February 26, 2009

Silloin ennen, kun kaikki oli toisin

Kuvassa Johanna Raunio vuonna 1973 tai -74.
*
Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreen Tervehdykset, kukat kommentteihin.
(Kielimafia kittaa iltakahvia ja viilailee tekstiä - viimeksi 27.1 - klo: 12.45)
I
Aitoudesta puheenollen:

Mitäpä jos minä, pseudoruhtinas R., kerron teille ties jo kuinka monennen kerran, minkälaisia tyttöjä oli minun lukioluokallani, jonka sittemmin keskeytin keväällä 1972 ja jätin hetkeksi aikaa (n. 20:n vuoden ajaksi) S:n.

Oli tietysti S. (kyllä - se sama S.), jonka vanhemmille käytiin jopa erikseen sanomassa, että onpa tuosta teidän nuorimmasta tyttärestänne tullut kaunis (en usko, että S. valehteli minulle tämän kertoessaan).

S. oli missiainesta Brigitte Bardot-huulineen ja paksuine ruskean kiharoine tukkineen, sopusuhtaisine rintoineen ja 'tehokkaine' takamuksineen - mutta ah ja voi! - liian lyhyt! 159-senttinen tappi ei kelpaa missikisoihin (sorry S. - tää oli olevinaan huumoria).

Oli Erja Aho (kutsuttiin myös syystä, jota en jaksa muistaa, Suviksi), josta tuli Miss Suomi Neito joskus -73 tai -74.

Erja oli kaunis myös. Itse asiassa olin alunperin ihastunut häneen.. Erja oli hyväkroppainen joskin hieman liian? pitkä (melkein 180 cm).

Mutta lopuksi esitellään itse herkkujen herkku. Johanna Raunio! Miss Suomi 1974.

Johannan ura kauneuskilpailuissa oli muutenkin varsin menestyksekäs. Hän sijoittui kolmanneksi Miss Universum-, Miss Eurooppa- ja Miss International Beauty -kilpailuissa. Lisäksi hän voitti Miss Cinema Europe -kilpailun 1973 ja oli osallistunut aiemmin Seura-lehden Aurinkotyttö-kisoihin.

Johanna ei ollut liian lyhyt eikä liian pitkä vaan 'sopivan' kokoinen (!?)

S. kertoi, miten kaikki tytöt ihailivat voimistelutunnilla Johannaa, koska tällä oli nii-in hyvännäköinen vartalo, ja olihan hän muutenkin kaunis.

Kovasti vilkuilin muiden poikain ohella Johannaa myös minä, vaikka pidinkin tätä vaaleata likkaa hieman bimbona.

Johannan silloinen poikaystävä Eero oli hiukan aiemmin jonkin aikaa parhaita ystäviäni koulussa (Inkeroisten yhteiskoulu - nykyisin Anjalankosken lukio).

Vuosia jälkeenpäin Eero kertoi mm. S:lle, että Johanna oli hänen mielestään tehnyt elämänsä suurimman virheen lähtiessään missitouhuihin ja keskeyttäessään ruotsin kielen opintonsa. Samalla oli Eero jäänyt.

Johannasta oli kuulemma tullut herrojen 'narri' eli vietävissä oleva, ei-nyt-niin-kovin-lahjakas-vaaleaverikkö, joka kyynistyi ja kovettui itse luonteeltaan pikku hiljaa samalla, kun ajautui show-busineksen moraalisesti korruptoituneeseen maailmaan.
*
Ajatelkaa siis. Kaikki nämä kolme honeybeetä - S., Erja Aho sekä Johanna Raunio - samalla luokalla minun kanssani.

J.J. (eli tuo aiemminkin mainittu mm. Saarikosken ystävä, juoppo homopappi ja uskonnonopettaja-retorikko Juntunen) lohkaisi kerran aika sarkastisesti kuultuaan Johannan ja Erjan menestyksestä (toki myös S:n tietäen), että 'no - jos ei teistä kundeista ole mihinkään, niin ovathan edes teidän luokan tytöt saavuttaneet jotain'.

