Mikroskooppikuva varoittaa meitä miehiä masturbaation vaaroista. Tiede on ihmeellinen asia. Myös moraalin kannalta.*
(Kielimafia uskaltautui häveliäisyys?- tai muista syistä vasta 11.3 tarkistelemaan tekstiä sieltä sun täältä - klo: 21.20).
I
Kirjoitettu Mummon päreeseen Sormella.
*
Tutkitko sinä Mummo masturbointia ja seksiä ylipäätään jonkin kirjallisen intressin vuoksi, vai oletko tehnyt tästä(kin) aiheesta pelkästään kammarisi 'kivan kirjallisen seuraleikin', jossa muistelet menneitä kokemuksiasi yrittäen saada keskustelukavereita itsellesi?
Ei minulla ole mitään kyseistä aihetta vastaan - masturboin itsekin käytännöllisesti katsoen joka päivä, mutta miksi keskustella tästä jossain kirjallisessa salongissa ikäänkuin asia olisi jollain muulla tavoin kuin sosiaalipornoisesti kiinnostava.
Kirjoitettu Mummon päreeseen Sormella.
*
Tutkitko sinä Mummo masturbointia ja seksiä ylipäätään jonkin kirjallisen intressin vuoksi, vai oletko tehnyt tästä(kin) aiheesta pelkästään kammarisi 'kivan kirjallisen seuraleikin', jossa muistelet menneitä kokemuksiasi yrittäen saada keskustelukavereita itsellesi?
Ei minulla ole mitään kyseistä aihetta vastaan - masturboin itsekin käytännöllisesti katsoen joka päivä, mutta miksi keskustella tästä jossain kirjallisessa salongissa ikäänkuin asia olisi jollain muulla tavoin kuin sosiaalipornoisesti kiinnostava.
- - Tarkoitukseni on vihjata, että alan hieman kyllääntyä eräisiin, toistuviin teemoihisi, joissa mitä ilmeisimmin kelaat läpi muinaista elämääsi ja muinaista psykoterapiaasi toisessa yhteydessä ja toisin ilmaisumuodoin sekä välinein - siis blogissa (toki myös minä toistan itseäni).
Itse en välttämättä tarvitse seksuaalipartereita. Tarvitsen vain filosofiaa, kirjallisuutta, mielikuvitusta ja pornoa. Joskus viinaa. Kokonaan eri juttu on se mieltäni riivaava seikka, että kaipaan kyllä kovastikin jotain läheistä ihmistä - naista - jolle puhua/joka puhuisi minulle, ja jonka kanssa voisi ainakin silloin tällöin olla 'vähän enemmän' kuin ystävä. - - Ymmärtänet(te) mitä tarkoitan (hymiö).
Mutta vielä kerran todettuna - itse saan seksuaalisen tyydytyksen parhaiten ja kätevimmin pelkästään fantasioista!
Pitäisikö nyt päätellä, että olen vain iän myötä tullut vähitellen 'impotenttisen laiskaksi' ja valinnut lopulta sen tien, mikä aivan varmasti toimii tyydyttävällä tavalla laukeamisen/ejakulaation suhteen. Fantasia ei nimittäin valita, kitise tai pidä mykkäkoulua! Sitäpaitsi - koska mielikuvitus on aina valmis, sitä ei tarvitse herätellä ja vietellä joka helvetin kerta, kun tekee mieli seksiä.
*
Tiedän kyllä, että seksuaalisen halun voi myös hiljentää aktiivisesti ja omaehtoisesti noudatetun sensorisen deprivaation avulla. Toisin sanoen täytyy jatkuvasti välttää seksuaalisia ärsykkeitä ja mielikuvia (terveisiä taas kerran Augustinukselle ja muille seksuaalineuroottisille kirkkoisille!), mutta epäilen sen tien onnistumista ilman, että jollain tavalla onnistuisi vain pettämään itseään - etenkin katolisen, tekopyhän seksuaalikielteisyyden tapaan; - ortodoksisuus sen sijaan on tässä asiassa hieman realistisempi uskonto - mutta vain hieman.
