February 19, 2007

Tieteenfilosofista uskonvarmuutta

Kirjoitettu vastaukseksi Mikan kommenttiin edellisessä päreessäni - Kuka kertoisi minulle... Teen tästä myös oman päreensä, koska asia on minulle tärkeä.
(Olen editoinut ja täydentänyt vastaustani alkuperäiseen kommenttiin verrattuna, joskaan asiasisältö ei ole juurikaan muuttunut.)

Mika said...
Evoluutiobiologiasta kiinnostuneena ihan vaan varmistan että alla oleva on satiiria. Onhan?"...jolle lisääntyminen - geenin pakonomainen tarve siirtää informaationsa eteenpäin - on miltei jumalalliseen determinismiin (ennaltamääräämiseen) ja pelastusvarmuuden etsintään verrattava dogmi."

*
RR
Kaikki äärireduktionistista tyyppiä olevat selitykset - sekä naturalistiset (esim. geeni) että supranaturalistiset (Jumala, "älykäs suunnittelija") kuuluvat minun ajattelussani psykologisen motivaationsa (mutta eivät välttämättä argumentatiivisen luonteensa) puolesta samaan kategoriaan.

Niiden avulla yritetään selittää kaikki mahdollinen, mikä merkitsee, etteivät ne selitä oikeastaan mitään, koska ne eivät ole väittäminä millään tavoin falsifioitavissa ja koska niissä oletetaan, että todellisuuden voi kuvata relevantisti vain yhden ontologisen tason ja "prosessin" puitteissa.

Tällainen on mitä ilmeisimmin huono metafyysinen paradigma. Toistan - se ei siis ole väärä vaan huono.

Todellisuus tulee ymmärtää - jos ei aivan pluralistisesti, niin ainakin useamman ontologisen tason puitteissa ja useamman metodisen periaatteen välinein.

Jos minun on pakko vastata kysymykseen kannatanko 1) ontologista reduktionismia vai 2) metodista dualismia, niin vastaus on 2, mikä tarkoittaa, että metodit on valittava tutkittavan kohteen luonteen (ontologisen statuksen eli olemistavan) mukaisesti, eikä yritettävä väkisin sovittaa niitä johonkin yhteen malliin.

Joudun kuitenkin huomauttamaan, että en tällä valinnalla halua ottaa kantaa todellisuuden "perimmäisen olemuksen" laatuun, mikäli joku sellaisen "laadun" on löytänyt (esim. Kari Enqvist).
Kyse on siis lähinnä metodologisesta painotuksesta.
Kiistaa emergenttien ominaisuuksien olemisen tavasta ja statuksesta pidän paitsi hieman keinotekoisena myös siinä määrin metafyysisenä, etten ota asiaan kantaa.

KAIKKIEN elollisten organismien selittäminen palauttamalla niiden toiminta esim. "geenin itsekkyyteen" selittää siis huonosti ihmistä kokonaisuutena.
Saatamme kyllä saada eksakteja vastauksia fysiologisiin ongelmiimme genetiikan avulla, mutta itse "elämän ongelmiamme ei vielä olisi edes sivuttu", kirjoitti Wittgenstein Tractatuksessaan.

Kukaan Wienin piiriläinen ei kuitenkaan ymmärtänyt tai ainakaan myöntänyt, että myös tähän Tractatuksen lauseeseen sisältyi arvovapaan positivismin terävää kritiikkiä.

Luonnontieteitten kieli eli sen "havaintosemantiikka" pätee vain luonnontieteisiin. Sillä ei voi selittää intentionaalisia prosesseja.

*
Eli tätä perustelua vasten rinnastukseni ei ollut satiiri, vaikka kyllähän siihen toki ironiaa ja satiiriakin sisältyy, koska minun on aika vaikea ymmärtää, että biologeista löytyisi täysin vakavissaan olevia äärireduktionisteja.
Jo määritelmä - "äärireduktionistinen biologi" ilmaisee määritelmään sisältyvän ja sen kumoavan ristiriidan (contradictio in adjecto).

Äärireduktionismia voi verrata Spinozan yhteen ja ainoaan Substanssiin, joka on todellisuuden perimmäinen olemus: Substanssi on causa sui eli itse itsensä syy. Kyse on siis kehäpäätelmästä.

Nyt pitää muistaa, että kun supranaturalisti palauttaa kaiken olemisen ja olevan perimmäisen syyn Jumalaan tai älykkääseen suunnittelijaan, niin hän ei teekään tätä valintaa perimmältään tiedemiehenä (vaikka noudattaakin tieteen metodeja sekä välineitä) vaan uskovaisena, joten hän ei myöskään sorru tällöin ristiriitaan väittämänsä kanssa, joka sekin on tietysti kehäpäätelmä.

Uskovan argumentti Jumalan puolesta perustuu nimenomaan kehään eli Raamatun ilmoitukseen ja auktoriteettiin, joka ilmaisee kumoamattoman perususkomuksen, jonka väitetään kumoavan itse kehän.

Tietenkään mikään tieteellinen evidenssi ei pakota meitä uskomaan supranaturalistin (teistin) tapaan perustella uskomustaan vaan saatamme pitää sitä jopa itsetoksena...

