July 19, 2007

Vastaus

(Kirjoitettu edellisen päreen kommentoijille. Pieniä korjauksia ja täydennyksiä tehty tekstin loppuun klo: 22.15)

*
Minäkin kiitän P. Järveläistä tarjouksesta, mutta pakit tuli ;), kun tuo kafkis onkin jo naimisissa.

A-K.H:n yksinäisyyden 'ylistys/puolustus' oli kerrassaan vakuuttava, eikä kafkaesquenkaan erakkous/sivullisuus-kaipuussa ole moitittavaa.

Nyt vain on niin, että minä todellakin olen käytännössä tyystin erakko.
En toki 100%:sti, mutta aivan varmasti äärettömän paljon suuremmassa määrin kuin te kaksi.

Tellä molemmilla on omia lapsia (ainakin KH:lla), minulla ei.

Olen onnistunut kieroutuneen yksinäisyydenkaipuuni ja osittain myös 'alkoholinkaipuuni' ja lopulta ambivalentin välinpitämättömyyteni takia 'räjäyttämään sillat takanani', mitä tulee elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen/rakkauteen.

Siltä ainakin näyttää juuri nyt - on näyttänyt itse asiassa jo yli 2 vuotta.

Kaipaan ja tarvitsen yksinäisyyttä, mutta vihaan sitä, jos/kun se alkaa muuttua (näin käy liian usein) kuin sumuksi, jonka läpi ei näe muuta kuin oman - hatarasti heijastuvan kuvansa - eräänlaisen Dorian Grayn irvikuvan, joka ei armoa anna!

Näin tuo hämärä peilikuvaijainen puhuu minulle: "Räsänen - sinä olet kadotettu sielu.

Sinulla ei ole toivoa koskaan edes ollutkaan, sillä ne unelmat, joita olet joskus hellinyt olivat vain pettäviä illuusioita, joiden takaa paljastuu 1) olemattomuus, 2) tyhjyys, ja 3) kadotus.

Sinulle ei ole annettu jatkuvuuden kokemusta edes omissa lapsissasi, etkä sinä tule koskaan uskomaan Jumalaan niin vahvasti, että kykenisit rukoilemaan Häntä, jotta edes armon mahdollisuus voisi toteutua.

Olet pelkkä piruparka - paholaisen asianajaja kuten Ivan Karamazov/Nietzsche/Rogozin/Kirillov, joka salaa sisimmässään kadehtii ruhtinas Myshkinin naivia mutta vilpitöntä, suoraa ja kaikki ihmiset läpäisevää rehellisyyttä - rehellisyyttä, joka on todellisen rakkauden välttämätön edellytys.

Sinä olet paha, eikä sinua pelasta kukaan muu kuin se, jonka edessä et kykene nöyrtymään - et ajatuksissasi etkä teoissasi - Jumala!"

*
Tällä tavoin tuo hirviö lopetti ja ojensi minulle T. S. Eliotin 'Ontot miehet' kuiskaten: 'mutta sinähän olet humoristi ja koomikko RR.' Kyllä sinä tiedät, että elämä on pelkkä vitsi - se hullun tarinoima...' Naura siis, naura!

Näin se hirviö sanoi - ja se hymyili!

9 comments:

kafkaesque said...

rauno

eikö jokainen ihminen sittenkin ole saari? eikö loppujen lopuksi ole kysymys vain aste-eroista? jokaisen sisällä kamppailee hyvä ja paha, valoisa ja musta, pyhä vastaan saasta, elämä ja tuho.

kyllä me kaikki ne rikokset teemme, joiden tekeminen on mahdollista.

yhteyden ja erillisyyden ongelmat eivät ole vain sinun mielenaaveitasi. jokaisella on tämänsä, niinkuin saarikoski sanoi.

'tämän' selättäminen on päättymätöntä kamppailua, vähän niin kuin heittäisi vettä toisesta kuopasta toiseen.

yritys elää onnellisena on vähän samaa kuin panisi seitsemättä kieltä siniseen kitaraan. sitä ei yksinkertaisesti saa vireeseen.

muutamat kirjat voivat ehkä puhkoa aukileita synkeimpään syksyyn. muutamat ystävät voivat kartoittaa bermudan kolmiomme kulmia. muutama turva siellä, muutama himo täällä. ehkä jokunen rakkauskin, ennen kuin kupsahdamme kalmiston lepoon.

mutta vaikka maailma onkin vain välisatama kylmässä avaruusilmassa, keinu köysiradalla, siihen voi kuitenkin hetkeksi perustaa telttansa.

toinen voi auttaa toista ylittämään erillisyyden suojaavan vallihaudan tai toimia sen toisen ihmisminuuden astinlautana.

ymmärtämättömyyden, runttaamisen ja unohduksen virkeässä maailmassa toinen voi olla toiselle 'vähän aikaa hän'.

sinä olet minulle niin kuin kirjaston lainakirja. kohtasin sinut filosofia- ja huumorihyllyn kohdalla ja jäit ikuisesti sydämeeni huolimatta muodollisesta neljän viikon laina-ajasta.

ihmisyyden perustunnoista tietoisena ja niitä tuntoja laajalla haitarilla soveltavana ironistina olet minulle kovin, kovin rakas.

hiiri said...

Avioliitto ja lapseus voivat nekin erakkouttaa. Avioliitossakin voi mieli olla evakossa. Minä tiedän sen. Nainen, jonka kanssa olen jääkaappiyhteydessä, ei ole lapseni äiti. Tule pois sieltä sängyn alta ja kärsi hirressäolo kuin mies.

A-K.H said...

Meillä on tämyys ja samuus.

Rauno Rasanen said...

hiiri

Minä - vanha desperado - olen kiikkunut hirressä jo vuosikaudet.

Eniten kuitenkin inhottaa se, että köysi kutittaa kaulaa...tuppaa nimittäin joskus naurattamaan, mikä ei oikein sovi hirressäoloon(?)

A-K.H said...

hiiri sanoo:

"Rakkaus on hänet valinnut kärsimykseen.
Syleilyn syvyydessä hän tuntee kuoleman."

Alat vaikuttaa jo tutulta blogi-Raunolta.

Rauno Rasanen said...

a-k.h

Toivottavasti en vielä ihan tylsältä...

Rauno Rasanen said...

'ihmisyyden perustunnoista tietoisena ja niitä tuntoja laajalla haitarilla soveltavana ironistina olet minulle kovin, kovin rakas.'

Kafkaeque kulta. Olen sanaton (eiku ihan tosissani olen...ihan varmasti olen, - perkele, lyödään vaikka 'vetoa'...tai -...olkoon: kyllä sä tiedät, etten mä nyt kirjoittanut pelkkää 'protokollaa'...)

jarvelainen said...

Akka jos lähtis se olisi kaameampaa kuin jos televisio vietäis.

syy said...

noi kai se elämä akattomuuteen kaadu?