December 31, 2006

Rock-musiikin historian siipien havinaa...

(Editoitu viimeksi klo: 5.1)

"Just after the White Album came out, John Lennon performed "Yer Blues" at The Rolling Stones Rock and Roll Circus with a supergroup dubbed The Dirty Mac, consisting of himself, Eric Clapton on lead guitar, Keith Richards on bass and Mitch Mitchell on drums." (wikipedia)

*
Tässä varsin ainutlaatuinen videopätkä (joulukuu 1968), jossa siis soittaa yhtyeistä Beatles, Rolling Stones, Cream ja Jimi Hendrix Experience - juuri tätä esiintymistä varten koottu superbändi. Rolling Stonesien oman TV-ohjelman isäntänä toimii tietenkin Mick Jagger, joka videon alussa haastattelee John Lennonia.

(Lisäyksiä)
Kumpikin vaikuttaa jutustelevan aika lailla kieli poskessa ja teeskennellen teeskentelevänsä kohteliaisuuksia. Jo hymy kertoo kaiken: me ei rakasteta, mutta me kyllä kunnioitetaan toisiamme, - ainakin jos on pakko.

Suoraan sanottuna kumpikin (varsinkin Lennon) vittuilee toiselle varsin taitavasti.

*
John oli kritisoinut, että hänen mielestään Rollarit matkivat (-64-68) ainakin vastikään julkaistujen Beatlesin single-biisien tyyliä varmistaakseen myyvän trendin peesissä myös itselleen hyvän levymyynnin.

Beatles oli muuten aivan alkuaikoina (-63) lahjoittanut biisivarastoistaan Rollareille näiden menestystä edistämään ihan menevän rock-kappaleen.
Kukapa alkumenestyksen epävarmuudessa elävä yhtye tekisi nykyisinä tulos tai ulos - päivinä tälläisen ystävänpalveluksen kilpailevalle bändille? (I Wanna Be Your Man by The Rolling Stones Songfacts)

Noihin aikoihin varsinkin muusikkojen henkilökohtainen ystävyys merkitsi kuitenkin enemmän kuin tuottajien ja levy-yhtiön juristien pakkovalta.
Kilpailu oli siis aitoa halua yltää taiteellisesti parhaimpaansa omalla alueellaan, ei jotain idols-paskaa, jolla ei ole musiikin kanssa muuta tekemistä kuin lauluääni ja melodiaklisheitä toistavat soittimet...

*
Mick vakuuttaa tyytyväisyyttään, kun on lopultakin saanut Winstonin (Lennonin alkuperäinen toinen etunimi, jonka hän muutti myöhemmin Onoksi) Rollareitten ohjelmaan (joskin John ottaa syyn täysin omalle kontolleen ;~)) ja pyytää tätä esittelemään uuden "superbändinsä", josta löytyy "yllättäen" myös Keith Richards.

Tähän kohtaan täytyy myös huomauttaa, että Paul McCartney oli näihin aikoihin ensimmäisen kerran häipymässä Beatleseista, ja Lennon keksi ehdottaa (liekö ollut aivan tosissaan), että jos Paul lähtee, niin siirtyköön George Harrison bassoon ja tämän ystävä Eric Clapton hajonneesta Creamistä soolokitaraan!
(Toisaalta on fakta, että Lennon esiintyi nyt ensimmäisen kerran ilman Beatlesia.)

Clapton oli sitäpaitsi soittanut vastikään Beatlesien ns. "Valkoisella tuplalla" mm. Harrisonin hienon biisin"While My Guitar Gently Weeps"in hienon kitarasoolon (- The Beatles - The White Album).

Seuraavana keväänä Claptonia havitteli huumeongelmien takia erotetun (ja hetimiten kuolleen) Brian Jonesin tilalle myös Rolling Stones, joskin Keith Richards totesi jälkeenpäin, että rollarit tosin arvelivat Ericin olevan liian itsenäinen soolokitaristi heidän bändiinsä, jotta ideaa olisi voinut pitää täysin vakavasti otettavana.

*
John Lennon, Keith Richards, Eric Clapton and Mitch Mitchell (1968 - "Yer Blues" )
05:13
Ihan toimiva esitys. Richards soittaa poikkeuksellisesti bassoa. Claptonia hiukan naurattaa, kun komppi muuttuu hevimmäksi ja boogimmaksi. Huvittuneisuuden syy löytynee osaltaan seuraavasta, wikipedian antamasta informaatiosta.

"Lennon apparently intended the song as a parody of British blues, but it was delivered with such spirit that it has been hard for some listeners not to take it seriously. The lyrics are extremely suicidal, and include references to Bob Dylan's Ballad of a Thin Man as well as cosmology.
The claustrophobic sound of the recording is due to the fact that, according to Mark Lewisohn's The Beatles Recording Sessions, the band recorded the song in Abbey Road Studio Two's "annex", which was actually a large closet in the control room.
The fact that the song lapses into swing time for its middle section may be a musical joke. The vocals in the final verse can barely be heard.

No comments: