Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Mielipiteitäni.
*
(Kielimafia vähän muutteli toiseksi viimeisen kappaleen 'lakitekstiä byrokraattisesti' kankeamp - ee - sujuvampaan kieliasuun ja siivosi hiukan muualtakin tätä törkypesää - viimeksi klo: 21.22.)
*
hissi kysyi Mummolta:
'Sitten haluaisin kuulla miksi sinusta on vaikeata keksiä mitään sanomista Kemppiselle? Olet kerran itse näin todennut.'
*
Vastaan sinulle hissi omavaltaisesti, lupaa kysymättä, omalta osaltani tuohon Mummolle esittämääsi kemppis-kysymykseen.
Olin itse vielä noin vuosi sitten ajoittain melko innokaskin kemppis-kommentaattori, mutta en tosin siihenkään asti niin sanottu 'fani' tai Kemppisen pöydän ympäriltä muruja keräilevä opetettu pikku-besserwisser.
Vähitellen alkoi sitten vituttaa sen kaverin 'yleiskonemaisuus'.
Mies, joka tietää kaikesta kaiken, ei tiedä mistään mitään. Hänestä puuttuu sellaisia heikkouksia, jotka tekevät ihmisestä persoonallisuuden.
Ja vain persoonalliset ihmiset 'tietävät' jotain 'oikeaa ja todellista' tässä maailmassa (kyllä - tämä on nietzscheläis-heideggerilaisen 'fenomenologi-hermeneutin' puhetta).
Robotit ja koneet hallitsevat toki kaiken informaation, mutta heistä/niistä puuttuu se, mikä tarvitaan tietoon: sellainen rikkinäisyys ja vajavuus, jonka korjaamisen kautta syntyy niin sanottua autenttista tietoa.
Tämänkin vuoksi koneet - etenkin hypoteettisen täydelliset koneet - eivät tiedä mitään!
Ja se siitä. Väsyin siihen Kemppisen (ihan aidosti) ylivoimaiseen nokkeluuteen, jonka ytimestä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän kuin nyrpeän yksinäinen, omahyväinen, penseä ja vittumainen vanha äijä, jonka ainut nautinto on pakkoneuroottinen halu näyttää muille, miten helvetin lukenut ja fiksu hän oikein on.
Mutta mikäs siinä. Onhan JK ilman muuta Blogistanin kingi. Tämän olen sanonut pari kertaa aiemminkin, mutta jotain perin luotaantyöntävää on siinä, että siltä mieheltä puuttuu kokonaan oma tyyli, 'oma syvyys' - ehkä jopa juuri ja nimenomaan: oma persoona.
Älkää te kuitenkaan uskoko minua. Tämähän on pelkkää provokaatiota? Eikö olekin?
Toistan kuitenkin vielä kerran tässäkin yhteydessä: minä en tarvitse Kemppistä eikä Kemppinen tarvitse minua, joten sujut ollaan.
Olen kirjoittanut Kemppiselle monia sellaisia kommentteja, joille kaikille olen antanut 'delete-armahduksen', ennen kuin niitä on ehditty lähettää.
Ja kun lopulta huomasin, että parhaimmat kommenttini hänelle eivät sisälläkään enää muuta kuin piilovittuilua, päätin lopettaa kommentoinnin kokonaan. Pelkkä itsetarkoituksellinen jäynääminen ja herjaaminen ei ymmärtääkseni kuulu sivistykseen.
Totesin kerran M.:lle aiheesta puhuessamme, että yksi viimekesäinen (eräs viimeisimpiä) pitkä kemppis-kommenttini, josta tein oman päreen oli todellakin perimmältään tarkoitettu pelkäksi vittuiluksi.
En nimittäin voi likikään aina sietää Kemppisen tapaa käyttää muka-hauskoja alatyylin termejä tai sutkauksia (vaikka itse syyllistynkin kirosanojen ryöstöviljelyyn - mutta tyylikkäästi?), sillä häneltä mielestäni yksinkertaisesti puuttuu todella briljantti huumorintaju.
Toki Kemppiseltä huumorintajua löytyy siinä missä informatiivis-tyyppistä tietoakin, mutta jotenkin tuo huumori kuulostaa monesti kuin puberteettisen teinipojan aikaan ja paikkaan sopimattomalta, tyylittömältä räkäisyltä: 'Tiedätteks et vitus on reikä!? tai että 'Se on vitun vale et kullis on luita' sekä jotain muuta yhtä typerän mautonta naisen gynekologian muka-salaisuuksien banalisoimista tai mystifioimista.