Ajattelen myös - munkkeja melko läheltä jonkun aikaa seuranneena, ja erään hyvin vahvasti uskonnollisen, mutta ei seksuaalisesti kielteisen eikä kylmän (joskin hieman estyneen) naisen kanssa pitkään eläneenä, että tuo tie vie melko outoon henkevyyteen, ja jonka valinneet eivät luultavasti enää oikein tiedä, mitä ihmisen psykosomatiikassa lopulta sisimmältään ja todellisimmillaan tapahtuu, ja mikä siellä vaikuttaa.
Halun kohtalot ovat tuntemattomia, joskin torjuttu palaa - aina.
Uskon tähän freudilaiseen totuuteen kuin vuoreen. Tämän vuoksi munkki saattaa kokea suurta hengellistä - ikäänkuin maailmoja syleilevää hurmosta, jonka alkuperän hän väittää löytyvän Jumalasta ja tämän vaikutuksesta ihmissieluun, mutta joka tosiasiallisesti ei ole muuta kuin torjutun sukupuolisuuden, uskonnollis-esteettisessä elämyksessä epäsuorasti takaisin palaavaa, seksuaalienergiaa.
Tätä on myös kaikki mystiikka - kuten kaikki taidekin. Tahatonta tai tahallista sublimaatiota.
Minua ärsyttää kuunnella, kun/kuinka nämä muka-pyhät ihmiset puhuvat suutaan maiskutellen ja silmiään siristellen hengellisiä klisheitä kuin munattomat ruunat. Ovatko he sittenkin kaikki homoja (homoudessa ei tietysti sinänsä ole mitään negatiivista tai tuomittavaa) - nuo katolis-ortodoksiset munkit? Homoja, jotka ovat valinneet vähemmistössä elämisen riskien ja 'kaappielämän' sijasta rakastajakseen Jumalan/Kristuksen - ja päinvastoin?
No - jos he kokevat olevansa seestyneitä ja jopa onnellisia Kristuksessaan, niin olkoon. Mitäpä se lopulta minulle kuuluu. Eihän minun tarvitse heitä kuunnella tai katsella. Maailmasta löytyy muutenkin tekopyhyyttä. Olen vain vuosien mittaan alkanut suhtautua uskonnollisiin askeetteihin yhä karsaammin ja epäillen.
Sanottakoon edellä mainittu vielä kerran toisin sanoin. Ortodoksimunkkien todellisuudentajussa on jotain pahasti vinossa. Sitäpaitsi epäilen, että he valehtelevat, jos väittävät kyenneensä vaimentamaan seksuaaliviettinsä kokonaan.
Preferoin mieluummin houkkia ja hulluja profeettoja (kuten Nietzsche - tosin miltei askeetti hänkin - strange enough) - en munattomia eunukkeja, joiden silmät linkkaavat (sulkeutuvat/avautuvat) autuaallisen typerästi kuin elottoman-teeskentelevien ja samaa 'Herra siunaa'-mantraa hokevien tekopyhien barbinukkien tekoripsirakennelmat.
*
Tässä on minun opetukseni: Runkatkaa lapset (ja aikuiset) niin paljon kuin sielu sietää!
Helvetti - siis olemattomuus, tyhjyys ja kadotus - teillä kuitenkin on edessänne, sillä taivas tai pikemminkin sen odottelu on totisesti pelkkää tekosiveiksi, vanheneviksi rouviksi muuttuneitten pappien ja munkkien säälittävän värisevää, lampaitten määkimistä muistuttavaa 'androgyynistä' ääntelyä, josta löytyy uskottavuutta yhtä paljon kuin kuin isoäidin pullapitkosta hengellisyyttä...
II
Kyse on suurelta osin psyykkisen vapauden ja välttämättömyyden problematiikasta vietin ja halun ärimmäisen intohimoisessa maailmassa.
