March 10, 2009

Elämässä pitää olla runkkua

Mikroskooppikuva varoittaa meitä miehiä masturbaation vaaroista. Tiede on ihmeellinen asia. Myös moraalin kannalta.
*
(Kielimafia uskaltautui häveliäisyys?- tai muista syistä vasta 11.3 tarkistelemaan tekstiä sieltä sun täältä - klo: 21.20).
I
Kirjoitettu Mummon päreeseen Sormella.
*
Tutkitko sinä Mummo masturbointia ja seksiä ylipäätään jonkin kirjallisen intressin vuoksi, vai oletko tehnyt tästä(kin) aiheesta pelkästään kammarisi 'kivan kirjallisen seuraleikin', jossa muistelet menneitä kokemuksiasi yrittäen saada keskustelukavereita itsellesi?

Ei minulla ole mitään kyseistä aihetta vastaan - masturboin itsekin käytännöllisesti katsoen joka päivä, mutta miksi keskustella tästä jossain kirjallisessa salongissa ikäänkuin asia olisi jollain muulla tavoin kuin sosiaalipornoisesti kiinnostava.
- - Tarkoitukseni on vihjata, että alan hieman kyllääntyä eräisiin, toistuviin teemoihisi, joissa mitä ilmeisimmin kelaat läpi muinaista elämääsi ja muinaista psykoterapiaasi toisessa yhteydessä ja toisin ilmaisumuodoin sekä välinein - siis blogissa (toki myös minä toistan itseäni).

Itse en välttämättä tarvitse seksuaalipartereita. Tarvitsen vain filosofiaa, kirjallisuutta, mielikuvitusta ja pornoa. Joskus viinaa. Kokonaan eri juttu on se mieltäni riivaava seikka, että kaipaan kyllä kovastikin jotain läheistä ihmistä - naista - jolle puhua/joka puhuisi minulle, ja jonka kanssa voisi ainakin silloin tällöin olla 'vähän enemmän' kuin ystävä. - - Ymmärtänet(te) mitä tarkoitan (hymiö).

Mutta vielä kerran todettuna - itse saan seksuaalisen tyydytyksen parhaiten ja kätevimmin pelkästään fantasioista!

Pitäisikö nyt päätellä, että olen vain iän myötä tullut vähitellen 'impotenttisen laiskaksi' ja valinnut lopulta sen tien, mikä aivan varmasti toimii tyydyttävällä tavalla laukeamisen/ejakulaation suhteen. Fantasia ei nimittäin valita, kitise tai pidä mykkäkoulua! Sitäpaitsi - koska mielikuvitus on aina valmis, sitä ei tarvitse herätellä ja vietellä joka helvetin kerta, kun tekee mieli seksiä.
*
Tiedän kyllä, että seksuaalisen halun voi myös hiljentää aktiivisesti ja omaehtoisesti noudatetun sensorisen deprivaation avulla. Toisin sanoen täytyy jatkuvasti välttää seksuaalisia ärsykkeitä ja mielikuvia (terveisiä taas kerran Augustinukselle ja muille seksuaalineuroottisille kirkkoisille!), mutta epäilen sen tien onnistumista ilman, että jollain tavalla onnistuisi vain pettämään itseään - etenkin katolisen, tekopyhän seksuaalikielteisyyden tapaan; - ortodoksisuus sen sijaan on tässä asiassa hieman realistisempi uskonto - mutta vain hieman.

Ajattelen myös - munkkeja melko läheltä jonkun aikaa seuranneena, ja erään hyvin vahvasti uskonnollisen, mutta ei seksuaalisesti kielteisen eikä kylmän (joskin hieman estyneen) naisen kanssa pitkään eläneenä, että tuo tie vie melko outoon henkevyyteen, ja jonka valinneet eivät luultavasti enää oikein tiedä, mitä ihmisen psykosomatiikassa lopulta sisimmältään ja todellisimmillaan tapahtuu, ja mikä siellä vaikuttaa.

