March 28, 2006
March 27, 2006
Marski ja Mannerheim
En malta olla siteeraamatta helsinkiläisen kaupunkilehti Vartin tämänpäiväistä Kaupunki-kyttä palstaa.Kaksi murrosikäistä poikaa istuu kolmosen ratikassa, joka ajaa kohti Kiasmaa.
"Mikä patsas toi on", kysyy toinen.
"Höh, sehän on Marski", vastaa toinen.
"Niin, mutta mikä sen selässä on?"
Hehhehehhee...
http://www.niksula.cs.hut.fi/~jmunkki/ratikka/liikekeskusta.html.
Katu-uskottavuudesta, muodista ja postmodernista
Tämä on kommentti Myytävänä: Muodikasta katoavaisuutta ja katoavaista muodikkuutta - päreeni kommentteihin.
Katu-uskottavuus on muuttunut klisheeksi, mutta kyllä se yhä viestinee olennaisen eli, että tekijän aikaansaannoksessa on persoonallista läsnäoloa (presence) ja jopa jonkin "toisen" tai "toiseuden" läsnäoloa (charisma), mikäli tulkitsemme käsitettä karisma uskonnollisesti.
"Henki" (spirit) on mennyt "hengen agentin"/"välineen" sisään (in) ja saanut tämän sisääntulon myötä aikaan inspiraation (Hei - älkää naurako!).
Kts. alla olevat määritelmät.
Inspiraatio innoitus, innostus (etenkin tieteelliseen t. taiteelliseen työhön); sisäänhengitys (bolding RR).
Teologiassa inspiraatioksi kutsutaan Pyhän Hengen suoraa vaikutusta Raamatun kirjoittajien työhön; ajatus tämän inspiraation (henkeytyksen) luonteesta vaihtelee.
*
Muodista puheenollen.
Postmoderni filosofointi ja ajattelu näyttäytyy minulle pelkkänä muotina. Tästä esimerkkinä annoin Foucault`n identiteetti-/imagotekniikat, jotka mielestäni on kuitenkin Nietzschen osalta ymmärretty käytännössä täysin väärin eli re-aktiivisena valintana.
Postmoderni filosofointi on nimittäin samaistunut täysin tuotanto/kulutus-prosessiin.
Se merkitsee muka alati uusiutuvia mutta lopultakin jatkuvasti toistuvia ideoita ja innovaatioita.
Jo muodin syklit itsessään toistavat samaa kaavaa, joka ei ole autenttisuutta vaan uudelleen muotoillun vanhan sekä muka erilaisen ja aina saman sekoitus.
Koko muoti-ilmiön perusajatushan on antaa kuluttajalle mahdollisuus sekä erottautua ryhmistä että samaistua tiettyyn ryhmään. Kyse on kollektiivisen - ei niinkään henkilökohtaisen identiteetin rakentamisesta.
Jos joku väittää että hän on persoonallinen itsessään - yksilönä - valittuaan esim. tietyn pukeutumistyylin, en voi kuin nauraa ääneen.
Muoti jos mikä on ilmiö, joka tuhoaa yksilöllisen persoonallisuuden 100%:lla varmuudella, ja siihen se nimenomaan pyrkiikin, vaikka muotia valheellisesti myydäänkin yksilöllisen valinnan mahdollistavana vaihtoehtona.
Mutta eikö nimenomaan itse muodin määritelmään - siihen, että muoti kierrättää ideoita mutta myy niitä uutena - sisälly kaiken yksilöllisen valinnan tyhjäksi tekeminen muussa kuin illusorisessa mielessä.
Trendit ovat sopulimaista toistoa, eivät aktiivisen ihmisen toimintaa! Ja vielä kerran - juuri tähän mainospsykologit - nuo kapitalismin hyeenojen takapirut pyrkivätkin.
Katu-uskottavuus on muuttunut klisheeksi, mutta kyllä se yhä viestinee olennaisen eli, että tekijän aikaansaannoksessa on persoonallista läsnäoloa (presence) ja jopa jonkin "toisen" tai "toiseuden" läsnäoloa (charisma), mikäli tulkitsemme käsitettä karisma uskonnollisesti."Henki" (spirit) on mennyt "hengen agentin"/"välineen" sisään (in) ja saanut tämän sisääntulon myötä aikaan inspiraation (Hei - älkää naurako!).
Kts. alla olevat määritelmät.
Inspiraatio innoitus, innostus (etenkin tieteelliseen t. taiteelliseen työhön); sisäänhengitys (bolding RR).
Teologiassa inspiraatioksi kutsutaan Pyhän Hengen suoraa vaikutusta Raamatun kirjoittajien työhön; ajatus tämän inspiraation (henkeytyksen) luonteesta vaihtelee.
*
Muodista puheenollen.
Postmoderni filosofointi ja ajattelu näyttäytyy minulle pelkkänä muotina. Tästä esimerkkinä annoin Foucault`n identiteetti-/imagotekniikat, jotka mielestäni on kuitenkin Nietzschen osalta ymmärretty käytännössä täysin väärin eli re-aktiivisena valintana.
Postmoderni filosofointi on nimittäin samaistunut täysin tuotanto/kulutus-prosessiin.