Nyt on syytä oivaltaa, että vaikka vapaus ostetaankin paradoksaalista kyllä tunteilla, jotka vaikuttavat joskus saavan pakonomaisesti yliotteen psyykestämme ja ajavan (myös) meitä ihmisiä - kuin kiimaisia ja kuolaavia elukoita - etsimään puolisekopäisesti tyydytystä toisistamme, niin yhtä kaikki - se on sittenkin vapautta - - ja huomatkaa - vapautta, jota voi säädellä tiettyyn rajaan asti.
Tarkoitan: - meidän ei tarvitse ryhtyä muuntelemaan seksuaalisuuttamme minkään askeettisen pyhyyden nimissä tai sellaisen olotilan saavuttaaksemme (mitä ihmettä se sitten lieneekään). Ei ihmistä luotu tappamaan seksuaalisuutta itsessään.
Ei meitä luotu - näin luulisin - myöskään Markiisi de Saden systemaattisen seksuaali-kidutus-nautinnon välikappaleiksi, jotka palaavat takaisin täyteen eläimellisyyteen ellei sitten pitemmällekin: tilaan, jossa nautintoa, kärsimystä ja kidutusta ei voi enää erottaa toisistaan kuin pelkästään niiden sopimusten ja pelisääntöjen puitteissa, joista etukäteen kiiman toteuttamisessa/-ksi on sovittu.
Jossain kulkee raja - taivaita tavoittelevan, a- ja antiseksuaalisen hengellisyyden sekä väkivaltaan asti ajautuvan kiimaisen seksuaalisuuden välillä.
Mutta kuka tuon rajan vetää? Kuka on se objektiivinen 'erotuomari', joka puhaltaa pelin poikki lähes anorektis-askeettisen ja sekopäisen pyhyyden tavoittelun tai de Sadelaisen, systemaattisesti organisoidun, kollektiivis-orgastisen irstailun (vrt. eräät gnostilaisuuden muodot) muuttuessa niin sanotusti patologiseksi eli huumeeksi ja addiktioksi, josta ei ehkä ole enää paluuta selväjärkisten kirjoihin?
Sellaista - kaiken tietävää ja hallitsevaa halun kohtaloiden erotuomaria ei ole olemassa missään muualla kuin jokaisen omassa psyykessä ja tietoisuudessa. Sen vuoksi sanonkin lopuksi sen, minkä sanoin tavallaan jo alussa:
Käytä seksuaalista mielikuvitustasi täysin vapaasti, fantisoi ja liiku aivan missä tahansa mielesi sopukoissa, mutta älä lankea pappien ja munkkien tekopyhään hengelliseen demagogiaan, joka syyllistää halusi.
Kuitenkin yhtä suurella syyllä - jos haluat uskonnon sijasta etsiä ekstreme-elämyksiä maallisista kokemuksista - sinun lienee oman (fyysisen) henkesi - - mutta huom! - yhtä lailla myös psyykesi kannalta (toistan: tilanne on tässä samantyyppinen kuin mystiikan suhteen) parempi olla riskeeraamatta elämääsi ja olla noudattamatta esimerkiksi Michel Foucault'n de Sadelaistyyppistä esimerkkiä.
Lyhyesti, tiivistetysti ja sanalla sanoen: Pysy kotonasi, käytä mielikuvitustasi, vedä käteen tai sormeen, mutta älä riskeeraa liikaa terveyttäsi ja mielenterveyttäsi maailman ja muiden ihmisten kanssa.
Ole kuten Diogenes ja haistata pitkät yhteiskunnalla, sen arvostuksilla, houkutuksilla ja kiihokkeilla, sillä ainoa todellinen tässä maailmassa olet vain sinä itse - sinun fantasiasi ja ymmärryksesi. Siten myös sinun oma seksuaalisuutesi.
