February 8, 2009

Blogikirjoittamisesta sekä maailmankatsomusten ja teknokratian vuorovaikutussuhteista

Kommentti Iineksen kommenttiin päreessään Talvipäiväkirja 8. sivu.
*
Kielimafian jengi korjaili tekstiä kieli keskellä suuta - vilkaisten minua aina välillä päitään pudistellen. Periaatteessa oltiin samoilla linjoilla, mutta olin kuulemma valinnut aivan liian monimutkaisesti rönsyilevien virkkeitten kanssa pelailun.

Pitää olla - sanottiin - lukijaystävällisempi. Kuka muka lukee hielihyvikseen Kantia - Hegelistä nyt puhumattakaan? Ja että oliko Kierkegaard Hegeliä parodioimalla kritisoidessaan (Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus) yhtään sen suopeampi lukijaa kohtaa?

Pysyttelin lähes vaiti. Ei oikein ollut kanttia - eikä edes Kantia - väittää täysin uskottavasti vastaan. Totesin vain: Älykästä pöhköilyä - se saa riittää motiiviksi. Jopa teille - te kaikkitietävät! Joka maksaa, se määrää sekä sisällön että tyylin peruslinjauksista. Hienosäädöissä teillä kyllä on sananvaltaa vaikka kuinka paljon, vaikkette te erehtymättömiä olekaan...

Kielimafia ehdotti vielä muutamia linkkilisäyksiä, ja ilman muuta hyväksyin ne informaation kannalta oleellisen tärkeinä - klo: 12.45.
I
Minä hieman provosoin sinua saadakseni sinulta kommentin juuri tähän asiaan. Valitan yksittäisen esimerkin puuttumista. Se ei ollut tietenkään kovin reilua keskustelun kannalta.

Kirjoitit:
'On yleistä, että kuvan etsintä saattaa kestää tunteja, kirjoitus 5 min.
...
Olen aina kirjoittanut kaikki tekstini niin, että kun aloitan, minulla ei ole aavistustakaan, miten teksti päättyy, ei edes sitä, mitä teksti tulee käsittelemään. Kaikki muttuu hetkessä, kun saan idean.'
*
Tapamme väsätä näitä päreitämme on näköjään lähes samankaltainen. Mutta luulenpa, että tätä 'metodia' käyttää moni muukin bloggaaja.

Tosin minulla kirjoitusprosessi saattaa kestää tosi pitkään riippuen siitä, miten haluan kulloisenkin juttuni/asiani ilmaista (pelkkä 'sanoa' ei tässä riitä kuvaamaan kirjoitusprosessini tuntemuksia). Tapoja muokata virkkeitä ja kappaleita on lukemattomia. Kaiken lisäksi kirjoitan liian usein liian monista teemoista yhtä aikaa, joten joudun kokoamaan kappaleet ja jaksot joskus täysin uusiksi ja uuteen järjestykseen.

Kaoottista? Kyllä. Kunnes olen tyytyväinen lopputulokseen - mahdollisesti kielimafian viidennen tai seitsemännen ;] korjauksen jälkeen - jos sittenkään. Toiston välttämiseksi metonymiavarastosta/-muistista onkin tullut minulle tärkeämpi kuin metaforista, joita kyllä keksin omasta päästäni tarpeen mukaan mielin määrin.

Metonymioissa sen sijaan tarvitaan enemmän kyseessä olevan termin/käsitteen informatiivisen kontekstin hallintaa. Ei voi korvata jotain käsitettä ihan millä tahansa 'sinne päin' viittaavalla konnotaatiolla.

Myös adverbien ja ylipäätään sidesanojen - etenkin niiden toistensa korvaavuuden hallinta (joskin nyt lähinnä syntaksin, ei niinkään kognitiivis-semanttisten yhtäläisyyksien vuoksi) tekstin sujuvuuden kannalta, on tullut asiatekstiä kirjoittaessa varsin tärkeäksi tyylikeinoksi.

