Vapaan mielihyvän markkinat: seksiä koneeseen eli fetissi ja fantasia nautinnon lähteenä

Kuvissa esitellään vanhaa ja uutta seksilaitevalikoimaa. Valitettavasti miesten malleissa tuotekehittely on edelleenkin kesken, kuten voidaan havaita.

Yläkuvassa näkyy perinteinen, tuhdin jämäkkä 'Ilmarinen'; sen alapuolella kotoinen 'Mansikki'. Alakuvassa vasemmalla uusin mallimme, kauko-ohjattava 'It's coming soon' ja alakuvassa oikealla vanhin mallimme, robusti mutta hapettunut 'Lehmä'.
*
(Kielimafian tarkennuksia - klo: 20.20.)
1
Väitän, että naisten asenteet toimivat erinomaisina asenneilmapiirin mittareina, mitä tulee perimmäisten psykofyysisten halujemme muutoksiin - etenkin sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden suhteen yleensä.

Väitän myös, että modernisaatiolla, joka on länsimaissa parantanut ja vapauttanut naisen yhteiskunnallista asemaa sekä aiemmin patriarkaaliseen holhoavuuteen sidottuja asenteita (suhteellisesti että todellisesti) on paradoksaalinen feedback-vaikutus, joka irrottaessaan halun uskonnosta (Jumala on kuollut), moraalista (moraali on pelkkä muutettavissa oleva (kauppa-)sopimus tai liikennesääntö) ja jopa parisuhteesta (joka perustui aiemmin rakkauteen ja kiintymykseen), saattanut naisen yksin sukupuolisuutensa ja seksuaalisuutensa kanssa.

Avoimen pornon ja pornoa lähenevän seksin sekä kaikkeen mainontaan tunkevan piiloseksuaalisuuden pursuaminen joka paikasta (media elää tavalla tai toisella pornosta) eli 'jokainen on vapaata riistaa jokaiselle-ilmapiiri' on tunkeutunut myös parisuhdetta ylläpitävään nautinnon ja kiintymyksen ekonomiaan tehden kahden ihmisen välisestä seksuaalisuhteesta pelkkään vaihtoon perustuvat markkinat.

Tällä tavoin länsimaisten yhteiskuntien seksuaalinen vapautuminen, jota feminismi pyrkii oikeutetusti? ajamaan, onkin kääntynyt parisuhdetta itseään vastaan: avio- ja avoliitot hajoavat, koska nillä ei ole enää muuta perustaa kuin vapautettu nautinnon halu ja sen tyydyttäminen.

Mutta naiset vaistoavat tämän tilanteen vaikkeivät pysty sitä välttämättä ilmaisemaan käsitteellisesti. Heidän ruumiinsa reagoi siihen, että heistä ja heidän partnereistaan on yhteiskunnassa ja siten myös parisuhteessa tullut toinen toisilleen pelkkiä objekteja, toisin sanoen vapaasti liikkuvan halun väliaikaisia, ikäänkuin kysynnän ja tajonnan lakia noudattavia esineitä/tavaroita.

Kun seksuaalinen halu vapautetaan modernisaation myötä kapitalisessa yhteiskunnassa, se ei tapahdu koskaan viattomasti.  Halu nimittäin kytketään tuon vapautumisen myötä suoraan ja erottamattomasti kapitalististen markkinoitten uskomuspeliin, jota mitataan pörssikursseilla.

Pörssikurssit ilmentävät tässä kuvitellussa tapauksessa seksuaalisen nautinnon liikkeen ja sen tuottavuuden kahta toisiinsa sovittamatonta ja täysin erilaisilla mittareilla mitattavissa olevaa tunnusmerkkiä (mikäli laatua ylipäätään voi mitata validisti): nautinnon liikkeen määrää, jonka tulkitaan samalla ilmentävän luottamuksen määrää ja etenkin laatua suhteessa nautinnon vapaaseen liikkumiseen.

MÄÄRÄ = halun aktiivisuus ja LAATU = luottamus halusta saadun/saatavan nautinnon kokemukselliseen tyydyttävyyteen tai filosofisesti: ontologiseen merkityksellisyyteen, ovat kuitenkin kategorisesti eri asioita.

