Kommentti asiasta ja asian vierestä - käsittelyssä mm. kaksoissidos

Hieman epäkoherentti vastaus Saaran kommenttiin edellisen päreeni Muodin, pääoman ja logiikan orjat tiimoilta.

*
Yhtenäisen muodin sosiologinen paradoksi on sen kaksijakoinen sosiaalinen funktio.

Muodin "tehtävä" on erottaa ihminen joukosta yksilönä, niin että hän tulisi tunnustetuksi omana itsenään, ja että hän samanaikaisesti tulisi myös hyväksytyksi tasa-arvoisena ja tasavertaisena siihen viite- tai vertaisryhmään, joka käyttää samanlaisia muotikledjuja merkkinä identiteetistään ja yhteenkuuluvuudestaan.

Mutta jos/kun kaikki ovat saman muodin orjia (imitoinnin tarve kun siis on useimmiten yksilöä väkevämpi voima), niin kyllähän sitä minunkin mielestäni voi pitää latteana apinointina.

Tuo "ole spontaani" - kehotuksen "uusiokäyttö" oli tarkoitettu (puolivakavaksi) parodiaksi.

Minulle spontaanisuus merkitsee kuitenkin liki samaa kuin selkeä harkintakyky, ja äkkiväärä, mainosten manipuloimana tehty päätös ostaa samoja kuteita kuin muillakin sen vastakohtaa.

Vaikka juuri tuo yhtäkkinen - "mä haluun ton, kun sitä käyttää kaikki muutkin" - vaikuttaisi olevan varsin spontaani reaktio, ja viileä harkinta sen sijaan spontaanisuuden vastakohta, niin asiahan ei ole niin vaan päinvastoin!

Kuten sanoin - ole spontaani-käskyttämisen "ylösalaisin kääntämisessä" oli kyse parodiasta, mutta samalla eräästä logiikan pirullisimmasta ongelmasta.
Analogia ei kuitenkaan tainnut sopia tähän aiheeseen tai muotoilin sen kovin huonosti.

Yritin kaksoissidoksen (double bind (kts. (*)) avulla, jonka "ole spontaani"- käsky "psyko-loogisesti" ilmaisee, ymmärtää mahdollisuutta vedota lapsen ja nuoren valintapäätöksiin hieman itsenäisemmän päätöksenteon puolesta, mutta ehkä yritykseni menee väistämättä kuuroille korville, koska etenkin murrosikäiset hakevat vertaistensa hyväksyntää joskus suorastaan paniikinomaisesti.

Identiteetti ja itsetunto ovat nuorilla ihmisillä kovin haavoittuvassa ja kehittyvässä tilassa (Tämän luin eräästä psykologian kirjasta...:)

Mutta silti kritisoin yhä - kuten kai sinäkin - business-maailmaa, joka osaa käyttää tätä ihmisen herkkää kehitysvaihetta häikäilemättömän rahastuksen välineenä ja kohteena.

*
(*) Kaksoissidos on Gregory Batesonin ja hänen työryhmänsä kehittämä systeemiteoreettisen psykologian sovellutus Russellin - pelkästään loogisesta - paradoksista.

Kaksoissidos-viestissä yhteen ja samaan ilmaisuun/käskyyn/kehotukseen sisältyy kaksi ristiriitaista sanomaa, joista positiivinen tehdään tyhjäksi esimerkiksi (muttei välttämättä) non-verbaalilla viestinnällä, joka ilmentää päinvastaista tunnetilaa.

Seuraavassa klassinen (ja ehkä hieman sovinistinen?) esimerkki. Mielisairaalaan tutkimuksiin joutunutta poikaansa katsomaan tullut äiti puhuu hellästi pojalleen haluten syleillä tätä, mutta kun poika lähestyy, äiti tekee lähes torjuvan eleen tai ainakin hänen syleilynsä on lähinnä jäätävä!

Tällainen ristiriita aiheuttaa viestin kohteena olevalle henkilölle lähes lamaannuttavan olotilan. Hän ei tiedä, miten tuntea, käyttäytyä ja reagoida.

Double-bind-sovellutus perustui sekä syvälliseen teoreettiseen oivallukseen kommunikaatioon sisältyvistä paradokseista että kliinisiin tutkimuksiin.

Skitsofreenikkojen perheissä havaittiin tavallista enemmän kaksoissidosten käyttöä (joka on kyllä muutenkin yleistä kaikessa kommunikaatiossa - myös vitseissä) varsinkin äidin ja lapsen välillä.

*
Double-bind-teoriaa on kritisoitu mm. sen vuoksi, että sen tulisi selkeästi osoittaa skitsofreenikkojen perhetaustoissa olevan selviä, kausaalisesti todennettavia eroavuuksia normaaleihin verrattuna, mikä ei ole onnistunut ainakaan skitsofrenian geneettistä perustaa kannattavien mielestä.

Toisaalta kaksoissidosta voidaan käyttää myös vapauttavasti (absurdit tehtävät ja kertomukset, liioittelut, vitsit jne.), ja varsinkin strateginen sekä paradoksiterapia, joiden guruna voidaan Batesonin ohella pitää Milton H. Ericksonia, on erikoistunut sen psykoterapeuttisiin sovellutuksiin.

Suomessa Batesonin ohjauksessa toimineen The Palo Alto Groupin ja Ericksonin terapeuttisiin esimerkkeihin ja sovellutuksiin ovat erikoistuneet etenkin Ben Fuhrman ja Tapani Ahola.