Kuvaa minäkin saatan etsiä tosi pitkään. En tosin ole kai ihan niin perusteellinen kuin sinä.
Mutta esimerkiksi telakalle jäänyt Second Coming-blogini (283 pärettä) rakentui ensisijaisesti kuvien varaan.

Kun löysin mieleisen kuvan, joka sopi jollain (en tiedä alunperin kovin hyvin millä) tavalla sen hetkiseen tunnelmaani, tai jos tietty kuva yhtäkkiä sattuikin inspiroimaan minua, lähdin rakentamaan sille jotain nasevaa otsikointia ja/tai lisämääritystä - anekdoottia tvs.

Second Coming ei suinkaan ole mikään porno-blogi, jos joku on sellaisen käsityksen siitä saanut.
Olen nimittäin jo kauan sitten poistanut siitä ne viimeiseksi jääneet kuvat - pornokuvat - sopimattomina blogifoorumille.

Saahan sellaisia 'palvoa' sitten kukin pornosivuilla, jos haluaa. Kuka jättimäistä fallosta, kuka nakeilla täpötäytettyä vaginaa. Kuka molempia!

(Tähän kohtaan transkriboidaan joko/sekä naurua tai/että säälivää halveksuntaa ilman aplodeja).

Joten Peace - Iines. Väliaikainen rauhantila vallitkoon taas (hetken) välillämme.

II
Mitä päreesi kysymykseen tulee, niin yleinen asenneilmasto on nykyään juuri sitä, mistä oikeistopoliittinen trendi kertoo. Emme välitä siitä, mitä muille tapahtuu kuin pelkästään uteliaisuudesta, kateudesta tai vahingonilosta.

Mutta kuten catulux asiaa kuvailee: kun tähän ollaan päädytty, paluuta ei enää ole. Lisään ja tarkennan itse seuraavasti:

Yhteisöllisyys koetaan enää pelkästään holhoavuudeksi, ja kaikki holhoavuus taas mielletään puuttumiseksi toisten vapausoikeuksiin, jotka ilmentävät pyhää uskoa vapaan kilpailun autuaaksi tekevään voimaan - niin henkisesti, sosiaalisesti kuin fyysisesti autuaaksi tekevään.

Toistan: paluuta entiseen ei ole.

Sivistyneimmät valtiot matkaavat kohti sivistyneintä barbariaa - kutsuen tätä asiaintilaa ihmistä kunnioittavaksi humanismiksi ja/tai evoluution aidosti implikoimaksi (siis oikeaksi) moraaliseksi asenteeksi.

Voimme tietysti keskustelemalla vastustaa tällaista asenteellisuutta, mutta sellainen vastustus ei välttämättä kovin paljoa auta vaan saattaa pahimmillaan päinvastoin tuudittaa kaikki ajattelemaan, että kun nyt osoitin olevani huolestunut, osoitin myös olevani humaani ja altruistinen - en mikään kyyninen ja nihilistinen hirviö, jota muut (tosin liian usein juuri kaksinaismoralistit) syystäkin paheksuvat.

Mutta tällainen selittely on liian usein samaa kuin panisi päänsä pensaaseen.

Kertaan mielipiteenäni, että emme kuitenkaan voi enää muuttaa ihmisiä, koska se muutos jarruttaisi kaikkea edistykseksi kutsuttua sivilisaation (en kutsu maailmaamme enää kulttuuriksi) kehitystä.

Ne edellytykset, joiden varaan aiempi yhteisöllisyys rakentui, ovat murtuneet kuten esimerkiksi kansallisvaltioaate informaatioteknologian invaasion myötä. Eihän nationalismi tietenkään täysin katoa, mutta sen pragmaattiset ja rationaaliset perustelut menettävät huomattavasti legitimoivuudestaan.