Voihan laatu nimittäin olla korkea ilman, että se väistämättä heijastuisi lisääntyneenä määränä ja toisaalta määrä voi olla korkea ilman, että nautinnon laatu koettaisiin lopulta kovin ainutlaatuiseksi. Pikemminkin on niin, että suuri määrä ikäänkuin tasapäistää ja latistaa laatua ilmentäen pelkästään ihmisen (etenkin miehen) biologisen halun itsepäistä voimakkuutta, ei niinkään hänen mielihyvänsä psykosomaattista syvyyttä (rakkautta, kiintymystä).

Nautintopörssi olettaa, että mikäli luottamus nautintoon on suuri, myös nautinnon kvantitatiivinen määrä on suuri. Mutta luottamus voi perustua myös manipuloituun (keinotekoisesti uusinnettuun) fantasiaan, joka kuumentaa nautintomarkkinat äärimmilleen muuttuen viimein kuplaksi, joka puhkeaa ja romahduttaa nautintomarkkinat - ensin luottamuksen ja heti perään määrän.

Juuri näin käymässä nykyparisuhteissa itsensä aiempia ikäluokkia haluttomammiksi kokevien naisten. - Seksuaalisen halun, pornon, yksilöllisen nautintokokemuksen perimmäisen kauppatavaramaisuuden (jossa nautinnon kuluttaja on siis eräänlainen prostitioitu) antama luottamuksen tunne (em. määrityksen mukaan) on vähenemässä, koska sille ei ole katetta (kiintymys) eikä mikään yletön määrä voi korvata seksissä laatua - muutenhan viriilit nuoret miehet voisivat teettää itselleen penikseensä sopivan lypsykoneen, joka toimii aina, kun vain masinan päälle kytkee. Tuota vaginaa ei siis koskaan tarvitse vikitellä - ei ainakaan turhaan, sillä se ei koskaan sano ei.

Vastaavasti määrällä laadun korvaavat halukkaat naiset voisivat käyttää laajaa valikoimaa dildoja ym. hieromavempamia tai teettää itselleen fucking-machinen erikokoisine falloksineen, joka yhtä lailla kuin miesten tapauksessa tekee, mitä ja milloin käsketään (koska toimii sähköllä eikä epäluotettavilla inhimillisillä tunteilla).

Tämäkö on kapitalismiin sisältyvän seksuaalivapauden perimmäinen luonne tai paremminkin lopputulema: ihminen tuottavana ja kuluttavana halukoneena (Deleuze)? - Tällöin fetissit ja fantasiat toimivat nautinnon välineinä halun irtaannuttua fyysisistä kohteistaan? Kyseessä on toisin sanoen hillittömän masturbatorinen kulttuuri, jossa toinen ihminen on korvattu pelkillä mielikuvilla ja tahdottomilla joskin tehokkailla masturbointi-koneilla.

Kuvatun kaltainen yhteiskunta/kulttuuri ei kuitenkaan enää tuota mitään konkreettista lisäarvoa halustaan nautintoon, koska siellä (kuten tutkimuksestakin voi päätellä) vain masturboidaan eikä käydä seksuaalista win-win- eikä oikeastaan edes uusliberalistista win or loose-kauppaa toisten ihmisten kanssa.

Tästä katteetoman nautinnon äärimmäisestä eskaloitumisesta seuraa halun ylikuumentumisesta johtuva luottamuksen romahdus itse halun ontologis-psykosomaattiseen tyydyttävyyteen, mistä puolestaan seuraa jo Durkheimin ennustama anomisen ja atomistisen yhteisöllisyyden tila, jossa ihminen kokee Marxia mukaillen olevansa taloudellisen vaihdon amoraalinen subjekti-objekti-fetissi eli Heideggerin Das Man: jokamies eli kuka tahansa (ei-kukaan).

