TAHTO VALTAAN - tendenssimäinen kooste Nietzschen jälkeenjääneistä muistiinpanoista

(Viimeisin editointi ja lisäys 4.12, klo: 18.40)

rekomposti
Olen epäonnistunut esitellessäni Tapio Tammisen mielenkiintoista kirjaa Pahan viehätys! Ei Tamminen sano, että Nietzsche olisi välttämättä natsi. Tamminen vain kertoo hieman hänen taustastaan ja siitä kuinka Hitler käytti Nietzscheä hyväkseen.

Häärätättänä oli F.Nietzschen sisar Elizabeth Fröster Nietzsche veljensä imagon luomisessa sen jälkeen kun veljen järki sumeni ja hän oli kuollut.

Korostan, että Friedrich Nietzsche kuoli 1900! Eli hulluna ainakin vuodesta 1889 lähtien elämänsä loppuun asti 11 vuotta, vai onko sinulla asiasta parempaa tietoa? Eli tuon vuoden jälkeen Friedrich Nietzschen nimissä kirjoitetut kirjat olisivat sisaren tekeleitä eli sellaisten F.N:n ajatusten kokoelmia joita F.N ei enää olisi itsekään hyväksynyt tai ehkä olisi mistä sen tietää?

Tällainen Friedrich Nietzschen ninmissä kirjoitettu kirja olisi juuri tuo Vallantahto, joka oli mieluinen natseille.

*
A-K.H
Olen tämän vallantahdon muotoillut joskus niin, että "Vallantahto on jokaisen puolueen perusvietti". Puolueen voi ajatella kollektiivipersoonaksi. No, tällaiset määritelmät ovat tietysti purkuvalmista retoriikkaa.

***
RR

Tahto valtaan ei ole kirja, jonka synopsiksen Nietzsche olisi ehtinyt edes hatarasti luonnostella, vaan se on Elisabeth Nietzschen johtaman valikoidun toimituskunnan julkaisema kooste Nietzschen jälkeenjääneistä muistiinpanoista.

Elisabeth sai melko nöyrästi maanitella alunperin heti Etelä-Amerikasta palattuaan toimitustyöstä erottamansa ("kuka teidät nimitti toimittajaksi?") että siitä myöhemmin kahteen otteeseen riitojen takia oma-aloitteisesti eronneen Peter Gastin (Nietzschen oppilas, säveltäjä, muusikko Heinrich Köselitz) takaisin työryhmään, koska tämä oli yksinkertaisesti korvaamaton.

Gast oli Nietzschen entinen oppilas Baselin ajoilta ja toiminut jo vuosikausia tämän sihteerinä - lähinnä julkaistavien kirjojen alkuperäisten luonnostekstien oikolukijana.

Hän oli myös ainut, joka pystyi lukemaan Nietzschen myöhäisempien vuosien epäselvää kirjoitusta. Toisin sanoen ilman Gastia koko toimitusprojekti olisi epäonnistunut!

Nietzschen paras ystävä - ennen avioliittoaan ja lastensa syntymää viisi vuotta Nietzschen seinänaapurina asunut Baselin yliopiston kirkkohistorian professori Franz Overbeck, joka myös 1880-luvulla, jolloin N:llä oli vaikeuksia kustantajansa kanssa, toimi joskus hänen avustajanaan kustantajan suuntaan ja auttoi häntä esim. kirkkoisä Tertullianusta koskevissa käännösongelmissa (Moraalin alkuperästä) - erosi toimituskunnasta Elisabethin öykkärimäisyyden ja veljestään esittämän väärän julkisuuskuvan takia jo 1890-luvun lopulla.

Toimituskuntaan kuului aikansa myös Rudolf Steiner, joka erosi havaittuaan samoin kuin Overbeck ja Gast Elisabethin tendenssimäisen pyrkimyksen muokata Fritzistä saksalainen "teutoni", voimaa ja taistelutahtoa pursuava arkaainen ja antisemiittinen nationalisti, kun todellisuudessa tämä sen sijaan oli koko ikänsä ennen aivohalvausta ollut vakavasti sairaalloinen (mm. migreenikohtaukset ja niihin liittyvä puolisokeus) sekä joutunut tämän takia eroamaan ja jäämään eläkkeelle myös professuuristaan.