Viittaan tässä erääseen Kemppisen päreen lopetukseen, jossa hän käytti sanontaa: 'Näyttää jollekin, mistä kana kusee' (ei tosin aivan tässä kieliopillisessa ja asiayhteydellisessä muodossa) ilmaistakseen tyylikkään? metaforisesti, että kyseessä on varsin vaikea tehtävä, koska kana kusee käytännöllisesti katsoen sieltä, mistä se ulostaakin and vice versa. Eksaktimmin ilmaistuna: kanan kusi ja paska ovat sekoittuneet toisiinsa.
Koska ilkeän mieleni mukaan kyseessä oli silti tyylillinen rimanalitus - olkoonkin, että itse asian problematikka tuli siinä kyllä ilmaistua retevän roisisti ja naurettavasti? eli ihan aidon maskulinisella alatyylillä, en malttanut olla kirjoittamatta kommenttia, jossa kerroin lapsuus- ja varhaisnuoruusaikanani itse harrastaneeni useina kesinä maalla, mummolassa, kyseisen käytännön ongelman 'bongaamista' - jopa öiseen aikaan.
Kuvitelkaa nyt herrajumala! - lähdin yöllä ullakkohuone(i)sta - mummolta ja enolta salaa - kyttäämään kanojen peräaukkoja - mutta huom! - puhtaasti empiiris-tieteellisen intressin innoittamana. - - Uskokoon ken haluaa. (I don't care...)
Ratkaisua en kuitenkaan löytänyt eli päässyt selvyyteen, mistä kana kusee todella - ihan oikeasti ja 'varmasti' - empiirisellä varmuudella (mikä tietenkin on 'parasta varmuutta'; - viis matematiikasta ja filosofisista aporioista).
Kemppinen kommentoi takaisin lyhyesti ja lakonisesti - siten minut samalla tiukasti kumoamattomien faktojen 'ruotuun asettaen': 'Kana ei kuse. Eritteet tulevat yhtenä lähetyksenä.'
Hän ehkä (hyvyyttään ja/tai pahuuttaan - motivaatiosta riippuen) ajatteli, että tulisin tämän tiedon myötä valaistuneemmaksi juttuunsa sisältyvästä pointista tai cluesta ja ilmeisesti ylipäätään jopa kielen metaforisen käytön ja todellisuuden välisestä suhteesta.
No enpä tullut vaan heitin lisää vettä kiukaalle. Koko kanankusemis-esimerkki oli mielestäni edelleen jotakuinkin vulgaari eli osoitus tyylitajun puutteesta ja mauttomuudesta. Toisin sanoen - lopetus olisi pitänyt tehdä saman asiatyylin ja kontekstin puitteissa kuin muukin teksti tai sitten kirjoittajan olisi pitänyt osata käyttää huumoria, joka naurattaa eikä pikemminkin säälitä lukijaa (tekijän kielellisen tökeryyden vuoksi).
Kritiikille ehkä hieman arka (joskin erittäin oppinut ja luova) sekä joskus jopa foobinen M. kysyi, että eikö minua yhtään pelota kirjoittaa tuollaisella asenteella ja intentiolla Kemppiselle.
Vastasin (silloinkin), että minä en pelkää mitään - - eihän minulla ole mitään menetettävää - ei kunniaa, mainetta tai rahaa, vaikka saisin kunnianloukkaussyytteen. Sakot menevät joka tapauksessa ulosottoon.
Mutta koska asiat ja kommentit kohdallani olivat Kemppisen suhteen urautuneet tällä tavoin, jäljellä oli vain yksi vaihtoehto: seurata hänen fiksuja höpinöitään enemmän tai vähemmän säännöllisesti sivusta - kommentoimatta lainkaan.
Toki on lopuksi myönnettävä - ilman katumuksen häivääkään - tarkoitan rehellisesti (haha!), että JK on parhaimmillaan aivan fantastinen veikko sekä tiedollisesti, tyylillisesti että provosoijana.