Mutta mikä merkillisintä - ihmisestä tulee lopulta myös askeettinen. Varsinkin naisista. Vapaus on voittanut lopullisesti ja kääntynyt itseään vastaan. Samalla vanha liberalistis-demokraattinen kapitalismi romahtaa antaen tilaa uudelle markkinataloudelle, joka perustuu itämaiselle autoritaarisuudelle (kiinalainen malli) ja ylipäätään aasialaiselle subjektin poispyyhkimiselle (vrt. zen-buddhalaisuus ja Derridan 'jälki'), kuten Zizek saattaisi sanoa.

2
Seksin määrä parisuhteessa riippuu naisesta: haluttomuus seksiin lisääntynyt 2000-luvulla (HS.fi., 22.6)

Parisuhteiden yhdyntämäärät ovat pudonneet varsinkin ns. ruuhkavuosia elävillä 30–40-vuotiailla. Suomalaiset suhtautuvat seksiin vapaamielisemmin kuin koskaan aiemmin. Silti varsinkin naiset kokevat aiempaa useammin seksuaalista haluttomuutta. Uskollisuus on suomalaisessa parisuhteessa erittäin tärkeää.

Suomalaiset suhtautuvat seksiin vapaamielisemmin kuin koskaan aiemmin. Tämä paljastuu neljästä Finsex-tutkimuksen kyselystä, jotka tehtiin vuosina 1971, 1992, 1999 ja 2007.

Nykyään useimmat suomalaiset hyväksyvät seksin ilman rakkautta ja uskovat, että tilapäissuhteetkin voivat olla molempia osapuolia tyydyttäviä.

Myös naisten seksuaalinen aktiivisuus sallitaan: neljä viidestä miehestä ja naisesta allekirjoittaa väitteen, että kunnon nainen voi ilmaista seksuaalista kiinnostustaan avoimesti.

Eniten on 2000-luvun aikana lisääntynyt homoseksuaalisuuden hyväksyminen. Homoavioliittojen kannatus on kasvanut paljon.

Joissain asioissa nuorten ja heitä vanhempien ihmisten näkemykset eroavat selvästi. Nuoret suhtautuvat muita sallivammin esimerkiksi yhdyntöihin julkisella paikalla, seksin jatkuvaan haluamiseen, anaaliyhdyntöihin, ryhmäseksiin ja sadomasokismiin. He myös hyödyntävät tällaista seksiä etenkin fantasioissaan.

Kaiken vapautumisen vastapainoksi suomalaiset – varsinkin naiset – kannattavat uskollisuutta tiukemmin kuin muut eurooppalaiset. Vain noin kymmenesosa hyväksyisi aviomiehen tai aviovaimon satunnaisenkaan uskottomuuden.

Naiset raportoivat 2000-luvulla aiempaa enemmän siitä, etteivät tunne seksuaalista halua. Melko usein toistuvaa halun puutetta koki melkein puolet avo- ja avioliitoissa olevista naisista, mutta vain joka kymmenes mies.

Lisäksi naisten vaikeudet kiihottua ja kokea nautintoa yhdynnöissä ovat yleistyneet, erityisesti nuorilla parisuhteissa elävillä naisilla.

Kaiken ikäiset miehet tahtovat yhdyntöjä naisia useammin. Naisten yhdyntämäärät sen sijaan olivat melko usein lähellä heidän toiveitaan. Näyttää siltä, että suomalaisissa parisuhteissa seksin määrällinen puoli on paljolti naisten käsissä.

Parisuhteiden yhdyntäaktiivisuus vähentyi 2000-luvulla keskimäärin noin 20 prosentilla. Selvimmin tämä pudotus näkyi ruuhkavuosia elävillä 30–40-vuotiailla. Yhdyntämäärät putosivat parisuhteen alkuinnostuksen jälkeen lähelle yhtä yhdyntää viikossa, vaikka suomalaiset toivovat yleisesti kahta yhdyntää viikossa.

Silti parisuhteissa eläneiden seksuaalinen aktiivisuus säilyi suunnilleen entisellään. Tämä johtuu siitä, että niin miesten kuin naistenkin itsetyydytys lisääntyi huomattavasti parisuhteissa.

