Kommenttipäre - mm. seksiä ja väkivaltaa

Kommentti pärettäni City-homojen villi länsi kommentoineille hanhensulalle, A-K.H:lle ja OliverJazzille.

(Korjaus: Kyse oli tietenkin psykiatri Martti Paloheimosta. Oiva Paloheimohan on se kirjailija.)

*
Mr. Hotanen

En muista lukeneeni mainitsemaasi kirjaa, mutta täysin mahdotonta se ei ole, koska jokin aavistus minulle kirjan nimestä tulee.

Ei se ainakaan ihmeemmin ole vaikuttanut, vaikka olisinkin lukenut, koskapa en muista - tai sitten torjun koko asian liian ahdistavana kuten ovela psykoanalyytikko-demagogi sanoisi...

*
Oliverjazz

Olet hyvinkin oikeassa.

Vallitsevan sukupuolimoraalin ja yleisen mielipiteen varjossa eläminen käy itsetunnon päälle - oli sitten kyse kenestä tahansa.

Ihmisestä tulee joko vetäyvä tai uhmakas - tai molempia.

Tunnistan reaktion myös itsessäni, vaikka hetero olenkin, mutta ongelmaisuutta on tietenkin monenlaista. Sitäpaitsi seksuaalisuus itsessään lienee aina jossain määrin ongelmallista ihmiselle, koska se on transgressiivista eli sekä tahdosta että järjestä riippumaton mutta silti niitä dominoiva "elementti".

Seksuaalisella halulla ei ole mitään rajoja eikä sisäistä kontrollia, mutta ihminen joutuu koko ajan - julkisessa että yksityisessä elämässään - toimimaan rationaalisen harkinnan ja auktoriteettipelkojensa alaisena.

Seksuaalisuus on todellakin tässä mielessä alkuperäistä ja siten "eläimellistä" - mutta miksei myös tavallaan "jumalallista"?

*
Minuun teki aikoinaan aikamoisen vaikutuksen, kun näin jostain elokuvasta, miten muinaiset japanilaiset suhtautuivat seksiaktiin.
Episodi jäi muistiini kuin liimapaperi iholle ja vaati siten tulla selitetyksi.

Elokuvassa pari istuu sekä ennen että jälkeen yhdynnän kasvokkain kumartaen toisilleen ja tehden asiaankuuluvia rituaaliliikkeitä.

Eli itse akti, joka tosiaan on "eläimellistä puuhaa" ja siten "hyvän ja pahan tuolla puolen" tavallaan, pyhitetään.
Samalla - mikä tärkeintä - kumpikin osapuoli ilmaisee kunnioittavansa toista ihmisenä.

Kyseessä on loistava esimerkki erittäin korkean tason moraalista, vaikka me länsimaiset, taikauskosta ja "perusteettomista" tavoista (muka) vapautuneet vapaamieliset ja valistuneet pitäisimmekin moista käytöstä täysin absurdina.

Mutta sitä se ei suinkaan ole - pikemminkin päinvastoin.

*
Mieleeni nousee väistämättä uhraaminen - olipa se sitten eläimen tai ihmisen uhraamista. Joka tapauksessa uhraamiseen eli pyhitettyyn murhaan liittyy aina vahvoja rituaalisia toimia, jotka toimivat sekä uhrin että etenkin uhraajan teon oikeutuksena ja enemmäkin - että se on välttämätöntä yhteisön kannalta!

Antropologi ja katolinen uskontotieteilijä René Girard on käsitellyt aihetta teoksessaan Väkivalta ja pyhä.

Linkistä löytyvän Risto Niemi-Pynttärin kirja-arvion perusteella joku saattaa kuitenkin päätellä, että intentioni pyhän suhteen on hieman toinen kuin Girardilla; ehkä näin on - mutta vain hieman.

Oleellista minulle on seksuaalisuuden - yhtä lailla kuin Girardille väkivallan - perin kontrolloimaton ja siten transgressiivinen luonne.

Girardia myötäillen lisäisin vielä, että rituaalitoimillaan esimerkkini japanilainen pari ikäänkuin suojaa itsensä sekä parina että yksilöinä seksuaalisuuteen liittyvältä affektien kaaokselta , jonka aikana yksilöiden täytyy - ylipäätään kyetäkseen yhdyntään - hävittää/kadottaa yksilöllisyytensä, mikä siis merkitsee hyppyä "arkaaiseen arvaamattomuuteen", jossa kaikki on mahdollista.