Se merkitsee muka alati uusiutuvia mutta lopultakin jatkuvasti toistuvia ideoita ja innovaatioita.
Jo muodin syklit itsessään toistavat samaa kaavaa, joka ei ole autenttisuutta vaan uudelleen muotoillun vanhan sekä muka erilaisen ja aina saman sekoitus.
Koko muoti-ilmiön perusajatushan on antaa kuluttajalle mahdollisuus sekä erottautua ryhmistä että samaistua tiettyyn ryhmään. Kyse on kollektiivisen - ei niinkään henkilökohtaisen identiteetin rakentamisesta.
Jos joku väittää että hän on persoonallinen itsessään - yksilönä - valittuaan esim. tietyn pukeutumistyylin, en voi kuin nauraa ääneen.
Muoti jos mikä on ilmiö, joka tuhoaa yksilöllisen persoonallisuuden 100%:lla varmuudella, ja siihen se nimenomaan pyrkiikin, vaikka muotia valheellisesti myydäänkin yksilöllisen valinnan mahdollistavana vaihtoehtona.
Mutta eikö nimenomaan itse muodin määritelmään - siihen, että muoti kierrättää ideoita mutta myy niitä uutena - sisälly kaiken yksilöllisen valinnan tyhjäksi tekeminen muussa kuin illusorisessa mielessä.
Trendit ovat sopulimaista toistoa, eivät aktiivisen ihmisen toimintaa! Ja vielä kerran - juuri tähän mainospsykologit - nuo kapitalismin hyeenojen takapirut pyrkivätkin.
*
Johnny Rotten paljasti ääneen muotirendien koko perusvalheen hajottaessaan Sex Pistolsin San Franciscossa tammikuussa 1978 kysymällä yleisöltä: "Ever get the feeling you've been cheated?"
Mutta Sex Pistols onkin ollut rockin ehkä ainoa merkittävä bändi, joka paradoksaalista kyllä pystyi suuresta joskin melko hetkellisestä menestyksestään huolimatta pysyttelemään kaupallisen valtavirran ukopuolella ja piikkinä sen lihassa.
Maaliskuun alun kieltäytyminen Rock and Roll Hall of Fame-tilaisuudesta osoitti, ettei Rottenin asenne ole muuttunut piiruakaan sitten vuoden 1978.
Tietenkin tässä yhteydessä on ehdottomasti mainittava toinen anarkisti ja musiikkikulttuurinen satiirikko, jonka vaikutus on omalla tavallaan jopa paljon merkittävämpää kuin Sex Pistolsien - Frank Zappa.
*
Postmodernien ranskalaisten filosofien aivoituksia täytyy tietysti yrittää ymmärtää edes jotenkin - kaiken sanahelinän ja käsitemystifikaation (käsiterunouden) läpi.
Deleuzen ajattelun viime vuosina tapahtunut romahdus omassa filosofipörssissäni on ehkä kärjistystä, mutta silti se viestii jotain olennaista tämänkaltaisesta filosofoinnista.
Siitä toki löytyy nerokkuuttakin, mutta Deleuzen kantavat ideat - esim. filosofi nomadina, käsitteelliset henkilöt (vaikkapa Zarathustra) ja ihminen halukoneena - eivät jaksa kantaa kovin kauas vaan häviävät spektaakkelimaisen "sanamagian" tyhjään jargoniin.
(Itse asiassa Adorno syytti Heideggeria aivan samasta asiasta - "aitouden siansaksasta - jargon of authenticity".
Mutta Heideggerilla oli filosofisesti todella merkittävää ja radikaalia sanottavaa (ja on edelleen), päinvastoin kuin Deleuzella.)
*
Huomaamme näin, että vaikka runous ja uskonto/filosofia ovat sukua toisilleen, ne täytyy pitää myös erillään toisistaan, sillä runous ei ole uskollinen Jumalalle tai Totuudelle vaan pelkästään sanoille, mikä (huom!) ei sinänsä ole tietenkään periaatteellinen syytös itse runoutta vastaan.
Tämä vaatimus pätee etenkin filosofian ja runouden suhteeseen, sillä huonoa eli tyhjää filosofiaa on turha yrittää parantaa kuorruttamalla sitä deleuzemäisesti lennokkailla mutta tyhjillä termeillä.
*
Platon, filosofia ja runous.
Platonin - (tuon entisen runoilijan, näytelmäkirjailijan, poliittisen utopistin ja myöhemmän matematiikan harrastajan - ellei suorastaan lukumystikon) filosofia sen sijaan on etenkin ideaopin osalta samalla sekä intuitioon vetoavaa runoutta että hyvin perusteltua käsitteellistä peliä.
Eräänlaisen Platonin "pyhän kolminaisuuden" muodostavat ikuiset ideat Totuus, Hyvyys ja Kauneus ovat nimittäin yhtä lailla runollisia metaforia kuin käsitteellisesti haastavia ideoita.
Platon kieltämättä osasi aika hienosti yhdistää runollis-retorista ilmaisua, käsiteanalyysia sekä politiikkaa ja teologiaa, mutta hänen provokaationsa karkottaa runoilijat Valtiosta oli samalla hänen omien taipumustensakin melko epäoikeudenmukaista kritiikkiä.