Merkittävä muutos oli myös se, että naisten seksikumppanien määrä kasvoi rajusti. Keskimääräiset partnerimäärät jopa kuusinkertaistuivat: vuonna 1971 heillä oli kaksi, vuonna 2007 12 kumppania. Suomalaisnaisilla on enemmän partnereita kuin eurooppalaisissa vertailumaissa.

Suomalaiset suhtautuvat seksiin vapaamielisemmin kuin koskaan aiemmin. Tämä paljastuu neljästä Finsex-tutkimuksen kyselystä, jotka tehtiin vuosina 1971, 1992, 1999 ja 2007.

Nykyään useimmat suomalaiset hyväksyvät seksin ilman rakkautta ja uskovat, että tilapäissuhteetkin voivat olla molempia osapuolia tyydyttäviä.

Myös naisten seksuaalinen aktiivisuus sallitaan: neljä viidestä miehestä ja naisesta allekirjoittaa väitteen, että kunnon nainen voi ilmaista seksuaalista kiinnostustaan avoimesti.

Eniten on 2000-luvun aikana lisääntynyt homoseksuaalisuuden hyväksyminen. Homoavioliittojen kannatus on kasvanut paljon.

Joissain asioissa nuorten ja heitä vanhempien ihmisten näkemykset eroavat selvästi. Nuoret suhtautuvat muita sallivammin esimerkiksi yhdyntöihin julkisella paikalla, seksin jatkuvaan haluamiseen, anaaliyhdyntöihin, ryhmäseksiin ja sadomasokismiin. He myös hyödyntävät tällaista seksiä etenkin fantasioissaan.

Kaiken vapautumisen vastapainoksi suomalaiset – varsinkin naiset – kannattavat uskollisuutta tiukemmin kuin muut eurooppalaiset. Vain noin kymmenesosa hyväksyisi aviomiehen tai aviovaimon satunnaisenkaan uskottomuuden.

Naiset raportoivat 2000-luvulla aiempaa enemmän siitä, etteivät tunne seksuaalista halua. Melko usein toistuvaa halun puutetta koki melkein puolet avo- ja avioliitoissa olevista naisista, mutta vain joka kymmenes mies.

Lisäksi naisten vaikeudet kiihottua ja kokea nautintoa yhdynnöissä ovat yleistyneet, erityisesti nuorilla parisuhteissa elävillä naisilla.

Kaiken ikäiset miehet tahtovat yhdyntöjä naisia useammin. Naisten yhdyntämäärät sen sijaan olivat melko usein lähellä heidän toiveitaan. Näyttää siltä, että suomalaisissa parisuhteissa seksin määrällinen puoli on paljolti naisten käsissä.

Parisuhteiden yhdyntäaktiivisuus vähentyi 2000-luvulla keskimäärin noin 20 prosentilla. Selvimmin tämä pudotus näkyi ruuhkavuosia elävillä 30–40-vuotiailla. Yhdyntämäärät putosivat parisuhteen alkuinnostuksen jälkeen lähelle yhtä yhdyntää viikossa, vaikka suomalaiset toivovat yleisesti kahta yhdyntää viikossa.

Silti parisuhteissa eläneiden seksuaalinen aktiivisuus säilyi suunnilleen entisellään. Tämä johtuu siitä, että niin miesten kuin naistenkin itsetyydytys lisääntyi huomattavasti parisuhteissa.

Merkittävä muutos oli myös se, että naisten seksikumppanien määrä kasvoi rajusti. Keskimääräiset partnerimäärät jopa kuusinkertaistuivat: vuonna 1971 heillä oli kaksi, vuonna 2007 12 kumppania. Suomalaisnaisilla on enemmän partnereita kuin eurooppalaisissa vertailumaissa.
*
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Haluttomuus+seksiin+lis%C3%A4%C3%A4ntynyt+2000-luvulla/1135258046765
http://themachoresponse.blogspot.com/2008/10/cross-gender-hatred-turns-me-on.html
http://forums.offipalsta.com/showthread.php?p=40319
http://www.ecvv.com/product/1576928.html
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cow_milking_machine_in_action_DSC04132.jpg

Elämässä pitää olla runkkua

Mikroskooppikuva varoittaa meitä miehiä masturbaation vaaroista. Tiede on ihmeellinen asia. Myös moraalin kannalta.
*
(Kielimafia uskaltautui häveliäisyys?- tai muista syistä vasta 11.3 tarkistelemaan tekstiä sieltä sun täältä - klo: 21.20).