On pohdittu, mitä "Lama" (Nietzschen sisarestaan käyttämä lempinimi) oli luvannut ja maksanut Gastille, että tämä vielä kolmannen kerran suostui käytettäväksi.

Yksi syy oli Gastin omaan narsismiin liittyvä seikka. Gastilla nimittäin oli yhden Elisabethin hallussa olevan N:n kirjeen osalta sama lehmä ojassa kuin Elisabethilla itsellään erittäin monien veljensä kirjeitten suhteen.

Nietzsche oli sattunut ainakin kerran - ja oikeutetusti arvioivat tutkijat jälkeenpäin - arvostelemaan sisarelleen Gastin kritiikitöntä yli-innostuneisuutta hänen tekstiensä suhteen, eikä pitänyt tämän arvioita niistä kovinkaan terävinä.

N. oli joka tapauksessa ollut erittäin riippuvainen Gastin epäitsekkäästä avusta varsinkin, kun julkaisujen kannalta kriittisimmässä vaiheessa Nietzsche ei ollut kyennyt maksamaan tälle edes kulukorvauksia vaivannäöstään.

Kyseisen kirjeen Gast sitten sai itselleen (Elisabethille lienee kuitenkin jäänyt täydellinen kopio siitä - myös mitä tulee käsialaan), mutta tilannne ei kuitenkaan ollut ihan näin yksinkertainen, sillä kyse ei ollut mistään skandaalimaisesta asiasta - ainoastaan Gastin omahyväisyydestä.

Gast ja Overbeck erosivat joka tapauksessa samoihin aikoihin ja periaatteessa samoista syistä luvaten toisilleen olla enää työskentelemättä Elisabethin projektissa.

Mikä Gastin mielen lopulta muutti, jäänee lopullisesti hämärän peittoon...

(Lisäys)

Mutta myös Gast halusi olla eräänlainen pyhimys toisen - valtavasti suuremman "pyhimyksen" rinnalla - aivan kuten Elisabeth.

Seuraava episodi kertoo paljon P.G:n kritiikittömyydestä. Nietzsche kirjoitti Ecce Homossa, ettei hän pelkää mitään muuta niin paljon kuin, että hänet jonain päivänä julistetaan pyhimykseksi.
Ehkä tähän kommenttiin sisältyi hiven itseironiaa, mutta "yliuskollinen superfani" Gast toimi N:n hautajaisissa juuri tämän tahdon vastaisesti ja julisti omassa muistopuheessaan Nietzschen nimen olevan pyhitetty jälkipolville. Mautonta? Ehkä.

Voisi päätellä ja väittää, että nuo Fritzin elämän kaksi - joskin eri tavalla tärkeää - ihmistä oli "pitkin hampain" kyennyt sopimaan erimielisyytensä ja ryhtynyt vielä kerran tekemään yhteistyötä, vaikkei Gast/Köselitz ollutkaan samoilla linjoilla Elisabethin imago-kampanjan suhteen veljensä maineen levittämiseksi, mitä tulee antisemitismiin ja nationalismiin.

Overbeckit joka tapauksessa pettyivät Gastiin täydellisesti, koska tämä oli rikkonut lupauksensa mentyään Elisabethin palvelukseen sen jälkeen, kun tämä oli levitänyt juorua, jonka mukaan sekä Overbeckit että Gast levittivät valheellista tietoa Friedrichistä.

Juuri tuo juoru oli pääsyy Nietzschen sisaren ja Overbeckien välirikkoon. Professori suivaantui niin pahasti, ettei luovuttanut koskaan omia, Nietzscheltä saamiaan kirjeitä tai Antikristuksen käsikirjoitusta Elisabethin käyttöön - mahdollisista muista teksteistä puhumattakaan.