Jäljelle jäävä emotionaalis-uskonnollinen yhteisöllisyys puolestaan menettää integroivaa merkitystään oleellisesti, mikäli valtiot muuttuvat talouspoliittisesti täysin ulkoa-ohjatuiksi, mikä merkitsee samalla talouspoliittisen - siis pääoman omistajien - kulttuurisen eetoksen leviämistä sinne, missä yhteinen teknologia alkaa vähitellen vaikuttaa pääoman edustamaa kulttuuria indoktrinoiden ja sosiaalistaen sen vaikutuksessa eläviä omista lähtökohdistaan käsin.

Näinhän on tapahtumassa esimerkiksi islamilaisissa valtioissa, ja tälle kehitykselle ei juurikaan voi jarruja asettaa, koska se merkitsisi osaltaan myös tipahtamista taloudellisen kilpailun hännille.

Islam on kuitenkin vahva uskonto, ja maahanmuuttajat pyrkivät legitimoimaan perinteisen identiteettinsä ylläpitämällä ja/tai elvyttämällä kotimaansa uskontoa ja kulttuuria. Tuloksena on liian usein avoin konflikti - sekä kotimaassa, talouspolitiikan hallinnoijien kanssa, että maassa, johon on paettu tai muutettu paremman elämän toivossa, mikäli oman, alkuperäisen kulttuurin tavat, ajautuvat ristiriitaan uuden kotimaan tapojen kanssa.

Ja väitän edelleen, että maahanmuuttaneitten valtion tapauksessa teknologia eli pääoman omistajien sivilisaatio tapoineen vie voiton, jos vain valtion/kansan poliittinen enemmistö edustaa maan totuttuja tapoja.

Joka tapauksessa tämä prosessi vaatii melkoisen osan maahanmuuttajista integroituvan vahvasti uuden kotimaansa tapakulttuuriin.

On kuitenkin vaikea ennustaa, miten pitkään islam pystyy vastustamaan teknologiaa, joka ei varsinkaan heidän puoliteokraattisen poliittisen järjestelmänsä suhteen ole - eikä ilman konflikteja muutu ikäänkuin neutraaliksi kulttuurisesti, vaikka joku tekno-luupää niin väittäisikin, koska - kuten edellä totesin, juuri talouspoliittinen hallinta, joka on samaa kuin korkeimman teknologian hallinta, muokkaa maasta, jonne se on asettunut, eräiltä olennaisilta osiltaan sellaisen, mikä tuon teknologian on synnyttänytkin - siis länsimaisen, pragmaattis-naturalistista pseudokonsensus-politiikkaa edustavan, jatkuvan kasvun myyttiin uskovan, kapitalistis-kaksinaismoralistisen tekno-plutokratian, jossa elitistinen nepotismi toimii hallinnoivana hegemoniana, joka puolestaan pystyy legitimoimaan omat tavoitteensa lainsäädäntöteitse - ja kontrolloi näiden tavoitteittensa toteutumista myös itse asettaminsa poliisivoimin.

Tämä - tämäkö siis on todellista demokratiaa USA:ssa, jonka presidentinvalinnan ääntenlaskentakäytännöissä otetaan huomioon äänestäjien tahto muutenkin kuin puolueellisten mielipidemittaajien varsinkin omien ehdokkaidensa odotusarvoihin indikoimien ja noihin -arvoihin sidottujen muuttujien ennen äänestystä annettu lähtöpisteytys sekä tietenkin myös äänestyksen jälkeinen lopputulosarvo/-pisteytys - ja huom! - painottaen tulkinnallisten, osavaltioista riippuvaisten korrelaatiosuhdekertoimien näennäisen luonnollista'vinoutumaa' - - jos siis ei muuten saada/saatu eniten vaalikampanjarahaa vielä omaavan mieleistä äänestystulosta - tai - ellei sitten silkan äänten laskennallisen huijauksen eli silkan petoksen menetelmin valita/valittu maalle ensimmäisen kauden ulkopolitiikan traumojen aiheuttaman paranoia-aallon vanavedessä jopa toisen kauden ajaksi se sama entinen eli sellainen presidentti, joka tuhoaa/tuhosi sekä USA:n talouden että sen yleispoliitisen uskottavuuden!?

