Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki (Björn Wahlroos)

Miten olisi Wahlroos, etkö sittenkin antaisi ruokaa ja vaatteita näille lapsille, jotta voisit myydä heidät hyväkuntoisempina työorjiksi rakentamaan itsellesi pilvenpiirtäjää? Ei tarvitsisi minunkaan sen jälkeen haukkua sinua epäinhimilliseksi hirviöksi, koska noudatat kaikille yhteistä ja tasapuolista lakia: vapaata ja yhteiskuntavastuutonta kilpailua.

(Lisäyksiä osaan 2 - viimeksi klo: 18.45)
1
Anonyymi kommentaattori kysyi edellisessä Björn Wahlroos-päreessäni: 'Miten tämä postaus eroaa populistisesta kansankiihotuksesta? Vain kohde on eri, metodi on sama.'
*
Odotin tuota kysymystä ja tiesin/tiedän, että sen tulee esittämään joku lakia 'objektiivisesti ja puolueettomasti' lukeva wanna-be-rich-oikeisto-mamuvihaaja-populisti.

Totta kai mietin vakavasti itsekin tekstini kyseenalaista provokatiivisuutta, mutta omatuntoni ei soimaa (enää), sillä minähän olen oikeassa, Wahlroos väärässä! Viis siitä, mitä pääoma-parlamentarismin lahjottavissa olevat lakipellet sanovat sanamuodoistani.

Paljastakoon vain oman tekopyhyytensä ja haastakoon minut oikeuteen, mikäli totuuden puhumiseni nostattaa paiseita heidän jo liki paatuneeseen ja pilkkua viilaavaan omaantuntoonsa. - (Kyllä jostain luunapista annetaan herkästi sakkoja nykyään, mutta todella suuriin rikoksiin ei kyetä puuttumaan (tai ei edes haluta puuttua!).

Sitäpaitsi Wahlroos jos joku pitäisi haastaa oikeuteen muodollisesti samasta syystä kuin minut - nyt vain kokonaisen kansanryhmän julkisesta halveksimisesta - sillä eikö juuri se ole rikollista herjaamista jos mikä.

Perusteluista puheen ollen - päreestäni löytyy vihjaus siitä, että wahlroosilainen ultraliberalismi päätyy tasa-arvo-periaatteen kumoamisessaan tilanteeseen, jonka äärimmäinen looginen seuraus on toisen ihmisen tappamisen salliminen.

Sitäpaitsi jo kapitalismin perimmäinen luonne on vapaa kilpailu, jota ei rajoiteta. Näin ollen kilpailijat ja tuottamattomat voi tappaa pääoma-parlamentarismin poliittisilla päätöksillä, mikäli he eivät hyödytä oligarkkien bisneksiä.

Toisin sanoen - kun köyhiä ei auteta lainkaan, heidän elämisen mahdollisuuksiaan kavennetaan keskitysleiritasolle asti, mikä merkitsee, että heidät käytännössä tuomitaan hitaaseen kuolemaan! Ehkä Wahlroos(kin) juuri tällä tavoin haluaa päästä eroon köyhyydestä - laillisesti...

Sitäpaitsi - wahlroosilainen talouspolitiikka johtaisi pääomien entistä nopeampaan keskittymiseen entistä harvempien käsiin ja aiheuttaisi väistämättä paitsi köyhien ihmisten ajautumisen entistä kurjempaan tilanteeseen myös heidän määränsä valtavaan lisääntymiseen. Tätä yhteiskunta ei kestä vaan päitä alkaa pudota jossain vaiheessa kuin Ranskan vallankumouksessa tai Suomen sisällissodassa. Wahlroos on täten itse kirjoittanut oman kuolemantuomionsa.

Mitä populismia näissä perusteluissa muka on? Nehän ovat niitä kuuluisia tosiasioita. Mitä nyt katselen asioita hiukan enemmän köyhien perspektiivistä kuin Wahlroos.

