March 25, 2011

Mut eivät ihmiset mun pyynnöistäni huolineet, ei välittäny mun surustain, vaan sanoivat 'Hän menköön sosiaalihuoltoon ja jos ei niin kukaties vaikka kuolkoon'

[1.5.1975] - Klo 13.15 Pohjois-Esplanadi: Tapio ja Kauko saapuvat Esplanadille puoli tuntia muiden marssijoiden jälkeen. Kauppatieteen ylioppilas Stefan von Fyrkendahl on samaan aikaan tulossa Savoysta vappulounaalta. Hän huomaa banderollia kantavat yksinäiset kommunistit Runebergin patsaalla. von Fyrkendahl: 'Jävla kommunister! Saatanas kommarit!'

Tapio: 'Nyt saat riistoporvari turpaas!' Tapsa ja Kake ryntäävät Stefanin perään. Kappelin luona takaa-ajajat saavat vastaansa ylioppilas von Fyrkendahlin hankenilaiset tuttavat. Seuraa ankaraa muilutusta ja pahoinpitelyä. - - [vähän myöhemmin] Tapsa nukahtaa Mantan juurelle ja Kake elvyttää hänet cocktaililla.
*
Tämä päre on omistettu kaikille poliittisille bloggareille - [ks. linkki: Työväenliite - Sitä vappua en muista/Ylioppilaslehti - 1999]
*
http://www.youtube.com/watch?v=5ngpmNa0rO4
Pave Maijanen - Esplanadi - [erinomainen hard-rock-uusversio Hootenanny Trion 'raakisesta' balladista]
*
Hootenanny Trio - Esplanadi
[Sanat: Keijo Räikkönen]

Sinä yönä minä itkin yksin murheissain.
Kuljin Esplanaadia pitkin, vettä satoi vain.
Oi, veljet, taisin mennä
juomaan Kappeliin.
Kun whisky valui päähän
lainkaan katsomatta säähän,
niin taisi multa huolet, murheet kaikki mennä pois,
taisivat mennä pois.

Aamulla kun palasin ja kiristelin vyötä,
sanoi talonmies hyvän huomenen mut minä "Hyvää yötä".
Ja painuin pehkuihin,
vähän ohimoita koittelin.
Sillä niin olin sairas mies kuin
mies voi olla kukaties, kun
surujansa mukanansa raahaa meni minne vain,
meni minne vain.

Illalla mä sitten heräsin, kun ikävästi puhelin soi.
Kuulokkeen korvaani keräsin ja sanoin "Oi oi voi",
Sillä päätäni särki niin,
että jyske kuului Hampuriin.
Sillä niin olin sairas mies kuin
mies voi olla kukaties, kun
surujansa mukanansa raahaa meni minne vain,
meni minne vain.

Olin potkut saanut työstäni, sen sieltä kuulla sain.
Silloin jostain vintin komerosta matkalaukun hain.
Ei ollut rahaa ruokaan,
ei juomaan, asuntoon.
Niin olin köyhä kuin kirkonrotta,
tää maailma ei mua ymmärrä, ihan totta.
Sillä täytyyhän joskus munkin saada olla surullinen,
olla surullinen.

Lähdin siitä sitten matkustamaan kohti mummolaa,
mut kengät kului loppuun jo ennen Hollolaa.
Mut eivät ihmiset mun pyynnöistäni huolineet,
ei välittäny mun surustain,
vaan sanoivat "Hän menköön sosiaalihuoltoon
ja jos ei niin kukaties vaikka kuolkoon".
Mut minä kun en mistään sellaista löytänyt niin jatkoin mummolaan,
paljasjaloin vaan.

Aamulla, kun aurinko nousi ja lumi peitti maan,
poliisi joutui kuolleen miehen tieltä kantamaan,
ettei autot kolhiintuisi,
eikä ihmiset kauhistuisi.
Siis jos joku suruistansa piittaa,
niin silloin ne kaikki merkit kuolemaan jo viittaa,
kun tässä elää maailmassa niin ylen ihanassa - - hyvinvointivaltiossa
*
http://ylioppilaslehti.fi/1999/04/tyovaenliite-sita-vappua-en-muista/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pave_Maijanen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hootenanny_Trio
http://sanoitukset.blogspot.com/2007/04/hootenanny-trio-esplanadi-sin-yn-min.html

5 comments:

Anonymous said...

