July 13, 2007

Amy Winehouse - Back to Black (acoustic)

YouTubea kolutessa tekee aina uusia löytöjä, mutta nyt kolahti tosi lujaa!

Tässä mustavalkoisessa videossa Amy Winehouse esittää livenä, akustisen kitaran säestyksellä 'riisutun' ja koruttoman version viimeisimmän albuminsa nimikappaleesta Back to Black.

Amyn eräät akustiset versiot joistain biiseistä(än) ovat toki olleet tosi hienoja, mutta mielestäni tämä ansaitsee uploadaajan superlatiivin: paras versio, jonka olen koskaan kuullut (tästä kappaleesta).

Toki jo eräät kuten kafkaesque ovat oivaltaneet Amyn lahjakkuuden, mutta jos joku vielä tämän version jälkeen epäröi, en katso hänen tajuavan juuri mitään siitä ihmisäänen ja melodian fantastisesta liitosta, joka tämän naisen tulkinnoissa saa aivan uusia ulottuvuuksia.

Tuo karunäköinen mieskatsojaporukka ei taputa ja huuda pelkästään nuoren naisen kauneudelle vaan ennenkaikkea siksi, että hän lähestulkoon pudottaa heidät polvilleen äänensä ja kappaleensa sielukkuudella, joka saattaa murtaa jopa kovimmankin sydämen.

Tässä äänessä viha ja kärsimys, kaipuu ja ilo, tuska ja katumus muuttuvat kuin hymniksi ihmisen elämästä ja elämälle - ehkä jopa enemmäksi: - sen korkeimmaksi ideaksi.

***
Re: Best version I have ever heard
http://stage6.divx.com/Diva-Channel Back To Black live.
Time: 02:31
(Äänen ja kuvan laatu on loistava)

Lyrics

He left no time to regret
Kept his dick wet
With his same old safe bet
Me and my head high
And my tears dry
Get on without my guy
You went back to what you knew
So far removed from all that we went through
And I tread a troubled track
My odds are stacked
I'll go back to black

We only said good-bye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to.....

I go back to us

I love you much
It's not enough
You love blow and I love puff
And life is like a pipe
And I'm a tiny penny rolling up the walls inside

We only said goodbye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to

Black, black, black, black, black, black, black,
I go back to
I go back to

We only said good-bye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to

We only said good-bye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to black

11 comments:

A-K.H said...

Minkäs ikäinen tämä rämpän jumalatar nykyään on?

Rauno Rasanen said...

a-k.h

Joko et lue tätä blogia tai sitten laskutaitosi mättää ;)

Edellisessä Winehouse-'raportissani' kirjoitin seuraavasti - ensimmäisen linkin 'infoksi':

(Live-esiintyminen noin 2 vuoden takaa. Amy on tässä 21 vuotias ja laulaa kuin vanha tekijä.)

Siis.

*
Joko Amy Winehouse-linkistä (joka sisältää wikipedian tiedot) tai alla olleesta osoitteesta (edellyttäen, että klikkaa niitä) olisi voinut lukea mm. seuraavaa:

Born: 14-Sep-1983
Birthplace: Enfield, Middlesex, England

Gender: Female
Religion: Jewish
Race or Ethnicity: White
Sexual orientation: Straight
Occupation: Singer

Nationality: England

Born at Chase Farm hospital in Enfield, Middlesex.

Father: Mitchell Winehouse (taxi driver; separated 1993)
Mother: (pharmacist)

kafkaesque said...

amyn karusta, auringon ja viskin ? polttamasta äänestä luulisi, että noita elettyjä vuosia on takana paljon enemmänkin.


folkin ystäville muuten riittää riemuitsemista, sillä tänään tulee ylen teemalta folkin suuren nimen, buffy sainte-marien muotokuva.

hän on muinainen, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi muinainen musiikillinen rakkauteni, koska 70-luvulla hattuun isketty buffy jaksaa yhä vielä turbuloida sisuksiani.

folk-ilmiö on sosiologiselta kannalta mielenkiintoinen; musiikillisen rikkautensa lisäksi sillä on ansionaan painava lyriikka, jossa on sanomaa ja kritiikkiä niin lähimmille kuin vähän kaukaisemmillekin veljille ja siskoille.

klassikkoesimerkkinä sainte-marien säveltämä universal soldier. jos on donovanin tulkinta oivallinen, niin onpahan sitä myös buffyn originaali.

sainte-marie esittää musiikkia, jonka ilmiasu ei oikopäätä kilauta dollarinkuvia verkkokalvolle.

buffyn ja kumppanien viesti ihmiskunnalle on samaa taattua tavaraa kuin jeesuksella tai äiti teresalla.

Rauno Rasanen said...

kafkaesque

Just huomasin iloiseksi yllätyksekseni T-Klubin jälkeen (jossa muuten keskusteltiin rockista - uusinta vajaan kolmen vuoden takaa), että 'Ateljeessa' tulee Buffy Sainte-Marie klo:18.05, mutta viimeistään olisin saanut tiedon sinulta juuri nyt.