Tämä oli "Lamalle" kova paikka, koska juuri Overbeckille (ja Gastille) Nietzsche oli paljastanut eräitä oleellisia syitä välirikkoon sisarensa kanssa.

Antikristuksen käsikirjoitus oli päätynyt Overbeckille, koska 1888 hän osaltaan hoiti Nietzschen asioita N:n kustantajan suuntaan ja oli kirkkohistorian professorina myös paras asiantuntija arvioimaan Nietzschen tekstiä, joka monessa kohtaa sivusi juuri hänen oppiainettaan.

Antikritus olikin ikäänkuin "anarkistista" jatkoa "Moraalin alkuperästä" pamflettiin, jonka pitkän Tertullianus-sitaatin käännöksen Overbeck oli tehnyt ja ilmeisesti myös kommentoinut tekstiä laajemminkin.
Hän oli myös tietoinen Nietzschen erittäin tärkeistä 1887 keväällä ja alkukesästä tekemistä - eurooppalaista nihilismiä käsittelevistä - ns. Lenzer-Heide luonnoksista, joita Nietzsche vain epäsuorasti hyödynsi 1887 kesällä kirjoittamassaan pamfletissa.

Jos N. olisi saanut säilyttää luovan voimansa ja mielenterveytensä vielä 10:kin vuotta eteenpäin, hän olisi aivan varmasti käyttänyt noita luonnoksia laajemman nihilismi-analyysin pohjana.
Saimme niihin "tuntumaa" Moraalin alkuperästä III:ssa esseessä - Askeettisista ihanteista.

Antikristus julkaistiin virallisesti vasta 1896 Overbeckin valvonnassa.

*
Nietzschen jälkeenjääneitten muistiinpanojen toimituskuntan kuului vuosien mittaan useita henkilöitä ja he siis vaihtuivat tiuhaan, mutta Tahto valtaan 1. painos julkaistiin viimein 1901, 2. painos, jossa oli ajatelmia ja aforismeja jo yli 300 enemmän 1906 ja 3. painos, johon ei enää ollut lisätty kovin paljon tematiikaltaan oleellisesti uusia tekstejä 1910-luvun alussa.

Walter Kaufmannin editoimassa, englanninkielisestä käännöksestä vuodelta 1967 löytyy 1067 aforismia, joista viimeisen - Tahto valtaan - julkaisen tässä päreessä.
Aiemmin se on julkaistu blogissani otsikolla "MITÄ ON ELÄMÄ? (linkit 21.5)" (2005).

Nietzschen jälkeenjääneet paperit (muistiinpanot ja kirjeet) käsittävät kymmeniä tuhansia sivuja, eikä niiden alkuperäistekstejä liene vieläkään saatu aivan täydellisesti arkistoitua kronologisesti koottujen julkaisujen sekä muun kirjallisen jäämistön sarjaksi.

Tietääkseni tästä tavoitteesta ei kuitenkaan enää paljon puutu.

*
Tämä Nietzschen melko ekspressionistinen vuodatus tekee ainakin yhden asian selväksi.
Vallantahto merkitsee Nietzschelle kosmologis-metafyysistä elementtiä tai ulottuvuutta, jonka ilmaiseminen kielen avulla onnistuu hänen kirjallisella kapasiteetillaan ja luovuudellaan varustetulle ihmiselle, mutta koska kyseessä on elämyksellinen kuvaus - eräänlainen maalaus tai kineettinen kuva, se kaipaa tuekseen musiikkia - ehkä juuri oopperaa, jotta vallantahdon alkuperä tulisi ilmaistua esteettisesti tehokkaimmalla tavalla.

Propositionaalinen ja/tai argumentatiivinen filosofointi sekä kielenkäyttö on aina jo niin paljon vieraantunutta siitä kosmis-metafyysisesta todellisuudesta, johon Nietzsche viittaa, että jokainen yritys hahmottaa alla kuvattua vallantahdon ideaa argumentatiivisen retoriikan ja propositionaalisen logiikan puitteissa vaikuttaa paitsi turhalta myös tahattoman koomiselta.