Toistan: Kaikki tämä tapahtui muodollisen demokratian virallisesti toteutuessa?! Kuten Saksassa 1933.
*
Uskonto - varsinkin kalvinistis-amerikkalaisessa muodossaan on kaksinaismoralismia: puhutaan virallisesti toista (predestinaatio-oppi) mutta ajatellaan ja lopulta myös tehdään toista (kielletään predestinaatio-oppi sen antagonismilla eli pelagiolaisuudella!).

En osaa sanoa, mistä tulisi se vastavoima, joka yhdistäisi ihmisten omattunnot huolehtimaan toinen toistensa hyvinvoinnista ja/tai pahoinvoinnista sellaisilla perusteilla, jotka todella myös koettaisiin legitimoiduiksi haasteiksi - jopa velvollisuuksiksi - kantilaiseen tapaan - järjen vapauden periaatteeseen kuitenkin yhä perustuen.
*
Joku ehdottaa itämaisia ajattelutapoja - zen-buddhalaisuutta.

Siitä aion vielä kirjoittaa tulevaisuudessa enemmän, mutta kun tarkastelee esim. Japanin ja Kiinan historiaa - varsinkin nykyistä taloushistoriaa, voi vain kysyä, että missähän se zen-buddhalaisuus oikein luuraa näissä maissa?

Käytännössä niissä vallitsee kapitalistinen maailmankatsomus - tuo uskonnolliseen eetokseen rinnastettava asenne.

Toisaalta etenkin Kiinan konfutselaisuus sopii hyvin myös valtiokapitalismin eetokseen - samoin Japanin säälimätön mutta muka sankarillinen samurai-etiikka.

Zenit ja buddhalaisuudet sen sijaan vaikuttavat enää pelkän muodollisen perinteen sisäisesti tyhjässä protokollassa tai lähes autenttisina, täydellisessä marginaalissa - joko esimerkiksi yksittäisten kirjallisuusihmisten kiinnostuksen kohteena tai pieninä harrastajaryhminä - tai sitten erillisen pikku valtion muodossa - tarkoitan tietysti Tiibetin sinänsä kunnioitettavaa joskin Kiinan (alunperin mongolien) melko törkeästi poliittisin perustein vainoamaa buddhalaista traditiota.

Länsimaisten ihmisten kääntymisiä buddhalaisuuteen (esim. jotkut New Age-sekopäät, jotka yhdistävät toisiaan lähentyviä äärignostilaisia sekä 'maltillisen' buddhalaisia teemoja) pidän aina ensi alkuun kiinnostavina mutta epäillyttävinä yrityksinä yhdistää keskenään kaksi aatehistoriallisesti toisiinsa kytkeytyvää mutta samalla myös toistensa suhteen - jos ei sentään antagonistista niin keskenään hyvin hankalasti sovitettavaa asiaa:

1) Henkilökohtainen mielenrauha ja 2) Universaalinen sanoma (joskin ihmisen kehittämä sanoma, koska buddhalaisuudessa ei tunneta Jumalaa tai jumalia elleivät boddhisatvat sitten ole ikäänkuin jumalien korvikkeita ja Nirvana teistisen Jumalan mystis-tyyppinen, ei-persoonallinen 'olotila'.
*
Lopuksi kuitenkin tyhmä kysmys, joka kootkoon edelliseen pohdintaan sisällyttämäni ongelman ja ristiriidan:

Miten voi yhtä aikaa arvostaa yli kaiken rahaa pyrkien samalla pysyvään mielenrauhaan?

Mahdotonta.

Tämä on kuitenkin vain minun - ja lähinnä antiikin kyynikkojen, alkukristillisten apokalyptikkojen sekä esim. ortodoksi-hesykastien ajattelutapa. Myös Rousseaulla ja Thoreaulla oli siihen epäsuorasti liittyen paljonkin sanottavaa.

