Kirjoitettu kommentiksi sinin kommenttiin päreessäni "Kielillä puhujia, dogmaatikkoja sekä valehtelijoita".(Linkkilisäys 22.12)
Sini kirjoitti:
Mietin, että Matti taisi provosoida joukkohaudalla. Pointtihan koko jutussa oli se, ettei Jeesuksen hautaustavalla ole mitään merkitystä Uskon kannalta...
RR
Eikö todellakaan ole merkitystä sillä, miten Jeesus haudattiin?
Jos teol. tri Matti Myllykosken pointti oli nimenomaan tämä, niin johdonmukaisia ollaksemme hän samalla heittää (mitä en totisesti usko hänen tekevän) koko historialliskriittisen Raamatuntutkimuksen viemäriin.
Sosiaalihistorioitsijana hänelle nimittäin ei voi olla yhdentekevää, että uskoessaan Jeesukseen Vapahtajana (jos hän niin uskoo?) voimme noin vain keskittyä evankeliumin tarinaan pelkästään tekstinä.
Sama pätee myös Paavalin tuon tarinan pohjalta kehittelemään kehittelemään teologiaan - eli, että sekin on vain tulkintaa tekstistä. Tekstin ulkopuolella kun ei ole yhtään mitään (Derrida). Ja jos on, niin sillä ei ole juurikaan väliä.
Tämä merkitsee, että uskomme on totisesti postmodernia laatua eli konstruoitu narratiivi, jonka voi rinnastaa Joulupukki-/Pakkasukko-satuun.
Minun mielestäni ihminen ei kuitenkaan voi uskoa olettamatta ainakin jossain määrin ja jollain olennaisella tasolla historiallis-empiirisesti todeksi sitä tarinaa, joka evankeliumeihin on kirjoitettu.
Usko ei voi perustua pelkkään metaforaan tai vertauskuvaan, ellei se sitten ole juuri tuota Pakkasukko-uskoa....joka kyllä häviää, kunhan ikää karttuu, tai kun ihminen viimein kasvaa irti itse aiheuttamastaan "alaikäisyyden" (Kant) tilasta.
Tai - sitten uskossa on kyse asiasta, jota minä en kerta kaikkiaan ymmärrä.
Toki tajuan, ettei ylösnousemus ole historiallisesti tai empiirisesti todennettavissa, ei ainakaan mikäli pitäydymme tiukasti lähdekritiikissä ja käsityksemme siitä, mitä todella tapahtui, eli totuusehtomme havainnolle ovat huomattavasti tiukemmat kuin mitä ne esim. runoa tulkitessa ovat.
Mutta mikä sitten lopulta viime kädessä erottaa uskon Jumalaan ja Jeesukseen Vapahtajana uskosta Joulupukkiin, joka kuulemma taas (hänkin) on kohtapuoliin tulossa käymään meidän luonamme?
Jos ei mikään muu kuin pelkkä tarinan tekstuaalinen "erilaisuus", niin heikoissa kantimissa on silloin kristillinen usko.
Vai onko asia sittenkin niin, että usko kuten kauneuskin on jälleen kerran "katsojan silmässä"?
"Mä uskon, kun musta se Jessen story on sillee ihan kiva". Eikä tällaisessa perustelussa nähdä mitään vikaa, koska usko on makuasia.
No - minä ryhdynkin tässä puolestani uskomaan "Sormusten herraan", kun se on niin vaikuttava - varsinkin elokuvana...
Ja turha on tulla kritisoimaan. Eihän Sormusten herra totta ole, mutta ei ole ylösnousemuskaan!
Ihan sama siis, miten päin se Jeesus siellä joukkohaudassa makaa - tai minkälaisessa tuolissa se siellä Taivaan temppelissä istuu...
*
Fideismi
"Wittgenstein, kielipelit ja fideismi
heninen.net/kollaa/kuvia/museo_f.htm.
9 comments:
Hei Sä :)
Ehkä usko on lähestyjän silmissä, ainakin tässä tapauksessa, siinä miten se sana avautuu. Sinulla valtavan filosofian kautta, minulle ehkä mysteerin, hmmmm...
Enkä tarkoita minä "usko"-sanalla sitä hapattunutta käsitettä, jollaisena se maassamme tunnetaan, sen kaiken herätyskristillisen "oikean uskon kokemuksen" kautta, en.
Matti lienee kipuillut noiden merkitysten kanssa. Ja hän on eksegeetikko, mutta vaistosin hänessä aikanaan palasen systemaatikkoa.
Tulkinta on näissä tieteissä kuulijan päässä, siinä miten sen käsittää oman kokemusmaailmansa kautta, lopulta, viisautta molemmat, sitä suurempaa miten järki ja usko yhdistyvät Näyksi.
Kiitos kirjoituksistasi,
rauhaisaa erään ihmisen, Jumalan pojan, syntymäjuhlaa Sulle.
Jeesus on "uusi ihminen" - Isän Jumalan "ihmiseksi tulo".
Ja niin olemme me kaikki muutkin.
Jeesus jopa kysyy (ajatelkaa: ikuisuus kysyy ajalta)opetuslapsiltaan: "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
Miten sellaiseen kysymykseen vastataan?
Kun paras ystäväni kysyy minulta, tai minä kysyn häneltä: "Kuka minä sinun mielestäsi olen?" - niin mikä on vastaus?
*
Hyvää Joulua sini...
Rauhaisaa joulua Räsänen, sinä levoton etsijä ja rauhaton vaeltaja!
Olen heitellyt näitä paria aforismia jo useammassa blogissa, mutta kertaus on opintojen äiti.
"On aivan sama, kuka meille sadun kertoo Johannes vai Aisopos;
kunhan vain me uskomme siihen."
T. Sorvoja
Ja toinen on Heinimäen Jaakon:
"Joosefin elämä meni sekaisin, kun Pyhä Henki tuli ja siitti hänen vaimolleen lapsen. Siinä sitä miehen uskoa koeteltiin."
Räsänen, olisitkos uskonut??
Sini uskoisi, koska hän ei olekaan mies....
Kuule Rauno, lämmintä joulua sinulle!
hyvää joulua raunolle. kiitän olleesta ja nykyisestä. t. henkesi heimolainen
Kiitos ja Hyvää Joulua kaikille kommentaattoreille sekä lukijoille.
Markuksen evankeliumin alkuperäinen muoto on kiinnostava. Se loppuu siihen, kun opetuslapset pakenevat paikalta ja jättävät Jeesuksen kuolmeaan ristille.
Lisäys ylösnousseeseen uskovasta Magdalan Mariasta taas kertoo varhaiskristittyjen seuraavasta vaiheesta: Maria säilytti uskon vaikka Jeesus ei ylösnoussutkaan joukkohaudasta.
Raamattua on hyvin vaikea lukea ilman tekstikriittistä tulkintaa, tietoa ja ymmärrystä.
Raamatusta tulee paljon inhimillisempi kun on hieman eksegeettistä tietoa ja perspektiiviä.
Vanhan testamentin vanhin teksti Jobin kirjakin oli alunperin vain sen alkuosan tekstiä Jobin sadattelua sekä Jumalan/jumaluuden mielivallan, sattumanvaraisen elämän epärationaalisuuden ja hyvän ihmisen kurjan ja epäoikeudenmukaisen lopun pohdintaa - ei mitään korkeaa teologista dialogia jalostavan jumalhahmon kanssa, ei mitään palkintoa kärsivälle Jobille.
tai sanotaan vaikka ettei ylosnousemusta ollut. se takana oleva voima on
Duudi. Voima kanssasi. May the Force be with you...
Post a Comment