June 6, 2006

Muodin, pääoman ja logiikan orjat

Kirjoitettu kommentiksi Saaran juttuun Trendi on kirosana.

*
Trendit ovat business-maailman ovelaakin ovelampi tapa tehdä rahaa ihmisten heikkouksilla - tässä tapauksella varsinkin nuorten tarpeella etsiä omaa identiteettiään ja tulla samalla hyväksytyksi "omana itsenään" johonkin vertaisryhmään.

Mutta tämän rahastus-idean eräs historiallinen edeltäjä löytyykin jo aneiden myynnistä.

Finanssi- ja hallintonero, paavi Johannes XXII keksi Avigonin vankeudessa, että kirkon pitää ryhtyä myymään aneita rahasta tai lahjoituksista kirkolle.
Aneiden (indulgences) avulla ihminen saisi helpotettua omaa ja läheisten tuomiota tunpuoleisessa. Näin myös Rooman kirkon taloudellinen ahdinko helpottaisi.
Katolinen kirkko siis alkoi myymällä myydä pyhitystä/pelastusta eli nykypsykologisin ja maallisin termein - hyvää itsetuntoa.

Saaran nimeämä "apinalauma" sen sijaan pyrkii kaikin tavoin ruokkimaan maanpäällisen, kyltymättömän hyväksytyksi tulemisen tarpeensa (= henkisen tyhjyytensä?) kaiken ahmivaa Molokia.

Tätä kutsutaan nykyään anteeksiantamattoman vääristellysti elämänhallinnaksi (esim. Esa Saarinen, Jari Sarasvuo - vahvoin varauksin myös Ben Furman, joka tosin on common sense-realisti näissä asioissa).

Kyse on kirjaimellisesti oman orkkunsa perässä juoksemisesta. Hieman säälittävällä tavalla koomista tässä kuitenkin on se, että vaikka juostaan lujaa, silti ollaan kuin pässit narussa.

Orkku voidaan nimittäin saada (näin kulkee manipuloitujen pakkomielle) VAIN mainospsykologien ja business-demagogien kehittämiä "soidin-imagotekniikoita" ostamalla ja käyttämällä.

*
Mutta asia tuskin muuttuu, vaikka karjuisimme miten lujaa tahansa, että "olkaa spontaaneja älkääkä mikään ulkoapäin ohjattu sopulilauma", koska tällainen on kaksoissidoksen käyttöä, jossa käskyyn itseensä sisältyy sen loogisesti kumoava kehä.

Asia on nimittäin niin, että jos "apinalauma" tottelee käskyä olla spontaani, se EI OLE spontaani, ja mikäli se ei tottele, se ON spontaani.

Russellin paradoksi on tämän asian moderni klassinen versio.

Itse ongelma on kuitenkin peräisin jo antiikista ja tunnetaan "valehtelijan paradoksin" nimellä - esim. "Kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita. Puhuuko näin väittävä kreetalainen totta?"
Tai - yksinkertaisimmillaan: "Nyt minä valehtelen. Puhunko siis totta?"

*
Pitää kai ryhtyä suureen ääneen kailottamaan sille apinalaumalle: jos ette nyt osta niitä "sen ja sen" muotifirman uusimpia tuotteita, niin olette tosi jämähtäneitä vanhoja pieruja - siis ihan ruumenilla ja madon kamaa koko jengi!

Jospa se älyäis vastustaa käskyä ja kieltäytyisi ostamasta.

Mutta turhaa kaikki. Vähintäin parin kilometrin päästä löytyy aina vaihtoehtoinen muotiputiikki, ja alun hämmennyksen sekä neuvottomuuden (sellainen ahdistaa, väittää "tieteellinen" psykologi) jälkeen "apinat" juoksevat sinne kuola suusta valuen.

Business-maailma on yhä suuremmassa määrin oppinut kohdistamaan mainontansa ja tuotteistuksensa lapsiin ja nuoriin, koska nämä eivät vielä kykene valitsemaan itsenäisesti (edes suhteellisessa mielessä) ja mikä tärkeintä - heillä on valtaa vanhempiinsa - etenkin vanhempiensa kukkaroon.

Kuka vielä sanoo, että business-maailmasta löytyy mitään muuta moraalia kuin välitön voitonpyynti, jonka eteen nämä pääoman kasvattamiseen erikoistuneet ahneuden orjat ovat valmiita tekemään miten alhaisia temppuja tahansa!

7 comments:

A-K.H said...

Hyvä kommentti. Kreetalaiset valehtelijoina kuului myös oppineen Paavaliin sitaattivarastoon.
Kun poikani oli alakoulussa, hän vaati jalkaansa ehdottomasti levikset. Kun kysyin, että eivätkö wranglerit kelpaa, hän sanoi ei. Kun kysyi miksi, hän sanoi, että kaikki nauraa.
Saaran blogi jää minulta lukematta, koska siinä kiroillaan, sivistymätömästi. Korvaaviakin ilmaisumuotoja löytyisi. Olen minä sillä tavalla kaheli. Asioita ei tarvitse sanoa viimeisen päälle vittumaisesti, jotta tulisi ymmärretyksi, mutta jos se hoitaa, niin mikäpä siinä. Voihan se olla trendikästä.

Saara said...

Ei se, Rauno, minusta noin mene. Kyse ei ole mistään käskyn antamisesta. Jos muotia ei olisi, ei olisi mitä komentaa. Olisi vain vaatteita, erilaisia vaatteita. Erilaisia ihmisiä.

Nythän ne on kaikki aina samanlaisia, samanvärisiä ja samanmerkkisiä. Kun pitää olla. Kun on suosittu jos on muodikas.

En muuten lukenut tuota yläpuolella olevaa kommenttia, olipahan sen verran vittumaisen oloinen nimimerkki, vaikka en ole ennen nähnytkään.

JM said...

Kyllä sinun kiroilusi, Saara, hieman koskee korvaan minuakin. Vähempikin riittäisi.

Saara said...

Kuulkaas mimosat, aion kirota vastakin, joten jos se kovin korvaan särähtää ja alkaa vielä tähän maailman aikaan ja tuohon ikään heikottaa, niin silloin on parasta pysyä poissa. Eihän sitä kannata mieltään moisen takia pahoittaa, hyvänen aika sentään. Onhan meillä niin siveellinen tosiaan tämä maailma ja sen meno.


(iihuu, sanoi kirjainkoekin)

Kirsti said...

Hahhah, voi noita poikia.

Rauno Rasanen said...

No comments.

A-K.H said...

Hah hah noita keski-ikänsä yli rämpiviä naisia.