February 14, 2007

Tyhmyyden ylistyksestä ja Helvetin iloista


Kirjoitettu seuraavien Eufemian päreestä Ihmisten luita löytyneitten kommenttien antamien virikkeiden pohjalta .







tommi said...
Luurankojen "kunnioittaminen" (kuten oikeastaan etiikka ja humanismi yleensäkin) on magiaa ja tiede pohjimmiltaan vain magian vastaisuutta. On aika ilmiselvää, että ne joutuvat konfliktiin.
Ihmiset kyllä näyttävät ilmoittavan ihailtavan selkeästi kannattavatko järkeä vai taikauskoa. Se on mukava poikkeus kun yleensä vain ollaan tahallaan epäselviä.
Erastotenes Aleksandrialainen said...
Tommin näkemys tieteen ja etiikan vastakkaisuudesta on sellainen, että se saa karvani nousemaan pystyyn. Itselleni kristinusko ja fysiikka eivät ole ristiriidassa, sillä ne edustavat kahta totaalisen erilaista tapaa lähestyä luomakuntaa. Luonnontieteen nostaminen ainoaksi auktoriteetiksi johtaa katastrofiin, sillä luonnontiede ei sisällä vastauksia mihinkään eettisiin kysymyksiin.
On siis turha esimerkiksi etsiä luonnontieteen alalta perusteita sille, milloin luitten käyttäminen rakennusmateriaalina on sopivaa. Etiikka löytyy parhaiten omastatunnosta. Jos asia tuntuu olevan väärin, se on väärin.
tommi said...
Eufemia, tästä näet, että on paljon parempi kirjoittaa huonosti kuin hyvin. Aukkoiseen saa kritiikkiä, joka helpottaa itse asian ymmärtämistä. Hyvään eli tehokkaasti suostuttelevaan korkeintaan vahingossa. Siksi paperimaailma on niin imbesilli ja tahmea nettiin verrattuna.
Sama koskee kommenttiani. Olisin voinut tajuta sen vinouden itsekin, mutta paljon parempi munata itsensä julkisesti ja saada joku käytännössä varmasti tökkäämään sormensa sen heikkoon pisteeseen.
Pyrin itse nykyään kirjoittamaan niin lyhyesti, etten ehtisi itse edes ajattelemaan ajatuksiani. Oman pään pimeydessä niihin tuskin tarttuisi mitään lisäarvoa vaikka kuinka "miettisi" (uskon henkilökohtaisesti, ettei ajattelu poikkea mitenkään olennaisesti enkelien näkemisestä tai äänten kuulemisesta päässä).
*
RR
Sen verran olen päreitäsi ja kommenttejasi lukenut Tommi, että voin sanoa oman, harkitun mielipiteeni motiiveistasi kirjoittaa.
Sinut voisi mielestäni hyvällä syyllä nimittää Blogistanin Mattiesko Hytöseksi.
*
1) Olet pakkoneuroottisuuteen ellei peräti katatoniaan (hah!) asti jämähtänyt tiettyyn argumentaatiokaavaan, josta huokuu syvä halveksunta sellaisia kirjoittajia kohtaan, jotka eivät edusta luonnontieteellistä, kyynistä ja ylipäätään kovien arvojen sosiobiologista todellisuuskäsitystä.
2) Väität, että pystyt herättämään keskustelua kirjoittamalla harkitun "huonosti", itsesi "munaten" ja jopa niin lyhyesti kuin mahdollista, jottet ehtisi edes ajattelemaan ajatuksiasi, koska näin syntynyt teksti siis saa muut helpommin tarttumaan sen heikkoihin kohtiin ja valottamaan käsiteltävää asiaa monipuolisemmin.
Harkittu ja hyvin jäsennelty teksti on sinun mielestäsi epäselvempää - jopa nonsensea (siis bullshittia) kuin oman metodisi "tuotokset", mutta juuri tämä perustelu on silkkaa "bullshittia" jos mikä.
Ethän sinä edes halua mitään keskustelua. Kunhan vain posotat ulos samaa vanhaa halveksuntaa kuin aiemminkin.
Tietysti "metodisi" (joka on joko sisäisesti ristiriitainen, ihan oikeasti tyhmä tai sitten molempia) saattaa kyllä aluksi provosoida muita (kuten minuakin) esittämään toisenlaisia näkökulmia, mutta havaittuaan, että kirjoittaja käyttää jatkuvasti yhtä ja samaa asetelmaa ilman, että toisi itse kulloinkin puheena olevan teeman käsittelyyn mitään uutta sisältöä, lopahtaa bloggaajan into väitellä tällaisen tyypin kanssa tyystin.
Miksi vaivautua keskustelemaan ihmisen kanssa, jolle kaikki asiat - sisällöstä ja jopa perusteluista riippumatta - ratkeavat välittömästi "on/off kytkennöillä".
On/off - juupas/eipäs jne. Mitä muuta tämä on kuin silmälaput päässä maailmaa tarkastelevan, omaa napaansa tuijottavan solipsistin monologia, jossa vain analyyttis-matemaattiset lauseet - tuo loputtomien tautologioiden verkosto - ovat tosia.
Vielä kerran: et sinä mitään keskustelua halua vaan päinvastoin riistää keskustelulta sen viimeisenkin mielekkyyden ja ylipäätään mahdollisuuden.
Tämäntyyppinen ns. pohditun "bullshitin" inkvisiittorimainen jahtaaminen jos mikä (varsinkaan kun en löydä siitä lainkaan huumoria toisin kuin Harry Frankfurtin tapauksessa) on toisten ihmisten eriävien mielipiteittein lähes systemaattista halveksuntaa.