Kyllä Kemppinen Blogistanin Kingin kruunun ansaitsee - - ja minä haluan ehdottomasti olla eräänä ensimmäisistä sen hänen päähänsä asettamassa. Ellei hän sitten - näin on aihetta epäillä - ole Napoleonin tapaan ehtinyt jo kruunata itse itseään, kuten vahvasti päättelen sekä hänen lukija- että kommentoijatilastoistaan, jotka tosin eivät ole määrällisesti kuin ehkä keskitasoa. Tämä koskee myös kommentoijien henkilöjakaumaa. Kokonaislukijamäärät nousevatkin jo sitten huomattavan korkealle.
Kuitenkin yhdellä ehdolla suostun Kemppis-hovin 'epävirallis-virattomaksi' jäseneksi:
Vaadin päästä Kemppisen hovin riippumattomaksi (en riippumatoksi) narriksi, jolla on jotakuinkin täydellinen vapaus arvostella (W. K. Chesterton ja Oscar Wilde esikuvinani) häntä ja osoittaa säännöttömin väliajoin etenkin ne - Kemppisen tekemän riskialttiin valinnan epäsuorat seuraukset, joilla hän, kateellisten mukaan lähes umpikujaisesti, eräiden 'ikävien' kolleegoiden kykenemättä samanaikaisesti vaivoin peittelemään sarkastista hymyään, on halunnut persoonallisen kunnianhimonsa motivoimana legitimoida käyttöönsä Blogistanin Kingin asemasta seuraavia arvovalta-privilegioita niiden suomine nautintaoikeuksineen Suomen johtavan Besserwisserin ominaisuudessa (Besserwisser § 3).
Toisín sanoen - miten peräti omituiseen rooliin Kemppinen onkaan itsensä, siis oman napansa määräämän kunnianhimon vaatimuksesta ajautunutkaan ja saattanut, ryhtyessään kuin Paavi, kuin Napoleon - peräti Kaikkien Mahdollisten Asioitten ja ihmisten (huom. gemena) Ylimmäksi Tuomariksi.
*
Jäämme odottamaan 'tuomioita' jos kohta myös 'armahduksia'.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/06/mist-kana-kusee.html
25 comments:
"Ja kun lopulta huomasin, että parhaimmat kommenttini hänelle eivät sisälläkään enää muuta kuin piilovittuilua, päätin lopettaa kommentoinnin kokonaan"
tuopa tuopa täällä ei ole mieleenä tullu
http://pespmc1.vub.ac.be/Papers/Superorganism.pdf
Juu are Super!
Minusta kemppisen arvo on edelleen siinä että hän on insinoori
hehe kemppinen on lakimies. eikä hän voi mitään sille että 99 % lakimihistä on vastuussa siitä maineesta mitä niillä muilla on
Jaahas. Minä näen Kemppisen ihan toisin, mutta varmaan olenkin fani tai sitten semmoinen murunkeräilijä.
Mutta yhtä asiaa tahtoisin sinulta kysyä, Rauno. Miksi sinä raivostut siitä, että joku on "helvetin lukenut ja fiksu"? Muutenkin kuin Kemppisen tapauksessa. Kai sitä voi olla syvä ja persoonallinen, vaikka olisi fiksukin, vai?
Mummo
En ymmärrä kysymystäsi. Missä minä väitän nimenomaan niin, että se, joka on fiksu ei voisi olla syvä ja persoonallinen?
(Jouduin muotoilemaan jo valmiiksi kirjoitetun pitkän kommenttini uusiksi, joten valitan tekstin mahdollista sekavuutta.)
*
Kysymyksesi on asetettu hieman oudosti minun kannaltani katsoen, koska kirjoitan aina perimmältään kolmella tasolla: a) yksilöistä, b) tiedosta, c) yksilön suhteesta tietoon(sa).
Kohtaan a) en vastaa tarkasti, koska joutuisin mahdollisesti nimeämään erään tässä asiassa äskettäin perusesimerkkinä käyttämäni henkilön (koskien Riivaajien kuolema-pärettä), jonka nimeä en voi julkistaa, ja jonka suhteen asenteeni sitäpaitsi on perin juurin ambivalentti - myös henkilökohtainen.
Hän sekä on että ei ole syvällinen - tai pikemminkin hänen syvällisyytensä sisältää vielä merkillisemmän ja kammottavamman särön kuin, mikä minun persoonaani sisältyy.
Hän on lukenut mutta ei mielestäni ainakaan kovin luovasti syvällinen oppinut. Persoonana/ihmisenä ja taiteilijana hän sen sijaan on äärimmäisen syvä ihminen.
