July 3, 2010

Arvokkaan, hyvän ja onnellisen elämän nimissä me päätimme tappaa hänet ja hänen kaltaisensa

(Kielimafia vaati päästä vähän viilaamaan - klo: 14.25)
1
Nämä kuvat kertovat aiheesta enemmän kuin ne tuhat sanaa. Luulisin kuitenkin, että eugeniikka-liekin ynpärillä lentelevät perhoset kiteyttävät briljantilla tavalla olennaisimman geneettisen manipulaation (rotuhygienian tieteellis-teknologisesti kehittynyt muoto) ongelmasta.

Tiede-perhosen tavoin tieteellinen ihmistyyppi olettaa, että pystyisimme tulevaisuudessa hallitsemaan rodunlajostukseen sisältyvää tuhoavaa voimaa. Tiede-perhosen mukaan me jopa kehitämme (luonnonvalinnan kautta) itsellemme uuden DNA:n, joka kestää eugeniikka-kynttilän liekin polttavaa valoa. Näin siis Etiikka-perhosen epäily liekin houkuttelevaa mutta tappavaa kuumuutta kohtaan on muka aiheeton  jo yksinomaan evolutiivista syistä.

Toisin sanoen etiikka ja politiikka etenevät tässäkin asiassa evoluutiopaineen koodaamina, jota/mitä tieteen ja teknologian antamat mahdollisuudet parhaiten ilmentävät.
*
Jokaisen sopii ajatuskokeena pohtia, mitä merkitsee ja tarkoittaa sellainen biologiaan pohjautuva eettinen määritelmähirviö kuin geneettinen arvo. Mistä se tulee, kuka sen määrää ja mihin sen määrittelyllä loppujen lopuksi pyritään. Ja ennenkaikkea - mitä genettisen arvon poliittinen kirjaaminen lääketieteen etiikkaan todella merkitsee? Miten sellainen arvo yhteiskunnallisissa käytännöissämme lopulta ilmenee ja toteutetaan?

Mutta miksi puhun ikäänkuin nämä käytännöt eivät jo olisi osa lääketieteen ja sairaanhoidon arkipäivää? Ne todella ovat tässä ja nyt (olleet oikeastaan aina) joskin yhä kiihtyvämmässä ja kohtalokkaammassa määrin - esim. leikkauksien ja ylipäätään hoitojen kiireellisyyden priorisointi, joka ei koskaan voi olla puhtaasti ja kausaalisesti lääketieteellistä vaan perustuu (luonnon)tieteellisten kriteerien ohella aina lääketieteellisessä diskurssissa omaksuttuihin arvovalintoihin eli poliittis-kulttuuriseen ihmiskäsitykseen (mikä/mitä on terve ihminen).

Genomin kartoituksen jälkeinen eli se varsinainen - kohtalokkain ja kiistanalaisin geneettisestä arvosta (eli siitä, minkälaiseksi me ymmärrämme hyvän ja onnellisen ihmisen sekä hänen elämänsä) käytävä poliittinen keskustelu on kuitenkin vasta alkutaipaleellaan.

Olemme filosofisesti jälleen kerran ikäänkuin lähtöpisteessä, vaikka tätä samaa keskustelua ihmisen olemuksesta ja hyvästä elämästä on käyty systemaattisesti jo Platonista ja Aristoteleesta lähtien. Nyt vain on känyt niin, että me ihan oikeasti pystymme jalostamaan muutakin kuin karjaa, koiria tai banaanikärpäsiä - siis itseämme ja toisia ihmisiä.

Sekä 'Frankenstein' että 'Dr Jekyll ja Mr. Hyde' ovat muuttumassa fiktiosta todellisuudeksi. Tämän fiktiosta todeksi- 'taipumuksensa' vuoksi psykologiset kauhu- ('Ruuvikierre' lienee genrensä paras) ja tieteisromaanit saattavat ainakin osittain, joissain yksityiskohdissaan tai sitten yleislinjoissaan, pystyä joskus jopa aidosti hahmottamaan, 'mitä tuleman pitää' (tieteiselokuvista tulee tässä mieleen esim. Mad Max, Matrix ja Ihmisen pojat).