*
Mutta - kun nyt olet pitkästä aikaa - tämähän ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta - saanut minut kritisoimaan "heuristisen (hehheh!) kirjoittamisen menetelmääsi", niin kai siihen sitten täytyy jotain positiivistakin sisältyä.
Vakavasti puhuen - kritiikkisi harkitun ja jäsennellyn kirjoittamisen "epäselvyydestä" osuu aika ajoin täysin kohdalleen.
Ja se osuu varmasti myös (etenkin?) minun tapaani kirjoittaa.
Annan esimerkin, josta saattaa olla apua tämän - sinulle ehkä liiankin myönteisen kommentin perustelujen hahmottamisessa.
Juicen tingatessa aikoinaan kritiikkiä tavalleen kirjoittaa sanoituksia oli rock-toimittaja-veteraani Valdemar Vallenius lopulta todennut seuraavaa.
"Sä kirjoitat tekstisi joskus liian täyteen. Niihin ei mahdu enää mitään - ei edes yhtä kirjainta. Kaikki on sanottu ikäänkuin lopullisesti. Teksti ei silloin välttämättä enää "hengitä."
(Huom. Edellinen on täysin muistinvarainen ja hiukan improvisoitukin sitaatti, mutta Valleniuksen ideaa ei ole muutettu).
Juice kertoi haastatelussa vastanneensa Valdemarille, että helvetti - tuossahan on perää, ja että hän itsekin oli joskus pohtinut, josko hän juuri tämän perfektionisminsa takia saattoi kokea lievää mutta kalvavaa epävarmuutta tekstiensä suhteen.
Pitää siis kyetä kirjoittamaan niin, että tekstin rakenne, argumentaatio, siinä käytetyt käsitteet, metaforat ja ylipäätään kielikuvasto ei ole niin lukkoonlyötyä, etteikö sille löytyisi vaihtoehtoista ilmaisumuotoa.
Tämä kuulostaa varsin teoreettiselta vaatimukselta, mutta jokainen kirjoittaja törmää kyseiseen ongelmaan jossain vaiheessa kirjoitusprosessia.
*
Umberto Eco totesi, että "Edellisen päivän saari"- romaania kirjoittaessa hänen oli joskus vaikea päättää, mihin lopettaa mikin osa tarinaa, ja ylipäätään, minkälainen tekstiversio tulisi hyväksyä lopulliseksi.
Tietokoneitten tekstinkäsittelyohjelmat mahdollistavat nykyään niin vaivattomat keinot muokata tekstiä yhä uudestaan ja uudestaan, että siitä saattaa muodostua jopa jonkinlainen Buridanin aasin dilemmaan verrattava painajainen, joka ei lopulta johda mihinkään tulokseen (aasikin kuoli nälkään, kun ei kyennyt valitsemaan kahden yhtä hyvältä maistuvan turnipsin välillä).
*
Erastotenes Aleksandrialainen sanoi Tommin suhteen juuri sen, mitä minäkin ajattelin, ja taidan olla hänen kanssaan samoilla linjoilla joissain muissakin asioissa, vaikka Erastotenes itse tiedemiehenä edustanee ns. kovia metodeja.
Meikäläinen sen sijaan kuuluu "naturalistisen hermeneutiikan" tai "hermeneuttisen epäilyn" omalaatuiseen "Hoax-Klux-Klaniin".
Nietzschen ja Ivan Karamazovin tavoin minäkin palautin pääsylippuni taivaaseen ja jäin Helvetin 1:een piiriin seuranani monia varsin kiinnostavia historian henkilöitä - muiden muassa Platon, Sokrates ja Aristoteles.
Täällä me nyt vietämme aikaa varsin mukavissa olosuhteissa (emmehän sentään kidu Helvetin alemmissa piireissä), vaikka saammekin kärsiä tuomioista kovinta: emme milloinkaan pääse näkemään Jumalaa face to face.
Kieltämättä se hieman harmittaa joskus, mutta siihenkin tottuu - näemmehän me kuitenkin taivaanrannassa Paratiisin ihanien valojen kajon ja voimme siten käyttää mielikuvitusta ajatellessamme hurskaiden ihmisten - minä esim. suuren rakkauteni - onnea Jumalan läheisyydessä.
Se riittää, koska tiedän, etten missään tapauksessa itse olisi ansainnut Paratiisin onnea ja kieltäytessäni taivasosuudesta ehkä jopa helpotin (en pitäisi tätä itsekkyyden syntinä!) Jumalan valintaa...
*
Tommi sen sijaan joutunee ilman muuta johonkin Helvetin alempaan piiriin (4. tai 5.? - ellei peräti 8. piiri?). Sinne hän toki halunneekin.
Dante Alighierin (jota tässä seuraamme) mukaan Helvetin alin piiri on umpijäässä, ja tuon umpijäätyneen mutta liekkien ympäröimän järven keskellä seisoo jäätynyt, liikkumattomaksi jähmettynyt ja hirvittävän näköinen Saatana.
Mutta kas - kuinka ollakaan: joku näyttää luistelevan Saatanan ympärillä, tuon jäisen järven jäällä kuin harjoituslenkillä oleva, liikoja kilojaan poltteleva kuntoilija ikään.
Hän on - kukapa muukaan kuin Tommin suurin idoli: Ilkka Kokkarinen. Kokkarinen nimittäin pystyy nauttimaan jopa Helvetin alimman piirin olosuhteista ja kuuluu heittäneen itse Jumalaakin hämmentäneen sloganin: "kyllä tämä aina kotiolot voittaa..."
*