Sensuuri kun ei koskaan ole mikään patenttikonsti laadukkaan filosofian ja yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi.
*
PS. Kuriositeettina mainittakoon, että mielestäni Schizo-Janne on blogisteista eräs postmoderneimpia. Enää en tosin ole lukenut häntä kuukausiin kuin sattumalta.
Ei kiinnosta "pintaliito"...
http://www.mytraversecity.com/gallery/.
March 26, 2006
Hurja poika laulaa
RANNANJÄRVI ELÄÄ (sanat: Hannu Nurmio)Mä istun vielä monta vuotta Sörkan komerossa
ne kaksi muuta makaa turpeen alla laatikossa
Toista iskin takaraivoon kirveen hamaralla
ja toisen tapoin ohimennen hirvitorrakalla
Sielussani tumma laulu helää: Perkele! Rannanjärvi elää!
Kahleitaan voi rakastaa tyhmä ihmisparka
ja pitää niitä aarteinaan ja omaisuutenaan
Vaik ne hetkeks hellittäis, ei ne kauas karkaa,
ilman niitä lentäisi kai taivaan tuuliin kokonaan
Sielussani tumma laulu helää: Perkele! Rannanjärvi elää!
Vaikkei mulla olis enää mitään syytä elää,
ei ole mitään kummempaa syytä kuollakaan
Taivasosaa mä en saa kun mä kerran kuolen,
enkä uutta tilaisuutta Pitkänsillan tuolla puolen
Sielussani tumma laulu helää:
Perkele! Rannanjärvi elää
Perkele! Rannanjärvi elää
*
Tuomari Nurmio
http://www.saunalahti.fi/~leinoju/tuomarinurmio/luuta.shtml
http://www.yle.fi/estradilla/lauluntekijat.html.
March 23, 2006
Myytävänä: Muodikasta katoavaisuutta ja katoavaista muodikkuutta
(Linkki- ym. lisäyksiä klo: 21:10)Tuskin inhoan mitään muuta sanaa/käsitettä/termiä/ilmiötä niin paljon kuin MUOTIA. Vaihtoehtoisesti voimme korvata sen myös käsitteellä TRENDI, jonka voi suomentaa sanalla tyylisuunta.
Muotia ei minulle ole olemassakaan muuten kuin harhana eli ihmisen pykäämänä konstruktiona, jota myydään muka totena ja johon liitetään monia tämän konstruktion totuudenkaltaisuuden vahvistavia piirteitä ja ominaisuuksia, jotka liittyvät yleensä aina johonkin attraktiiviseen – persoonallisesti vetoavaan - tekijään tuotteessa itsessään ja nimenomaan silloin, kun henkilö alkaa käyttää kyseisellä epiteetillä MUOTI nimettyä tuotetta.
Muoti alati "uudistuvana" (mikä silmänkääntötemppu!) kulutus-ja "taideilmiönä" on kehitetty myynninedistämistarkoituksessa. Se on mainospsykologien ja kauppiaitten toimesta rakennettu jokavuotinen harhakuva, jonka avulla ihmisen itsetuntoa ja persoonallista viehättävyyttä – nimenomaan seksuaalista vetovoimaa ja uskottavuutta lisätään.
Tämä muodin ominaisuuksilla varustettu tai Muodin ”inkarnaatio” eli lihaksitulo pitää vain ensin ostaa kauppiaalta. Kaupan ikkunassa se pysyy lähes neutraalina joskin haluttavana fetissinä, joka ”alkaa toimia” vasta sitten, kun sitä alkaa käyttää.
Muodin yhteys voodoo-esineeseen (käänteinen fetissi) on ilmeinen. Voodoo-nuken mielletään ensin symbolisesti ilmentävän jotain epämiellyttävää kohdetta, ja kun tuota korviketta aletaan rääkätä vaikkapa pistelemällä neuloja sen läpi, kuvitellaan, että rääkkäyksen todellinen tehovaikutus ilmenee juuri itse todellisessa, halutussa kohteessa.
Tällaisen, mustan magian, avulla siis vaikutetaan kaukaiseen, vihattuun kohteeseen halutulla tavalla.
Muoti toimii aivan samalla tavalla, joskin avoimemmin ja tietenkin käänteisesti. Henkilö itse muuttuu muotivaatteen ansiosta halutuksi ja ihailluksi kohteeksi, jolle tätä – esim. ”muotiriepua” - käyttämällä siunaantuu elämään niin ylen määrin onnea ja hyvinvointia – jopa ikuisen nuoruuden ihannetta lähestytään – että sen taikauskoaste on vähintäin samaa luokkaa kuin mustassa magiassa käytetyllä voodoo-fetissillä.
*
Käytän edellä fetissi-symbolia/esinettä lähinnä funktionaalisesti ja pelkästään välineellisesti, jolloin fetissin eli tässä Muodin/Trendin avulla saadaan aikaan haluttu/toivottu vaikutus toisessa (voodoo) tai itsessä ja tätä kautta toisessa (Muoti).