I
Kirjoitettu Mummon päreeseen Sormella.
*
Tutkitko sinä Mummo masturbointia ja seksiä ylipäätään jonkin kirjallisen intressin vuoksi, vai oletko tehnyt tästä(kin) aiheesta pelkästään kammarisi 'kivan kirjallisen seuraleikin', jossa muistelet menneitä kokemuksiasi yrittäen saada keskustelukavereita itsellesi?

Ei minulla ole mitään kyseistä aihetta vastaan - masturboin itsekin käytännöllisesti katsoen joka päivä, mutta miksi keskustella tästä jossain kirjallisessa salongissa ikäänkuin asia olisi jollain muulla tavoin kuin sosiaalipornoisesti kiinnostava.

- - Tarkoitukseni on vihjata, että alan hieman kyllääntyä eräisiin, toistuviin teemoihisi, joissa mitä ilmeisimmin kelaat läpi muinaista elämääsi ja muinaista psykoterapiaasi toisessa yhteydessä ja toisin ilmaisumuodoin sekä välinein - siis blogissa (toki myös minä toistan itseäni).

Itse en välttämättä tarvitse seksuaalipartereita. Tarvitsen vain filosofiaa, kirjallisuutta, mielikuvitusta ja pornoa. Joskus viinaa. Kokonaan eri juttu on se mieltäni riivaava seikka, että kaipaan kyllä kovastikin jotain läheistä ihmistä - naista - jolle puhua/joka puhuisi minulle, ja jonka kanssa voisi ainakin silloin tällöin olla 'vähän enemmän' kuin ystävä. - - Ymmärtänet(te) mitä tarkoitan (hymiö).

Mutta vielä kerran todettuna - itse saan seksuaalisen tyydytyksen parhaiten ja kätevimmin pelkästään fantasioista!

Pitäisikö nyt päätellä, että olen vain iän myötä tullut vähitellen 'impotenttisen laiskaksi' ja valinnut lopulta sen tien, mikä aivan varmasti toimii tyydyttävällä tavalla laukeamisen/ejakulaation suhteen. Fantasia ei nimittäin valita, kitise tai pidä mykkäkoulua! Sitäpaitsi - koska mielikuvitus on aina valmis, sitä ei tarvitse herätellä ja vietellä joka helvetin kerta, kun tekee mieli seksiä.
*
Tiedän kyllä, että seksuaalisen halun voi myös hiljentää aktiivisesti ja omaehtoisesti noudatetun sensorisen deprivaation avulla. Toisin sanoen täytyy jatkuvasti välttää seksuaalisia ärsykkeitä ja mielikuvia (terveisiä taas kerran Augustinukselle ja muille seksuaalineuroottisille kirkkoisille!), mutta epäilen sen tien onnistumista ilman, että jollain tavalla onnistuisi vain pettämään itseään - etenkin katolisen, tekopyhän seksuaalikielteisyyden tapaan; - ortodoksisuus sen sijaan on tässä asiassa hieman realistisempi uskonto - mutta vain hieman.

Ajattelen myös - munkkeja melko läheltä jonkun aikaa seuranneena, ja erään hyvin vahvasti uskonnollisen, mutta ei seksuaalisesti kielteisen eikä kylmän (joskin hieman estyneen) naisen kanssa pitkään eläneenä, että tuo tie vie melko outoon henkevyyteen, ja jonka valinneet eivät luultavasti enää oikein tiedä, mitä ihmisen psykosomatiikassa lopulta sisimmältään ja todellisimmillaan tapahtuu, ja mikä siellä vaikuttaa.

Halun kohtalot ovat tuntemattomia, joskin torjuttu palaa - aina.