13 comments:

Eufemia said...

Olen kyllä jokseenkin kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta täytyy sanoa, että nauroin heleästi ääneen tälle kirjoituksellesi.

Rauno Rasanen said...

Päivän kysymys Eufemia: mitä minä olen esittänyt?

Olisi hauska tietää itsekin, jotta voisin ymmärtää, mistä kaikesta sinä olet ollut jokseenkin niin eri mieltä...

kafkaesque said...

täällä purkautui ilmoille oikea alkukarjaisunauru tästä räsäsen homeopaattisesta nietzscheismistä. tykkään raunon perinteisiä juoni- ja kerrontarakenteita sabotoivasta kollaasimaisesta kirjoitustavasta, sekä umpikujasta ulos ponnistavasta ajatusmaailmasta.

tällaisen kirjoituksen rakenne ja rytmi syntyy älyllisen etsinnän vuoksista ja luoteista. eikä se ole mitään tieteellisen pintateorioinnin kahlitsemaa fabulointia tai ylimielisen simulaation hetteikköä, vaan se on menemistä asioitten ytimeen ja sieltä tapahtuvaa rakentamista. ja mikä parasta, se on sinnikkään kyselyn riemukas tulos!

kommentti tommin kirjoitukseen antaa hyvän ja morbidin ironisen kuvan siitä, miten paljon räsänen vaatii sekä itseltään että lukijoiltaa. ainakin itseni kaltaisen, maailmaa kehnosti hahmottavan ja pönöttävän oblomovin tämä räsäs-disipliini riisuu keinovaroista ja valheista.