Hipitkin sitä kokeilivat. Kunnes jättivät huumeet ja sekoilun ryhtyen finanssipankkiireiksi. Nyt he käyvät buddhalaistenmunkkien luona etsien mielenrauhaa ja harrastaen hyväntekeväisyyttä. Hieno yhdistelmä. Jos se nimittäin toimii.

Varsinkin viimeiseksi kirjoittamani oli vain minun provokaatiotani. Ei Totuus. Joka löytyy luultavasti ja lopullisesti vain kaurapuurosta...
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Greek_mythology

http://en.wikipedia.org/wiki/Hindu_mythology

hhttp://en.wikipedia.org/wiki/Zen

http://en.wikipedia.org/wiki/Buddhism

http://en.wikipedia.org/wiki/Dalai_Lama

9 comments:

Homo Garrulus said...

Olen äimänkäkenä (heter det så?) siitä, miten voit tietää ja yhdistää niin paljon niin hyvin. Olet kyllä minuakin skarpimpi, sinua voisin siteerata sillä lailla, että kunnioitus säilyy. Mutta oletko sinä Hän? Tarkoitan, äänestä päätellen et ole hän, jota siis niin siteeraisin.

Homo Garrulus said...

Mutta taidatkin kaivata ns. äitiä? Raavas mies siis keinuu kahden naisen välissä: näin sanoi Picasso: joka toinen vuoro äidin syliin (hitto soikoon, tämä on pedagoginen haaste) ja vuoron perään naisen syliin eli rakastettuun. Kaksi eri tarvetta ja tässä voi sanoa, että äiti (nyyhkyttämällä ja vetoamalla sääliin hitto vie) repii pojan pois vaimolta.
NÄin naiset ovat raadollisia toisille naisille ja siitäkään femakot eivät ole mitään kirjoittantu: nainen vaihtaa roolia vähän kuten sattuu ja miten sattuu: sopivat empatiat revitään aina mukaan peliin.

Mies sen sijaan vaihtaa poolia subjektin ja objektin välillä. Repii kumpi nyt on parempi tilanteessa.

Saanko Nobelin tästä sitten? Vai tuleeko saappaita?

Homo Garrulus said...

Jos tulee saappaita, niin kengännumero on sitten nykyään lisääntyneen painon takia 39.

Pohjekin on aika kookas koska on joutunut ratsastamaan laukkaa aika pitkään. Piti pysyä hevosella voisi sanoa. Jotta nipertipat ja vittumaiset akat saisi pysyä tiellä.

Homo Garrulus said...

Osaan myös olla naisellinen mutta kun tiede rupesi olemaan pelkästään "mies" niin piti puhua samalla lailla: tala latin med de lärda...jne
eli miksi Juutalaiset otti tieteen omaksi jutuksi? Rupesi taipumaan liian paljon mieheksi koko vokabuläär i ja siksi ns. vääryydet eivät miesten silmin näy. Ja silti miehet olivat paremmin perillä.

Piti tulla nainen, joka on kameleontti eikä sammakko - jonka väri vaihtuu, suusta tulee mitä ties ja koska, pellen hahmo päällimmäisenä, suukkoa vaille prinssi (prinsessa, ei ole lesbo eikä transu sammakko) jne eli mahdottoman monta vaatimusta päästä ikäänkuin edes kuulluksi.

Saakeli siis tiedon omistaminen. Ei ole ollenkaan hyvä asia; pois tuo.

Homo Garrulus said...