Kun et etsi toisista ihmisistä välikappaleita seksuaaliselle tyydytyksellesi ja laukeamisellesi, tulet olemaan kaikkein onnellisin!
Tiedän kyllä - myös itsestäni - että rakkauden- ja kiintymyksen tarve kalvavat sieluasi aika ajoin kuin piikkilankamato suoliasi, mutta se hinta ja kärsimys sinun on pakko maksaa siitä, että voit olla pysyvästi juuri niin onnellinen kuin se vain tässä elämässä saattaa olla mahdollista.
Kyseessä on vaatimaton osa. Mutta se on sinun elämän-näytelmäsi pääosa. Ja siksi sanonkin - jälleen kerran - kaiken edellä myönnetyn kärsimyksen uhallakin kuten Albert Camus oman elämänsä ehkä suurimmasta myyttisestä sankarista:
Meidän tulee ajatella, että (yksinäinen/RR) Sisyfos on onnellinen.
The Myth of Sisyphus (Camus - Le Mythe de Sisyphe- 1942)
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysi
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/07/sisyphos-camus-ja-absurdin-lsnolon.html
Itse en välttämättä tarvitse seksuaalipartereita. Tarvitsen vain filosofiaa, kirjallisuutta, mielikuvitusta ja pornoa. Joskus viinaa. Kokonaan eri juttu on se mieltäni riivaava seikka, että kaipaan kyllä kovastikin jotain läheistä ihmistä - naista - jolle puhua/joka puhuisi minulle, ja jonka kanssa voisi ainakin silloin tällöin olla 'vähän enemmän' kuin ystävä. - - Ymmärtänet(te) mitä tarkoitan (hymiö).
Mutta vielä kerran todettuna - itse saan seksuaalisen tyydytyksen parhaiten ja kätevimmin pelkästään fantasioista!
Pitäisikö nyt päätellä, että olen vain iän myötä tullut vähitellen 'impotenttisen laiskaksi' ja valinnut lopulta sen tien, mikä aivan varmasti toimii tyydyttävällä tavalla laukeamisen/ejakulaation suhteen. Fantasia ei nimittäin valita, kitise tai pidä mykkäkoulua! Sitäpaitsi - koska mielikuvitus on aina valmis, sitä ei tarvitse herätellä ja vietellä joka helvetin kerta, kun tekee mieli seksiä.
*
Tiedän kyllä, että seksuaalisen halun voi myös hiljentää aktiivisesti ja omaehtoisesti noudatetun sensorisen deprivaation avulla. Toisin sanoen täytyy jatkuvasti välttää seksuaalisia ärsykkeitä ja mielikuvia (terveisiä taas kerran Augustinukselle ja muille seksuaalineuroottisille kirkkoisille!), mutta epäilen sen tien onnistumista ilman, että jollain tavalla onnistuisi vain pettämään itseään - etenkin katolisen, tekopyhän seksuaalikielteisyyden tapaan; - ortodoksisuus sen sijaan on tässä asiassa hieman realistisempi uskonto - mutta vain hieman.
Ajattelen myös - munkkeja melko läheltä jonkun aikaa seuranneena, ja erään hyvin vahvasti uskonnollisen, mutta ei seksuaalisesti kielteisen eikä kylmän (joskin hieman estyneen) naisen kanssa pitkään eläneenä, että tuo tie vie melko outoon henkevyyteen, ja jonka valinneet eivät luultavasti enää oikein tiedä, mitä ihmisen psykosomatiikassa lopulta sisimmältään ja todellisimmillaan tapahtuu, ja mikä siellä vaikuttaa.
Halun kohtalot ovat tuntemattomia, joskin torjuttu palaa - aina.
Uskon tähän freudilaiseen totuuteen kuin vuoreen. Tämän vuoksi munkki saattaa kokea suurta hengellistä - ikäänkuin maailmoja syleilevää hurmosta, jonka alkuperän hän väittää löytyvän Jumalasta ja tämän vaikutuksesta ihmissieluun, mutta joka tosiasiallisesti ei ole muuta kuin torjutun sukupuolisuuden, uskonnollis-esteettisessä elämyksessä epäsuorasti takaisin palaavaa, seksuaalienergiaa.