Yleisemmin juuri fetissi itsessään ymmärretään kohteeksi, jota palvotaan. Siitä tulee alkuperäisen halun kohteen esineellistetty korvike.
(Freud pitää tällaista halun ja kohteen ”vääristymää” kaiken perversion lähtökohtana. Tämän väitteen sanotaan muuten juontuvan juutalais-monoteistisesta kuvakiellosta...)
Lopulta esine – esim. reliikki (pyhäinjäännös, vaikkapa marttyyrin luut tai Kaaban kivi) saattaa muuttua absoluuttisen Pyhäksi eli sellaiseksi, jota ei voi korvata millään muulla fetissillä.
(Reliikit ovatkin tässä mielessä eräänlaisia Jumalan kuvan korvikkeita, vaikkei tätä ääneen sanotakaan...)
*
Fetisismi ymmärretään niin, että ihmisen erityyppiset halut – esimerkiksi vallanhalu ja seksuaalinen halu – esineistyvät ja symboloituvat johonkin kohteeseen, joka sitten koetaan esim a) valtaa ilmentäväksi ja lisääväksi tai b) seksuaalista mielihyvää tuottavaksi.
Fetissiin katektoituu (ikäänkuin varastoituu) siten uskomattomia määriä ”energeettistä” latausta – vähän samaan tapaan kuin jostain ihmisestä sanotaan, että hänessä on sex-appealia – seksuaalista vetovoimaa.
Maailmahan on täynnään erilaisia merkkejä, esineitä tai pakkoneuroottistyyppisiä rituaaleja, joilla toiston pakon avulla taataan psyykkinen varmuudentunne ja imaginaarisen tason psykoseksuaalinen tyydytys.
Tätä samaa varmuuden- ja tyydytyksentunnetta haetaan myös rukoilemalla säännöllisesti ja/tai käymällä säännöllisesti Jumalan palveluksissa.
*
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Michel Foucaultin Seksuaalisuuden historia sarjansa kakkososassa (Huoli itsestä) masinoima määritelmä identiteettitekniikat, joka tunnetaan ehkä paremmin imagotekniikkojen nimellä.
Foucault`n lähtökohta on antiikin kreikkalaisissa ja Nietzschen Iloisen tieteen (1882/87): tunnetussa sloganissa”Luoda tyyliä luonteeseensa – suuri ja harvinaiden taide.”
Identiteettitekniikoilla ihminen pyrkii konstruoimaan itselleen – tai oikeammin sanottuna ihmiselle pyritään rakentamaan vaikkapa mainospsykologien avulla ”sopiva” minäkuva, jonka mukaan hän sitten pyrkii julkisesti elämään.
Modernissa pop-rock-kulttuurissa tällainen käytäntö on jokapäiväistä (harhaa...).
Itse asiassa kaikki lahjakkaimmat poliitikot ja hallitsijat ovat kautta aikain tajunneet imagon rakentamisen tärkeyden, jotta oma julkisuuskuva näyttäisi mahdollisimman edulliselta vallassaolon kannalta – olipa se sitten yksityisesti miten valheellinen tahansa...
(Rooman keisari Augustus (Octavianus) toimikoon tässä erinomaisena "malliesimerkkinä").
Valitettavasti Nietzschen aforismi on nimenomaan imagotekniikka-sovellutuksissa ymmärretty – ellei täysin väärin niin äärimmäisen yksipuolisesti.
Nietzsche ei puhu mistään muodin orjuudesta vaan tarkoittaa sanomallaan omien kykyjen persoonallista kehittämistä – siis varsin hyve-eettistä projektia.
Hän viittaa myös siihen, ettei tällainen projekti voi koskaan toteutua ilman sitkeää ja johdonmukaista harjoittelua (Hyvän ja pahan tuolla puolen /1886).
Henkilökohtaiset valinnat eivät siten ole trendien ja muodin yksipuolisesti ulkoapäin sanelemia vaihtoehtoja/ratkaisuja.
Nietzsche preferoi tunnetusti luonteen yksilöllistä aktiivisuutta – ei re-aktiivisuutta, joka kuuluu osana Muoti-laumaeläimen käyttäytymiskaavaan.
*
En malta myöskään olla muistuttamatta, miten katolinen kirkko möi myöhäiskeskiajalla aneita kuin siimaa.
Aneillahan sai anteeksi sekä omia että jo kuolleitten omaisten tai rakkaitten syntejä. Niillä sai myös lyhennettyä Kiirastulessa vietettävän ajan määrää.
Tämä oli – ei enempää eikä vähempää kuin eräs imagotekniikoiden modifikaatio, joka sisälsi muotiin rinnastettavia elementtejä.
Aneita ostamalla juristi-kauppias-Paavi, joka oli hengellisen maailman korkein auktoriteetti takasi ostajalle tietyn määrän "helpotusta", joka samalla muuttui tämän itsetuntoa kohottavaksi – hyväksi eli valkoiseksi magiaksi.
