Hei
Pyydän anteeksi eilistä 'sanatulvaani'. Olin hieman kännissä. Älkää ottako minua tosissanne. Olen nopeasti vanheneva, yksinäinen ja katkeroitunut erakko, joka kaipaa jotain, jota rakastaa ja joka rakastaisi.
Olen menettänyt Sadun ihan omaa syytäni. Kummallista, miksi ihmisen on niin vaikea oppia rakastamaan. Tunne on mutta ei 'taitoa' käyttää sitä. Joku sanoisi, ettei rakkautta edes voi hallita/oppia, mutta se liian pessimistinen näkemys. Pitää olla nöyrempi. Paljon nöyrempi.
Nietzsche kirjoitti miltei päinvastoin, mutta tämä on aika hirveää, koska hän EI sisimmässään ollut erakko vaan erittäin sosiaalinen ja seurallinen - vaikkakin vetäytyvä ja hiljainen (ei kuitenkaan kahden kesken).
Aristoteles on oikeassa: ihminen on sosiaalinen eläin. Jopa luostari on mitä sosiaalisin yhteisö - ei tietenkään meidän tavallisten - halujemme orjien merkityksessä, sillä luostarissakaan ihminen ei pääse irti vallanhalustaan ja ylpeydestään - se jää, vaikka seksuaalisuuden saisikin vaimenemaan.
Entä ns. 'skiitta-erakkous' (en muista nyt tarkkaa termiä)? Mutta sekin on 'yhteisöllistä', koska skiitta-munkki elää koko ajan suhteessa J(j)umalaansa. Ei hän ole milloinkaan täysin yksin. Kukaan ei ole täysin yksin. Ei edes 'idiootti' - vaikkei kukaan idioottia ymmärtäisi tai hyväksyisikään (vrt. Wittgensteinin yksityisen kielen kritiikki).
On vain niin helvetillisen vaikeaa korvata reaaliset ihmissuhteet imaginaarisilla. Se on miltei väkivaltainen teko omaa ihmisluontoa(an) vastaan.
*
Olen määritellyt edellä (nykyisen) oman elämäni pahimman dilemman.
*
Terv. Rakastunut ja rakastava mutta loputtoman yksinäinen R.
18 comments:
Kukapa meistä ei olisi "nopeasti vanheneva, yksinäinen ja katkeroitunut erakko, joka kaipaa..."
Paitsi vastasyntyneet. Eivät, vielä.
Rauski, on kiva lukea filosofisia ajatuksiasi, ainakin niin kauan kun ite on hengissä. Ne ovat kattavia.
En pomppaa syliisi, olen hetero, sanon vaan että Älä. Siis viitsi. Jos Elämä olisi Puzzlea, se olisi.
elämässä ja rakkaudessa etsimme oikeutusta sille, mitä me olemme, luulemme olevamme, haluaisimme olla.
rakastuneen ihmisen pääkopassa piehtaroi outo olio, jota hän ei kykene hallitsemaan.
vaihtoehdot ovat ne päivänkakkaran klassiset: rakastaa / ei rakasta.
rakastamisessa ei ole mitään etukäteen annettuja oikeuksia. koska toiveen toteutuminen riippuu kokonaan toisesta ihmisestä, on molemmilla asianosaisilla valtava ellei peräti totaalinen valta toiseen.
mutta niin kauan kuin ei ole kyse yksipuolisesta rakastumisesta, tämä valta on symmetristä. kumpikin on rakastetun vallassa.
kysymys kuuluukin: miten rakkaus onnistuu, vai onnistuuko se ylipäätään?
parisuhdehan on vähän kuin
identiteetti: sille haetaan johdonmukaista, riittävän koherenttia ja mielekästä raamia ja sisältöä. se on jatkuvaa vuorovetoa samuuden ja erilaisuuden välillä.
eikä se usein onnistukaan, porvarillisen heterosuhteen äärellä voimme vilpittömästi vain huvittua.
minun on kategorisesti pessimistisessä katsannossani vaikea ymmärtää näitä angstisissa suhteissa pyristeleviä pariskuntia. suhteen leikkaamattomassa videossa kun tahtoo paljastua kaikenlaista rujoa - rakkaudelta otetaan turpiin mitä makaaberimmilla tavoilla.
eikö muuten ole kummallista, että ihminen, joka penikoi shakespeareja ja beethoveneita; että maailma joka on luonut kristuksia ja buddhia; että me emme näin monien kehitys- ja kumousvuosituhansien jälkeen ole vieläkään sivuuttaneet taistelua rakastamisen vaikeudesta.......
ilman rakkautta on kai kuitenkin mahdotonta elää. kun tietty määrä perustarpeita on tyydytetty, tulee ihmisen hierarkkiseksi oletetussa tarve- ja preferenssijärjestelmässä tärkeäksi rakastamisen kyky.
rakkaus napsauttaa eloon sydämen kaikki kammiot ainakin seiskan richterillä. se on zeniä tankkiin ja menoksi!
elämän suurin nautinto ei ole keskustelu hyvässä seurassa tai aika gastronomisen ruoan parissa. se ei ole orgasmien määrän kartuttamisessa eikä oman napansa kosmisiin syvyyksiin tuijottamisessa. elämän suurin nautinto on ihmisen rakastamisessa.
rauno, otan rakkaussuruusi kollektiivisesti osaa. toivottavasti satu jatkuu.
kafkaesque
Mennään naimisiin - eeh - toistemme kanssa...
joo. merkitään jo nyt allakoihimme yksi tammikuun loppupuolen iltapuhde tähän tarkoitukseen.
