Kirjoitettu "viestiksi" Iineksen blogiin "Onko oikea sulle hän?".
Tämä "runo-imitaatio" on ollut jonkinlaisessa muutosprosessissa koko ajan. Kokeilin aika monenlaisia yhdistelmiä, joista olen toistaiseksi hyväksynyt alla näkyvän - seuraavista syistä.
iines said...
Taisin hieman yhdistellä molempia versioita uuteen päreeseeni. Toivottavasti ei loukkaa tekijänoikeuksia.
Rauno Rasanen said...
Ei loukkaa. Kokeilin nimittäin itse aika monia yhdistelmiä, joista yksi oli jossain vaiheessa tismalleen sama, jonka sinä julkaisit. Se lienee (toistaiseksi) paras, joten palautin myös oman versioni ko. muotoon.
*
OODI YKSINÄISELLE BLOGGAAJALLE
Yksin oot sinä Iines,
Netin keskellä yksin,
yksin sa kokkaava oot,
yksin sa bloggaava oot.
Kommentin kaksi sa luulit kulkevas rinnalla nörtin,
mutta jo vierais hän on ja yksin sut mesettään jätti.
Hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulit
nörtin, kaltaises – mut äkkiä huomaat: läppärin kylmää lämpöä rakastitkin!
Ainoa uskollinen on oma URLisi vain...
*
V.A.Koskenniemi - yksinäisyys ja surumieli
7 comments:
Minusta Saarikoski jo kommentoi alkuperäistä tekstiä asiallisesti: kysymys on sanajärjestyksestä. "Ihminen, sinä olet yksin..." etc.
Huonoa, mikä huonoa.
Ps. En siis tarkoita että Räksän runo on huono, päin vastoin. Haluan vain huomauttaa miten falski tuo W.A.K.n ruono itseasiassa asiallisesti, on.
"no blog no cry". ehkä totuus blog(g)aajasta löytyy täältä: http://www.blozakstan.blogspot.com/ . oman kommentoijan totuuteni löysin 13.2.2007 -merkinnän viimeisestä kursivoidusta lauseesta.
ss
Kiista runouden muotoseikoista on siinä mielessä turhaa, ettei ole olemassa mitään "oikeaa" sanajärjestystä.
Nuori Saarikoski oli omaksunut modernismin runousparadigman mutta vaihtoi myöhemmin "vapaalle".
Modernismihan ei alunperin ollut "vapaata" runoutta vaan sen muoto- ja symbolikriteerit olivat varsin tiukat (Eliot, Pound) ja siten eräänlainen runouden vastine loogiselle empirismille.
Tätä ei moni runouden harrastaja liene tullut ajatelleeksi.
Myöhemminhän modernismi "rappeutui" pelkästään "vaikeaksi" ja muka vapaan assosiaation ilmaisuksi.
Postmodernismilla on sitten jo melko toisenlaiset lähtökohdat.
*
Mutta aivan ilmeisesti Saarikoski - nuori vasemmistokapinallinen - inhosi Koskenniemeä etenkin poliittisista syistä.
Saikin inhota - minun puolestani...
kafkaesque
"...oman kommentoijan totuuteni löysin 13.2.2007 -merkinnän viimeisestä kursivoidusta lauseesta."
Vai niin :-) - Olenkohan nyt ymmärtänyt oikein?
Kävin tsekkaamassa blozakstanin. Hurjaa mutta ajoittain myös tasokasta on menonsa - toistaiseksi.
Kiitos mietityttävästä vastauksesta, RR.
Tarkoitin kylläkin että kun kääntää ko. runon sananjärjetyksen toiseksi, näkee miten vähistä aineksista se on tehty. (Sanamuodot an sich saavat sen niin sukkelaksi. He hämäävät.)
Olen edelleen sitä mieltä että runon totuus: "Ihminen, sä olet yksin", ei ole kamalan syvä ajatus.
Runo on perkeleen kiehtova!
ss
"...:"Ihminen, sä olet yksin", ei ole kamalan syvä ajatus."
*
Kyseinen Koskenniemen runo ei minun mielestäni ole pinnallinen vaan hyvin koskettava, vaikka en kielläkään, etteikö se jossain määrin "maistuisi" klisheeltä kuten aika suuri osa Koskenniemen runoutta.
*
Olen hyvin tietoinen siitä, että oikeistolainen (helpommin kuin vasemmistolainen) tendenssirunous saattaa "naamioitua" eksistentialistiseen elämäntuskaan, mutta on todella hyvän runoilijan tunnusmerkki, että hän pystyy välttämään ideologisen ansan.
(Kristilliset runoilijat ovat asia erikseen.)
Muun muassa tämän vuoksi todella hyviä runoilijoita on lopulta aika vähän...
*
Vähät ainekset tuskin tekevät runosta pinnallista (tai syvällistä).
Eivät liioin moninaiset tai lähes käsittämättömät.
On hyvä muistaa, että ylivoimaisesti käytetyimmät teemat kirjallisuudessa ovat olleet rakkaus ja kuolema.
Yksinäisyys liittyy tavalla tai toisella kumpaankin.
Sanotaan asia näin: teemat, joista kirjoitetaan ovat yleensä "yksinkertaisia", kun taas kieli, joita noiden teemojen kuvaamiseen käytetään, on usein monimutkaista tai kuten runon kieli - keinotekoista ja "outoa".
Jeder ist allein, blaa, blaa, blablaa
Hermann Hesse ja Koskenniemi olisivat saaneet toisiltaan paljon - rakkautta.
Post a Comment