Uskon tähän freudilaiseen totuuteen kuin vuoreen. Tämän vuoksi munkki saattaa kokea suurta hengellistä - ikäänkuin maailmoja syleilevää hurmosta, jonka alkuperän hän väittää löytyvän Jumalasta ja tämän vaikutuksesta ihmissieluun, mutta joka tosiasiallisesti ei ole muuta kuin torjutun sukupuolisuuden, uskonnollis-esteettisessä elämyksessä epäsuorasti takaisin palaavaa, seksuaalienergiaa.

Tätä on myös kaikki mystiikka - kuten kaikki taidekin. Tahatonta tai tahallista sublimaatiota.
Minua ärsyttää kuunnella, kun/kuinka nämä muka-pyhät ihmiset puhuvat suutaan maiskutellen ja silmiään siristellen hengellisiä klisheitä kuin munattomat ruunat. Ovatko he sittenkin kaikki homoja (homoudessa ei tietysti sinänsä ole mitään negatiivista tai tuomittavaa) - nuo katolis-ortodoksiset munkit? Homoja, jotka ovat valinneet vähemmistössä elämisen riskien ja 'kaappielämän' sijasta rakastajakseen Jumalan/Kristuksen - ja päinvastoin?

No - jos he kokevat olevansa seestyneitä ja jopa onnellisia Kristuksessaan, niin olkoon. Mitäpä se lopulta minulle kuuluu. Eihän minun tarvitse heitä kuunnella tai katsella. Maailmasta löytyy muutenkin tekopyhyyttä. Olen vain vuosien mittaan alkanut suhtautua uskonnollisiin askeetteihin yhä karsaammin ja epäillen.

Sanottakoon edellä mainittu vielä kerran toisin sanoin. Ortodoksimunkkien todellisuudentajussa on jotain pahasti vinossa. Sitäpaitsi epäilen, että he valehtelevat, jos väittävät kyenneensä vaimentamaan seksuaaliviettinsä kokonaan.

Preferoin mieluummin houkkia ja hulluja profeettoja (kuten Nietzsche - tosin miltei askeetti hänkin - strange enough) - en munattomia eunukkeja, joiden silmät linkkaavat (sulkeutuvat/avautuvat) autuaallisen typerästi kuin elottoman-teeskentelevien ja samaa 'Herra siunaa'-mantraa hokevien tekopyhien barbinukkien tekoripsirakennelmat.
*
Tässä on minun opetukseni: Runkatkaa lapset (ja aikuiset) niin paljon kuin sielu sietää!

Helvetti - siis olemattomuus, tyhjyys ja kadotus - teillä kuitenkin on edessänne, sillä taivas tai pikemminkin sen odottelu on totisesti pelkkää tekosiveiksi, vanheneviksi rouviksi muuttuneitten pappien ja munkkien säälittävän värisevää, lampaitten määkimistä muistuttavaa 'androgyynistä' ääntelyä, josta löytyy uskottavuutta yhtä paljon kuin kuin isoäidin pullapitkosta hengellisyyttä...

II
Kyse on suurelta osin psyykkisen vapauden ja välttämättömyyden problematiikasta vietin ja halun ärimmäisen intohimoisessa maailmassa.

Nyt on syytä oivaltaa, että vaikka vapaus ostetaankin paradoksaalista kyllä tunteilla, jotka vaikuttavat joskus saavan pakonomaisesti yliotteen psyykestämme ja ajavan (myös) meitä ihmisiä - kuin kiimaisia ja kuolaavia elukoita - etsimään puolisekopäisesti tyydytystä toisistamme, niin yhtä kaikki - se on sittenkin vapautta - - ja huomatkaa - vapautta, jota voi säädellä tiettyyn rajaan asti.

Tarkoitan: - meidän ei tarvitse ryhtyä muuntelemaan seksuaalisuuttamme minkään askeettisen pyhyyden nimissä tai sellaisen olotilan saavuttaaksemme (mitä ihmettä se sitten lieneekään). Ei ihmistä luotu tappamaan seksuaalisuutta itsessään.