Joka tapauksessa tiede, kuten tuo kuvan tiede-perhonen, saattaisi vihjata (ja onhan ihmisestä todella tulossa oman evoluutionsa herra) - jo ennen mitään perustavia tai lopullisia eettisiä päätöksiä/valintoja juurikaan ennakoimatta (tai sitten pelkästään poliittisia ja/tai kaupallisia seurauksia silmällä pitäen: esim. atomipommin tuhovoima sekä taloudellinen menestys) - pyrkii kokeilemaan kaiken mahdollisen, mitä kokeilla voi.  - Tosin näinhän tiede aina on tehnyt, ja siinä piilee sen menestyksen mutta myös sen ajoittain katastrofeiksi eskaloituvien ongelmien perimmäinen syy [(tiede ei ajattele (olemista) vaan mahdollisimman tarkasti havainnoi ja tutkii maailmaa kohteena (olevana)/Heidegger)].

 2
En kommentoi sen enempää Alain Badioun tekstiä, joka puhukoon itse puolestaan. Badioun käsitys Totuuden ja Etiikan suhteesta on varsin vaikeasti hahmotettava mutta samalla omaperäinen ja mielenkiintoinen. Alla olevasta esittelystä voitte kuitenkin päätellä, että kyseessä ei ole mikään suppea-alainen tai turha tyyppi.

Luvun 4 sitaatti (kuten aiemman päreeni B-lainaus) on sieltä kaikkein helpoimmasta päästä Badioun (toistaiseksi erittäin vähän suomennettuja) tekstejä, mutta matemaattisesti (lähinnä joukko-oppi) filosofisen ontologiansa rakentaneena ja perustelevana Badiouta ei todellakaan ole helppo lähestyä. 'Tapahtuman'-käsitteen idean saattaa vielä oivaltaakin, mutta Badioun käsitys subjektista on teoreettisesti ehkä vielä hankalampi kuin Lacanilla, joka toimii hänen pysyvänä viitepisteenään filosofisesti.
*
'Badiou oli 1970-luvulla maoisti ja hän osallistuu edelleenkin hanakasti päivänpolitiikkaan. Keskeisiä arkipolitiikan kysymyksiä hänelle ovat olleet muun muassa maahanmuuttajien tilanne ja poliittinen oikeudenmukaisuus. Lukuisten filosofiaa käsitelleiden kirjojen lisäksi hän on siis kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia ja näytelmiä. Politiikan ja taiteiden ohella hänen erikoisaloihinsa kuuluu myös matematiikka – itse asiassa hän on peruskoulutukseltaan matemaatikko. Näin ollen hänen käsittelemiään aiheita ovat muun muassa niinkin erilaiset ajattelun alat kuin joukko-oppi, psykoanalyysi, moderni runous, teatteri ja politiikka. Erityisesti häntä lähellä ovat olleet, tavalla tai toisella, esimerkiksi sellaiset nimet kuin Cantor, Cohen, Mallarmé ja Lenin. Filosofian puolella hän tuntee hyvin niinkin erilaisia kirjoittajia kuin toisaalta Frege, Wittgenstein ja Gödel, toisaalta Hegel, Nietzsche ja Deleuze. Kaikkein tärkeimpinä taustahahmoina hänen ajattelulleen voidaan kuitenkin pitää Lacania, Foucault'ta ja Althusseria. Lacanin käsitteet ja käsitykset ovatkin läsnä kaikkialla Badioun ajattelussa, joskin erojakin on.' - http://filosofia.fi/node/2354

3
Asioista yleensä hyvin perillä oleva kansainvälinen lähde tiedottaa:

Natsien aikoinaan huippuunsa viemä rodunjalostus (eugeniikka) on tulossa takaisin eettisesti hyväksytyssä muodossa - parlamentaarisen perustuslakipäätöksen legitimoimana. Hallitus julkaisee lähitulevaisuudessa eutanasia-toimenpiteen ns. priorisoivat periaatteet ja siihen (eli hyvän kuoleman tuottamiseen) suositeltavat vaihtoehtoiset menetelmät. - Samalla julkistetaan myös ensimmäinen priorisointi- ja luokituslista (hallitus täydentää listaa myöhemmin) sellaisista ihmisistä, joita toimeenpanevilla elimillä on arvokkaan, hyvän ja onnellisen elämän nimissä valtuutus (ja bioeettinen kunnia) ryhtyä tappamaan.