Teki mieli heittää sille takaisin, että hehheh - happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Olet vain mustasukkainen, kun nämä likat vie sun poikaystäväsi! Ihan noin suoraan en kuitenkaan uskaltanut J:lle pottuilla. Kunnioitin häntä aivan liikaa vielä siihen aikaan.

II
Päälle päätteeksi paljastan vielä senkin, että lapsuuteni leikkitovereihin kuului hetken aikaa myös Tapani Kansan nuorempi sisko Suvi-Tuulikki Kansa. Karjalasta tulleet Kansat asuivat muutaman sadan metrin päässä minun kotoani.

Tapanin ja Suvin isä Ahti Kansa (joka oli kaikkein eniten arvostamani lähipiirin vasemmisto-aktivisti ja järjestömies) järjesti isot talkoot meillä, kun isäni kuoli yllättäen kesällä 1968 (ikäänkuin enoni itsemurha samana keväänä ei olisi riittänyt koettelemukseksi). Näin saatiin uusi, jo asuttavissa oleva, omakotitalomme sen urakan seurauksena enää vain pintasilausta vaille.

Suviin ihastuin sitten oikein 'hormonaalisesti' - ja lujasti! - (vaikkakin enää vain etäältä) 1970-luvun alussa, kun tajusin, että huh - onpa tyttö jostain syystä tullut entisestä paremman näköiseksi.

*
Vakuutan omantuntoni (en kunniani) kautta: Kaikki, minkä edellä kirjoitin, on totta. Voitte tarkistaa asioitten todenperäisyyden vaikka 'arkistoista'.

Ruhtinas R. A. A. Räsänen.

PS.
Syy, miksi olin S:n kanssa samalla luokalla Erja Ahon ja Johanna Raunion kanssa, vaikka he olivat 1-2 vuotta meitä kahta nuorempia, piilee siinä, että tuplasimme S:n kanssa lukion toisen melkein yhteisestä sopimuksesta.

Eihän meitä opiskelu silloin kiinnostanut vaan 'eräs muu asia' - kuten esimerkiksi toisen persoonallisuuteen tutustuminen 'kenttäolosuhteissa'.
*
http://missesemmanchete.blogspot.com/2007/11/miss-fotogenia-universo-1974-finlndia.html

6 comments:

Ok said...

Niin, ne nätit tytöt. Alkavat käydä iälle jo.

Olen valmis vaikka vannomaan, että alle neljäviitonen nainen ei vielä tiedä -ei sitä pienenä tiedä, mitä on isona kivaa.

nini said...

Johannan äiti istui Inkeroisissa usein olohuoneessamme äitini kanssa..

Homo Garrulus said...

Lue mitä laitoin Kemppiselle Tavis-kohdassa. Siitä tekisin kirjan mutta eiköhän joku nokkela (Hbl:n apujoukot varmuuden vuoksi ylläpitämään heidän imagooaan.....kiirettä pitää) sitä ennen minua tee.

Katsotaan miten ruåttalaiset nyt kiiruhtavat ylläpitämään imagoaan ja sen takia levittävät yhä enemmän ja enemmän sontaa minun persoonastani; ja se oli siis niin tärkeää se sonnan ylläpitäminen, että siinä poltettiin yksi ja toinen noita. Heidän paskanjauhamista ei siis saa kritisoida: se on tabu.

Ja meidän ns. talouselämän hörhöt menevät lankaan. Ja näin opetetaan kulttuurille sadismia.

Kuka siis opettaa sadismia? N.s. kunnon ihmiset? Eikö ole hyvä havainto, anna heti Tervolle.

Toffe said...

Kerro nyt totuus, Homo Garrulus: kuinka tärkeä ihminen sinä oikein olet?

Ja miksi?

Homo Garrulus said...

Toffe: totuus ei ole tärkeyttä. Miten se on sinulle mennytkin niin sekaisin. Totuus on puhtautta, tärkeys on poliittista mambojamboa.

Rauno Rasanen said...

nini kirjoitti:

'Johannan äiti istui Inkeroisissa usein olohuoneessamme äitini kanssa..'

Oho. Kukas sinä olet? Ja mitä ikäluokkaa.