Tätä on myös kaikki mystiikka - kuten kaikki taidekin. Tahatonta tai tahallista sublimaatiota.
Minua ärsyttää kuunnella, kun/kuinka nämä muka-pyhät ihmiset puhuvat suutaan maiskutellen ja silmiään siristellen hengellisiä klisheitä kuin munattomat ruunat. Ovatko he sittenkin kaikki homoja (homoudessa ei tietysti sinänsä ole mitään negatiivista tai tuomittavaa) - nuo katolis-ortodoksiset munkit? Homoja, jotka ovat valinneet vähemmistössä elämisen riskien ja 'kaappielämän' sijasta rakastajakseen Jumalan/Kristuksen - ja päinvastoin?
No - jos he kokevat olevansa seestyneitä ja jopa onnellisia Kristuksessaan, niin olkoon. Mitäpä se lopulta minulle kuuluu. Eihän minun tarvitse heitä kuunnella tai katsella. Maailmasta löytyy muutenkin tekopyhyyttä. Olen vain vuosien mittaan alkanut suhtautua uskonnollisiin askeetteihin yhä karsaammin ja epäillen.
Sanottakoon edellä mainittu vielä kerran toisin sanoin. Ortodoksimunkkien todellisuudentajussa on jotain pahasti vinossa. Sitäpaitsi epäilen, että he valehtelevat, jos väittävät kyenneensä vaimentamaan seksuaaliviettinsä kokonaan.
Preferoin mieluummin houkkia ja hulluja profeettoja (kuten Nietzsche - tosin miltei askeetti hänkin - strange enough) - en munattomia eunukkeja, joiden silmät linkkaavat (sulkeutuvat/avautuvat) autuaallisen typerästi kuin elottoman-teeskentelevien ja samaa 'Herra siunaa'-mantraa hokevien tekopyhien barbinukkien tekoripsirakennelmat.
*
Tässä on minun opetukseni: Runkatkaa lapset (ja aikuiset) niin paljon kuin sielu sietää!
Helvetti - siis olemattomuus, tyhjyys ja kadotus - teillä kuitenkin on edessänne, sillä taivas tai pikemminkin sen odottelu on totisesti pelkkää tekosiveiksi, vanheneviksi rouviksi muuttuneitten pappien ja munkkien säälittävän värisevää, lampaitten määkimistä muistuttavaa 'androgyynistä' ääntelyä, josta löytyy uskottavuutta yhtä paljon kuin kuin isoäidin pullapitkosta hengellisyyttä...
II
Kyse on suurelta osin psyykkisen vapauden ja välttämättömyyden problematiikasta vietin ja halun ärimmäisen intohimoisessa maailmassa.
Nyt on syytä oivaltaa, että vaikka vapaus ostetaankin paradoksaalista kyllä tunteilla, jotka vaikuttavat joskus saavan pakonomaisesti yliotteen psyykestämme ja ajavan (myös) meitä ihmisiä - kuin kiimaisia ja kuolaavia elukoita - etsimään puolisekopäisesti tyydytystä toisistamme, niin yhtä kaikki - se on sittenkin vapautta - - ja huomatkaa - vapautta, jota voi säädellä tiettyyn rajaan asti.
Tarkoitan: - meidän ei tarvitse ryhtyä muuntelemaan seksuaalisuuttamme minkään askeettisen pyhyyden nimissä tai sellaisen olotilan saavuttaaksemme (mitä ihmettä se sitten lieneekään). Ei ihmistä luotu tappamaan seksuaalisuutta itsessään.
