Juicen kuoleman jälkeen Heikki Salo on Suomen paras elossa oleva rock-sanoittaja.*
Olkinainen
On yö ja hyvin myöhä
kun tätä kirjoitan
mutta minua ajaa pelko
ja mun on pakko kirjoittaa
Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan
Minä rakensin oljesta naisen
kun sinä et tullutkaan
sua kaipasin niin paljon
enkä jaksanut odottaa
Minä sidoin lyhteitä yhteen
etsin vaatteesi parhaimmat
tein köydenpätkistä peruukin
ja rinnat lantuista
Mä illan tullen viereen
naisen nukahdin
kunnes äsken nauruun heräsin
Ja nyt olkinainen tanssii
navetan katolla
sylissä vaatteenriekaleita
ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen
nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa
musta kieli viikatteen
Minä en ole synkkämielinen mies
mutta minua pelottaa
kun männynneulaset kirkuu
ja maisema huohottaa
Kun jalanjälkiin kasvaa
koiran hampaita
voi luoja, miten se mua pelottaa
Minä kirjoitan tämän kirjeen
jos viimeinkin tulisit
että saisit tietää kaiken
jos et minua löytäisi
Nyt lähden etsimään kuokkaa
haen bensaa kanisteriin
joko minä tai olkinainen
olen ymmärtänyt niin
Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan
*
http://www.heikkisalo.com/miljoonasade/sanat.html
*
Miljoonasade
*
Miljoonasade - Marraskuu
03:04
Live ilmaiskonsertissa Tampereen Vanhan kirjastotalon puistossa 31.5.2006.
Laulu, akustinen kitara: Heikki Salo
Sähkökitara: Kankku Kankaanpää
Basso: Sami Ruusukallio
Rummut: Aku Syrjä
Koskettimet: Eero "Safka" Pekkonen
(Tämä yhtye ei ole Miljoonasade vaan eräänlainen Nääsvillen All Stars)
*
12 comments:
Ei oo. Heikki Salo on nolo. Nolo - nolompi - heikkisalo.
Miks niin?
Aina kun esitetään tuollaisia musta tuntuu väitteitä ilman perusteita, pohdin, mahtaako kommentaattori olla perillä alkeellisimmistakaan argumentaation säännöistä.
Minäkään en esittänyt omaa perusteluani, mutta tein sentään rinnastuksen Juiceen ja annoin yhden esimerkkisanoituksen + videon.
Sanottakoon nyt sitten vielä, että Heikki Salo on vertauskuvien ja kuvakielen käytössä henkilökohtaisella tavalla kekseliäs ja etenkin emootionaalisia ilmaisuja välittäessään todella aito ja persoonallinen.
Sitäpaitsi hän osaa kertoa yhdessä sanoituksessa kokonaisen tarinan, mikä on harvinaista nykypop-iskelmälyriikassa, jossa veivataan pateettisesti, tahattomaan koomisuuteen asti joko yhtä ja samaa rakastumisen, eron ja kaipuun klisheetä tai roiskitaan klisheemäisiä kielikuvia miten sattuu - vailla omaa ääntä.
Rockin puolelta tästä latteasta banaaliudesta annan esimerkiksi vaikka Neljän Ruusun Ilkka Alangon.
Veljellään Ismo Alangolla on vähän samaa vikaa, mutta parhaimmillaan Ismo sentään osaa avata kertakaikkisen purevia näkökulmia asioihin ja saa ladattua jopa elämyksellisiin, surrealistisiin kielikuviin uskottavuutta.
Mutta Heikki Salo edustaa vanhaa tarinakertomisen perinnettä ja on siinä mielessä Juicen manttelinperijä - toisin kuin Ismo A.
Juicehan itse on joskus 1990-luvulla julkisesti kehunut Salon teksintekotaitoja.
Heikki Salo tänään 21.12 TV 1:ssä: klo: 21.55 Runoraati
Heikki Salo on OK. Tuomari Nurmio on hjuva myös. A.W. Yrjänä lienee lahjakkain, mutta miehen yliromanttiset, pöhöttyneet kielikuvat paikoin ellottavat.
Kiviniemi
Kävi minullakin vaihtoehtoisesti mielessä ennen muita Hande Nurmio, koska hän jos kuka on omaperäinen.
Yrjänä on lahjakas mutta ampuu liian usein yli kuten heviherroilla on tapana.
Tuosta Juha Vainio-palkintolistasta voi kukin valita mieleisensä - iha oman maun mukkaa....
