July 20, 2007

Rakastaa, ei rakastaa...

(Viimeisimmät lisäykset ja korjaukset 23.7)

'syy' kirjoitti edellisessä päreessäni:

'no ei kai se elämä akattomuuteen kaadu?'

*
Se kaatui jo...mutta en todellakaan haluaisi, että minusta tulee katkera naisia tai ylipäätään elämää kohtaan.

Tästä mieleeni assosioituu välittömästi Arthur Schopenhauer, joka oli suorastaan huvittava ja ristiriitainen persoona näissä asioissa.
(Nietzsche on nähnyt terävästi Schopenhauerin läpi psykologisissa kommenteissaan tästä).

*
Arthur Schopenhauerin suhde äitiinsä Johannaan oli koko elämän ajan todella vaikea (no - niin oli minunkin).

Ensinnäkin: Arttu syytti äitiään aviomiehensä eli A:n isän 'laiminlyömisestä' ja välinpitämättömyydestä sekä tunteettomuudesta perhettään - siten myös Arttua - kohtaan; - jopa rikkaan kauppias-isänsä (joka oli vaimoaan paljon vanhempi) ajamisesta itsemurhaan.

Johanna kun alkoi pitää salonkia ja eli omaa seuraelämäänsä perheen sijasta ja sen kustannuksella.

Toiseksi: äiti ja poika 'kilpailivat' menestyksestä.

Johanna kirjoitti kaupallisesti ajoittain erittäin menestyksekkäitä romanttisia kertomuksia 1820/30-luvulla, jolloin vihdoin 1850-luvulla filosofiseksi 'hitiksi' noussut Arthurin magnum opus 'Maailma tahtona ja mielteenä' (MTM) ei myynyt juuri mitään eikä tehnyt vaikutusta myöskään akateemiseen maailmaan, joka oli siihen aikaan Hegelin 'mandaatti'.

Arttu kuitenkin sanoi äidilleen, että jonain päivänä noita sinun tarinoitasi ei muista kukaan, mutta minun MTM:ni säilyy ikuisesti filosofian historian merkkiteoksena.

Kolmanneksi: Arttu oli mustasukkainen jopa äitinsä läheisimmästä seuralaisesta, jonka kanssa tämä oli mennä avioon asuessaan Weimarissa (- jossa muuten kaksi niinkin erilaista miestä kuin Goethe ja Arthur Schopenhauer tutustuivat ja likipitäen täydellisestä temperamenttierostaan huolimatta kunnioittivat toisiaan vilpittömästi.)

Schopenhauerin suhde äitiinsä oli/on siis vähintäinkin 'herkkupala' freudilaiselle tulkinnalle, joskaan en tiedä, onko kukaan tehnyt aiheesta kunnon tutkimusta.

*
Arthurin pahin välirikko äidin ja hirvittävän ruman sisaren (jotka elivät kahden samassa taloudessa) välillä syntyi kun pankki, jonka hallussa/hoidossa schopenhauereitten perintöomaisuus oli, vaati perinnön pienentämistä (en muista enkä osaa ilmaista tätä tapausta oikealla terminologialla) puolella, koska muutoin pankki menisi konkurssiin.

Koko perintö siis menettäisi ilman tuota 'alennusta' arvonsa kokonaan kuin sijoitukset New Yorkin pörssiromahduksessa 1929.

Mutta siinä missä äiti antoi periksi pankille, siinä Schopenhauer isänsä kauppias-/välitysfirmassa kolme vuotta oppia saaneena ja muutenkin myös näissä asoissa fiksuna tyyppinä kirjoitti ko. pankinjohtajalle, että hän ei allekirjota paperia, koska on jotakuinkin varma, että pankin maksukyky ei ole uhattuna niin suuresti kuin se väittää.

Arttu lopettaa kirjeen murskaavaan tyyliinsä:

'Älkää luulkokaan, että vaikka ihminen olisi pyhittänyt elämänsä niinkin maailmasta vieraalle asialle kuin filosofia, että hän olisi näissä asioissa pelkkä epäkäytännöllinen typerys, jolle voi uskotella mitä tahansa.'
(Vapaa muistuma A:n kirjeestä.)

Äidin ja sisaren osuuksia pienennettiin radikaalisti, mutta Artun osuuksiin ei uskallettu kajota, koska pelättiin, että hän nostaa suuren oikeusprosessin.
Arttu oli kyllä varoittanut äitiään ja ilmaissut epäilyksensä pankin rehellisyydestä, mutta ei ollut hyväksynyt mitään kompromissiehdotuksia äitinsä taholta, joka noudatti pankin ohjeita.

Kun selvisi, miten pankki asiassa sitten oli toiminut, Johannan ja Artun välit menivät vähäksi aikaa poikki.
Artulle melko läheisen sisaren kirje osoittaa, ettei hänkään enää voinut tuntea rakkautta tätä kohtaan - ikäänkuin A. olisi muka huijannut heitä!?

Totuus kuitenkin on, että Arthur ei suostunut pankin kompromissiehdotukseen, kun taas äiti ei ollut uskaltanut vastustaa pankkia niin totaalisti kuin Arttu.

