Osmo Soininvaaran piilo-opetussuunnitelma

(Täydennetty 20.6)

Ode vastaa/RR kommentoi (maili tullut 13.6). Kts. Tilastotieteilijän muisti pätkii pahasti.

*
Osmo Soininvaara

Kannattaa muistaa mistä kolumnissa puhutaan. Suomessa ei enää vuoden 2000 jölkeen saa antaa kouluissa tunnustuksellista uskonnonopetusta vaan yleistä tietoa uskonnoista, lähtien kuitenkin omasta uskonnosta. Jos tuo tieto on objektiivista ja tunnustuksetonta, miksi se on oltava erilaista kristinuskon eri suuntauksille. Kärki oli siinä, mikä tämän tien päässä siintää. Jo nyt on pulaa pätevistä Hare Krishna-opettajista. Jos vielä pitää olla omat ryhmät siia ja sunnimuslimeille jne, tämä syö monikulttuuristen koulujen opetusresursseja kohtuuttomasti.

*
RR (20.6 - Varoitus! Tämä teksti sisältää tarkoituksellisia kärjistyksiä ja piileviä väitteitä, joita ei pidä ymmärtää aina täysin kirjaimellisesti, eli tulkintavastuu siirretään lukijalle.)

Selkokielellä sanottuna - kyseisen vuoden (2000?) jälkeen ei siis anneta enää uskonnonopetusta lainkaan. Uskontotieto ei nimittäin ole uskonnonopetusta vaan koulutasolle sovellettua uskontiedettä ja elämänkatsomustietoa.

Mutta ei ole olemassa objektiivista ja tunnustuksetonta tietoa uskonnosta. Joka niin väittää, on alkanut uskoa Ilkka Pyysiäisen edustamaan uskontotieteelliseen kognitivismiin, joka on eräs akateeminen uskonlahko.

Uskontotiedon opettaja on itse väistämättä ja ikäänkuin ilman omaa syytään - aina jo - joko luterilainen, ortodoksi, muhamettilainen, agnostikko, ateisti jne.
Ilman muuta hänen henkilökohtainen maailmankatsomuksensa vaikuttaa opetuksen laatuun.

Yhtä lailla kuin kommunisti ja kokoomuslainen opettivat hyvin erilaista tulkintaa Suomen historiasta vielä 40-vuotta sitten (jos "tunnustuksellinen" kommunisti ylipäätään pääsi vielä silloin historian opettajaksi), niin yhtä lailla ateisti opettaa kristinuskoa oman epä-uskonsa (huom. väliviiva) vakaumuksella.

*
Mutta toki ymmärsin huolesi jo ensi lukemalta. Kyse on resurssipulasta. Ei ole rahaa eikä päteviä opettajia. Mikä neuvoksi? Pitääkö taas kerran turvautua juustohöylään, eli pannaan kaikki kärsimään (muka) yhtä paljon?

Koska toteutuskelpoisia vaihtoehtoja ei ole näköpiirissä, lienee kai siis pakko hyväksyä, että kaikille lapsille ja nuorille aletaan opettaa yhtä ja ainoaa uskontotiedon pakettia, johon sisältyvät kaikki mahdolliset uskonnot.
Toisin sanoen kaikki saavat samat tiedot ja tulevat siten tasa-arvoisesti informoiduiksi sekä omasta uskonnostaan että muista uskonnoista. Tästä saattaa olla jopa hyötyä kulttuurien välisessä kohtaamisessa(?)

Jotenkin minusta kyllä tuntuu, että tämän tien päässä siintää tilanne, jossa nuoret ihmiset joutuvat entistä enemmän hakoteille uskonnollisen identiteettinsä (kenellä sellaista enää/vielä on) suhteen.

Kouluhan antaa vuoden se ja se jälkeen enää vain tietoja - ei opastusta/kasvatusta, mikä tietenkin jo itsessään on - kuten edellä totesin - historian ja uskonnon suhteen pelkkä teoreettinen väite.

On selvää, että jos koulu pyrkii opetuksessaan tunnustuksettomuuteen, niin kodin, seurakunnan, uskontotieteen ja jopa ateistien vastuu tuon identiteetin mallin antajana painottuu tavalla, jota ne eivät ole tähänkään asti kyenneet kantamaan kovin hyvin kuin aivan poikkeuksellisissa tai jopa kyseenalaisissa tapauksissa.

Nuoret jäävät siten eräänlaisen synkretismin - eri uskontojen sekasotkun - keskelle. Samaan tapaan kuin kaikki ihmiset ovat jatkuvan sekä kontrolloimattoman mainos- ja mediasaasteen tulituksessa joka ainoa päivä.

Jos aikakauttamme on verrattu eri syistä Rooman imperiumin synkretismiin vuonna 0, niin tunnustuksettoman uskonnonopetuksen ja uskontotiedollisen pluralismin tullessa uskonnonopetuksen ainoaksi "ideologiaksi", ajaudumme myös samalla eräänlaiseen Rooman ajan "keisarinpalvontaan" joutuessamme hyväksymään valtio-ohjatun opetuksen, jonka piilo-opetussuunnitelma pyrkii manipuloimaan oppilaat sellaisen uskontoajattelun kannattajiksi, (20.6) joka pikemminkin indoktrinoi markkinataloudelliseen kaksinaismoralismiin (talous - ja yksilöarvot samaistetaan; ainoa "yhteisöarvo" on poliisi) ja kerskakuluttamiseen kuin toimii teknologisten ja puhtaasti kaupallisuuteen perustuvien arvojen kritiikkinä.