Ja lesken lehti... ehti. Kaikessa soi bluus!
Aina soi. Blues.
kafkaesque
Nyt tulee Iines mustasukkaiseksi!...ööö...mitäs mä nyt teen?
*
Sorry Iikku. Mä tulen ylihuomenna sinne ladon kulmaan ninku sovittiin...tää kesq on mun epsanjanlaine ystävä(tär), jonka kanssa mä aina välillä 'reenaan' mun välimeren kirjallisuutta...mollaan vain ystäviä ja leikitellään sanoilla...
No problem RRane
'Se on miltei väkivaltainen teko omaa ihmisluontoa(an) vastaan'
*
Ongelma nro: 1
Jos on olemassa yleinen ihmisluonto, niin miten sitä vastaan voi asettua..?
Päätelmä: Kaikki evoluutioteoreetikot lankeavat tähän samaan käsitteellis-argumentiiviseen ansaan.
'käsitteellis-argumentiiviseen ansaan.'
.käsitteellis-argumentatiiviseen ansaan...'
*
Pitää sanoa: Jos on eräs luonnonlaki jne...
Mutta jos on VAIN ERÄS luonnonlaki, niin mitä vitt... peppua niillä muilla (luonnonlaeilla) on väliä ja tietysti: mitä väliä on minun todistuksellani, jos joku muu luonnonlaki sen saattaisi kumota(?)
Ei mitään. Sitäpaitsi Einsteinkin oli pelkkä seksimaanikko...(?!)
Kafkis--me nukutaan yhdessä vailla häiriöitä Etelä-Portugalin lämpimän-lauhkeassa Atlanttisessa meri-ilmastossa vaikka helmikuun keleillä.
Pikkukaupungissa, jossa mikään ei (eurokurssissa) maksa mitään ja jossa rakastavaiset voivat unelmoida kuin nuorena ikään...
Tiedän paikan (armahan).
*
Ehkä tässä unelmassa kuitenkin on 'kiero' häivä Gustav von Aschenbachia...(Kuolema Venetsiassa).
Mutta olkoon...unelma säilyy samana....aina.
Ad Rauno et Kafkaesque
Tarjoudun vihkimään - vaikka en pappi olekaan vaan pikemminkin kuten eräs teologian opintonsa kesken jättänyt erakko, jota kutsuttiin nimellä Puolipappimatti.
kiitos tarjouksesta pj. arvostan sitä - kuten sinuakin - kovasti. mutta jottei todellisuus ihan riistäytyisi käsistä, täytyy noille vihkimyksille pistää piste. minähän olen jo hyvissä ja onnellisissa naimisissa.
meidän täytyy siis raunon kanssa järjestää paratiisimme niistä aineksista joita on saatavilla, eli tässä tapauksessa 1. henkis-platonisesta sisaruudesta 2. sielunkumppanuuden mannerlaattoja liikuttavasta vaikutuksesta 3. kahden ihmisen välisestä yhteydestä, joka on kaikkea informaatiota tuhatkertaisesti laajempi ja syvempi todellisuus.
Enpä totisesti kaipaa rakastuneenaolemisen tunnetta. Eihän sitä tietysti tiedä, millä oksalla piru istuu. Tykkään olla yksin saaressa ja herätä aamulla yksin. En kaipaa vieraita enkä käy vieraissa.
TUSKAN SYVYYTTÄ
Tämän tuskan syvyyttä ei
metrinauha mittaa.
Se on pelto hiekkainen ja
kovin hedelmätön.
Mutta: kun se auringosta
suven lämmön saa, niin
pelto kasvaa kukkasia
joita neiti nyppii:
elän - kuolen - rakasta en -
J. Tikanoja
a-k
erakkous on parasta. mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on sitä ilman olla. annoin kerran sormeni hiljaisuudelle ja nyt se tahtoo koko käden.
säännöllisin syklein minulle tulee hirveä periferian ( maantieteellisesti jokin äärialue jostakin keskipisteestä katsottuna ) kaipuu.
miksi pitäisi olla standardirattaana koneiston isossa pyörässä, jos voi istua erakkopuutarhassa tyytyväisenä kuin mehiläinen apilan mykeröllä.
nykyään saankin koko hommaan mielekkyyttä nimenomaan
sivullisuuteen ja olemisen reunoihin ankkuroitumalla.
mmm!!#
a-k.h
'Tämän tuskan syvyyttä ei
metrinauha mittaa.
Se on pelto hiekkainen ja
kovin hedelmätön.
Mutta: kun se auringosta
suven lämmön saa, niin
pelto kasvaa kukkasia
joita neiti nyppii:
elän - kuolen - rakasta en -
J. Tikanoja '
*
Aiotko ihan tosissasi ottaa minusta niskalenkin?
Tuo on nimittäin kerrassaan nerokas runo.
Vaikka kyllähän mä rakastan, mutta...
minun jumalani on samalla petollinen
ja uskollinen, arvaamaton ja tukeva (kuin kallio) kiusaaja ja lohduttaa..
hän non antanut paljon merkkejä itsestään..jonkinlainen suunnitelma tässä kai on menossaan.
mies, jota rakastan on (kaunis) rikas, sosialisti. menestyvä poliitikko. hän kysyi, onko raha minulle tärkeää. ei se ollut. mutta nyt jos saisin rahaa muualta, en olisikaan hänen kanssaan..!
vapaus on vapautta (jumalan kanssa) kuten akh sanoi
jättäen jumalan poies
Post a Comment