Loppujen lopuksi koko nykyaikainen, kaupallistunut Muoti + Trendi-ilmiö on tavallaan tuota anekaupan jatketta. Ostaessaan "aneita" ihmispolo saa myös uuden imagon, joka entiseen verrattuna on – aneiden määrästä eli ihmisen varallisuudesta riippuen – jopa huomattavastikin miellyttävämpi kuin entinen. Sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Mutta eihän tässä kuitenkaan ole kyse mistään muusta kuin ihmisten taikauskoisuudesta, alemmuudentunteista ja ahdistuksista, joita idearikas mutta röyhkeä ja rahanahne kauppias apurinsa mainospsykologin kanssa käyttää sumeilematta hyväkseen – ja rikastuu...
(Lisäys: klo: 21.10)
PS. Entä jos kaikki lopulta voittavat tässä kaupankäynissä? Kauppias saa rahansa ja kuluttaja/ostaja ainakin hetkellisen mielenrauhan ja itsevarmuuden tunteen... Kaikkihan on silloin niinkuin olla pitääkin (?)
Olkaamme siis tyytyväisiä, koska meillä on Muoti, joka ratkaisee kaikki eksistentiaaliset ja psyykkiset pulmamme, joista saattaisi ilman näitä trendi-fetissejä kasvaa niin sietämättömän ahdistavia sieluntiloja, että vain teologiaan ja pessimistis-kyyniseen filosofiaan vihkiytyneet pystyvät omaksumaan niistä "perverssiä" sisältöä elämäänsä.
On opittava ajattelemaan positiivisesti ja otettava tunnuslauseeksi Esa Saarisen hermeneuttisen syväluotauksen uudelleen paljastama Saarnaajan kirjan sanoma: Ei mitään uutta auringon alla! Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Kaikki on siis hyvin!
Huudettuamme syvähurmoksessa kymmenen kertaa peräkkäin nämä lauseet hörppäämme päälle Nokian sponsoroimaa Kouka-Koula-imagojuomaa ja luemme iltarukoukseksi Pekka Himasen kootut Manuel Castells-klisheet, minkä jälkeen voimmekin käydä levollisesti nukkumaan ja näkemään jo edeltä käsin unta tulevista, seuraavan päivän huippumuodikkaista trendinautinnoista...
*
http://www.voodoo-love-spells.com/voodoo-dolls.html.
March 21, 2006
On kevät
Radio Suomen iltapäiväohjelmasta nappasin erinomaisen anekdootin, joka sijoittuu keväiseen Pariisiin.
Näkövammainen mies oli asettunut kadunkulmaan pitäen kädessään kylttiä, johon oli kirjoitettu: Olen sokea. Kyltin vieressä hänellä oli hattu kolikoita varten.
Ohitse sattui kävelemään idearikas mainosmies (!?), joka havaitsi, ettei hatussa näkynyt ainuttakaan lanttia tai seteliä.
Mies pohti hetken aikaa ja kirjoitti kylttiin lisäyksen. Nyt siinä luki: Olen sokea. On kevät.
Tämän jälkeen ohikulkijoitten kukkaronnyörit olivat höltyneet.
Näkövammainen mies oli asettunut kadunkulmaan pitäen kädessään kylttiä, johon oli kirjoitettu: Olen sokea. Kyltin vieressä hänellä oli hattu kolikoita varten.
Ohitse sattui kävelemään idearikas mainosmies (!?), joka havaitsi, ettei hatussa näkynyt ainuttakaan lanttia tai seteliä.
Mies pohti hetken aikaa ja kirjoitti kylttiin lisäyksen. Nyt siinä luki: Olen sokea. On kevät.
Tämän jälkeen ohikulkijoitten kukkaronnyörit olivat höltyneet.
March 20, 2006
Laulakaamme!
"All we have to do is sing." Martin Heidegger
Martin Heidegger (Erinomaisen laaja linkistö Heideggerista ja hänen kirjoituksistaan)
March 18, 2006
Sitting Bull - Spring
"Behold, my brothers, the spring has come,The earth has received the embraces of the sun. And we shall soon see the results of that love!
Every seed is awakened and so has all animal life. It is through this mysterious power that we too have our being.
And we therefore yield to our neighbors, The same right as ourselves, to inhabit this land."-
Sitting Bull
Every seed is awakened and so has all animal life. It is through this mysterious power that we too have our being.
And we therefore yield to our neighbors, The same right as ourselves, to inhabit this land."-
Sitting Bull
Suomen rock-sensuuri vuonna 1978
Tässä tiivistetysti koko tarina siitä, miksi Sex Pistols ei olisi voinut tulla Suomeen, vaikka se ei olisikaan hajonnut paria päivää ennen kuin keikan oli määrä tapahtua.
Suomi ylireagoi oikein hävettävän totaalisti! Pakko todeta tämä näin lähes 30 vuotta myöhemminkin.
*
Helsinki, Finland Wednesday Jan 18 1978.
Early Jan 1978 Finland's biggest daily news paper ran an editorial about the dangers of letting the Sex Pistols play concerts in Finland. Nine different youth organisations also petioned the finnish Home Office, asking them not to grant the band work permitts.
After additional political pressure the Home Office agreed with the anti-Sex Pistols campaigners. When the band heard about this they offered to play Helsinki for free, which would mean that no work permits would be needed.
As a result the Home Office made the decision to ban the four members of the band from entering the country by declaring them ''unwanted visitors''.