Silti en yhtään ihmettele, jos lukija myös tähän pitkään ja elämykselliseen aforismiin paneutuessaan kokee hämmennyksen tunteita, joiden emotionaalinen skaala ulottuu ylevästä vakavuudesta hieman järkyttyneeseen huvittuneisuuteen.

Minulle tämä aforismi kuitenkin antaa enemmän informaatiota fysikaalisten voimien "olemuksesta" kuin Einsteinin kehittämä, maailman kuuluisin kaava E=mc2.
Mutta minähän en ole fyysikko, ja viulunkin sijasta soittaa rämpyttelen "vain" kitaraa...

*
Suhtautuminen Tahto valtaan-koosteeseen kuitenkin jakaa Nietzsche-tutkijat kahteen leiriin.

Jotkut pitävät luotettavana ja Nietzschen alkuperäisenä ajatteluna ainoastaan sitä materiaalia, jonka hän itse elämänsä aikana julkaisi eli, kirjat joihin hän ehti esim. tehdä viimeiset muutokset, ennenkuin ne menivät lopullisesti painoon.

Näiden tutkijoitten mielestä Tahto valtaan on kyseenalainen kompilaatio, jolla ei ole Nietzschen hyväksyntää. Tällä rajalla ovat jotkut vuonna 1888 kirjoitetut, mutta joko seuraavana vuonna tai myöhemmin julkaistut tekstit (esim. Antikristus ja Ecce Homo).

Toisen leirin tutkijat hyväksyvät kaikki Nietzschen tekstit luotettavaksi lähdemateriaaliksi, ja onpa jopa niinkin kovan luokan Nietzsche-tuntija kuin Heidegger väittänyt, että vasta Tahto valtaan "kirjan" ennen julkaisematon materiaali sisältää hänen kaikkein aidoimpia mielipiteitään, eli Tahto valtaan (vaikkei olekaan mikään Nietzschen kirjoittama kirja myöntää Heidegger) teksteistä löytää Nietzschen syvällisimmän problematiikan.

Bernd Magnus käyttää jälkimmäisistä - "kaikki käy-tutkijoista" typologiaa "lumpers" ja ensinmainituista - vain Nietzschen itsensä auktorisoimaa materiaalia arvostavista nimitystä "splitters".

*
Nietzsche, The Will to Power, 1067 (last chapter)

'Der Wille zur Macht' (The Will to Power)

"What is life?""And do you know what "the world" is to me? Shall I show it to you in my mirror? This world: a monster of energy, without beginning, without end; a firm, iron magnitude of force that does not grow bigger or smaller, that does not expend itself but only transforms itself; as a whole, of unalterable size, a household without expenses or losses, but likewise without increase or income; enclosed by "nothingness" as by a boundary; not something blurry or wasted, not something endlessly extended, but set in a definite space as a definite force, and not a sphere that might be "empty" here or there, but rather as force throughout, as a play of forces and waves of forces, at the same time one and many, increasing here and at the same time decreasing there; a sea of forces flowing and rushing together, eternally changing, eternally flooding back, with tremendous years of recurrence, with an ebb and a flood of its forms; out of the simplest forms striving toward the most complex, out of the stillest, most rigid, coldest forms toward the hottest, most turbulent, most self-contradictory, and then again returning home to the simple out of this abundance, out of the play of contradictions back to the joy of concord, still affirming itself in this uniformity of its courses and its years, blessing itself as that which must return eternally, as a becoming that knows no satiety, no disgust, no weariness: this, my Dionysian world of the eternally self-creating, the eternally self-destroying, this mystery world of the twofold voluptuous delight, my "beyond good and evil," without goal, unless the joy of the circle is itself a goal; without will, unless a ring feels good will toward itself - do you want a name for this world? A solution for all its riddles?

A light for you, too, you best-concealed, strongest, most intrepid, most midnightly men? - This world is the will to power - and nothing besides! And you yourselves are also this will to power - and nothing besides!"

*
Amazon.com: Books: The Will to Power, The Will To Power