Enempää minun ei tässä ole lupa sanoa.
Mutta on tietenkin ylipäätään olemassa sellaisia ihmisiä, joita en voi sietää, ja se siitä. Pitääkö sitäkin erikseen perustella? Onko se jotenkin omituista? - Tuskin.
Please - älä yleistä nyt liikaa. Minulla on syyni, jotka yksin 'taivas' tietää. Ja minä itse - ehkä (hymiö).
Sen verran voin kyllä sanoa, että jos koskaan olet kuullut Sokrates-nimisestä ateenalaisesta vittuilijasta - järkijaakosta, joka miltei vihasi eräitä toisia järkijaakkoja - nimittäin sofisteja sekä ylipäätään varmoilla tiedoillaan pöyhkeileviä omahyväisiä kansalaisia, niin ymmärrät jotain minustakin.
Minä tosin en ole nimenomaan Sokrateen tapainen rationaalisilla vasta-argumenteilla 'muka-tietäviä' jalustaltaan pudotteleva analyyttinen älykkö vaan röyhkeä intellektuaalis-nihilistinen provokaattori a la Diogenes tai Nietzsche.
Mutta tietty älyllinen sukulaisuussuhde minussa toki Sokrateehen löytyy, vaikka pidänkin itseäni enemmän ilveilijänä kuin järkeilijänä.
*
Luvalla sanoen: kysymyksesi hämmensi minua. En ymmärrä asennettasi. Ikäänkuin toiseen ihmiseen voisi suhtautua aina vain yhdellä tavalla: joko pitäen tai vihaten.
Ei se niin ole. Kaipa juuri sinun pitäisi naisena se tajuta jopa paremmin kuin minun.
Lapsiaan ehkä voi vain ja ainoastaan rakastaa, mutta mitä sitten tulee muihin ihmisiin - lähimpiin kumppaneihin, tai miksi heitä nykyään kutsutaankin, niin eiköhän meillä jokaisella ole jopa näihin rakkaimpiin partnereihimme varsin ambivalentti suhde.
Tarkoittaa, että emme tunne heitä kohtaan vain yhdenlaisia tunteita - edes samanaikaisesti.
Hmm. Vielä jotain. - - Minä suhtaudun järkeen ja tietoon ylipäätään äärimmäisen nihilistisesti, ja se perusasenne sävyttää suhtautumistani myös kaikkiin niihin, jotka pyrkivät lähestymään maailmaa ja olemassaoloa pelkästään tiedollisesti.
No niin. Huomannet, miten - lähes elegantisti - tulin kumonneeksi ikäänkuin loppumeterillä jopa itseni, koska minä olen ainakin omasta mielestäni (mikä onkin totta subjektiivisesti) yrittänyt selventää maailmaa nimenomaan filosofisen järjen kautta - yrittämällä mennä rationaalisesti niin syvälle kuin ikinä - - mutta mitään varmaa en ole löytänyt, ja se lopputulos herättää minussa vähintäin yhtä suuren kuvotuksen tunteen kuin Sartren Inhon Roquentinissa, kun hän koppaa maasta käteensä pienen kasan multaa: olemassaolo - se on jotain kuvottavaa!
Ja juuri sitä on tieto minulle nykyään! On ollut jo pitkään. Eikä tämä asenne voi olla vaikuttamatta siihen, miten asennoidun noihin lukeneisiin, oppineisiin, muka-lähes-kohta-kaiken-tietäviin-iki-fiksuihin.
Ei kiitos! Maailma, olemassaolo on helvetti, eikä se asiaintila parane edes yhtä nanomillimetrin miljoonasosaa, vaikka saisimme todellisuudesta lisää informaatiota miten paljon tahansa.
*
Joten sanon saman kuin alkukappaleessakin. Asetit - minun kannaltani katsoen - kysymyksen miltei väärin.
Kyllä fiksu voi olla syvä ja persoonallinen. En minä semmoista ole ikinä missään kieltänyt. Mutta minun kritiikkini ei kohdistukaan välttämättä fiksuun ihmiseen vaan itse tietoon.
Jos siinä samalla menee itse ihminen kritiikin mukana, vastuu on toki minun, mutta sitä minä en perimmältään halua enkä tarkoita.