Eufemia said...

No, esimerkiksi minusta Tommia ei voi hyvällä syyllä sanoa Blogistanin Mattiesko Hytöseksi.

Rauno Rasanen said...

eufemia

Yhden mokan myönnän tehneeni: ryhdyin ampumaan kärpästä tykillä...

Mikko Moilanen said...

Heh. Ei saisi nauraa tälläisissa tilanteissa. Niin on määritelty jossain. En silti pystynyt hillitsemään itseäni.

Mikko Moilanen said...

Vanhempi "tome sniffers" -sukupolvi ei ehkä tiedä, mitä pwned ja owned tarkoittaa. Kirjoitus oli kuitenkin enemmän, se oli Total Ownage. Joudun käymään sen läpi analyyttisesti.

Rauno Rasanen said...

mikko moilanen

Aha!?

ss said...

Ah,
"kyllä tämä aina kotiolot voittaa..."
samperi, multa singahti punaviiniä näytölle. Pärskähdin kun kuvittelin (Mikko Niskas-vainaan näyttelemän) Saatanan katsomassa Kokkarisen luistelua...
No, nyt näyttö on siivottu.

tommi said...

Hieno kirjoitus, mutta jäi vähän epäselväksi mitä ajoit takaa.

En henkilökohtaisesti oikein pidä Mattiesko Hytösestä, koska hän on ruumisti.

Toisaalta jos olen mielestäsi sellainen, uskon mieluummin sinua kuin itseäni. Ihmisellä on omaan itseensä niin paha perspektiiviharha ja taipumus itsepetokseen, että hänen käsityksensä itsestään ovat harvoin edes nollan arvoisia.

Tämä kommentti ei varmasti kattanut koko juttuasi, mutta jos jäitte kaipaamaan jotain, aina saa tarkentaa että mitä piti kommentoida.

Rauno Rasanen said...

tommi

Kommenttisi osoittaa aika vahvaa toleranssia - ehkä jopa huumorintajua.

En minä mitään "ajanut takaa". Ellei nyt sitten itse "Saatanaa"...

Pääasia, että saan haukkua umpireduktionisteina pitämiäni, kovia metodeja edustavia "lappusilmiä" - olkoonkin, että mieluusti kohtelen "arvottomien" (ei arvoja) luonnontieteilijöiden ohella kaltoin myös hienopersehumanisteja.

*
Kumma etten ole vieläkään sisäistänyt ruumismia.
Voisiko joku määritellä ikäänkuin "erotusdiagnostisesti", mitä sillä todella halutaan ilmaista...

tommi said...

Eri mieltä oleminen on ok. Itse asiassa paljon epämiellyttävämpää on se, että joku ilmaisee olevansa kanssani samaa mieltä. Tosin blogeissa sekin on siedettävämpää kuin lihamaailmassa. Siitä tulee sellainen olo, että haluaako toinen hukata yhteistä aikaa vai sumentaa jotain nollainformaatiota jauhamalla.

En kuitenkaan vieläkään ymmärtänyt tuosta yhtään argumenttia vaan pelkästään ilmoituksen, että olet eri mieltä.

Ruumismi tarkoittaa sitä, että pidetään olennaisena mikä ruumis omistaa tai on ilmaissut minkäkin merkkijonon. Sen sijaan, että katsottaisiin vain viileästi mikä on merkkijonon itsensä riippumaton arvo. Ruumismiin kuuluu väistämättä myös manipulointi, eli ilmauksiin vaikuttaminen ruumista palkitsemalla tai rankaisemalla (vaikkapa lyömällä, levittämällä juoruja tai antamalla seksiä).

Mattiesko hytöstä pidän ruumistina siksi, että hän näyttäisi hyökkäävän aina henkilöitä vastaan eikä heidän sanomisiaan. Tai olin silloin kun viitsin vielä lukea hänen juttujaan. En ole enää aikoihin nähnyt niitä lukemisen arvoisiksi.