Naturalistilla näyttäisi olevan tieteellisen totuuden suhteen "puhtaammat jauhot pussissa" tämän asian suhteen, mutta kuten olen edellä halunnut osoittaa, reduktionistikaan ei voi naturalistisessa reduktioargumentissaan välttyä kehäpäätelmältä, ja mikäli hän edelleen pysyy äärireduktionisminsa kannalla, hän tekee sen lopulta psykologisen motivaation, ei tieteelliseen evidenssiin nojaavan argumentaation varassa (kuten itse väittää) ja ajautuu tämän vuoksi dialektiseen ristiriitaan itsensä kanssa.

*
Aiheesta löytyy meikäläisen tekstiä huomattavasti asiantuntevampaa pohdintaa mm. Markus Lammenrannan, Jouni Vilkan ja etenkin Alvin Plantingan artikkeleista.

Voiko uskoa rationaalisesti? (Tieteessä tapahtuu-lehden kirja-arvostelu)

Tietoteorian ja ja uskonnon suhde Alvin Plantingan ajattelussa (Jouni Vilkan graduharjoitusaine; - itse pro gradu-tutkielma löytyy otsikolla: Tae, teismi ja tiede. Alvin Plantingan väitteiden kritiikkiä)

2 comments:

Mika said...

Kiitos kattavasta vastauksesta. Teleologiasta luopuminen on meille ihmisille kovin hankalaa. Siitä kertoo jotain jo sekin ettei geenin olemista osata kuvata napakasti muutoin kuin intentionaalisin käsittein. Siksi monet fiksutkin ihmiset aidosti kuvittelevat että geeneillä on geenivalinnassa päämäärä.

Tieteessä vallitsee kahtiajako, joka on lähellä reduktionismia olevien mielestä täysin turha, ihmistä tutkivien mielestä välttämätön. Ymmärrän esim. E.O. Wilsonin konsielienssin uutena tapana ilmaista turhautumisensa tästä. Kaikkia eläimiä voidaan tutkia luonnontieteen menetelmin ilman että kukaan nostaa äläkän. Kaikkia ihmisryhmiä voidaan tutkia samoilla menetelmillä. Ihminen populaationa ei eroa muista eläimistä. Jäljelle jää vain ihminen yksilönä. Pitäisi siis löytää syy siihen, miksi näin pienen asian perusteella pitäisi ylläpitää kahta tiedekulttuuria. Kun majava rakentaa patoa, mitataan luonnontieteen tapaan. Kun ihminen rakentaa kotia, samaa metodiikkaa ei saisi käyttää? Miksi? Mistä aidon intentionaalisuuden tuntee?

Pelkillä geeneillä ei voi selittää ihmisen toimintaa. Miksiköhän ei voisi? Kun geenien vaikutusmekanismeista, geeni-ympäristö-vuorovaikutusmekanismeista ja mm. epigeneettisistä säännöistä ei vielä tiedetä riittävästi? En ole suinkaan sitä mieltä että kaikki pitäisi selittää geeneillä. Portit olisi kuitenkin pidettävä auki kaikkiin potentiaalisiin suuntiin.

Relativistisesti ajattelivilta saan melko usein kuulla, miten luonnontieteilijän aivoillani ajattelen. Kertaakaan ei olla oltu edes lähellä. Joskus mainitsin vahingossa jossain nettikeskustelussa käsitteen "vapaa tahto" ja sain tunnetulta filosofilta kipakan vastauksen: "Tämä nyt ei oikeastaan kuulu biologille!". Luulen että tieteen kehitystä jarruttavat tällä hetkellä eniten ihmistutkijoiden LUULOT luonnontieteiden putkiaivoisuudesta ja determinismistä. Kun puolustetaan omia asemia poteroissa, oma työ ei edisty, ja toistenkin työlle tehdään hallaa.

Rauno Rasanen said...

Mika

Kirjoitin yli neljä tuntia vastausta kommenttiisi. En tässä kommenttilootassa vaan blogissa.
Tarkoitus oli tehdä siitä jälleen erillinen päre.

Mielestäni parasta tekstiä, mitä tästä asiasta olen tieteenfilosofisesti koskaan kirjoittanut.
Asiallinen, selventävä ja kirjallisesti tyylikäs vastine keskusteluumme.

Parin aiemman kokemuksen opettamana halusin tallentaa tekstin, ennekuin julkaisen sen Bloggerissa, koska pelkäsin, että julkaisuvaiheessa tulee ongelmia.

Copy/paste-tilanteessa teksti kuitenkin katosi, enkä ole toistaiseksi saanut riviäkään enää näkyviin, joten se siitä...
(Ellei nyt sitten asiantuntijaystäväni "taio" sitä jostain esiin.)

Helvettiin tämä teknologia, jota pitää ensin opiskella kuin avaruusraketilla lentämistä, mutta joka tärkeimmällä hetkellä prakaa käsiin!

*
Onneksi teksti jäi aika hyvin päähäni, eli pystyn kyllä kirjoittamaan (jos viitsin) sen olennaisimmat kohdat uudestaan, mutten tietenkään välttämättä saavuta samaa tekstillis-ajatuksellista yhtenäisyyttä kuin alkuperäisessä versiossa.