Toisaalta simerkiksi Kemppiseen kohdistamani satiiri on hyvin kahtiajakoista. Kyllä minä häntä syvästi arvostan - nimenomaan tietävänä, mutta en minä hänen tietoaan välttämättä kovin korkealle noteeraa.
Huomaa siis jälleen, että me puhumme nyt kahdesta eri asiasta: tietävästä ihmisestä ja tiedosta.
Pahinta minulle kuitenkin on, jos tietävä ihminen väittää, että hän tietämällä tietää jotain varmaa tästä maailmasta ja olemassaolosta.
Silloin hän kyllä joutuu ainakin minun suunnittelemani helvetin alimpaan kerrokseen!
*
En tiedä, saitko tästä mitään irti, mutta ainakin osuit 'hyvään' eli arkaan kohtaan minussa.
Silti sanon vielä kolmannen kerran: älä tee tuollaisia yleistyksiä minun suhteeni.
Minulle ihminen itsessään on aina ensisijainen, mutta jos hän ryhtyy 'esittämään' tietävää, pilkkakirveeni heilahtaa välittömästi kuin Pietari Suuren oikea teräase hänen katkoessaan kapinallisten streltsien kauloja omin käsin.
PS.
Kysymyksesi oli sen verran omituinen, hämmentävä - ja minun kannaltani väärin asetettu, että kirjoittanen siitä jossain vaiheessa päreen. Kiitos vain aiheesta.
Rauno,
en puhunut pitämisestä enkä vihaamisesta vaan raivosta. Sikäli en ymmärrä vastaustasi kokonaan. En tarkoittanut yleistää. Olisin voinut luetella eräitä tapauksia, joissa reaktiosi on ollut vastaavanlainen, mutten halunnut.
"Naisena" minun ei pidä tajuta yhtään mitään. Sano mieluummin vaikka että lehmänä sinun pitäisi tajuta tai eteläsuomalaisena.
Mummo
Anna minun raivota rauhassa. En halua keskustella siitä asiasta - ehkä kenenkään kanssa.
Voi olla, että meidän välisemme kommunikaatio lähestyy nyt loppumetrejään. Toimitan sulle sen Dekalogin jonnekin sovittuun paikkaan (meidän ei tarvitse tavata), ja se on sitten siinä.
Okei. Ja Tänks. Aikansa kutakin.
Ehkäpä Tapsa sittenkin oli tietyssä mielessä oikeassa minun suhteeni.
Minulla - kuten olet varmaan oivaltanut - ei mene henkisesti kovin hyvin tällä hetkellä, mutta se asia ei kuulu kenellekään teistä. Totuus selviää sitten aikanaan itse kullekin. Liian? myöhään tai sitten ei...
Ainut ihminen, jossa olen enää tällä hetkellä äärimmäisen syvästi kiinni, on (tietysti) Pathos.
En tiedä, pystynkö auttamaan häntä. Olen kuitenkin niin äärimmäisen samastunut Pathokseen, että hänen järkensä ja henkensä pelastaminen ikäänkuin motivoisi myös oman haluni elää.
Oikein pelästyin toissapäivänä, miten iloiseksi tulin siitä, että pystyin saamaan hänet uudelleen elämään - edes jonkinlaisena zombiena...
Sovitaan siitä Dekalogista jossain vaiheessa. En ole katsonut siitä toistaiseksi kuin pari jaksoa, mutta mitä väliä sillä on? Ei mitään. Pari dvd:tä sinne tai tänne tässä kulttuurikrääsää pursuavassa romukaatopaikassa nimeltään globaali elämysten inflaatio ja banalisaatio.
Yks hailee. Goodbye. Mutta jatka sinä seurustelua ja pidä siten elämänhaluasi yllä. Minulta se alkaa olla lopussa - - ellen sitten tosiaankin saa Pathosta henkisesti parempaan kuntoon...
Kun patterista loppuu virta - - se joutaa ongelmajätteisiin...
Nämä mun 'raivot ja ärinät' viestii siitä, että henkinen kestokykyni yrittää vielä jotenkin epätoivoisesti rimpuilla elämän puolella - - lopahtaakseen äkkiä lopullisesti.
Tunnen itseni jo kymmenien vuosien ajalta, ja ensimmäisen kerran elämässäni tuntuu psyykkisesti siltä, että nyt - kohta - mä en kerta kaikkiaan enää jaksa...
Olen valmis luovuttamaan.
