Kysyntä, tarjonta ja legitimoidut "poppamiehet"

Kommentointi Sediksen Analyysin kohteena-jutun (3.9) tiimoilta jatkuu.

Anonymous said...
Tämä oli lystiä!

Anonymous said...
Siinä kansantajuinen artikkeli aiheesta:http://www.kela.fi/in/internet/kelansanomat.nsf/NET/
240805150806HL?OpenDocument

Sedis said...
Sitähän minäkin. Pesen siis käteni asiasta.

***
Rauno Rasanen said...

Mitä tulee prof. Raitasalon sinänsä asialliseen ja selkeään yleiskatsaukseen defensseistä, minkä nyt miltei lapsikin varmasti ymmärtää, niin sopii kuitenkin kysyä, mitä konkreettista meille oikeastaan jää siitä käteen?

Minä sanon mitä. Olen sanonut tämän ennenkin ja tulen sanomaan vielä myöhemminkin: "sikaa voi rapsuttaa sekä oikealla että vasemmalla kädellä - ja lopulta jopa molemilla käsillä!Mielenkiintoista - retorista - jaarittelua. Ei muuta.

Hyvä ystävä voi kuunnella ja jopa auttaa meitä ahdistuksissamme ja ongelmissamme aivan yhtä hyvin kuin sikakalliisti palkattu psykiatri tai psykoanalyytikko - ja ilman korvausta!

*
Mutta okei. Pesen käteni minäkin. Olen kai kyynistynyt ja turhautunut liikaa mth-alan suhteen.
En kuitenkaan periaatteessa kiellä, etteikö Raitasalon määritelmissä siis olisi järkeä.

Mutta psykologiaa ja psykoanalyysia pidän Foucault´n tavoin - "tuotetieteenä" - eräänä tietyn historiallisen "epistemen" lähtökohdista suollettuna rahakoneena...

Ai niin mitäkö ne tuottavat? - vastaus: diagnooseja...loputtomiin uusia diagnooseja vanhojen tilalle....ja lääketehtaat näihin diagnooseihin sopivia mömmöjä.
Money talks...

***
Rauno Rasanen said...

Tarkennettakoon vielä.

Psykoterapiassa ei niinkään ole kysymys tieteestä vaan legitimoidun tieteen arvovallasta sekä "kysynnän ja tarjonnnan" laista.

Ystäväni kuuntelee minua ja voi antaa minulle hyviäkin neuvoja sekä esimerkkejä ongelmieni ratkaisumahdollisuuksista, mutta häneltä puuttuu alan koulutetulle ("initioidulle") "poppamehelle" - psykiatrille - annettu valtuutus kirjoittaa minulle esim. reseptilääke unettomuusoireisiin tai vaikkapa lausunto Kelalle väliaikaisesta työkyvyttömyydestäni - yhtenä puoltavana diagnoosina vaikkapa unettomuutta aiheuttava depressio (tai hypomania...).

Minä edustan tässä kysyntää ja psykiatri tarjontaa. Sitäpaitsi kaupankäynti-analogia on muutenkin toimiva.
Psykiatri tarjoaa minulle maksullisia palveluja, jotka hyödyttävät minua lääkemääräyksen ja Kela-lausunnon muodossa.Hän siis tarjoaa minulle "etuja", joista Ambomaan asukas ei edes pysty näkemään unta tai joita ilman joku ghetto-New Orleansilainen juuri NYT on jäänyt - jos hän niistä aiemminkaan on päässyt nauttimaan.

***
Edellinen - ja muuallakin esittämäni kritiikki positiivisen elämänhallinnan ja sisäisen sankaruuden "myyntimiehiä" kohtaan fokusoituu lähinnä heidän "vapaaseen ja lobbaushenkiseen manager-henkisyyteensä" - ei niinkään heidän legitimoituun poppamiehisyyteensä, jota toki tarvitaan kaikissa yhteiskunnissa.

"Elämäntapalobbarit" myyvät jotain sellaista, mistä ei voi jälkeenpäin valittaa (Jari Sarasvuo).
He siis ovat huuhaa-saarnamiehiä lähes koko lauma - PAITSI Ben Fuhrman ja Tapani Ahola (sekä mm. Milton H. Erikson, double-bind-Gregory Bateson, Weakland, Watzlawick, Fish, Hoffman jne jne).
Huomataan, että olen lyhytterapian ja systeemisen perheterapian/paradoksiterapian kannattaja - yhdistettynä common sense terapia-asenteeseen (jonka asenteen nero Suomessa on juuri Ben Furman).

25-vuotta sitten lukemani "Muutoksen avaimet" (Change) - johdatus paradoksiterapian teoreettisiin perusteisiin ja soveltaviin esimerkkeihin - merkitsi minulle vallankumousta terapia-ajattelun kentällä, enkä ole siitä luopunut tänäkään päivänä.

Sitäpaitsi - tiedän lyhyen kokemuksen perusteellakin, että Ben Fuhrman on työtoverina reilu ja "naivista" pehmonallekarhumaisuudestaan huolimatta huipputerävä ja itsenäinen ajattelija - myös psykoanalyyttisesti koulutettu psykiatri.

Mutta Sarasvuon ja Saarisen kohdalla (huolimatta heidän verbaalivirtuoosisuudestaan ja oppineisuudestaankin) näen punaista...Mediaterapia-sirkusta on monenlaista ja he edustavat yhtä lajia.

*
Mutta kertauksen vuoksi: kritiikkini olennainen ydin kiteytyy tällä erää psykoterapian tuotetiede-ja poppamiesluonteeseen sekä siihen, miten sitä lopulta voi tarkastella myös pelkästään kysynnän ja tarjonnan näkökulmista ja unohtaa kaikenmaailman tieteelliset innovaatiot.

Palauttakaamme psykoterapia taloustieteen, kulttuuriantropologian ja etnologian alueelle, niin tulemme havaitsemaan, että näistä näkökulmista käsin psykiatrisen diskurssin ihmistieteellinen luonne tulee paljon ymmärrettävämmäksi kuin a) alan mediatoimittajien tai b) jopa tiedeohjelmien tekijöiden a) poleemis-moralisoivasta tai b) "lappusilmä"-perspektiivistä.

Toki ns. antipsykiatrinen suuntaus on tällaista kritiikkiä esittänytkin, mutta se meni joskus aivan liian kauas käytännön realiteeteista psykkisten häiriöiden hoidossa.

PS. Mitä tulee diagnoosien tarpeellisuuteen, niin on selvää, että esim. selkeästi neurologisten syiden aiheuttamat oireilut esim. lapsella on syytä tutkia ja anlysoida mahdollisimman perusteellisesti, ettei tarvitsisi tietämättömyyttä peitellen käyttää sitä kuuluisaa mappi Ö:tä (esim. kehitysvammaisuus), mikäli tarkempi diagnoosi voidaan määritellä.

Se on edistystä sekä asiakkaan/potilaan hoidon, että vanhempien jaksamiskyvyn ja ylipäätään vanhempi-lapsi suhteen kannalta.