4
Bioetiikka

Lainaus on kirjasta Alain Badiou: Etiikka - Essee pahan tiedostamisesta - (Alain Badiou, 1993, L'Éthique – essai sur la conscience du mal. Éditions Hatier, Paris).
'[...]
Huomatkaamme - sillä niin asiat ovat - että 'bioetiikka' ja Valtion pakkomielle eutanasiaan ovat eksplisiittisesti natsismin kategorioita. Pohjimmiltaan natsismi oli läpikotaisin Elämän etiikkaa. Sillä oli omat käsityksensä 'arvokkaasta elämästä' ja se otti leppymättömästi tehtäväkseen epäarvokkaiden elämien loppuun saattamisen välttämättömyyden. Natsismi eristi ja vei huippuunsa 'eettisen' hankkeen nihilistisen ytimen heti, kun se sai poliittiset keinot olla muuta kuin jaarittelua. Tältä kannalta valtion suurten 'bioeettisten' komissioiden ilmaantuminen ennustaa pahaa.

Tässä kohden protestoidaan voimakkaasti ja sanotaan, että juuri natsikauheuksien takia on välttämätöntä säätää lakeja puolustaaksemme oikeutta elämään ja arvokkuuteen, etenkin kun tieteiden kiivas paine työntää käsiimme keinoja harjoittaa kaikenlaista geneettistä manipulaatiota.

Näiden protestien ei pidä antaa tehdä vaikutusta. On painotettava, että tällaisten valtion komissioiden ja lakien säätämisen välttämättömyys merkitsee, että ihmisten mielissä ja omissatunnoissa koko problematiikka pysyy oleellisesti epäillyttävänä. 'Etiikan' ja 'bion' liittäminen yhteen on itsessään uhkaavaa. Aivan yhtä uhkaavaa on etuliitteiden samanlaisuus sanoissa eugeniikka (häpeällistä) ja eutanasia (kunnioitettavaa).

Hedonistinen 'hyvin-kuolemisen' doktriini ei ainakaan estä todella nöyryyttävää ja voimakasta pyrkimystä 'hyvin-synnyttämiseen', joka kuuluu mitä ilmeisimmin 'hyvin-elämiseen'.

Ongelman ydin on, että tietyllä tapaa jokainen onnellisuudesta lähtevä ihmisen määritelmä on nihilistinen. Näemme hyvin, että sairaalloisen hyvinvointimme porteille pystytetyillä barrikaadeilla on sisäisenä vastineenaan nihilististä viestiä vastaan eettisten komissioiden naurettava ja juonessa mukana oleva sulku.

Kun pääministeri (kirjoitusajankohtana Michel Rocard/rr) - valtioetiikan puolestapuhuja - julistaa, että Ranska 'ei voi ottaa vastaan kaikkea maailman kurjuutta', hän varoo tarkasti kertomatta meille, minkä kriteerien mukaan ja millä metodeilla erotetaan se osa mainitusta kurjuudesta, joka otetaan vastaan, siitä osasta, jota pyydetään (epäilemättä pidätyskeskuksissa) palaamaan kuoleman paikkaansa, jotta me voisimme nauttia jakamattomista rikkauksistamme, jotka - kuten tiedetään - ovat samalla sekä onnellisuutemme että 'eiikkamme' ehtona.

Samalla tavalla on varmastikin mahdotonta vahvistaa niitä 'vastuullisia' ja hyvin ilmeisesti 'kollektiivisia' kriteerejä, joiden nimissä bioeettiset komissiot erottavat eugeniikan eutanasiasta sekä valkoisen miehen ja hänen onnellisuutensa tieteellisen parantamisen epäsikiöiden, kärsimyksien ja kiusallisten spektaakkelien 'arvokkaasta likvidoinnista'.