Olen tosin ymmärtänyt, että A. toimi tässä asiassa melko itsenäisesti, koska ei voinut sittenkään olla täysin varma pankin tilasta.
Mutta hänellä oli todellista business-älyä, ja siksi hän rohkeni lopulta kirjoittaa pankin johdolle mitä kirjoitti.

*
Kun Schopehauer tuomitsi tahdon ja seksuaalisuuden ylistäen askeettista elämää, niin miten hän itse eli tuonne vähän yli 40 ikävuoteensa asti?

Ei varmasti kuin munkki vaan irtosuhteita viljellen ja erinomaisella taloudellisella taidolla isänsä perintöä vaalien - samalla elämästään nautiskellen.

Hänellä oli pitkäaikainen suhde berliiniläiseen näyttelijättäreen, joka - vaikkei tullutkaan raskaaksi Artusta/Artulle vaan eräälle kolleegalleen olisi kuitenkin mennyt naimisiin A:n kanssa, kun tämä sitä itse pyysi - kaikesta 'uskottomuudesta' huolimatta.

Lopulta kävi niin, että näyttelijätär kuoli, mutta A. suostui maksamaan lapselle jopa elatusapua.

Samoihin aikoihin Arttu näki unen koleraepidemiasta, joka yhä 1800-luvun puoleenväliin asti (ja myöhemminkin) iski ajoittain suuriin kaupunkeihin. Schopenhauer lähti Berliinistä jo samana päivänä.

Berliinin yliopiston filosofian professori ja mies jota Schopenhauer erityisesti vihasi, jäi kaupunkiin varoituksista huolimatta ja kuoli koleraan miltei heti.
*
(Myös Nietzschellä kävi koleran suhteen tuuria Venetsiassa keväällä joskus 1880-luvun alussa, jolloin hän - senhetkiseen ilmastoon tympääntyneenä lähti kohti Pohjois-Italiaa.
Seuraavana päivänä kaupunki julistettiin karanteeniin, eikä sieltä olisi päässyt pois pitkiin aikoihin, mikä olisi moninkertaistanut tartuntariskin.)

*
Otapa tästä tolkku! Arttu ei ainakaan minun mielestäni ollut täysin tolkuissaan edellä mainitun näyttelijättären suhteen vaan aivan silmittömän rakastunut ja himojensa vietävänä.

Mutta ehkäpä myös tämä kokemus vahvisti hänen pessimististä ja kyynistä - ajoittain suorastaan misogyynistä asennettaan naisiin.
*
Toisaalta on kerrottava, että tavatessaan vanhoilla päivillään älykkään ja säkenöivän kulttuurivaikuttajan Malwida von Meysenbugin, josta tuli vaikutusvaltainen 'salonginpitäjä' sekä Wagnerin (myös monien muiden kulttuurihenkilöiden) hyvä ystävä - vanhemmiten myös Nietzschen eräänlainen suojelija sekä 'sijaisäiti' - Arttu oli todennut, että hänen kai pitää pitää hieman tarkistaa käsityksiään naisista...(Hehheh - vai niin!?)

(Malwida (joka oli kymmenisen vuotta vanhempi kuin Nietzschen erittäin nuori äiti - ja vanhapiika - vai pitäisikö sanoa nykytermein sinkku) oli todennut eräänä iltana Sorrentossa (1877) suuremmoisen tyytyväisyyden vallassa, kun Nietzsche, tohtori Paul Ree ja Nietzschen oppilas ja hänen 'yksityissihteerinsä', muusikko Heinrich Köselitz (Nietzschen antama nimimerkki: Peter Gast) olivat istuneet iltaa teetarjoilun kera, ja Ree sekä Gast olivat lukeneet ääneen (Nietzsche toivoi, että voisi lepuuttaa särkeviä ja likinäköisiä silmiään) ranskalaisia kirjailijoita: mm. Montaignea, Stendhalia, Rouchefoucalt'a jne., että 'mehän olemme kuin oikea perhe!')

***
Ja - kuten sanoin - silti eräät maailmanhistorian piikikkäimmät, 'myrkyllisimmät' ja psykologisesti fiksuimmat (sorry - ehkei sentään - kyllä ne taitavat löytyä Shakespearelta ja Ibseniltä - Dostojevskikin on kyllä tosi terävä (esim. Idiootin Nastasja Filippovna) mutta melko kyyninen - tietenkin myös Flaubert) - kommentit naisista on kirjoittanut Arthur Schopenhauer.
*
Pitääkö ensin vihata, jotta näkisi totuuden...rakkaus kun vain sumentaa aistit!

*
http://de.wikipedia.org/wiki/Malwida_von_Meysenbug

12 comments:

Tris said...

Mitä omaa tässä postauksessa sanoit?

Rauno Rasanen said...

tristan

Yritän saada selvää siitä.

'Oman' sanominen on vaikeaa.

Ei se tarkoita sitä, että pitäisi Iineksen tavoin valittaa joka asiasta (toki tämä on Iineksen oma, itsenäinen 'strategia') , että kyllä mua nyt niiin vituttaa', kun ihmiset (etenkin miehet) on taas olleet niin paskoja.