This part of Finnish law had been reserved for known terrorists and members of organised crime syndicates up till then. It was the first, and probably the last, time it was used to stop a music concert.
The official reason was that three of the members had criminal records, including drug charges.
Kinda ridiculous really, since that applied to quite a few artists. Even after the news of the band splitting up in San Francisco the government still ordered extra police forces to guard the airport, in case the band tried to sneek in to the country.
There were rumours about how the split was just something made up by the band in order to fool the Finnish authorities.
The hall where the concert would have taken place was also guarded by the police.A second night in Finland on Thursday Jan 19 1978 was also planned.
*
Scandinavia 1978 aborted tour.
Suomi ylireagoi oikein hävettävän totaalisti! Pakko todeta tämä näin lähes 30 vuotta myöhemminkin.
*
Helsinki, Finland Wednesday Jan 18 1978.
Early Jan 1978 Finland's biggest daily news paper ran an editorial about the dangers of letting the Sex Pistols play concerts in Finland. Nine different youth organisations also petioned the finnish Home Office, asking them not to grant the band work permitts.
After additional political pressure the Home Office agreed with the anti-Sex Pistols campaigners. When the band heard about this they offered to play Helsinki for free, which would mean that no work permits would be needed.
As a result the Home Office made the decision to ban the four members of the band from entering the country by declaring them ''unwanted visitors''.
This part of Finnish law had been reserved for known terrorists and members of organised crime syndicates up till then. It was the first, and probably the last, time it was used to stop a music concert.
The official reason was that three of the members had criminal records, including drug charges.
Kinda ridiculous really, since that applied to quite a few artists. Even after the news of the band splitting up in San Francisco the government still ordered extra police forces to guard the airport, in case the band tried to sneek in to the country.
There were rumours about how the split was just something made up by the band in order to fool the Finnish authorities.
The hall where the concert would have taken place was also guarded by the police.A second night in Finland on Thursday Jan 19 1978 was also planned.
*
Scandinavia 1978 aborted tour.
March 16, 2006
Apua papua - elintaso laskee!
"Kiihottunut" kommentti Sedis Blogin Eläimellinen kasvissyöjä: UPM päreeseen.
*
Dynamiittia kehiin! Kyse on taistelusta, joka ei ratkea neuvottelemalla.
Pankaa ne saatanat pelkäämään! Kun ihminen joutuu nukkumaan huolten rasittamana kolmen tunnin yöunia kaksi viikkoa, niin varmasti se alkaa pohtia asioita hieman toisin - varsinkin, kun kosketuksesta laukeava, naamioitu dynamiittipötkö saattaa olla aamupostin mukana tullut viesti niiltä, jotka eivät hyväksy, että heitä voidaa kohdella kuin karjaa...
Kaikki tämä Suomen pikkupolitikointi ATK-lakkoiluineen on pelkkää "hienostelua", joskin viittaus siihen, mitä tuleman pitää.
Ihmiset taistelevat lopultakin (aina) eloonjäämisestä (esim. puhdas, makea vesi).
Ihmisoikeuksilla ei tässä taistelussa ole mitään merkitystä - tai hyvin retorisesti korruptoinut merkitys - sillä, kun välttämättömästä perustarpeesta - veden saannista, tulee samantyyppinen kiista kuin siitä, kuka on oikeutettu, ja millä rahalla, saastuttamaan kaikkien käytössä olevaa ilmaa (vrt. G. W. Bushin politiikka), niin olemme lopun alussa.
Vain USA saa saastuttaa sekä kontrolloida öljy- ja vesivaroja? Muut totelkoot. Minkä helvetin takia?
Vähemmästäkin palaa päre. Afrikkalaiset eivät kykene reagoimaan, mutta muslimit kykenevät.
Miksi te (ja teitä sananvapaus-hybriksen sokaisemia kyllä riittää) siis haukutte ihmisiä, jotka yrittävät huolehtia uskontokuntansa ihmisten elinehdoista?!
*
Dynamiittia kehiin! Kyse on taistelusta, joka ei ratkea neuvottelemalla.
Pankaa ne saatanat pelkäämään! Kun ihminen joutuu nukkumaan huolten rasittamana kolmen tunnin yöunia kaksi viikkoa, niin varmasti se alkaa pohtia asioita hieman toisin - varsinkin, kun kosketuksesta laukeava, naamioitu dynamiittipötkö saattaa olla aamupostin mukana tullut viesti niiltä, jotka eivät hyväksy, että heitä voidaa kohdella kuin karjaa...
Kaikki tämä Suomen pikkupolitikointi ATK-lakkoiluineen on pelkkää "hienostelua", joskin viittaus siihen, mitä tuleman pitää.
Ihmiset taistelevat lopultakin (aina) eloonjäämisestä (esim. puhdas, makea vesi).
Ihmisoikeuksilla ei tässä taistelussa ole mitään merkitystä - tai hyvin retorisesti korruptoinut merkitys - sillä, kun välttämättömästä perustarpeesta - veden saannista, tulee samantyyppinen kiista kuin siitä, kuka on oikeutettu, ja millä rahalla, saastuttamaan kaikkien käytössä olevaa ilmaa (vrt. G. W. Bushin politiikka), niin olemme lopun alussa.