Et luovuta! Et sinä ole niin Itsekäs! Et ole.
Kenellä menee hyvin? En minä tiedä ketään, paitsi kuolleet, niillä ei mene mitenkään. MUTTA SINÄ SAATANA ET VIELÄ KUOLE!
t. m
Ja minkä takia sinä, jolla on omat kerrokseiset galaksit ympärilläsi, välität... tästä Telluksen arjesta? Sen enempää.
Ihan kuinka haluat, Rauno.
Mutta älä nyt jaksa itseäsi tuolla pettää: "Tunnen itseni jo kymmenien vuosien ajalta, ja ensimmäisen kerran elämässäni tuntuu psyykkisesti siltä, että nyt - kohta - mä en kerta kaikkiaan enää jaksa..."
Vitut se mikään ensimmäinen kerta on. Eikä viimeinenkään.
Takkirauta on deterministinen, Kemppinen on hyvä mielestäni ja tässä lauon Takkiraudalle ja laitoin myös Kemppiselle:
..........
Kyse on Palinin tyttären mokasta jota he heti syyttävät äitiä:
Minä sanon Takkiraudalle:
Tyttären käytös suhteessa konventiohin on se oleellinen: on niitä, jotka lippu korkealla kulkevat suvun nimeä kantaen - ja menevät mukaan Hitlerin kaltasiin toimintatapoihin ja heitä ei kukaan syytä ns. huonoista geeneistä!? Miksi siis rakkaus, rakastuminene ja rakastelu olisi viite huonosta käyttäytymisestä mistä voisi ennalta arvaa?
Minä pidän sitä lähinnä itsetunnon tai itsesäätelyn asiana enkä mitenkään älyn tai moraalin asiana.
On siis sinunkin kykysi arvioida aika ruma; deterministinen ja ylläpidät jotain konventiota ja normistoa koodinasi. Et ajattele ihan itse Takkirauta? Olet lukenut liikaa: aivopesty olet. Palin ei ole sitä, hän ajattelee itse vaikka tyttö onkin joutunut ongelmiin.
Puurot ja vellit taas, jonkun masterin mieleen.
Tässä hieman perustellumpi versio:
...................................
Koska jotkut (roistot) ovat kehdanneet haukkua moraaliani
niin tässä on vastaus:
Ks. takkirauta.blogspot.com ja hänen päre: "tätähän jo osasi odottaakin"
jossa hän vertaa tyttären ns. heikkoa ymmärrystä äidin heikkoon ymmärrykseen:
--------------------------------------------------------------------------
Bristol Palin on eronnut Levi Johnstonista. Mutta sitähän jo osattiin
odottaakin.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ehkä oli sittenkin parempi, ettei Sarah
Palinista tullut USA:n varapresidenttiä, sillä tyttären käytös kertoo paljon
äidistään. Nuorenparin onni ei paljoa vakuuttanut ennen vaaleja, ja vielä
vähemmän vaalien jälkeen.
Käyttäkää lapset kondomia ettei syntyisi lisää teiniäitejä. Teiniraskautta ei
voi suositella kenellekään, sen kanssa ryypätessä tulee tosi karmea olo.
----------------------------------------------------------------------------
ja minä sanoin näin:
--------------------
"Tyttären käytös suhteessa konventioihin on se oleellinen: on niitä, jotka lippu
korkealla kulkevat suvun nimeä kantaen - ja menevät mukaan Hitlerin kaltasiin
toimintatapoihin ja heitähän ei kukaan syytä ns. huonoista geeneistä!?
Miksi siis rakkaus, rakastuminen ja rakastelu olisi viite huonosta
käyttäytymisestä mistä voisi ennalta arvaa?
Minä pidän sitä lähinnä itsetunnon tai itsesäätelyn asiana enkä mitenkään älyn
tai moraalin asiana.
On siis sinunkin kykysi arvioida aika ruma; deterministinen ja ylläpidät jotain
konventiota ja normistoa koodinasi? Et ajattele ihan itse Takkirauta? Olet
lukenut liikaa: aivopesty olet. Palin ei ole sitä, hän ajattelee itse vaikka
tyttö onkin joutunut ongelmiin.
Puurot ja vellit taas, jonkun masterin mieleen".