Ei meitä luotu - näin luulisin - myöskään Markiisi de Saden systemaattisen seksuaali-kidutus-nautinnon välikappaleiksi, jotka palaavat takaisin täyteen eläimellisyyteen ellei sitten pitemmällekin: tilaan, jossa nautintoa, kärsimystä ja kidutusta ei voi enää erottaa toisistaan kuin pelkästään niiden sopimusten ja pelisääntöjen puitteissa, joista etukäteen kiiman toteuttamisessa/-ksi on sovittu.
Jossain kulkee raja - taivaita tavoittelevan, a- ja antiseksuaalisen hengellisyyden sekä väkivaltaan asti ajautuvan kiimaisen seksuaalisuuden välillä.
Mutta kuka tuon rajan vetää? Kuka on se objektiivinen 'erotuomari', joka puhaltaa pelin poikki lähes anorektis-askeettisen ja sekopäisen pyhyyden tavoittelun tai de Sadelaisen, systemaattisesti organisoidun, kollektiivis-orgastisen irstailun (vrt. eräät gnostilaisuuden muodot) muuttuessa niin sanotusti patologiseksi eli huumeeksi ja addiktioksi, josta ei ehkä ole enää paluuta selväjärkisten kirjoihin?
Sellaista - kaiken tietävää ja hallitsevaa halun kohtaloiden erotuomaria ei ole olemassa missään muualla kuin jokaisen omassa psyykessä ja tietoisuudessa. Sen vuoksi sanonkin lopuksi sen, minkä sanoin tavallaan jo alussa:
Käytä seksuaalista mielikuvitustasi täysin vapaasti, fantisoi ja liiku aivan missä tahansa mielesi sopukoissa, mutta älä lankea pappien ja munkkien tekopyhään hengelliseen demagogiaan, joka syyllistää halusi.
Kuitenkin yhtä suurella syyllä - jos haluat uskonnon sijasta etsiä ekstreme-elämyksiä maallisista kokemuksista - sinun lienee oman (fyysisen) henkesi - - mutta huom! - yhtä lailla myös psyykesi kannalta (toistan: tilanne on tässä samantyyppinen kuin mystiikan suhteen) parempi olla riskeeraamatta elämääsi ja olla noudattamatta esimerkiksi Michel Foucault'n de Sadelaistyyppistä esimerkkiä.
Lyhyesti, tiivistetysti ja sanalla sanoen: Pysy kotonasi, käytä mielikuvitustasi, vedä käteen tai sormeen, mutta älä riskeeraa liikaa terveyttäsi ja mielenterveyttäsi maailman ja muiden ihmisten kanssa.
Ole kuten Diogenes ja haistata pitkät yhteiskunnalla, sen arvostuksilla, houkutuksilla ja kiihokkeilla, sillä ainoa todellinen tässä maailmassa olet vain sinä itse - sinun fantasiasi ja ymmärryksesi. Siten myös sinun oma seksuaalisuutesi.
Kun et etsi toisista ihmisistä välikappaleita seksuaaliselle tyydytyksellesi ja laukeamisellesi, tulet olemaan kaikkein onnellisin!
Tiedän kyllä - myös itsestäni - että rakkauden- ja kiintymyksen tarve kalvavat sieluasi aika ajoin kuin piikkilankamato suoliasi, mutta se hinta ja kärsimys sinun on pakko maksaa siitä, että voit olla pysyvästi juuri niin onnellinen kuin se vain tässä elämässä saattaa olla mahdollista.
Kyseessä on vaatimaton osa. Mutta se on sinun elämän-näytelmäsi pääosa. Ja siksi sanonkin - jälleen kerran - kaiken edellä myönnetyn kärsimyksen uhallakin kuten Albert Camus oman elämänsä ehkä suurimmasta myyttisestä sankarista:
Meidän tulee ajatella, että (yksinäinen/RR) Sisyfos on onnellinen.
The Myth of Sisyphus (Camus - Le Mythe de Sisyphe- 1942)
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysi
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/07/sisyphos-camus-ja-absurdin-lsnolon.html
