July 7, 2014

Evoluutiota vai sykliä?

1
Anonyymi kirjoitti edellisen päreeni kommentissaan: ‘Kehityssuunta on siis kohti sitä, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä’.
. 
En jatka tässä yhteydessä metafyysisen käsitekielipelin puitteissa vaan kysyn: mitä tuo kaikkeuden pohjimmainen ‘ykseys’ merkitsee ja tarkoittaa käytännössä eli miten se sopii paitsi biodiversiteetin ideaan myös ja etenkin arvopluralismiin, jota kohti ‘demokraattinen’ vapauden ja  tasa-arvon markkinatalous muka on matkalla? Suhtaudun skeptisesti moiseen ‘ykseyteen’. Minun mielestäni kapitalismi tekee arvoista ja identiteeteistä [ylipäätään ihmisistä] ikään kuin ‘ykseyttä’ ohentamalla niiden sisällön pelkäksi markkinatavaraksi.
. 
Jo monet antiikin filosofeista [Platon, Aristoteles] ja historioitsijoista [Thukydides, Polybios] osoittivat, että demokraattinen järjestelmä implikoi tyrannian [ks. esim. MacIntyre: ‘Whose justice? Which rationality?’]. Toki meidän parlamentaarinen demokratiamme eroaa proseduuriltaan jossain määrin antiikin suorasta [mutta epätasa-arvoisesta ellei jopa rasistis-elitistisestä] kansanvallasta, mutta sen käytännöllisen järjen perusperiaate on sama.
. 
Demokraatti-poliitikko ei nimittäin vetoa niinkään tiettyyn arvoperusteiseen hyvään, jota vahva rationaalinen argumentaatio tukee vaan pyrkii kätkemään piilevät arvonsa [tai pikemminkin niiden puutteen] retoriseen manipulaatioon, mikä merkitsee viime kädessä, että demokraattisen järjestelmän oikeuttama retoriikka implikoi ennemminkin [sekä aatteettoman, opportunistisen että ‘egoistisen’] voima- kunnia- ja hyötypolitiikan [vrt. demokraatti Perikles] kuin kampanjoi tiettyjen kollektiivisten [yleensä konservatiivisten] perusarvojen puolesta.
. 
Toki Platon asettui vastustamaan niin demokratiaa kuin tyranniaa ja oligarkiaa vedoten rationaalisen hyvän periaatteeseen. Toisin sanoen, jos oikeudenmukaisuutta ylipäätään voi olla olemassa, se täytyy voida ja kyetä perustelemaan rationaalisesti täysin pätevällä ja siten uskottavalla tavalla – ei pelkästään voimaan, hyötyyn ja tietyn ihmisryhmän intresseihin vetoamalla. Onnistuuko tällainen projekti muuten kuin poliittis-totalitaarisesti ja/tai [laki]uskonnollisena käytäntönä. Toisin sanoen romahtaako Platonin valtio käytännössä takaisin vielä rankempaan enemmistö-, voima-, ja hyötypolitiikkaan kuin ne poliittiset strategiat ja proseduurit, joita hän vastusti, on tietenkin kyseenalaista [Platon itse kirjoitti Valtio-dialogin osittain parodiaksi, osittain täysin vakavissaan].
. 
Strategi Perikleen yhtä kenraalia, Thukydidestä, sen sijaan voinee pitää varhaisena hobbes’laisena, jolle voimapolitiikka on oikeudenmukaisuuden viimeinen tae. Platonin Valtio mitä ilmeisimmin on kommentti myös Tukydideen Peloponnesolaisotaa käsittelevään teokseen. Skeptikko Polybios sitten aiempaa havainnollisemmin ja historiallisesti systemaattisemmin osoitti, millainen on poliittisten järjestelmien sykli tai kierto. Polybiokselle ihmiskunnan edistys oli eräänlaista ‘näköharhaa’, joka toistuu eri muodoissaan historian kuluessa.