Halun kohtalot ovat tuntemattomia, joskin torjuttu palaa - aina.

Uskon tähän freudilaiseen totuuteen kuin vuoreen. Tämän vuoksi munkki saattaa kokea suurta hengellistä - ikäänkuin maailmoja syleilevää hurmosta, jonka alkuperän hän väittää löytyvän Jumalasta ja tämän vaikutuksesta ihmissieluun, mutta joka tosiasiallisesti ei ole muuta kuin torjutun sukupuolisuuden, uskonnollis-esteettisessä elämyksessä epäsuorasti takaisin palaavaa, seksuaalienergiaa.

Tätä on myös kaikki mystiikka - kuten kaikki taidekin. Tahatonta tai tahallista sublimaatiota.
Minua ärsyttää kuunnella, kun/kuinka nämä muka-pyhät ihmiset puhuvat suutaan maiskutellen ja silmiään siristellen hengellisiä klisheitä kuin munattomat ruunat. Ovatko he sittenkin kaikki homoja (homoudessa ei tietysti sinänsä ole mitään negatiivista tai tuomittavaa) - nuo katolis-ortodoksiset munkit? Homoja, jotka ovat valinneet vähemmistössä elämisen riskien ja 'kaappielämän' sijasta rakastajakseen Jumalan/Kristuksen - ja päinvastoin?

No - jos he kokevat olevansa seestyneitä ja jopa onnellisia Kristuksessaan, niin olkoon. Mitäpä se lopulta minulle kuuluu. Eihän minun tarvitse heitä kuunnella tai katsella. Maailmasta löytyy muutenkin tekopyhyyttä. Olen vain vuosien mittaan alkanut suhtautua uskonnollisiin askeetteihin yhä karsaammin ja epäillen.

Sanottakoon edellä mainittu vielä kerran toisin sanoin. Ortodoksimunkkien todellisuudentajussa on jotain pahasti vinossa. Sitäpaitsi epäilen, että he valehtelevat, jos väittävät kyenneensä vaimentamaan seksuaaliviettinsä kokonaan.

Preferoin mieluummin houkkia ja hulluja profeettoja (kuten Nietzsche - tosin miltei askeetti hänkin - strange enough) - en munattomia eunukkeja, joiden silmät linkkaavat (sulkeutuvat/avautuvat) autuaallisen typerästi kuin elottoman-teeskentelevien ja samaa 'Herra siunaa'-mantraa hokevien tekopyhien barbinukkien tekoripsirakennelmat.
*
Tässä on minun opetukseni: Runkatkaa lapset (ja aikuiset) niin paljon kuin sielu sietää!

Helvetti - siis olemattomuus, tyhjyys ja kadotus - teillä kuitenkin on edessänne, sillä taivas tai pikemminkin sen odottelu on totisesti pelkkää tekosiveiksi, vanheneviksi rouviksi muuttuneitten pappien ja munkkien säälittävän värisevää, lampaitten määkimistä muistuttavaa 'androgyynistä' ääntelyä, josta löytyy uskottavuutta yhtä paljon kuin kuin isoäidin pullapitkosta hengellisyyttä...

II
Kyse on suurelta osin psyykkisen vapauden ja välttämättömyyden problematiikasta vietin ja halun ärimmäisen intohimoisessa maailmassa.

Nyt on syytä oivaltaa, että vaikka vapaus ostetaankin paradoksaalista kyllä tunteilla, jotka vaikuttavat joskus saavan pakonomaisesti yliotteen psyykestämme ja ajavan (myös) meitä ihmisiä - kuin kiimaisia ja kuolaavia elukoita - etsimään puolisekopäisesti tyydytystä toisistamme, niin yhtä kaikki - se on sittenkin vapautta - - ja huomatkaa - vapautta, jota voi säädellä tiettyyn rajaan asti.

