Kuvissa: Mirkka Rekola*
Minä en ehkä selviä enää järjissäni tästä Mirkka Rekolasta. Joten hyvästi jo näin etukäteen. Valmistan teitä lähtööni. Jos minusta ei kuulu kohtapuoliin mitään - katoan, mikä merkitsee, että olen ajautunut psykoosiin näiden runojen myötä. - - - Kiitos, Mummo Muu, ja hyvästi!*
Ote teoksesta Kuutamourakka (1981)
(Kappalejakoja en saa muokattua oikein bloggeriin)
Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuuden muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu;
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.
*
Valekuun reitti. (WSOY 2004)
Tämän rajan yli ei lintukaan lennä,
tiesit sen kyllä
kun elit rajattomasti,
rajaton elää lintu putoaa
*
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=249&a=6219
Ote teoksesta Kuutamourakka (1981)
(Kappalejakoja en saa muokattua oikein bloggeriin)
Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuuden muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu;
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.
*
Valekuun reitti. (WSOY 2004)
Tämän rajan yli ei lintukaan lennä,
tiesit sen kyllä
kun elit rajattomasti,
rajaton elää lintu putoaa
*
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=249&a=6219
Kuunnelkaa Mirkka Rekolaa näiltä audioilta ja videoilta. Onko tämä nainen Pyhä(?!) Toistaiseksi en kerta kaikkiaan osaa sijoittaa häntä mihinkään tähän mennessä kokemaani runouden ja ajattelun kentässä. Pelkäänkö, kammoksunko, kunnioitanko häntä kuin filosofisesti äärimmäisen selkeästi puhuvan aaveen kohdanneena? Sama se. - - - Karkuun en enää pääse! Loppu minun täytyy yrittää itse ratkaista - elää - ja kuolla - yhä uudestaan - aina - ja juuri nyt. Koska aikaa ei ole. Eikä siten myöskään subjektia. - - 'Vain Oleminen' - joka toistuu kuin itämainen - stoalaisten omaksuma - ja Friedrich Nietzschen eksistentialistiseksi imperatiivikseen muotoilema ikuisen paluun myytti.
*
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_an_stoalaisuus.htm
http://actuspurunen.blogspot.com/2005/06/ikuinen-paluu.html
http://actuspurunen.blogspot.com/2005/06/ikuinen-paluu.html
http://actuspurunen.blogspot.com/2007/04/ikuinen-paluu-eksistentiaalisena.html
*
http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/rekola.htm
*
http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/rekola.htm
*
5 comments:
..musta nää ei o mitään HYVIÄ runoi
but on thi other HAND.
hyvähän linnun on uskoa rajattomuteen onnistuisiko lento muulloin
linnunaivoilla
Ninni: yks nolla - mutta mistäs sinä tiedät miten lintu oikeastaan ajattelee? Jospa sillä on samaa älyä kuten kastemadollakin (Darwin).
Tekevät hyvää kokonaisuudelle senkin kettu pimeässä metsässä.
Rauno, tartun tähän aiemmin Mirkan innoittamana kirjoittamaasi:
"Äärimmäisesti pääteltynä siis: solipsismi, äärisubjektivismi, äärirelativismi ja nihilismi ovat lopulta yksi ja sama asia."
"Mutta kaikkein kovin fakta piilee siinä, että juuri 'egottomuus' johtaa tällaiseen, kognitiivis-semanttiseen positioon!"
"Repikääpä 'zenistit' siitä kommunikaation tai ylipäätään ilmaisun perustoja."
"'Perustaton' runoilija on kuitenkin mahdottomuus! Tyhjä ei voi kirjoittaa tyhjästä muuta kuin tyhjää."
--
Riippuu ihan siitä, mitä tarkoittaa "egottomuudella".
Zenissä, niin kuin sen ymmärrän, ei itse asiassa kielletä egoa - niin kuin ei mitään muutakaan - vaan ainoastaan kainosti huomautetaan, ettei se ole mitään pysyvää, joten siitä ei kannata sen kummemmin välittää.
Antaa sen riehua, mekkaloida ja kerjätä huomiota ihan vaan vapaasti, mutta siihen ei kannata takertua.
Kyse ei siis ole siitä, ettei ole egoa, vaan siitä ettei samastu siihen. Katselee sitä vaan sivusta kuten mitä muuta ilmiötä tahansa.
Jos epäilet, ettei se ole mahdollista tai että se on mieletöntä - niin kuin onkin - niin Rekola näyttää, että hyvin se onnistuu ja järki säilyy. Terävänä.
En edes tiedä, pitääkö Rekola itseään mitenkään zeniläisenä, mutta väliäkö sillä. En minäkään pidä itseäni zeniläisenä, mutta kerron kuitenkin olevani. Ja olenkin.
Post a Comment