. 
Polybioksen lähtökohdista menneisyyttä katsellen auringon alla ei ole tapahtunut mitään uutta [ei ainakaan ihmisen perusluonteen suhteen] yli 2500-3000 vuoteen eli koko ihmisen kirjallisesti tunnetun historian aikana. Tätä mieltä olivat myös ‘Saarnaaja’ sekä Sinuhe.
.
2
Jos ja kun minuuden [ennen muuta tietoisuutena] kehitystä tapahtuu, niin se tapahtuu [sen jälkeen kun ihminen on tietyn olemassaolotietoisuuden tason ensin kulttuurissaan saavuttanut] perimmältään aina vain yksilössä, yksilön maailmakokemuksessa. Massojen kehitysvaiheet toistavat itseään loputtomiin hieman erilaisin tavoin [etenkin teknologian tasosta riippuen], kunnes tapahtuu jonkinlainen, ei välttämättä nopea vaan eliot’laisittain hieman ‘kitisevä’ loppu/romahdus [ihminen on joka tapauksessa osa biologisten eliöiden evoluutiota].
.
Tosin yksilönkin kehitys on tietoisuuden suhteen aina samankaltaista jokaisessa ihmisessä, mutta koska se on vain yksilökohtaisesti koettavissa, se on myös ainutlaatuista ja siten tavallaan aitoa kehitystä/edistystä. Onko tämä ‘edistys/kehitys’ mahdollista kuvata positiivisesti, on kuitenkin enemmän kuin epäselvää. Pikemminkin voisi sanoa, mitä se ei ole. Tämä on yksi perustavimpia lähtökohtiani: negatiivinen päättely [vrt. apofaattinen l. negatiivinen teologia; deduktiivisen argumentaation negatiivinen käyttö: Sokrateen elenchos].
. 
Käyttääkseni mitä ilmeisintä oxymoronia, toistan silti edelleen kuuluvani Kierkegaardin ‘heimoon’, en Hegelin totaalin ‘maailmanhengen kaikkeuteen’, vaikka mikrokosmoksena olenkin väistämättä osa makrokosmosta. Singulaarinen tietoisuuteni sekä erottaa minut makrokosmoksesta että yhdistää minut siihen. Onko tällainen asiaintila paradoksi [logiikan rajat ylittävä ‘ihme’] vai dialektisen päättelyn seuraus [hegeliläisessä merkityksessä: teesi-antiteesi-synteesi]? Sen pohtiminen jääköön toiseen kertaan. 
.
Lisättäköön kuitenkin, että sanoa tietoisuuden olevan biologisen evoluution tulos, on yhtä selventävää kuin väittää kemiallisen molekyylikaavan, esim. vesi-nimisen kemiallisen yhdisteen H2O olevan johdettavissa suoraan vedystä ja hapesta, ja että tietoisuuden tällä tavoin naturalistisesti kuvattuamme/selitettyämme tulimme kaiken lisäksi ymmärtäneeksi siitä jotain muutakin kuin sen, mikä on itsestään selvää [triviaalia].
.
PS. Muistin juuri, että olen tainnut väittää jossain aiemmassa päreessä ja kommentissa hapen olevan H2O. No, juuri tällaista on tietoisuus. Se tekee enemmän tai vähemmän tahattomia virheitä ja itse asiassa se itsessään on nimenomaan eräänlainen virhe luonnonlakien kausaalisessa ketjussa, anomalia, jota ei voi johtaa suoraan ‘aineellisesta’ perustastaan – ellei sitten tyydy ns. H2O-selitykseen, ikään kuin mikään kemiallinen kaava [tai kaava ylipäätään] selittäisi mitään olennaista tietoisuuden ‘ei-ulottuvaisuudesta’. 
*

1 comment:

Anonymous said...

Viittasin noissa kommenteissani siis Ken Wilberin teorioihin, joihin voi tutustua lisää hänen kirjoistaan. Esim. tästä: http://en.wikipedia.org/wiki/Sex,_Ecology,_Spirituality