*
Löysin tuubista Amyn live-esityksen Back to Blackistä viime keväältä.

Kyseessä on bändikeikka Bristolissa ja paikkana ilmeisesti kirkko!

Aika hurja tunnelma.
Valot on rakennettu paikan mukaisiksi.
En vain oikein ymmärrä, keitä ne katosta riippuvissa telineissä istuvat tyypit ovat - kuvaajia? Missä kamerat?

Siirrän ehkä tuon(kin) linkin blogiini, mutta annettakoon nyt 'maistiaisiksi' osoite:
http://www.youtube.com/watch?v=2Aq-rhiB48g

*
Aika pieni tappi on tämä neito, kun näkee hänet 'oikeasta' kuvakulmasta (ei tässä videossa). Meneeköhän edes 155cm rikki?

Ja kyllä niitä 'kännivideoitakin' löytyy.
Kuuluisin (tai sitten ei - onhan niitä muitakin) taitaa olla se Charlotte Churchin kanssa laulettu Beat It, joka ei tosin sentään ihan p:een mennyt - kiitos pitkälti Churchin.

Sitäkin pätkää on tuubissa katsottu kohta miljoona kertaa!

Parista huonolaatuisesta amatööriotoksesta olen myös havainnut, että lasin kanssa 'esiintyvä' artistimme ei oikein pysty ääntämään kunnolla laulamaansa tekstiä...

Ei voi kuin panna kädet ristiin ja toivoa parasta...
Loistavan lahjakkuuden tuhoutumista ei ole hauska seurata (vrt. esim. Saarikoski).

*
Nietzsche kirjoitti, ettei 'mikään tässä maailmassa mene niin helposti rappiolle kuin taiteilija', mutta hän tarkoitti sillä vähän muutakin kuin alkoholia ja huumeita - hän tarkoitti ennenkaikkea Wagneria ja tämän viimeisen oopperan pseudokristillistä Parcival-librettoa, jonka alkuluonnoksiin oli saanut tutustua ennen itse päättämäänsä (surullista mutta väistämätöntä) välirikkoa.

kafkaesque said...

ihan kiva tämä kirkkokeikka on. 'ihan kiva' on erittäin mitäänsanomaton kuvaus, mutta oikein enempääkään tämä purevinta voimaansa etsivä versio ei ole.

ääni on tietenkin samaa lyömätöntä laadukkuutta, ja vanhat mestarit taustalla ovat syventyneet säestämään amya perusteellisesti ja suurella hartaudella, joten näiltä osin railakkaan junakomppinen meno on kipakkaa ja helmeilevää menoa myöten kunnossa.

amy winehouse ei jätä ketään normaaleilla korvilla varustettua kuulijaa välinpitämättömäksi, se on varmaa.

mutta winehousen silmistä ja aika ajoin sameutuvasta tulkinnasta kyllä huomaa, miten kovalla voimalla ihmistajunnan pimeämpi osasto imee tätä artistia puoleensa.

näky riipii mieltä, ja välillä tuntuu, ettei kompetenssini kerta kaikkiaan riitä tämän anorektisen tuonelan joutsenen katselemiseen.

turha on kiistää, etteikö narkoottisilla tajunnanlaajentimilla olisi oma roolinsa myös winehousen elämässä - "violetti virvatuli sieraimet avata voi".

nämä erilaiset ulkomusiikilliset ainekset tulevat surullista kyllä koitumaan myös amy winehousen rappioksi.

A-K.H said...

Rauno

Et olis käytänyt vastaamiseen noin paljon energiaa. Lähden tästä notkumasta, koska tämä ei ole niin sanotusti "mun juttuni", eikä kaikesta mahdollista tarvitse sanoa jotain. Kunhan palloilen, mutta lähden, ennen kuin futaat polveeni, päälläsi.

Anonymous said...

Löydätkö lyhtysi? Kukapa meistä, ei.

Rauno Rasanen said...

a-k.h

'Take it easy.'
(Eagles-yhtyeen ensimmäinen single 1972)

Rauno Rasanen said...

kafkaesque

'mutta winehousen silmistä ja aika ajoin sameutuvasta tulkinnasta kyllä huomaa, miten kovalla voimalla ihmistajunnan pimeämpi osasto imee tätä artistia puoleensa.

näky riipii mieltä, ja välillä tuntuu, ettei kompetenssini kerta kaikkiaan riitä tämän anorektisen tuonelan joutsenen katselemiseen.'

*
Olipa laittamattomasti sanottu!

väli said...

en vieläköön ymmärrä mitä sukupuolta akfkaesque on, vai onko sillä väliä

Rauno Rasanen said...

väli

Mulle se on nainen, muttei sillä kai? nyt niin väliä ole...;)