 2
Israelin ulkopolitiikka ja Björn Wahlroosin talouspolitiikka ovat erinomainen aasinsilta ja syy kirjoittaa oikeudenmukaisuuden perimmäisestä edellytyksestä. Onko sellaista ylipäätään olemassa?

Jos kuten David Hume ja  esim. Kemppinen ilmeisesti ajattelevat, kyseinen edellytys on yhteiskuntarauha, niin silloin kumpikin - sekä Israel että Wahlroos edustavat perin kummallista näkemystä rauhasta: Israel pitämällä keskitysleiriä Gazassa ja Wahlroos vaatimalla köyhien heitteille jättöä omien intressien kannalta välttämättömänä poliittisena toimenpiteenä (Israel Gazassa ja ylipäätään arabimaissa, Wahlroos koko maailmassa).

Israel ja Wahlroos siis edustavat Giorgio Agambenin kuvaamaa, Foucault'n myöhemmistä biopolitiikka-analyyseista ('paimenvaltahallinnointi') johdettua (post-)modernia poikkeustilan politiikkaa, jossa sotatilaa ja rauhaa ei voi enää erottaa toisistaan kuin lakitekstin perusteella.

Tällaisessa tilanteessa laki on paradoksaalisella tavalla mystifioitunut lopullisesti siksi, mitä se alunperin onkin: legitimoiduksi väkivaltakoneistoksi. Erotuksena suvereeniin valtaan paimenvallan (biopolitiikan) aikana laista tulee kuitenkin säätelykoneisto, jota ihminen ei enää pysty vastustamaan (vaikka toki pystyy rikkomaan sitä yksittäistapauksissa), koska hän on sisäistänyt sen olemiseensa: tajuntaansa ja elämiseensä - täydellisesti. - Tämä on ihanteellinen tilanne kapitalismin kannalta.

Edellä kuvattua antiutopiaa: valtakoneistoa lopultakin itse ylläpitävien, 'normalisoitujen' (mm. identiteettitekniikat palvelevat normalisointia, olipa Foucault'n intentio niitten suhteen sitten mikä tahansa) ihmisten maailmaa Slavoj Zizek (optimistinen pessimisti ) pyrkii vastustamaan poleemisilla mutta perustelluilla puheillaan.

Toisin kuin Zizek Giorgio Agamben sen sijaan on avoimesti pessimisti eikä usko muutoksen (ihmisistä itsestään lähtevän ideologisen vapautuksen) mahdollisuuteen poikkeustilamaailmassa vaan odottaa tärkeimmän oppi-isänsä Walter Benjaminin tavoin 'jumalallisen väkivallan' väliintuloa. Pessimisti oli myös Heidegger, joka elämänsä loppupuolella totesi osittain vakavissaan osittain ironisesti: 'vain Jumala voi meidät enää pelastaa' - lausahdus, joka on linjassa Benjaminin 'odotuksen' kanssa. Myös Agambenin kolmas oppi-isä Michel Foucault oli Richard Rortyn mukaan 'haka pessimismissä'. 

(Tästä aiheesta hiukan lisää ehkä jo seuraavassa päreessä. Valitettavasti menin paljastamaan jutun juonen jo nyt.)

PS.
Lopuksi - yllätys yllätys - anon kuitenkin armoa eli toivon tolkkua ja huumorintajua oikeistopoliitikoilta. Sitä osoitti aikoinaan myös uudelleen valtaan noussut oikeistolainen Charles de Gaulle, jonka odotettiin antavan kovan tuomion kuuluisalle vasemmistolaiselle 'kansankiihottajalle', Jean-Paul Sartrelle. - Mutta de Gaulle ilmoittikin: 'Voltairea ei panna vankilaan' (se alkuperäinen Voltaire tosin vielä joutui nuorena miehenä Bastiljiin).
*
http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/kramsu/runous.htm
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2186303
http://www.foei.org/en/resources/link/poverty/index.html