*
2006 – Edu Kettunen
2005 – työpari Mikko Alatalo ja Harri Rinne
2004 – Jorma Toiviainen
2003 – Ismo Alanko
2002 – Anni Sinnemäki
2001 – J. Karjalainen
2000 – Pekka Ruuska
1999 – Tuomari Nurmio
1998 – Tero Vaara
1997 – Martti Syrjä
1996 – Gösta Sundqvist
1995 – Heikki Salo
1994 – Pertti Reponen
1993 – Vexi Salmi
1992 – Hector
1991 – Juice Leskinen
saloa kun en tunne, kallistuu vaakani juicen lisäksi näihin
absoluuttisen julistamisen virtuooseihin, vainioon ja nurmioon.
heidän sanoituksensa käynnistävät kohtalokkaita prosesseja
tajunnassani. esimerkkejä unohtumattomista elämyksistä
löytyisi monia. heitä kuunnellessa joutuu tavalla tai toisella
totuuden eteen. he vertautuvat aika paljon esim. dylanin
esteettiseen, yhteiskunnalliseen ja eksistentiaaliseen erityislaatuun.
baareissa on eri juttu; kun siellä pistän kolikkoni kansanterveyden
rahasampoon, kuuntelen esim tamara lundin sinun omaasi tai
topi sorsakosken alaskaa.
tosta salon olkinaisesta tuli mieleen vain wajda elokuva olkihahmoineen, perustui vanhoihin unkarilaisiin taruihin kalevalan malliin. tuosta salo on varmaan fiiliksiä saanut.
Mielestäni musiikin abstraktin luonteen johdosta laulujen sanoituksiin sopii varsin hyvin abstraktimpi sanamaalailu, joka on tietynlaisessa vuorovaikutussuhteessa musiikin kanssa - näin luoden jotain aivan omaa, jolloin tekstit eivät välttämättä pelkästään luettuina toimi samalla tavoin. Siksi pidän Ismo Alangon "sanamagiaa" arvossaan - noudattelevat parhaimmillaan ja surrealistisimmillaan ennemmin jonkun Rimbaudin perinnettä runon puolelta. Ismolla on sitä paitsi loistava ironian taju, jolle ei mielestäni löydy vertaa - ehkä kyse on sitten siitä, mikä oman sensibiliteetin kanssa resonoi, eli suomeksi: makuasiasta.
En myöskään ymmärrä ihmisten pakkomiellettä tarinankerrontaan musiikin suhteen (myös mm. musiikkivideoissa). Ismoltakin tarinankerrontaa jonkin verran löytyy etenkin vähän vanhemmasta tuotannosta - näitä uudempia rokkailuja ei ole jostain syystä jaksanut seurata - vaikka tarinankerronta ei minulle ole vielä mikään arvo sinänsä. Tämä oli siis tällainen pieni puolustuspuhe Ismo Alangon sanoitusten, joita arvostan, puolesta.
Ismo on OK. Enhän minä itse asiassa häntä edes kritisoinut.
Ajoittain pidän Ismo Alankoa jopa Suomen lahjakkaimpana, yksittäisenä rock-muusikkona.
Kieltämättä sanoitukset ovat joskus tökkineet, mutta olen vuosien mittaan oppinut "kuuntelemaan" niitä.
Nuorempi veljeni (Ypö-Viis ja Avo Heyskanen), joka on samanikäinen kuin Ismo, lienee ollut avuksi tässä asiassa.
Neljän Ruusun tekemisistä mieluummin vaikenen.
Yhdyn kyllä Raunon mielipiteeseen Salosta.
Kauko Röyhkä on mielestäni myös parhaimmillaan erittäin hyvä, vaikka laatu ei ole läheskään aina niin "tasaista" mitä Salolla.
Salo on hyvä tekstittäjä, parhaimmillaan. Olkinaisessa on nolo moka, tekee naisen OLJESTA. Oljista on oikea taivutusmuoto...
Vastustan musiikin ja sen lyriikoiden ylianalysaatiota, jota näkee liian usein. Vastuu on kuulijalla, kuulija luo tarinan tai merkityksen kuulemalleen kappaleelle vaikka siinä ei olisi sanootuksiakaan.
Juice on mielestäni yliarvostettu. Ei millään pahalla, mutta Suomi oli hänen aikakautensa täynnä yhtä hyviä tai parempia rock-muusikoita. Tässä vaiheessa sana "yliarvostettu" osuu oikeasti merkitykseltään kohdalleen eikä ole sanottu kuin joka toiselle rock-sanoittajalle ja muusikolle. Sehän ei tarkoita että artisti olisi huono.
Olkinaisen merkityskään ei ole suurta taidetta ja kansantaruja. Yksinkertainen tarina naisensa menettäneensä miehestä, jonka mieli hajoaa. Sehän lukee laulun sanoissa ihan selvästi.
Post a Comment