Luepas Husserlin cartesianisia meditointeja. Siinäpä sekopää. Ja näitä ei ole kukaan kielipelle pysäyttänyt kesken oivalluksiaan.
Ei ollut sellaista kuin nollatolerans härregu siihen aikaan vaan ajattelijat saivat skrivata minkä oivalsivat. Nyt pitää kirjoittaa jos sattuu orjuudestaan ehtiä - bloggiin missä bloginomistajalla on kierosti oikeudet kaikkiin oivalluksiin. Mitäs köyhä menit ottamaan ilmaisen blogin, hehe nauraa sadistinen omistaja. Koska tosi köyhällä ei olisi edes bloggia koska ei ole internettiä eikä yhtään mitään; korkeintaan pää. Mutta tiedot viedään ja banaaninpoimijat voivat pian ruveta tuntemaan itsensä rikkaiksi.

Verrattuna niihin tulevaisuuden sitruunoihin, joita prässätään kuin viimeistä päivää.

Ja jos käyttävät kuvan (koska eivät ehdi orjuutensa takia kuin puoli tuntia kesken yötä olla ns. vapaalla) niin siitä kuvankäytöstä tulisi maksaa royalteja. Copyright sellaiselle, joka on ehtinyt joskus kameran kanssa ulos.

Haha hiton köyhät siis. Köyhän on parempi tappaa itsensä tai mennä jonnekin metsään, tosi syvälle. Syömään marjoja ja sieniä, ei missään nimessä lukeutua sivilisaatioon; herranen aika. Minä menen pian tänne talomme alakertaan hakemaan kainalosauvat ja lähden baanalle kerjäämään. Olisi ehkä helpompi elämä kuin taistella valheiden kanssa päivät pitkät.

Homo Garrulus said...

Ja arvaa kaksi kertaa kuka minut tänne tähän tilanteeseen syöksytti: kyllä, samat filosofit joiden mielestä heidän tulee istua ensimmäisellä rivillä kun on kyse osaamisesta ja sen jakamisesta. Ne siis ottavat minkä minä kirjoittavat ja vievät minut sinne takametsään; koska minun jutut olivat niin kovia, että he halusivat itse olla eturivin oppilaina sanomassa mikä mikin on.
Ja tästä syystä on oltava tarkkoja kun puhutaan yliopiston uudistuksesta: nämä varkaat ja ylimieliset olevinaan olijat ottavat pääideat ja painattavat siitä nopeasti kirjoja ja sitten kun minä tulen - eivät edes moikkaa. Koska joku sanoi, että olin joskus kuulemma ollut jotain; olin viissiin suudellut jotain miestä tai olikohan se niin, että olin juossut alasti Arkadiamäellä, en tiedä: jotain kuulemma oli ollut ja siksi - vain siksi - tämä porukka ei puhuneet minulle vaan käytti yhtä paljon hyväksi kuin se, mitä he sitten vihaisena hyvällä filosofian vokabuläärillä räksyttävät muille.

Ja isä on kielen tutkija - pitää nyt sellaisten ihmisten kakarat ensin päästä framille. Osaavat erottaa raavas ja rahvas. Härreguu.

..

Joten mitä me köyhät, ulospotkitut, parjatut ja sittenkin älykkäämmät naiset vailla tukea? Kuka meitä tukee? Kun tiede on miesten ja tekninen ihan itsessään ja teknisesti ajattelevat naiset pääsevät eteenpäin. Älkää siksi miehet haikailko ns. oikeiden naisten perään: äitinne on lähin kuva siitä, mikä naiseksi tunnistattte ja silti äitinnekin on enemmän mies. Mutta teitä varten hän on äiti kuitenkin ja se saa teidät pysymään 5-vuotiaana.

Villahousu-argumentti.

Homo Garrulus said...

Antäks sit tämä kauhee kieli. Koska kieli ei ole keskellä suuta vaan heiluu sinne tänne - aivot kyll pelaa mutt se ei lasketa?

Rupean kirjoittamaan sokeain pistekirjoituksella on niinqu vähemmän varottavaa.

ninni said...

eei yhteisllisyys olee holohoavuutta! se on mielenkiintoista,varisnkin kaupunkikuvassa.
uskonto on reilu kauppa

Homo Garrulus said...

Reilun kaupan panaanit -