Bloggaamisen hyviin puoliin kuuluu ainakin se, ettei homma mene liian helposti käsirysyksi.

HG said...

Vihan syytä ovat haettavissa niin syvältä, ettei niistä voi interventiolla saada mitään aikaan - tai hyvin vähän.
Toisaalta uskoin täysin vastakkain. Koko elämäni.

HG said...

http://www.youtube.com/watch?v=HmNk3w-UO64
joka oli leikillä ja cityssä - en siis tiennyt varmuudella ollenkaan kuka siellä vastassa oli - minä vain herjasin koska minua herjattiin. Tämä löytyi passelisti - en ole sitä mieltä mutta pahaa oli ja usean vuoden ilman mitään mahdollisuutta hakea apua: näin ihmiset tappavat itsensä voisin uskoa: kun yhteisö ei näe omaa sadismiaan (ja perversiota löytää seksuaalista ongelmaa siinä joka on normaalia kommunikaatiota mutta kun ei saa puhuakaan: on non grata ja ne, joille se oli tuttua he siis aikaansaivat sen oman sadistisuudensa takia. että pääsisivät siitä itse pois - hyvin raakaa touhua pienen naisen voivoittelun seurauksena. sellaisia ämmiä pitää heittää ojaan jotka voivottavat ja aiheuttavat nuorille naisille pahaa siksi ,että nämä voivoittavat ämmät saisi lisää ja lisää huomiota mitä eivät voi ilmeisesti saada ikinä: onko nuoren ja vitaalisen ja älykkään maksettava koko ämmä-kuoron vapautumisen ja kun se on valmista niin nuoren elämä on jo 50+ ? Toinen mahdollisuus olisi olla hävytön koko elämänsä koska ei saa olla sitä mitä Jumala loi: naisen. Nimenomaan naisen eikä naisen näköinen mies joka on nyky-yhteiskunnan ihanne: mies sisältä ja pitkät sääret, valhe jatkuvasti sopivasti suussa että pääsee esiin ja näytille- - - näitä on yllinkylllin valmistettu kuten Berlusconin hiilipaperitytöt. Ne eivät pitkän päälle tuota iloa ja nyt tulee suurin juttu miksi länsimainen mies tulisi tajuta tämä:
lapsi ottaa geneettisesti äitinsä tavan oppia: äiti on siis se, jonka mukaan lapsen äly tulevalle sukupolvelle tulee tulemaan: valmiiksi pedantti ja valmiiksi rasistinen nainen saa samanlaisia pentuja ja siinä on sitten miehelle miettimistä. Nämä väärät naiset eli ylipesevät naiset ovat myös ottamassa miestään ja poikaansa itselleen kokonaan ja aiheuttavat pedofilian kaltaisen tilan ilman seksuaaista häirintää mutta menevät liian pitkälle suhteessa lapsen egoon: ottavat läheisyyden rajat itselleen ja niin pitävät poikiaan panttivankeina loppuelämän koska se on heille itselleen turva. On siis rinkinä väärä siksi että mies menee ja nai sellaisen naisen ulkokuoren ja putsaus-taidon mukaan. Jos nainen sen sijaan tekee ruokaa, luo ja tuottaa jotain (käsitöitä, maalauksia, lasten kannalta oleellista elämää jne) nainen on luova ja synteettisyyttä osaava ja niin poikakin perii sen. Siksi ei kannata mennä vallitsevan huora-aatteen mukaan naimaan tuonne jonnekin jossa kaikki naiset ovat kylläkin kauniita kuin Eva omenoineen mutta epäkypsiä oppimisen suhteen. ON väärä tie ja miehen jälkeläinen perii sen ahtaan ja infantin tavan.
Parempi seulonta siis (ja pitäkää huoranne porttolassa jos kaipuu on saada valloittaa lapsen kaltainen viaton nainen). Mutta naikaa oikeita naisia ja pitäkää niiden puolta jos haluatte, ettei Kiina ja Intia syö koko kakkua. Ei muuta.
Kerro Väestöliiton typerille psykologeille ja matemaatikoille: katsoisivat joskus ulos eikä vain laboratorioputkeen ja housuihin. Ihan ulos vaan ja oppisivat hymyilemään naapureille eikä tuomitsemaan lennosta (oman v-mäisen luonteen takia ja siksi ,että ihailevat pohattoja joilla sikamainen suhde historiaan ja joka on peitetty).

