February 12, 2007

Iloisin suru

2592 x 1944 px (Coimbra, Portugali, kuvan suurennos)

Kirjoitettu kommentiksi Markku Jokisipilän päreeseen "Lysergidihappopäät Särkyneen Selän Vuorella".

*
Sunday Morning Coming Down (Kristoffersson, 4. säkeistö)

In the park I saw a daddy,
With a laughin' little girl who he was swingin'.
And I stopped beside a Sunday school,
And listened to the song they were singin'.
Then I headed back for home,
And somewhere far away a lonely bell was ringin'.
And it echoed through the canyons,
Like the disappearing dreams of yesterday.

*
Kiitos hienon biisin hienosta esittelystä linkkeineen.
Pekka Myllykoski on todellakin kyennyt tekemään tästä jopa enemmän kuin "pelkän" käännöksen eli luomaan miltei uuden runon.
Sekä Kristofferssonin alkuperäinen että Myllykosken teksti huokuvat niin käsinkosketeltavaa ja autenttista, surumielisen "sielun liikettä ja tunnetta", ettei kyyneleeltä silmänurkassa juuri voi välttyä...
*
Tekstin "henki" ilmentää erinomaisesti sitä kielen puitteissa vaikeasti ilmaistavaa "iloisen surun" universaalia elementtiä, joka elähdyttää esimerkiksi bluesia tai vanhoja venäläisiä valsseja - ylipäätään ns. kansanmusikkia.
Tämä inhimillisen kokemuksen "mixed-feelings-ilmiö" saanee kuitenkin kaikkein raffinoiduimman ilmauksensa etenkin portugalilaisessa fado-musiikissa, jossa sitä nimitetään termillä "saudade".
*
Siteeraan seuraavassa pätkän wikipediaa. Siitä ilmenee sanan ainutlaatuisus: sen yleismaailmallisuus ja samalla ainutlaatuinen kansallinen erityisluonne.

"Saudade (pron. IPA [sɐu'ðað(ɨ)] in European Portuguese and Galician, and [sau'dadʒi] or [sau'daði] in Brazilian Portuguese) is a Portuguese word for a feeling of longing for something that one is fond of, which is gone, but might return in a distant future.
It often carries a fatalist tone and a repressed knowledge that the object of longing might really never return.

Saudade is generally considered one of the hardest words to translate. It originated from the Latin word solitatem (loneliness, solitude), but developed a different meaning. Loneliness in Portuguese is solidão (a semi-learned word), from Latin solitudo.
Few other languages in the world have a word with such meaning, making saudade a distinct mark of Portuguese culture. It has been said that this, more than anything else, represents what it is to be Portuguese.

In his book In Portugal of 1912, A.F.G Bell writes:"The famous saudade of the Portuguese is a vague and constant desire for something that does not and probably cannot exist, for something other than the present, a turning towards the past or towards the future; not an active discontent or poignant sadness but an indolent dreaming wistfulness."'

*
Rainha do Fado-"DURA MEMÓRIA"
03:48
AMÁLIA RODRIGUES, FEZ ESTE ESPECIAL,COM MÚSICAS E LETRAS SELECIONADA "a" DEDOS, E DEU DUAS ENTREVISTA LINDÍSSIMASÁ FERNANDO PESSA. AQUI VAI UM DOS MEUS PREFERIDOS: "DURA MEMÓRIA"

(Fadoa parhaimmillaan legendaarisen fadolaulajattaren, Amalia Rodriguesin tulkitsemana)

Amália Rodrigues-Gaivota
04:17
Recebimento de Prêmio,em Knokke,Bélgica,1973.

(Fadon yhteydet flamencoon ja maurilaiseen musiikkiin ovat ilmeiset. Islamin yli 700 vuotta kestänyt vaikutus Pyreneitten niemimaalla jätti pysyvät jäljet myös musiikkiin.)

*
Saudade (käsitteen laajempi esittely ja analyysi)

Fado (portugalilaista "bluesia")

Coimbra Fado

Moors

Lissabonin fado

Fado

www.cs.nott.ac.uk/~smg/photography/.

6 comments:

Timbuktun Dee said...

Hieno juttu taas täällä, kiitos...
"Haluaisin kohottaa tämän myös Saudosismolle, meidän nostalgian kaipuullemme, sanoi vieraani kohottaen uudestaan lasinsa, minä raukka ikävöin Saudosismoa, nykyään kukaan ei ole enää saudosisti, nostalgia on kadonnut, tästä maasta on tulossa liian eurooppalainen." Fernando Pessoa haikailee menneen tuulia
Antonio Tabucchin Requiemissa, 1991...

kafkaesque said...

pari kuukautta sitten, yhden loppuunpottuunnuttavan työpäivän päätteeksi keräsin kuulokkeet korvilleni ja istuuduin jakkaralleni ja päästin V.S.O.P cash-kristofferssonin pulahtamaan pääni sisätiloihin tämän sunday morning coming down -biisin muodossa. KAIKKI osui sydämeen; miehet rollasivat niin sisään kuin uloskinpäin, sanojen ehdottomuus jas vapaus löivät kättä tavalla, josta ei voi edes PUHUA. koko juttu oli yksinkertaisesti niin kouriintuntuva esimerkki siitä, mitä musiikki voi parhaimmillaan olla: avain korkeimpiin tajunnan tiloihin ja keino aukoa solmuja ihmismielen sotkeutuneista vyyhdeistä.

esitys lumosi minut siten, että kadotin arkisen minäni, sen opitun ja panssaroidun. se poisti karkeita ja raskaita aineksia aivoista. se rauhoitti alati laukkaavan ajatusratsun ja rakensi sillan jonnekin, jonne älymiekan summittaiset huitaisut eivät milloinkaan yllä.

voima, jonka tuosta biisistä sain oli minulla viisi päivää. viisi päivää elin kuin pyhimykset. jalat irti maasta kymmenen senttiä, tunteeni vakaat, mieli kirkas ja selkeä, syvä ymmärrys ja myötätunto maailmaan. mikään ei ollut miten kuten vaan juuri SITEN. se oli viisipäiväinen nirvaanisten nummien aamu. sitten kadotin sen - en tiedä miksi.

A-K.H said...

Hieno viidenminuutin novelli kafaequella. En paremmin ano.

A-K.H said...

sano

Rauno Rasanen said...

A-K.H:ta myötäillen on vielä lisättävä, että timbuktun dee on löytänyt aiheeseen erittäin osuvan lainauksen (Pessoa-Tabucci - vau!), ja kafkaesquen kuvaus Sunday Morning Coming Down-biisin aiheuttamista vaikutuksista mielensä sisältöihin tekee vaikutuksen jäyhempäänkin roistoon.

Sari said...

Kääntämättömyydestä:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/3830521.stm

Suomen kielessäkin on aika paljon sanoja, joiden kääntäminen on tuskaa.
Vaikka nyt sellainen kuin nuoska. (Ehkä inuiitit sen tajuaa het)