Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Luonnossa ei ole ‘pienoismalleja’. Niitä löytyy vain kielestä, symbolisina ilmaisuina ja rakenteina. Totuuden koherenssiteoria on ‘tosi’, mikä ei tietenkään tarkoita, että totuus on tosiasia samassa mielessä kuin helle on tosiasia. Meillä ei kielenkäyttäjinä voi olla ei-triviaalia [ei-kielellistä] korrespondenssia. Helle tosiasiana on mitä on ja kieli, joka sitä ilmaisee on symbolinen representaatio [kuva/us] helteestä.
‘Helle jatkuu’ ilmaisee tietyn säännön puitteissa ymmärretyn asiaintilan, tapahtuman tai ilmiön [tosiasian], mutta sääntö ei arvioidun ja/tai asetetun säännönmukaisuuden ilmaisijana ole sen enempää totta kuin valhetta vaan pragmaattinen ‘väline/viesti’, joka tulkitsee, suosittelee tai käskee tilanteesta ja säännön ‘auktoriteetista’ riippuen.
Sääntö on totuuden ja tosiasian keskinäisen suhteen ‘välittäjä’, mikä ei tarkoita samaa kuin korrespondenssi eli hylomorfinen tai isomorfinen vastaavuus. Korrespondenssi on vastaavuutta tosiasian kanssa vain ja ainoastaan tietyn teorian puitteissa ja tietyn teoriaverkon sisällä. Toisin sanoen se ei ilmaise tosiasioita itsessään. Korrespondenssilla on mieltä ja merkitystä vain koherenssina [ääriesimerkkinä matematiikka]. Muussa tapauksessa se on eräs sitkeimpiä metafyysisiä ennakkoluuloja, jonka ihminen koskaan on ajattelussaan kehittänyt.
Teknologia ei ole todiste korrespondenssiteorian puolesta vaan tiettyjen tarkoin muodostettujen sääntöjen noudattamisesta.
Minun tulkinnassani koherenssiteoria paljastaa inhimillisen ajattelun määrittämän eli tietoisen elämän arvon, joka on aina suhteessa luontoon.
Koska teoriat mahdollisesta huikeasta tarkkuudestaan ja osuvuudestaan huolimatta ovat jotain luonnon todellisuudelle täysin vierasta, ne myöskin vääjäämättä vieraantuvat luonnosta yhä suuremmassa määrin. Seuraus keinotekoisesta todellisuudentavoittelusta on ennen pitkää väistämättä romahdus ja tuho. Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen ei ainoastaan tarvitse luontoa vaan on täysin riippuvainen siitä. Mitä kauemmas hän teorioittensa tasolla, jotka teknologia toteuttaa, siitä erkaantuu, sitä totaalisempi on romahdus takaisin ‘alkutilaan’. Luonto ikään kuin ottaa omansa takaisin, aivan varmasti.
Ihmisen kehitys on tieto- arvo- ja teknonihilismin etenemisen prosessi, mikä merkitsee irtaantumista luonnosta, sen asettamista ehdoista ja uskomusjärjestelmistä, joita ilmentävät arvot olivat huomattavasti paremmassa sopusoinnussa luonnon kanssa kuin modernin ihmisen nominalistiseen semantiikkaan, ontologisen asenteen katoamiseen ja kaiken mittaamisen ylivaltaan perustuva teknokulttuuri.
Tietenkin tässä tulkinnassa on kaksi vaihtoehtoa. Joko ihminen on kaikessa ‘nerokkuudessaan’ itse aiheuttamassa oman tuhoutumisensa tai että tuhoutuminen itsessään sisältyy aina jo kaikkeen evoluutioon. Miten vain: lopputulema on joka tapauksessa sama, myös ja etenkin ihmisen vain noin 200 vuotta kestäneen teknologisen modernisaation tapauksessa.
Jos korrespondenssiteoria olisi tosi ja me osaisimme määritellä asemamme maailmassa hylomorfistisesti ‘oikein’ eli ikään kuin luonnollisesti ja luonnonmukaisesti, romahduksemme tapahtuisi hitaammin. Mutta se tuskin kovin paljon lohduttaa ainakaan sellaista ajattelijaa, joka näkee pitemmälle kuin hylomorfismiin uskova eugeenikko, joka uskottelee saavuttavansa paremman maailman jalostamalla ihmistä, koska juuri jalostaminen on luonnonmukaisen evoluution simulointia. Mutta luonto ei edes manipuloi, luonto tapahtuu niin kuin se tapahtuu ja ihminen voi vain joko hidastaa tai nopeuttaa tuhoaan.
Mitään parempaa maailmaa ei ole olemassa kuin romanttisissa haaveissa, teknofantasioissa ja mytologisissa utopioissa. Uskokoon niihin ken haluaa. Luonto ei kuitenkaan usko mihinkään. Se vain on ja tapahtuu niin kuin se tapahtuu.
5 comments:
Missä mielessä väite ''Helle jatkuu'' on helteen jatkumisen tosiasian pienoismalli?
Vai käännytkö mielummin koherenssiteoriaan, jopa pragmatistiseen ajatteluun?
