Rakastaa, ei rakastaa...

(Viimeisimmät lisäykset ja korjaukset 23.7)

'syy' kirjoitti edellisessä päreessäni:

'no ei kai se elämä akattomuuteen kaadu?'

*
Se kaatui jo...mutta en todellakaan haluaisi, että minusta tulee katkera naisia tai ylipäätään elämää kohtaan.

Tästä mieleeni assosioituu välittömästi Arthur Schopenhauer, joka oli suorastaan huvittava ja ristiriitainen persoona näissä asioissa.
(Nietzsche on nähnyt terävästi Schopenhauerin läpi psykologisissa kommenteissaan tästä).

*
Arthur Schopenhauerin suhde äitiinsä Johannaan oli koko elämän ajan todella vaikea (no - niin oli minunkin).

Ensinnäkin: Arttu syytti äitiään aviomiehensä eli A:n isän 'laiminlyömisestä' ja välinpitämättömyydestä sekä tunteettomuudesta perhettään - siten myös Arttua - kohtaan; - jopa rikkaan kauppias-isänsä (joka oli vaimoaan paljon vanhempi) ajamisesta itsemurhaan.

Johanna kun alkoi pitää salonkia ja eli omaa seuraelämäänsä perheen sijasta ja sen kustannuksella.

Toiseksi: äiti ja poika 'kilpailivat' menestyksestä.

Johanna kirjoitti kaupallisesti ajoittain erittäin menestyksekkäitä romanttisia kertomuksia 1820/30-luvulla, jolloin vihdoin 1850-luvulla filosofiseksi 'hitiksi' noussut Arthurin magnum opus 'Maailma tahtona ja mielteenä' (MTM) ei myynyt juuri mitään eikä tehnyt vaikutusta myöskään akateemiseen maailmaan, joka oli siihen aikaan Hegelin 'mandaatti'.

Arttu kuitenkin sanoi äidilleen, että jonain päivänä noita sinun tarinoitasi ei muista kukaan, mutta minun MTM:ni säilyy ikuisesti filosofian historian merkkiteoksena.

Kolmanneksi: Arttu oli mustasukkainen jopa äitinsä läheisimmästä seuralaisesta, jonka kanssa tämä oli mennä avioon asuessaan Weimarissa (- jossa muuten kaksi niinkin erilaista miestä kuin Goethe ja Arthur Schopenhauer tutustuivat ja likipitäen täydellisestä temperamenttierostaan huolimatta kunnioittivat toisiaan vilpittömästi.)

Schopenhauerin suhde äitiinsä oli/on siis vähintäinkin 'herkkupala' freudilaiselle tulkinnalle, joskaan en tiedä, onko kukaan tehnyt aiheesta kunnon tutkimusta.

*
Arthurin pahin välirikko äidin ja hirvittävän ruman sisaren (jotka elivät kahden samassa taloudessa) välillä syntyi kun pankki, jonka hallussa/hoidossa schopenhauereitten perintöomaisuus oli, vaati perinnön pienentämistä (en muista enkä osaa ilmaista tätä tapausta oikealla terminologialla) puolella, koska muutoin pankki menisi konkurssiin.

Koko perintö siis menettäisi ilman tuota 'alennusta' arvonsa kokonaan kuin sijoitukset New Yorkin pörssiromahduksessa 1929.

Mutta siinä missä äiti antoi periksi pankille, siinä Schopenhauer isänsä kauppias-/välitysfirmassa kolme vuotta oppia saaneena ja muutenkin myös näissä asoissa fiksuna tyyppinä kirjoitti ko. pankinjohtajalle, että hän ei allekirjota paperia, koska on jotakuinkin varma, että pankin maksukyky ei ole uhattuna niin suuresti kuin se väittää.

Arttu lopettaa kirjeen murskaavaan tyyliinsä:

'Älkää luulkokaan, että vaikka ihminen olisi pyhittänyt elämänsä niinkin maailmasta vieraalle asialle kuin filosofia, että hän olisi näissä asioissa pelkkä epäkäytännöllinen typerys, jolle voi uskotella mitä tahansa.'
(Vapaa muistuma A:n kirjeestä.)

Äidin ja sisaren osuuksia pienennettiin radikaalisti, mutta Artun osuuksiin ei uskallettu kajota, koska pelättiin, että hän nostaa suuren oikeusprosessin.
Arttu oli kyllä varoittanut äitiään ja ilmaissut epäilyksensä pankin rehellisyydestä, mutta ei ollut hyväksynyt mitään kompromissiehdotuksia äitinsä taholta, joka noudatti pankin ohjeita.

Kun selvisi, miten pankki asiassa sitten oli toiminut, Johannan ja Artun välit menivät vähäksi aikaa poikki.
Artulle melko läheisen sisaren kirje osoittaa, ettei hänkään enää voinut tuntea rakkautta tätä kohtaan - ikäänkuin A. olisi muka huijannut heitä!?