Ei meitä luotu - näin luulisin - myöskään Markiisi de Saden systemaattisen seksuaali-kidutus-nautinnon välikappaleiksi, jotka palaavat takaisin täyteen eläimellisyyteen ellei sitten pitemmällekin: tilaan, jossa nautintoa, kärsimystä ja kidutusta ei voi enää erottaa toisistaan kuin pelkästään niiden sopimusten ja pelisääntöjen puitteissa, joista etukäteen kiiman toteuttamisessa/-ksi on sovittu.

Jossain kulkee raja - taivaita tavoittelevan, a- ja antiseksuaalisen hengellisyyden sekä väkivaltaan asti ajautuvan kiimaisen seksuaalisuuden välillä.

Mutta kuka tuon rajan vetää? Kuka on se objektiivinen 'erotuomari', joka puhaltaa pelin poikki lähes anorektis-askeettisen ja sekopäisen pyhyyden tavoittelun tai de Sadelaisen, systemaattisesti organisoidun, kollektiivis-orgastisen irstailun (vrt. eräät gnostilaisuuden muodot) muuttuessa niin sanotusti patologiseksi eli huumeeksi ja addiktioksi, josta ei ehkä ole enää paluuta selväjärkisten kirjoihin?

Sellaista - kaiken tietävää ja hallitsevaa halun kohtaloiden erotuomaria ei ole olemassa missään muualla kuin jokaisen omassa psyykessä ja tietoisuudessa. Sen vuoksi sanonkin lopuksi sen, minkä sanoin tavallaan jo alussa:

Käytä seksuaalista mielikuvitustasi täysin vapaasti, fantisoi ja liiku aivan missä tahansa mielesi sopukoissa, mutta älä lankea pappien ja munkkien tekopyhään hengelliseen demagogiaan, joka syyllistää halusi.

Kuitenkin yhtä suurella syyllä - jos haluat uskonnon sijasta etsiä ekstreme-elämyksiä maallisista kokemuksista - sinun lienee oman (fyysisen) henkesi - - mutta huom! - yhtä lailla myös psyykesi kannalta (toistan: tilanne on tässä samantyyppinen kuin mystiikan suhteen) parempi olla riskeeraamatta elämääsi ja olla noudattamatta esimerkiksi Michel Foucault'n de Sadelaistyyppistä esimerkkiä.

Lyhyesti, tiivistetysti ja sanalla sanoen: Pysy kotonasi, käytä mielikuvitustasi, vedä käteen tai sormeen, mutta älä riskeeraa liikaa terveyttäsi ja mielenterveyttäsi maailman ja muiden ihmisten kanssa.

Ole kuten Diogenes ja haistata pitkät yhteiskunnalla, sen arvostuksilla, houkutuksilla ja kiihokkeilla, sillä ainoa todellinen tässä maailmassa olet vain sinä itse - sinun fantasiasi ja ymmärryksesi. Siten myös sinun oma seksuaalisuutesi.

Kun et etsi toisista ihmisistä välikappaleita seksuaaliselle tyydytyksellesi ja laukeamisellesi, tulet olemaan kaikkein onnellisin!

Tiedän kyllä - myös itsestäni - että rakkauden- ja kiintymyksen tarve kalvavat sieluasi aika ajoin kuin piikkilankamato suoliasi, mutta se hinta ja kärsimys sinun on pakko maksaa siitä, että voit olla pysyvästi juuri niin onnellinen kuin se vain tässä elämässä saattaa olla mahdollista.

Kyseessä on vaatimaton osa. Mutta se on sinun elämän-näytelmäsi pääosa. Ja siksi sanonkin - jälleen kerran - kaiken edellä myönnetyn kärsimyksen uhallakin kuten Albert Camus oman elämänsä ehkä suurimmasta myyttisestä sankarista:

Meidän tulee ajatella, että (yksinäinen/RR) Sisyfos on onnellinen.

The Myth of Sisyphus (Camus - Le Mythe de Sisyphe- 1942)
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysi
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/07/sisyphos-camus-ja-absurdin-lsnolon.html

http://www.gutenberg.org/files/13444/13444-h/13444-h.htm