*
Oman sanominen on etsimistä. Joku päivä minä sanon tässä käsitellyn asian paremmin ja nimenomaan niinkuin sisimpäni sen 'panee liikkeelle'.

Kun kirjoitin (monine lisäyksineen) tämän, tarkoitus oli etsiä itseä(ni) - ei pelkästään kuvata eräiden menneisyyden hahmojen elämää - jotka kyllä merkitsevät minulle erittäin! paljon.

Yritän Schopenhauerin, Nietzschen ja Dostojevskin (sekä tietysti Camus`n) kautta löytää 'oman' itseni.

*
En tiedä tyydyttääkö vastaus, mutta kysymyksesi ei ärsyttänyt negatiivisesti (on 'positiivistakin ärsytystä' vaan 'osui' ihan kohdalleen.

Rauno Rasanen said...

tristan

Äärimmäisesti sanottuna: minä halusin tuolla tekstillä ilmaista, että olen hetero - ja että heterona oleminen on yhtä helvettiä!

*
Epäilenkö siis omaa heterouttani?...

En. Mutta epäilystä sinänsä olen varma.

Terveisiä Suomen johtavalle tietoteoreetikolle Markus Lammenrannalle.

(Friends are so different (as) to themselves - (oliks tää nyt oikein kirjoitettu - englanti on niin perkeleen käsittämätöntä suomalaiselle sijamuoto'addiktille').

Anonymous said...

joo tolkku on johdatuksessa
(minun freudini selittyy jälleensyntymisellä!)
harvemminhan meillä pohjoismaalaisilla mitään todellisia ongelmia
mutta se se atito
olemassaolosta syntyy tiedettä

Anonymous said...

ja vallan teorioilla

Timo said...

Mainio elämänkertapaketti! Schopenhaueria olen pitänyt vähän vieroksuttavana, vanhentuneena, epomaperäisenä ja kömpelönä ajattelijana, jotenkin teennäisenä ja tendenssimäisenä edeltäjiinsä ja jälkeensätulleisiin verrattuna. Mutta tällainen human interest -valotus saattaa auttaa lähestymään hahmoa uudelleen...

Stendhal-parkaa, aina kirjoitetaan taiteilijanimi väärin.

Anonymous said...

johan schopenhauerin nimessäkin suhahataa se pehmee peshimisti
en kyllä ushkoisi seireeniä

Anonymous said...

muuten rauno niistä ihmissuhteista..
mitä tiädän
suhde jumalaan on ihan samanlainen

Rauno Rasanen said...

Timo

Sorry. Marie-Henri Beyle eli Stendhal tulee tosiaan helposti kirjoitettua ikäänkuin 'ruåtsalaisittain' -dahliksi.

a-kh said...

Moro

Unhoitit Artun ylen viisaan koiran.

Rauno Rasanen said...

a-k.h

Ai niin. Arttu 'vihasi' ihmisiä, mutta rakasti koiria ja yleensäkin lemmikkejä.

(Schopenhauerin etiikka perustui (yllättävää kyllä?) sääliin, jota yksilö tuntee ymmärtäessään KAIKKIEN ihmisten olevan saman sokean ja päämäärättömän mutta itsekkään Tahdon, joka aiheuttaa kaiken pahan - siis myös ihmisen itsekkyyden ja heidän välisensä kilpailun ja intressiriidat, riivaamia.

On kuitenkin ristiriitaista, ettei hän itse juurikaan noudattanut etiikkaansa kuin suhteessa omiin koiriinsa..;)

Schopenhauerillahan oli elämänsä aikana useita villakoiria, joille kaikille antoi nimeksi Atman eli 'Maailmanhenki' (muistaakseni jonkun hindulaisen mytologian mukaan).

*
Ajatelkaapa suorapuheisuudestaan kuuluisaa ellei suorastaan 'roisia' ihmisvihaajaa kävelyttämässä ja huolehtimassa hellästi villakoiraansa 'Mailmanhenkeä', joka uskollisesti seurasi isäntäänsä moninaisilla kävelylenkeillä - etenkin Frankfurtissa, jonne Schopenhauer lopulta asettui (ja rauhoittui ainakin mitä naisiin tulee) loppuiäkseen 44 vuotiaana (hän kuoli 72 vuotiaana)..

Ei ihme, että (myös) Nietzschellä oli hauskaa, kun hän tutustui tämän (ainoan kuten N. itse kirjoittaa) opettajansa elämänkertaan ja teksteihin - olkoonkin, että ensi lukemalla 'Maailma tahtona ja mielteenä' teki Nietzscheen lähtemättömän vaikutuksen, vaikkei hän sittemmin (jopa aika nopeasti) sen systeemiä täysin hyväksynytkään.

Mutta itse perusidea - Tahdon merkitys - muodostui myös Nietzschen oman filosofian erääksi elämänikäiseksi perusinspiraatioksi ja - motiiviksi.

Anonymous said...

In the vastness of space where it s mostly empty anything created, to fill that space has a sacred and purposeful existence