Totuus kuitenkin on, että Arthur ei suostunut pankin kompromissiehdotukseen, kun taas äiti ei ollut uskaltanut vastustaa pankkia niin totaalisti kuin Arttu.

Olen tosin ymmärtänyt, että A. toimi tässä asiassa melko itsenäisesti, koska ei voinut sittenkään olla täysin varma pankin tilasta.
Mutta hänellä oli todellista business-älyä, ja siksi hän rohkeni lopulta kirjoittaa pankin johdolle mitä kirjoitti.

*
Kun Schopehauer tuomitsi tahdon ja seksuaalisuuden ylistäen askeettista elämää, niin miten hän itse eli tuonne vähän yli 40 ikävuoteensa asti?

Ei varmasti kuin munkki vaan irtosuhteita viljellen ja erinomaisella taloudellisella taidolla isänsä perintöä vaalien - samalla elämästään nautiskellen.

Hänellä oli pitkäaikainen suhde berliiniläiseen näyttelijättäreen, joka - vaikkei tullutkaan raskaaksi Artusta/Artulle vaan eräälle kolleegalleen olisi kuitenkin mennyt naimisiin A:n kanssa, kun tämä sitä itse pyysi - kaikesta 'uskottomuudesta' huolimatta.

Lopulta kävi niin, että näyttelijätär kuoli, mutta A. suostui maksamaan lapselle jopa elatusapua.

Samoihin aikoihin Arttu näki unen koleraepidemiasta, joka yhä 1800-luvun puoleenväliin asti (ja myöhemminkin) iski ajoittain suuriin kaupunkeihin. Schopenhauer lähti Berliinistä jo samana päivänä.

Berliinin yliopiston filosofian professori ja mies jota Schopenhauer erityisesti vihasi, jäi kaupunkiin varoituksista huolimatta ja kuoli koleraan miltei heti.
*
(Myös Nietzschellä kävi koleran suhteen tuuria Venetsiassa keväällä joskus 1880-luvun alussa, jolloin hän - senhetkiseen ilmastoon tympääntyneenä lähti kohti Pohjois-Italiaa.
Seuraavana päivänä kaupunki julistettiin karanteeniin, eikä sieltä olisi päässyt pois pitkiin aikoihin, mikä olisi moninkertaistanut tartuntariskin.)

*
Otapa tästä tolkku! Arttu ei ainakaan minun mielestäni ollut täysin tolkuissaan edellä mainitun näyttelijättären suhteen vaan aivan silmittömän rakastunut ja himojensa vietävänä.

Mutta ehkäpä myös tämä kokemus vahvisti hänen pessimististä ja kyynistä - ajoittain suorastaan misogyynistä asennettaan naisiin.
*
Toisaalta on kerrottava, että tavatessaan vanhoilla päivillään älykkään ja säkenöivän kulttuurivaikuttajan Malwida von Meysenbugin, josta tuli vaikutusvaltainen 'salonginpitäjä' sekä Wagnerin (myös monien muiden kulttuurihenkilöiden) hyvä ystävä - vanhemmiten myös Nietzschen eräänlainen suojelija sekä 'sijaisäiti' - Arttu oli todennut, että hänen kai pitää pitää hieman tarkistaa käsityksiään naisista...(Hehheh - vai niin!?)

(Malwida (joka oli kymmenisen vuotta vanhempi kuin Nietzschen erittäin nuori äiti - ja vanhapiika - vai pitäisikö sanoa nykytermein sinkku) oli todennut eräänä iltana Sorrentossa (1877) suuremmoisen tyytyväisyyden vallassa, kun Nietzsche, tohtori Paul Ree ja Nietzschen oppilas ja hänen 'yksityissihteerinsä', muusikko Heinrich Köselitz (Nietzschen antama nimimerkki: Peter Gast) olivat istuneet iltaa teetarjoilun kera, ja Ree sekä Gast olivat lukeneet ääneen (Nietzsche toivoi, että voisi lepuuttaa särkeviä ja likinäköisiä silmiään) ranskalaisia kirjailijoita: mm. Montaignea, Stendhalia, Rouchefoucalt'a jne., että 'mehän olemme kuin oikea perhe!')

***
Ja - kuten sanoin - silti eräät maailmanhistorian piikikkäimmät, 'myrkyllisimmät' ja psykologisesti fiksuimmat (sorry - ehkei sentään - kyllä ne taitavat löytyä Shakespearelta ja Ibseniltä - Dostojevskikin on kyllä tosi terävä (esim. Idiootin Nastasja Filippovna) mutta melko kyyninen - tietenkin myös Flaubert) - kommentit naisista on kirjoittanut Arthur Schopenhauer.
*
Pitääkö ensin vihata, jotta näkisi totuuden...rakkaus kun vain sumentaa aistit!

*
http://de.wikipedia.org/wiki/Malwida_von_Meysenbug