Tarkoitan: - meidän ei tarvitse ryhtyä muuntelemaan seksuaalisuuttamme minkään askeettisen pyhyyden nimissä tai sellaisen olotilan saavuttaaksemme (mitä ihmettä se sitten lieneekään). Ei ihmistä luotu tappamaan seksuaalisuutta itsessään.

Ei meitä luotu - näin luulisin - myöskään Markiisi de Saden systemaattisen seksuaali-kidutus-nautinnon välikappaleiksi, jotka palaavat takaisin täyteen eläimellisyyteen ellei sitten pitemmällekin: tilaan, jossa nautintoa, kärsimystä ja kidutusta ei voi enää erottaa toisistaan kuin pelkästään niiden sopimusten ja pelisääntöjen puitteissa, joista etukäteen kiiman toteuttamisessa/-ksi on sovittu.

Jossain kulkee raja - taivaita tavoittelevan, a- ja antiseksuaalisen hengellisyyden sekä väkivaltaan asti ajautuvan kiimaisen seksuaalisuuden välillä.

Mutta kuka tuon rajan vetää? Kuka on se objektiivinen 'erotuomari', joka puhaltaa pelin poikki lähes anorektis-askeettisen ja sekopäisen pyhyyden tavoittelun tai de Sadelaisen, systemaattisesti organisoidun, kollektiivis-orgastisen irstailun (vrt. eräät gnostilaisuuden muodot) muuttuessa niin sanotusti patologiseksi eli huumeeksi ja addiktioksi, josta ei ehkä ole enää paluuta selväjärkisten kirjoihin?

Sellaista - kaiken tietävää ja hallitsevaa halun kohtaloiden erotuomaria ei ole olemassa missään muualla kuin jokaisen omassa psyykessä ja tietoisuudessa. Sen vuoksi sanonkin lopuksi sen, minkä sanoin tavallaan jo alussa:

Käytä seksuaalista mielikuvitustasi täysin vapaasti, fantisoi ja liiku aivan missä tahansa mielesi sopukoissa, mutta älä lankea pappien ja munkkien tekopyhään hengelliseen demagogiaan, joka syyllistää halusi.

Kuitenkin yhtä suurella syyllä - jos haluat uskonnon sijasta etsiä ekstreme-elämyksiä maallisista kokemuksista - sinun lienee oman (fyysisen) henkesi - - mutta huom! - yhtä lailla myös psyykesi kannalta (toistan: tilanne on tässä samantyyppinen kuin mystiikan suhteen) parempi olla riskeeraamatta elämääsi ja olla noudattamatta esimerkiksi Michel Foucault'n de Sadelaistyyppistä esimerkkiä.

Lyhyesti, tiivistetysti ja sanalla sanoen: Pysy kotonasi, käytä mielikuvitustasi, vedä käteen tai sormeen, mutta älä riskeeraa liikaa terveyttäsi ja mielenterveyttäsi maailman ja muiden ihmisten kanssa.

Ole kuten Diogenes ja haistata pitkät yhteiskunnalla, sen arvostuksilla, houkutuksilla ja kiihokkeilla, sillä ainoa todellinen tässä maailmassa olet vain sinä itse - sinun fantasiasi ja ymmärryksesi. Siten myös sinun oma seksuaalisuutesi.

Kun et etsi toisista ihmisistä välikappaleita seksuaaliselle tyydytyksellesi ja laukeamisellesi, tulet olemaan kaikkein onnellisin!

Tiedän kyllä - myös itsestäni - että rakkauden- ja kiintymyksen tarve kalvavat sieluasi aika ajoin kuin piikkilankamato suoliasi, mutta se hinta ja kärsimys sinun on pakko maksaa siitä, että voit olla pysyvästi juuri niin onnellinen kuin se vain tässä elämässä saattaa olla mahdollista.