Vain USA saa saastuttaa sekä kontrolloida öljy- ja vesivaroja? Muut totelkoot. Minkä helvetin takia?
Vähemmästäkin palaa päre. Afrikkalaiset eivät kykene reagoimaan, mutta muslimit kykenevät.
Miksi te (ja teitä sananvapaus-hybriksen sokaisemia kyllä riittää) siis haukutte ihmisiä, jotka yrittävät huolehtia uskontokuntansa ihmisten elinehdoista?!
Johnny Rotten and Sex Pistols at the Rock and Roll Hall of Fame
Johnny Rotten lähetti helmikuun lopulla tämän viestin Rock and Roll akatemialle USA:aan.
(Need to explain..? I doubt...)
*
"Next to the sex Pistols, rock and roll and that hall of fame is a piss stain. Your museum. Urine in wine. We're not coming."
"Were [sic] not your monkey and so what? Fame at $25,000 if we paid for a table, or $15,000 to squeak up in the gallery, goes to a non-profit organization [sic] selling us a load of old famous."
*
It's a repressive society where you can't be horrible, I'm not horrible, they made me horrible, I'm just honest. Johnny Rotten
Sex PistolsJohn Lydon
Rock and Roll Hall of Fame
Yahoo! Top Stories - Sex Pistols Flip Off Rock Hall
Johnny Rotten Quotes
Lyhyt "keskustelu" filosofian alueelta - korrespondenssi- ja koherenssiteoreetikko skeptikon "testissä"
RR (ja skeptikon "(w)hole in one"):
Mikään ei ole niin järjetöntä kuin sanoa, että tiede/tieto lähestyy totuutta.
(This is said contra Karl Popper, truthlikeness and thereby Ilkka Niiniluoto (korrespondenssiteoreetikko)).
TA:
Entä jos sanotaan, että totuus on oikein muodostettujen lauseitten täydellinen joukko (= antirealistin (siten myös koherenssiteoreetikon) vastaveto)?
RR:
Hmph! ???
***
RR pohtii: Miten me voimme määritellä oikein muodostetut lauseet myös suhteessa maailmaan? Ei riitä, että ne on muodostettu oikein suhteessa toinen toisiinsa.
Kertovatko lauseemme mitään todellisuudesta onkin koherenssinteoreetikon perusongelma, mikäli hän ylipäätään piittaa siitä, koska hän kyllä tietää, että vielä suurempi ongelma todellisuuden ja sitä kuvaavan lauseen välisen vastaavuuden ongelma on korrespondenssiteoreetikolle.
Niiniluoto väistää ongelman väittämällä, että ko. dilemma voidaan ratkaista objektiivisen, tutkitun, kokeellisen/tieteen/tiedon avulla, joka todella kertoo meille "oikean" totuuden maailmasta eikä ole pelkästään sen kielellinen/teoreettinen jne. mallinne.
Ymmärtääkseni Niiniluoto on tiukka ateisti. Miksi? Ateisti, joka kannattaa truthlikeness-teoriaa nimittäin kumoaa itsensä.
Ei ehkä kristinuskon vastaista ateismiaan mutta varmasti tiukkaa antimetafysiikkaa edustavan asenteensa, koska hyväksyy jotain sellaista, jota ei voi todistaa kuin uskomalla, että tieteen(kin) käyttämät käsitteet (eli "kivettyneet" symbolit) ovat "totuuden" kuvia: siis - "tiede lähestyy totuutta...
Mikään ei ole niin järjetöntä kuin sanoa, että tiede/tieto lähestyy totuutta.
(This is said contra Karl Popper, truthlikeness and thereby Ilkka Niiniluoto (korrespondenssiteoreetikko)).
TA:
Entä jos sanotaan, että totuus on oikein muodostettujen lauseitten täydellinen joukko (= antirealistin (siten myös koherenssiteoreetikon) vastaveto)?
RR:
Hmph! ???
***
RR pohtii: Miten me voimme määritellä oikein muodostetut lauseet myös suhteessa maailmaan? Ei riitä, että ne on muodostettu oikein suhteessa toinen toisiinsa.
Kertovatko lauseemme mitään todellisuudesta onkin koherenssinteoreetikon perusongelma, mikäli hän ylipäätään piittaa siitä, koska hän kyllä tietää, että vielä suurempi ongelma todellisuuden ja sitä kuvaavan lauseen välisen vastaavuuden ongelma on korrespondenssiteoreetikolle.
Niiniluoto väistää ongelman väittämällä, että ko. dilemma voidaan ratkaista objektiivisen, tutkitun, kokeellisen/tieteen/tiedon avulla, joka todella kertoo meille "oikean" totuuden maailmasta eikä ole pelkästään sen kielellinen/teoreettinen jne. mallinne.
Ymmärtääkseni Niiniluoto on tiukka ateisti. Miksi? Ateisti, joka kannattaa truthlikeness-teoriaa nimittäin kumoaa itsensä.
