Jokainen tie päättyy

Voi olla, että joku pitää päättelyjäni absurdeina ja sitä ne toki saattavat lopulta myös olla, mutta tarkoitukseni on viedä käsitteellisen järjen ja sen puitteissa konstituoituvan ymmärryksen korostus niin äärimmäiseen lopputulokseen kuin sen vain itse pystyn vielä hyväksymään. Jos lopputulos alkaa vaikuttaa mielettömältä tai että siitä ei jää käteen enää mitään käyttökelpoista, olkoon niin. Se tie on sitten katsottu loppuun ja jos mitään muuta tietä ei näy avautuvan tämän aporisen lopputuleman tai absurdin umpikujan päässä, olkoon sekin sitten niin. Se oli minun tieni. Luonnettaan, kohtaloaan ja ylipäänsä elämää ei voi valita. Tie ei välttämättä päädy mihinkään, mutta aivan varmasti se päättyy aina jonnekin. Turha kuitenkaan tuskitella mokomaa, sillä eihän tässä elämässä ole uutta kuolla, eikä elää, sen uudempaa, kirjoitti Sergei Jesenin. Ja niin se on eikä muuksi muutu, vaikka ihminen miten yrittäisi. 

.

Paljain jaloin

. 

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:

rystysihin
joka kiven
jäänyt niist'
on verta hiven.

— Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.

Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
— Näin on hyvin.

— Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.
.

Uuno Kailas

.

http://www.teosofia.net/muut/kailas.htm