Kyseessä on vaatimaton osa. Mutta se on sinun elämän-näytelmäsi pääosa. Ja siksi sanonkin - jälleen kerran - kaiken edellä myönnetyn kärsimyksen uhallakin kuten Albert Camus oman elämänsä ehkä suurimmasta myyttisestä sankarista:

Meidän tulee ajatella, että (yksinäinen/RR) Sisyfos on onnellinen.

The Myth of Sisyphus (Camus - Le Mythe de Sisyphe- 1942)
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysi
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/07/sisyphos-camus-ja-absurdin-lsnolon.html

13 comments:

Tapsa P said...

RR: "Ei ihmistä luotu tappamaan seksuaalisuutta itsessään."

Tuossa kiteytyy aika hyvin koko ongelma, kun seksuaalisuuden tai pahuuden ongelmia yrittää ratkoa uskonnon avulla ja viitekehyksessä.

Mikä tässä on todellinen ongelma ja mikä itse rakennettu?

Mutta Rauno - vähän aikaa sitten olit hulluna Mummoon, mutta sitten kun sait tahtosi läpi ja treffit aikaan jo hieman kyllästynyt... Tyypillinen mies, vai mitä naiset?

van Vaari said...

Juttelin kerran Valamon luostarissa (siis siellä oikeassa, järven keskellä) erään vanhan paikallisen papparaisen kanssa. Hän oli syntynyt saarella ja kokenut luostaritouhut ennen vallankumousta.

Pappa kertoi hihitellen, kuinka hän kavereineen oli usein vakoillut munkkeja, jotka lähtivät kahdestaan (aina kahdestaan) sieneen tai marjaan. "Ja kun ne pääsi tuonne kilometrin päähän pusikkoon, nii aina oli munkin päällä munkki", pappa hekotteli ja oikein näytti kaapupoikien asentoja mättäikössä.

Olen Raunon kanssa samaa mieltä runkun hyödyllisyydestä. Miksi sitä ei opeteta jo peruskoulussa?

Rauno Rasanen said...

Tapsa kirjoitti:

'Tyypillinen mies, vai mitä naiset?'

Kenenköhän stereotypia tuo oli?

Sorry Tapsa, mutta minä en ole vastuussa sinulle mielialojeni vaihteluista.

Entä mistä sinä tiedät, mitä minä Mummosta ajattelen - ihan tosissani ja oikeasti? Joten pidä vain liika mielikuvitus kurissa ajatuksistasi. Ainakin tässä asiassa.

Sitäpaitsi en ole mielialojeni lisäksi velvollinen tai vastuullinen kenellekään edes
omien mielipiteitteni linjasta - paitsi tietysti itselleni.

Olen näissä asioissa täysin itsenäinen ihminen.

Minä tykkään Mummosta (myös Iineksestä) edelleen. Ja piste. Se on silkka tosiasia, vaikka aina välillä ('säännöllisin väliajoin ;] ärsyynnyn myös heille joistain jutuista.

*
Ja huom! Tapsa. Sinä sait minulta Athoksen pseudonyymin mm. juuri sen takia, että olet ainakin olevinasi herrasmies naisia kohtaan.

'He is described as noble and handsome but also very secretive, drowning his secret sorrows in drink. (wikipedia).'

Tässä oleva kommenttisi puoltaa jossain määrin tuon nimen osuvuutta.

Mutta nimet ovat nimiä - ja sinäkin olet sisimmältäsi sitä mitä olet (kuten myös minä). - - En tiedä mitä...

Rauno Rasanen said...

Tapsa kirjoitti:

'Mikä tässä on todellinen ongelma ja mikä itse rakennettu?'

Sitä eroa lienee ainakaan tässä asiassa mahdoton tehdä täysin pätevästi. Joten en edes yritä vastata - ilman yksityiskohtaisempaa kysymyksen erittelyä.

Toki sen erottelun voi tehdä, mutten nyt vain lähde edes yrittämään, koska tuloksena olisi varmasti perin 'puolueellista' tekstiä (tiedostan kyllä rajoitukseni, joskin hyväksyn ne).