Ja tämä on sinunkin todellinen uskontosi Ode - Keisari Raha!

*
En voi toivoa muuta kuin, että tässä asiassa syntyisi laajempaa ja syvempää keskustelua, jota eivät ratkaise yksinomaan poliitikot sekä talous- ja tilastotieteilijät.

Politiikassa ja uskonnossa (tätä tosiasiaa ei pidä unohtaa!) on se yhteinen piirre, että molemmat ovat vallankäytön välineitä.
Nyt näyttäisi siltä, että poliittiset "cyborgit", joiden digitaaliaivot toimivat pankin sirukortilla, ovat saaneet vallan uskontojenkin itsemääräämisen suhteen. Sanon suoraan, etten pidä tällaisesta asiaintilasta.

Ennemmin toivon vahvoja reaktioita eri uskontoryhmien taholta kuin seuraan sivusta, miten ihmisten luova uskonnollinen kyky lamaannutetaan ja tukahdutetaan byrokraattisen (olkoonkin "pehmeän" hirmuvallan/Charles Taylor) toimesta.

Elämä on paljon rikkaampaa ja monipuolisempaa (samalla tietenkin yllätyksellisempää), jos meillä on yhteiskunnissamme monia, aidosti itsenäisiä uskontoja ja niiden vakaumuksellisia harjoittajia, kuin jos osaisimme siististi ulkoa viiden eri uskontokunnan opit, mutta emme sisimmässämme ymmärtäisi mitään yhdestäkään niistä.

*
(20.6)

Mitä aatehistorialliseen ja ylipäätään laajaan sivistykseen tulee, niin se on menoa nyt!
Sivistystä ei raha- ja tilastomiesten/-naisten yhteiskunnassa tarvita. Tärkeintä on kyetä ostamaan ja myymään...entistä enemmän, koska vain se takaa hyvät palvelut ja turvatun tulevaisuuden kansalaisille.

Sensaatioita, sirkushuveja, pornoa ja huumeita sekä demagoginen ripaus taika- ja auktoriteettiuskoista fundamentalismia - siinä nykyajankin kansalaisuskonnon perusdogmit.

Miksi emme siis tekisi uskonnon, elämänkatsomustiedon ja filosofian opiskelusta täysin vapaaehtoista - niin hyödyttömiä aineita ne kuitenkin nyky-yhteiskuntamme kannalta ovat.

Ylipäätään humanistit ja teologit voisi internoida omiin gulageihinsa häiritsemästä (umpireduktionistisen) luonnontieteen, markkinatalouden (pääoman) ja poliittisen vallan välillä vallitsevaa korkeimman luokan kabinettipolitiikkaa - salaliittoa, joka pyrkii poistamaan markkinatalouslibertarismin tieltä kaiken sitä häiritsevän tyhjänpäiväisen retoriikan.

VISIO

Länsimaissa ja ylipäätään länsimaistuvissa maissa uskonnot muuttuivat tieteellisen tutkimuksen kohteiksi, kirkoista tuli museoita ja ainoa hengellisyyden laji, joka pysyi hengissä oli kaksinaismoralistinen yksilöfundamentalismi eli käytettyjen autojen myyjän moraali!

Seuraavassa esimerkki edellä mainitusta etiikasta.

Mustalaismies oli ostamassa hevosta heimotoveriltaan. Myyjän kehuma ori käveli yllättäen päin puuta.
"Sehän on sokia", tokaisi ostaja, johon myyjä: "Eikä oo vaan rohkia!"

Toisin sanoen - ihmiset oppivat lopulta valehtelemaan niin hyvin, ettei sitä voi erottaa totuuden puhumisesta.

Stalinin, Hitlerin ja Maon retorinen taito yhdistyy lopulta mahtavien kapitalistipoliitikoiden ja finanssipankkiirien diplomaattisiin totuuksiin=valheisiin.

George Orwell oli aivan oikeassa. Hän ei vain halunnut tunnustaa, että uuskieli/"uusmoraali" on globaali pandemia eikä vain kommunistien juoni.

*
PS. Mitä itse Osmo Soininvaaraan tulee, niin varmaankin hän on yksi fiksuimmista kansanedustajista kautta aikain.

Eri asia on sitten se, voiko häntä pitää hyvänä poliitikkona, koska poliittinen taito ei välttämättä ole rationaalinen hyve vaan ajoittain jopa kykyä naamioida paheelliset ja puhtaasti valtapyrkimykselliset motiivit retoriseen savuverhoon.

Filosofiaa tuntevat muistanevat klassisen esimerkin siitä, miten filosofi epäonnistuu yrittäessään saada "järkeä" politiikkaan - Platon ja Syrakusan tyranni Dionysos.
Toki myös Sokrateen kohtalo sopii esimerkiksi, vaikka jotkut häntä kansankiihottajana pitivätkin.