Rauno Rasanen said...

Tuota ruumismi-selvitystäsi vasten ajateltuna, täytyy myöntää, että sinun rinnastamisesi Mattiesko Hytöseen ei varmaankaan ollut kaikkein osuvin valinta.

Esittämilläsi perusteilla voisin julistaa vaikka itseni Blogistanin Hytöseksi, koska ajaudun joskus itse - toki tietoisesti mutta ehkä turhan varomattomasti ja väljästi - käyttämään ad hominem-argumentaatiota varsinkin, jos ryhdyn tuosta vaan lonkalta kirjoittamaan "inspiroitunutta" tekstiä, jossa hyökkään jotain kirjoittajaa vastaan.

Ja juuri ad hominemhan näyttäisi olevan etenkin ruumististen bloggaajien suosima käytäntö, kun he haluavat mollata toisia.

Nyt vain on niin, ettei ad hominem suinkaan harkitusti käytettynä ole välttämättä edes virheellistä argumentaatiota, mutta tarkkana pitää tietysti olla, sillä väärinkäsityksiä tämän argumentaatiotavan tiimoilta syntyy puolin ja toisin.

Silti väitän, että viime joulun tienoissa tapahtunut "irtiottoni" Saaran tavasta kirjoittaa jatkuvasti syyttävä sormi ojossa (tai näin minä hänen kirjoittelunsa koin, vaikka kyllä Saaralta totta kai löytyy aivan oivallisiakin ja aidosti hauskoja sekä asiallisia tekstejä) johtuu muun muassa siitä, että sain mitan täyteen tuota yhtä ja samaa "ruumismia", jossa käytetään ad hominem argumentaatiota epäoikeudenmukaisella tavalla niin, ettei se enää palvelee kunnon keskustelua vaan pelkän vittuilun asiaa.

*
Mutta ad hominem voi taiten käytettynä mennä asioitten ytimeen suoremmin ja ilmaisukykyisemmin kuin merkkijonot, joille muka pystytään osoittamaan "riippumaton arvo".

Mikä ihmeen riippumaton arvo?

Väitän, että esim. funktioitten arvojen riippumattomuus voidaan kyllä osoittaa objektiivisesti ja riippumattomasti matemaattisia "kalkylointiperiaatteita" noudattamalla, mutta joihonkin enemmän tai vähemmän probabilistisiin, lähinnä induktiivisiin (subjektiivisiin tai metafyysisiin) yleistyksiin nuokin periaatteet eli sopimukset (sic) perustuvat.

Mikäli ei halua ajatua matematiikassa platonistiseen lukumystikkaan, kannattaa yrittää tutustua Kantin analyyttinen-synteettinen jaon perusteisiin ja transsendentaalisen deduktion mahdollisuuteen, koska Kant on kuitenkin ollut filosofeista se, joka on pyrkinyt laajamittaisimmin osoittamaan, miten inhimillisen ajattelun saattaa olla mahdollista edes pyrkiä saavuttamaan synteettistä a priori tietoa havainnosta - siis tietoa, joka ei ole pelkästään subjektin omaa konstruktiota (Berkeleyn subjektiivinen idealismi) tai perustu metafyysiseen oletukseen havainnosta ikäänkuin (myyttisesti) annettuna kohteena, jota voi hahmottaa objektiivisesti (Descartes`n foundationalismi eli cogitoon perustuva intuitio) pelkästään soveltamalla siihen näitä mainitsemiasi matematiikan merkkijonojen "riippumattomia arvoja"; - oletuksen, jonka minä siis luokittelen matemaatikoiden platonismiksi eli lukumystiikaksi.

*
Mitä ad hominemiin vielä tulee, niin kannattaa lukea esim. "Cambridge Companion to"-sarjan Nietzsche-osasta Robert C. Solomonin pitkä ja selventävä artikkeli, joka käsittelee Nietzschen tapaa käyttää ad hominem-päättelyä hänen arvioidessaan ja kritikoidessaan mm. eräitä tunnettuja filosofeja tai (aate-)historiallisesti merkittäviä henkilöitä.

"Nietzsche ad hominem: Perspectivism, personality, and ressentiment revisited"