Tapsa P said...

Tästä minä sinussa, Raunolan Hurja, tykkään - lataat tulemaan aina täysillä ja takuulla ilman poliittista korrektiutta.

Se "tyypillinen mies" on tietysti tyypillisten naisten stereotypia, niin kuin siinä vihjaankin. Se yritti olla huumoria.

Itse hiillyn aina, kun joku nainen seurassa sen lausuu - mutta ujona en tietenkään nosta rähinää, vaan menen vessaan mököttämään. Minuutiksi. Kun en ole pitkävihainen.

Ehkäpä olen olevani herrasmies, tietyssä mielessä, mutta en perinteisessä. Minähän kieltäydyin lierihatusta ja pitkästä ulsteristakin! Itse kutsun asennettani mielelläni synnynnäiseksi hienotunteisuudeksi. Kuten nyt kommenteistani täälläkin voi päätellä.

Julkisen blogin varjopuoli on se, että se on julkinen ja siihen pääsee kuka tahansa torvelo kommentoimaan.

neitsyt said...

joo samaa mieltä -kommentteja en ole viela lukenut -tuon kirjoitukse n akanssa että seksuaalisuudessa ..tuota.. on joku salaisuus häh. joo se salaisuus on pienissä vihreissä miehissä

Kun et etsi toisista ihmisistä välikappaleita seksuaaliselle tyydytyksellesi ja laukeamisellesi, tulet olemaan kaikkein onnellisin!...tämä KUULOSTAA hyvältä
höh
Tiedän kyllä - myös itsestäni - että rakkauden- ja kiintymyksen tarve kalvavat sieluasi , mutta se hinta on pakko maksaa siitä, että voit olla pysyvästi juuri niin onnellinen kuin se vain tässä elämässä saattaa olla mahdollista.
joo o

van vaari said...

Hei Tapsa!

Minä suutun myös joka kerta, kun sanat "tyypillinen mies" tai "ne miehet" lausutaan. Yleensä pamautan heti: "Te ämmät ootte kaikki aivan samanlaisia."
Silloin tulee hiljaista. Pahintahan naiselle on olla samanlainen kuin muut naiset, pukeutumista myöten...

mikis said...

Hyvä, että Rauno riehuu, hän on taas oma itsensä. Ejakulointi on mukava harrastus.

'Mikä tässä on todellinen ongelma ja mikä itse rakennettu?'

Ainakin se, että esseessäsi käytät monikkoa holtittomasti; mistä sinä tiedät (muka) mitä (me) muut ajattelemme?

Anonymous said...

Minusta näissä Räsäsen päreissä on nykyään rasittavin itse rakennettu ongelma se että joka toinen viittaa "Mummoon".

Anonymous said...

Kyllä muakin rasittaa. Ei kiinnosta enää tämänlaatuinen solipissismi.

-anonymous II-

Rauno Rasanen said...

Hyvästi vain kriittiset anonyymit.

Te olette minulle pelkkää ilmaa tuntemuksinenne. En nuoleskele kenenkään persettä tai toiveita päreitten sisällön, koherenssin ja/tai laadun suhteen.

En ole addiktoitunut lukijakuntaani ja sen kehuihin.

Mutta kiitos rehellisyydestänne.

Toisaalta - jo huomenna saatan kirjoittaa esimerkiksi teidät suohon nirppanokkinenne...

Kiinnostava ja inspiroiva aihe sekin - ainakin minulle.

mikis said...

Nämä kaksi anonyymirepliikkiä siis olivat niin tärkeitä, että ihan piti sanoa ääneen ne? Jopas joo.

Homo Garrulus said...

Suomi on minulle näyttäytyvä maa, joka suosii rikollisiaan ja valheellisiaan ja rankaisee rehellistä ja avointa vaikka hörötetään sille omissa oloissa turvalllisesti.