia on näin. Joten voin vain todeta, että ei minusta ole historioitsijaksi. En osaa löytää historiallisia faktoja kaiken maailman poliittisia intohimoja representoivien 'menneen maailman' nostalgikkojen (esim. Hobsbwm) teksteistä.

Tästä ei olisi pitkä matka historianfilosofisiin pohdiskeluihin, mutta jätän ne epätieteellisinä sikseen ja uskottelen itselleni (edelleen), että ristiriidattomia ja etenkin 'riidattomia' (siis yksimielisesti havaintoaineistosta löydettäviä) historiallisia faktoja todella on olemassa (haha).

Anonymous said...

One of Obamas stops in Europe will be in the resort town of Baden Baden, right off of the Autobahn. Just outside of Baden Baden (in fact it's right off the exit for the town) is the not-so-world famous Autobahnkirche, officially known as St. Christophorous.

History on London streets Economic fools day.