Vallantahto on Nietzchellä sekä fysikalistinen että psykologinen ajatus. Tahto valtaan koosteen viimeinen aforismi esitteli vakuuttavasti tuon fysikalistisen painotuksen metonymioiden, metaforien - ylipäätään trooppien "ilotulituksena".
Sotaisat kielikuvat ja perspektivistinen tietoteoria ovat osaltaan esitelleet sen psykologista ja intressisidonnaista aspektia.
Vaikuttaisi kuitenkin siltä kuin Ikuinen Paluu ei sopisi mitenkään yhteen vallantahdon ja yli-ihmisen ajatuskuvion kanssa.
Asia on kuitenkin - kun sen oikein ymmärrämme - päinvastoin. Juuri ikuinen paluu antaa yli-ihmisen vallantahdon "projektille", joka pyrkii kaikkien arvojen uudelleen arviointiin, perustavaa laatua olevan mielekkyyden, koska se pysäyttää ihmisen "tulemisen" tilassaan yhtä aikaa kosmiseen ja eksistentiaaliseen pisteeseen, josta käsin elämän mielekkyys on arvioitava kokonaan ja täydellisesti uudestaan.
Siteeraan tässä aforismia, jossa Nietzsche ensimmäisen kerran esittelee kyseisen ajatuksensa, josta hän Iloisen tieteen julkaisuvuoden (1882) kesällä kertoi Lou Salome`lle vain kuiskaten!
Olen esitellyt tämän aforismin ja siihen liittyviä pohdintoja jo aiemmin - kesällä 2005. Olen myös esitellyt siihen liittyvän tulkintani saman vuoden keväällä.
Tulen muun muassa noiden postausten puitteissa palaamaan tähän alun perin ikivanhaan, syklistä (vastakohtana lineaariselle) aikakäsitystä ilmentävään, antiikin Kreikassa etenkin stoalaisten edustamaan todellisuuskäsitykseen ja sen tulkintoihin.
*
Iloinen tiede (Friedrich Nietzsche: La Gaya Scienza, 1882, 2. painos 1887, Amazon.com: Books: The Gay Science )
§ 341
Suurin paino. - Mitä, jos jonakin päivänä tai yönä joku demoni hiipisi jäljessäsi yksinäisimpään yksinäisyyteesi ja sanoisi sinulle:
"Tämä elämä, sellaisena kuin sitä nyt elät ja olet elänyt, sinun täytyy elää vielä kerta ja lukemattomia kertoja; eikä siinä ole oleva mitään uutta, vaan jokaisen tuskan ja jokaisen ilon ja jokaisen ajatuksen ja huokauksen ja sen sanomattoman pienen ja suuren, mitä elämääsi kuuluu, täytyy tulla sinulle takaisin, ja kaiken samassa järjestyksessä - niin myös tämän hämähäkin ja tuon puiden välistä kuumottavan kuunvalon, ja samaten tämän silmaräpäyksen ja minun itseni.
Olemassaolon ikuinen hiekkakello kääntyy yhä uudestaan - ja sinä sen kanssa, sinä tomun hiukkanen."
- Etkö heittäytyisi maahan ja kiristäisi hampaitasi ja kiroaisi demonia, joka puhuu sillä tavalla? Vai oletko elänyt kerran valtavan silmänräpäyksen, jolloin vastasit hänelle: "Sinä olet jumala, enkä minä koskaan ole kuullut jumalallisempaa!"
Jos tuo ajatus ottaakin sinut valtoihinsa, se muuttaisi sinut toisenlaiseksi ja voisi murskata sinut; aina kaikkialla eteesi nouseva kysymys "tahdotko tämän vielä kerran ja vielä lukemattomia kertoja?" lepäisi toimintasi yllä kaikkein suurimpana painona!
Tai miten sinun täytyisikään suostua itseesi ja elämään, jotta et enää kaipaisi mitään muuta kuin tätä viimeistä ikuista vahvistusta ja sinetöimistä? -
*
(Kesken - teen lisäyksiä hiukan myöhemmin...)
No comments:
Post a Comment