Anonymous said...

1.

Rauno, miten suhtaudut "matruunan" viimeisimpiin "tuotoksiin"?

Aika vallattomia hullutuksia ainakin minun mielestäni.

2.

Polanyin kirjasta Suuri murros kannattaa lukea ainakin luku XII Speenhamland, 1795.

Se koskee tuota samaa kansalaispalkka -keskustelua. 1700-luvun Englannissa eräänlainen "kansalaispalkka", "rahvaan oikeus elää", johti reaalipalkkojen laskuun ja työväestön entistä pahempaan ahdinkoon.

Kirjoitan aiheesta varmaan lähipäivinä, mutta nyt 'opiskelu' vie liikaa aikaa opiskelulta. [Tai ainakin sen pitäisi viedä.]

Rauno Rasanen said...

Matruunan ajatus on kuin helvetin ison kaksipiippuisen haulikon laukaus, joka häviää taivaan tuuliin.

Valitettavasti vain lukija saa kerätä hauleja ajatuksistaan vielä seuraavanakin päivänä tajuamatta, mihin se laukaus [tekstin ajatus] oikein osui [koska se ei osunut lopulta mihinkään tai vain raapaisi kohdetta].

Mutta yksi on varmaa. Jos matruuna opiskelisi filosofiaa, hän törmäisi ainakin pari kolme kertaa lähes ylipääsemättömiin tajunnallisiin esteisiin johtuen rationaalisen/dialektisen ajattelunsa rajoittuneisuudesta/yksipuolisuudesta.

Pelkkä muodollinen argumentaatio on lopultakin melko suppea yksittäinen osa-alue, kun tarkastellaan koko filosofian kenttää. Ja siinäkin on tärkeintä oivaltaa, ettemme koskaan pääse lopullisesti irti kehäpäättelystä.

Joko siis tieto [oikeuttaminen] on kehäistä tai common sense-päättelyä, joka ei tarvitse tiedollista oikeuttamista [esimerkkinä taas se kuuluisa Mooren käsi, josta Wittgenstein sanoi, että Moore ehkä tiesi jotain, mutta ei välttämättä nimenomaan kätensä olemassaoloa].

Filosofia eli ole tiedettä [Wittgenstein ei lakannut halveksimasta Popperia, joka ajatteli lähes päinvastoin] vaan käsitteellistä analyysia ja käsitteiden [ideoiden] keksimistä, kehittelyä sekä muokkaamista.

Totuus ei ole tieteen/tieteellinen vaan filosofinen käsite.

Matematiikassa totuus on operationaalista ja instrumentaalista - ei käsitteellistä.

Matemaattiset kaavat ovat matemaattisesti ja useimmiten fysikaalisestikin tosia, mutta käsitteellisen totuuden kanssa niillä ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä, koska ne eivät kommunikoi dialektisesti ilman, että ne siirretään metamatemaattiselle/metafysikaaliselle - siis filosofiselle tasolle.

Matematiikka on empiiristen ilmiöitten numeraalinen - ei isomorfia vaan tautologia, koska matematiikassa ei ole rakenteellisia [synteettisiä] muotoja vaan tautologis-analyyttisia symboleja [numerot ovat tosia juuri tautologisuutensa vuoksi: ne toistavat empiirisen ilmiön puhtaina, tyhjinä muotoina].

Totuudesta meillä sen sijaan on joko rationalistisia imitaatioita [jäljennöksiä] tai esteettisiä performaatioita [esityksiä].

Totuus ei ole empiirisesti tarkkaa, koska se ei kuvaa empiiristä todellisuutta tautologiana kuten matematiikka vaan kognitiivis-käsitteellisenä ideana, jota ei havaita vaan koetaan.