---
Ei siis ihme, että rakkaus-kompetenssi alkaa loppumaan elämästämme; sehän on
kielletty ja vain se, minkä osaa tehdä itselleen (rakastaa itseään, olla vapaa
itsesäätelyn merkeissä) voidaan tehdä muille. Mutta minä en yhtään ihmettele,
että lapset pimahtavat; eivät saa sitä rakkautta minkä säätelisivät itse koska
heitä pidetään rautapihdeissä, joka puolestaan luo sadismia mielestäni. Samalla
en ole sanonut, että puollan promiskuiteettia tai holtittomuutta mutta
kyttääminen mitä kukin tekee on näitten asioiden kautta vanha (sikamainen)
kompetenssi, koska se on niin privaatti ja hauras.
Sitä ne vanhat suvut
harjoittavat edelleen - katsokaa mitä tapahtui Ilkka Kanervalle vaikka voidaan
häntäkin syyttää. Olisi pitänyt olla hiljaa ja kuka antoi Kanervan numeron joka
on salainen; Tukiainenhan oli soittanut ensin - ensimmäisen kiven heitti hän.
Mummo: minäkin olen miettinyt Hotasen outoa ja raukkismaista esiintymistä: minä taas olen estolistalla: en pääse edes kommentoimaan. Enkä enää tiedä miksi - miksi juuri hän?
Mitä tein tai sanoin väärin? MIksi nämä sosiopaatit ja psykopaatit eivät voi argumentoida asiasta vaan ryhtyvät voittamaan kaikenlaisilla vyön alle menevillä iskuilla?
RR on sentään mies vaikka se välillä pistää neuloja nukkeihin. On varmasti tapa sekin kohdata elämän suurimpia paskajuttuja. Mutta RR aina palaa juuriin: tulee takaisin eli hänen pää kestää.
Hotanen tarvitsee pipoja jostain syystä? Kuten vauvat. Sillähän on kuvassakin potkuhousut.
En ymmärrä kysymystä. Minusta tämä on äärettömän hyvä vastaus.
Kemppisen syvällisyydessä on särö ja se on markkinatalous. Kemppinen ei voisi olla kommunisti sillä hän haluaa kilpailla, mutta voiko sen tehdä ilman rahaa.
kemppinen ei missään laita kättään likoon eikähän tarvitsekaan. tämän on leikkikenttä. leikitäään, rauno
mie en tykkää leikkiä kemppisen kanssa
hiekkalaatikko siellä on siisti. mutta täällä paljon Jännempi
jaha käympäs kattomassa..kemppistä.
hyi olkko
http://www.printonalektora.blogspot.com/
kertokaa hyvistä blogeista
Juhani Sarsilan blogi(t) on erinomainen. Siitä löytyy yleisesti ottaen minulle(kin) tuttua asiaa asiantuntijalta. Kun vain viitsis/jaksais seurata. Olen nimittäin ajoittain laiska kuin Koala tai Panda (ovatko ne muuten laiskoja?).
No Koalan tottumukset on yksipuolisia ja energia kai rajattu, niin se on jokaisella
harvoin tulee seurattua jotain tarkkaan
täällä olen käynyt harvase päivä
Etsit niinku jotain kevyempää?
ninni kysyi:
'Etsit niinku jotain kevyempää?'
Ei suinkaan. Minä etsin motivaatiota itselleni - motivaatiota, joka muuttuu toiminnaksi...
Tulen siihen työhön mukaan - minäkin olen tainnut menettää enemmän kuin vain jotain työtä - minäkin menetin lopulta täysin oman motivaation kaikkeen. Oli liian paljon ristiriitaista kusipäätä siellä täällä ja niitä piti sitten kuunnella ja niitä piti totella. Orjuus oli mitä täydellisin - eikä saanut sanoa koska silloin oli huonostikäyttäytyvä.
Sellainen elämä. Vapaa kuulemma...?
mun motivaatio on usko jatkuvuuteen thank "god nearly almighty"
ja jokapäiväinen innoitus
eikö SInulle martti, eiku rauno koskaan tapahdu mitään jännää
ninni kysyi
'eikö SInulle martti, eiku rauno koskaan tapahdu mitään jännää'
Ninni (tää menee myös HG:lle). Minä olen Pertti. Ei - Pertille ei todellakaan koskaan, ikinä, tapahdu mitään jännää. - - - - -
'Kom trösta mig en smula,
för nu är jag ganska trött
och med ens så förfärligt allena.'
Post a Comment