Sattuma, elämän olosuhteet ja tajunnanlabyrintti yhdistettynä kliinisen tilanteen tinkimättömään ja poikkeuksia tekemättömään käsittelyyn ovat tuhat kertaa arvokkaampia kuin bioeettisten päättävien elinten mahtipontiset ja medialle suunnatut pakkovaatimukset.
[...]'
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka
http://en.wikipedia.org/wiki/Eugenics
http://en.wikipedia.org/wiki/Strange_Case_of_Dr_Jekyll_and_Mr_Hyde
http://fi.wikipedia.org/wiki/Frankenstein
http://fi.niilopedia.org/index.php/Eugeniikka
http://scienceblogs.com/neurophilosophy/2007/09/the_archives_of_the_american_e.php
http://www.marymeetsdolly.com/blog/uploads/eugenicscartoon.gif

3 comments:

Ironmistress said...

Ihmiset ovat p*skiaisia. Siksi hyvillä aikeilla on paha taipumus tuottaa todella hirvittäviä tuloksia.

Tämä kirjoitus oli hyvä. Ja juuri siksi, että me emme halua tunnustaa olevamme p*skiaisia, meillä on tapana unohtaa etiikka täysin.

Hybristä seuraa hirvittävä nemesis.

JarMom said...

Näissä (kirjakin)arvosteluista minulle yleensä tulee mieleen se suuri ongelma.
Vertailukohta puuttuu.
Kuinka oivallista olisikaan verrata Gilles Deleuze vs. Alain Badioun?

Mikä filosofian teosten arvostelusta tekee niin erilaisen? Politiikassa vertaillaan poliitikkoja, ei enää puolueita. Rahamaailmassa verrataan gurujen ennustuksia, ei itse rahapolitiikkaa.
Jos em. olisi toisin, olisi meillä ihmisillä enemmän keskusteltavaa ajatuksin esitettäväksi.

Nimimerkki: se intransigenttinen demokraattis-fasisti

juha saari said...

Kommentoin todella myöhässä mutta tämä on kiinnostavaa.

Alain Badioulle etiikka tarkoittaa siis tiivistäen Tapahtumiseen tarttumista ja sitoutumsta, minkä jälkeen jokin ei enää ole entisensä.

Itselleni tässä on liikaa metafysiikkaa, jolla voi perustella etiikaksi ja totuudeksi mitä tahansa.

Se mikä puuttuu sitä vastoin ON mielestäni eettisesti tärkeintä: merkitysten hitaus; viive ja sisäinen ero niissä.

Eli Tapahtumiseen tarttumista tärkeämpää on merkitysten hitaus, viive ja jälki sekä niiden sisäinen ero. Tyhjän jakamattomuus ja sen herättämä neuvottomuus. Epäilevä fasisti on käsitteellien mahdottomuus. Sadisti on hidas vain kiusatessaan muita. Vasta neuvottomuudesta käsin voi tarttua ja sitoutua eettisesti Tapahtumiseen.

Eutanasia on kiinnostava kysymys Badioun suhteen. Mihin tapahtumiseen hän tarttuu eutanasiasta puhuessaan:"Eikö eutanasiassa ole kysymys siitä, että vanhuuden ja kuoleman näkeminen on eläville sietämätöntä?"

Tätä kysyy Badiou teoksessaan Etiikka - essee pahan tiedostamisesta ja epäilemättä on myös näin. Kuoleva on joskus elävälle liikaa. Badiou vain ei näköjään huomaa, että kuolevakin on vielä elävä, jolle ei vain kuolevan näkeminen vaan myös sen, siis itsensä, kokeminen voi olla sietämätöntä. Badiou uhraa kuolevan poliittiselle ja filosofiselle agendalleen.

Mikä Badioulle siis tässä Tapahtuu? Mihin hän sitoutuu? Katsoessaan Tapahtumisen ohi.

t. juha