- Miika
Äsken radiossakin lupailivat tätä hempeästi hyväillen ihanasti pehmittävää hellettä ainakin pariksi tulevaksi viikoksi.
Luonnossa ei ole ‘pienoismalleja’. Niitä löytyy vain kielestä, symbolisina ilmaisuina ja rakenteina. Totuuden koherenssiteoria on ‘tosi’, mikä ei tietenkään tarkoita, että totuus on tosiasia samassa mielessä kuin helle on tosiasia. Meillä ei kielenkäyttäjinä voi olla ei-triviaalia [ei-kielellistä] korrespondenssia. Helle tosiasiana on mitä on ja kieli, joka sitä ilmaisee on symbolinen representaatio [kuva/us] helteestä.
‘Helle jatkuu’ ilmaisee tietyn säännön puitteissa ymmärretyn asiaintilan, tapahtuman tai ilmiön [tosiasian], mutta sääntö ei arvioidun ja/tai asetetun säännönmukaisuuden ilmaisijana ole sen enempää totta kuin valhetta vaan pragmaattinen ‘väline/viesti’, joka tulkitsee, suosittelee tai käskee tilanteesta ja säännön ‘auktoriteetista’ riippuen.
Sääntö on totuuden ja tosiasian keskinäisen suhteen ‘välittäjä’, mikä ei tarkoita samaa kuin korrespondenssi eli hylomorfinen tai isomorfinen vastaavuus. Korrespondenssi on vastaavuutta tosiasian kanssa vain ja ainoastaan tietyn teorian puitteissa ja tietyn teoriaverkon sisällä. Toisin sanoen se ei ilmaise tosiasioita itsessään. Korrespondenssilla on mieltä ja merkitystä vain koherenssina [ääriesimerkkinä matematiikka]. Muussa tapauksessa se on eräs sitkeimpiä metafyysisiä ennakkoluuloja, jonka ihminen koskaan on ajattelussaan kehittänyt.
Teknologia ei ole todiste korrespondenssiteorian puolesta vaan tiettyjen tarkoin muodostettujen sääntöjen noudattamisesta.
Minun tulkinnassani koherenssiteoria paljastaa inhimillisen ajattelun määrittämän eli tietoisen elämän arvon, joka on aina suhteessa luontoon.
Koska teoriat mahdollisesta huikeasta tarkkuudestaan ja osuvuudestaan huolimatta ovat jotain luonnon todellisuudelle täysin vierasta, ne myöskin vääjäämättä vieraantuvat luonnosta yhä suuremmassa määrin. Seuraus keinotekoisesta todellisuudentavoittelusta on ennen pitkää väistämättä romahdus ja tuho. Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen ei ainoastaan tarvitse luontoa vaan on täysin riippuvainen siitä. Mitä kauemmas hän teorioittensa tasolla, jotka teknologia toteuttaa, siitä erkaantuu, sitä totaalisempi on romahdus takaisin ‘alkutilaan’. Luonto ikään kuin ottaa omansa takaisin, aivan varmasti.
Ihmisen kehitys on tieto- arvo- ja teknonihilismin etenemisen prosessi, mikä merkitsee irtaantumista luonnosta, sen asettamista ehdoista ja uskomusjärjestelmistä, joita ilmentävät arvot olivat huomattavasti paremmassa sopusoinnussa luonnon kanssa kuin modernin ihmisen nominalistiseen semantiikkaan, ontologisen asenteen katoamiseen ja kaiken mittaamisen ylivaltaan perustuva teknokulttuuri.
Tietenkin tässä tulkinnassa on kaksi vaihtoehtoa. Joko ihminen on kaikessa ‘nerokkuudessaan’ itse aiheuttamassa oman tuhoutumisensa tai että tuhoutuminen itsessään sisältyy aina jo kaikkeen evoluutioon. Miten vain: lopputulema on joka tapauksessa sama, myös ja etenkin ihmisen vain noin 200 vuotta kestäneen teknologisen modernisaation tapauksessa.
Jos korrespondenssiteoria olisi tosi ja me osaisimme määritellä asemamme maailmassa hylomorfistisesti ‘oikein’ eli ikään kuin luonnollisesti ja luonnonmukaisesti, romahduksemme tapahtuisi hitaammin. Mutta se tuskin kovin paljon lohduttaa ainakaan sellaista ajattelijaa, joka näkee pitemmälle kuin hylomorfismiin uskova eugeenikko, joka uskottelee saavuttavansa paremman maailman jalostamalla ihmistä, koska juuri jalostaminen on luonnonmukaisen evoluution simulointia. Mutta luonto ei edes manipuloi, luonto tapahtuu niin kuin se tapahtuu ja ihminen voi vain joko hidastaa tai nopeuttaa tuhoaan.
Mitään parempaa maailmaa ei ole olemassa kuin romanttisissa haaveissa, teknofantasioissa ja mytologisissa utopioissa. Uskokoon niihin ken haluaa. Luonto ei kuitenkaan usko mihinkään. Se vain on ja tapahtuu niin kuin se tapahtuu.
ei piece of optimism olso here,makes it comfortable,innostettavaksi<(
Post a Comment