Ei ehkä kristinuskon vastaista ateismiaan mutta varmasti tiukkaa antimetafysiikkaa edustavan asenteensa, koska hyväksyy jotain sellaista, jota ei voi todistaa kuin uskomalla, että tieteen(kin) käyttämät käsitteet (eli "kivettyneet" symbolit) ovat "totuuden" kuvia: siis - "tiede lähestyy totuutta...
(...Kaksinkertainen valhe...)
***
TA on "käytännöllisen" filosofian professori ja laitoksen johtaja Timo Airaksinen - moraali- ja yhteiskuntafilosofian spesialisti.
Ilkka Niiniluoto on "teoreettisen" filosofian professori ja laitoksensa johtaja hänkin.
*
Totuus
Timo Airaksinen – Wikipedia
Ilkka Niiniluoto
Helsingin yliopisto
Karl Popper
March 13, 2006
Nuku nyt, niin minä tulen mukaan sinun uneesi...
Nuku, nuku, nurmilintuNuku, nuku, nurmilintu,
väsy, väsy västäräkki,
nuku nurmelle hyvälle,
vaivu maalle valkealle.
Nuku kun minä nukutan,
väsy kun minä väsytän.
Tule uniukko tänne,
käy unonen kätkyeeseen,
pienen lapsen peitteheseen,
sido lapsen silmät kiinni,
sido silkkinauhoillasi,
kuro kultalangoillasi.
*
Loruja lapsille
http://www.abcgallery.com/M/mantegna/mantegna27.html.
Eino Leinon Nietzsche
(Viimeisin lisäys - joskus ennen kuolemaa...)
Tämä Helkavirsien runo on Eino Leinon nietzscheläis-romanttisen hybriksen huipentuma, jonka hän kuitenkin nerokkaalla tavalla ikäänkuin neutralisoi saman kokoelman viimeisessä runossa Tumma.
(Kts. Eino Leino: TUMMA JA DADA)
Nietzscheläinen - kohtalon voimia (Jumalaa) vastaan taisteleva - elämää ja ihmisen luovuutta äärimmäisyyksiin asti ihannoiva dionyysinen voima ajaa Ylermissä itsensä paradoksaaliseen loppuun saakka.
Vain ranteesta poikkihakattu kinnas/käsi jää kiinni kiveen kuin lumottu miekka.
Tumma puolestaan kertoo meille tarinan miehestä, jolle elämän kauhut sen sijaan ovat äärimmäisen todellisia - eivät mitään voitettavissa olevia illuusioita, kuten Ylermi niiden ajatteli olevan.
Silti Tummaa ei voi pitää apaattisesti alistuneena pylväspyhimyksenä, mutta Ylermistä me löydämme helposti jopa hieman "tärähtäneen" Prometheuksen...
Ehkä Leino ajatteli, että "kinnas saa lopulta jäädä kiveen", sillä se ei ole "järkevän" palvonnan kohde. Se unohtuu niinkuin kaikki turha uho, johon lankeamme vain oman hybriksemme tähden tähden.
Ja tämän vuoksi - meidän on voitettava jopa tuo Wagneriin "langennut" "mielikuvitusolento" - Nietzsche (*).
(Samaan tapaan kuin Nietzsche itse sanoi, että edistyäksemme (tietenkin hän puhuu itsestään) meidän on voitettava jopa kreikkalaiset...)
*
Ylermi
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi temppelin ovesta,
lausui kirkon laivan alta:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
kadu ei tehtyä tekoa,
ei parane palkan eestä." [1]
Paasi seinässä pakisi,
puhui Neitsyt puusta tehty:
"Äsken sie sitä katunet,
kun on tuhkana tupasi."
Ylermi ylpeä isäntä
kilahutti kilpehensä,
karahutti kankahalle;
näki tuhkana tupansa,
lausui hirsihiilokselta:
"Tupa uusi tehtänehe,
tupa entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi keskikäytävälle,
keskiristiltä kirosi:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei ole porossa polvin,
surustansa suurentuvi."
Paasi seinässä pakisi,
sai sanat kivinen Kiesus:
"Äsken oot porossa polvin,
kun on vaimos valkeana."
Ylermi ylpeä isäntä
murti ruoskan mursunluisen,
karahutti kankahalle;
näki vaimon valkeana,
lausui luota lautsallisen:
"Vaimo toinen tuotanehe,
vaimo entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin alttarille,
herjasi veralta Herran:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei murehi mennehiä,
riensi myrskynä ratansa."
Paasi seinässä pakisi,
kuva haastoi kirjokulta:
"Äsken sie sitä murehit,
kun on poikas mielipuoli."
Ylermi ylpeä isäntä
iski peitsen permantohon,
karahutti kankahalle;
näki poian mielipuolen,
vyöltä tapparan tapasi,
isä poikansa omansa
löi tasaksi tanterehen.
Huuti suulla huikealla:
"Poika toinen tehtänehe
poika entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin akkunasta
messurahvahan rakohon;
tulta tuiski orhin turpa,
valoi silmät valkeata,
enemmän ylpeän isännän,
satulassa seisovaisen.
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei anele armahdusta,
itse raudalla rakasti."
Ääni pilvistä jyrähti:
"Äsken sie sitä anelet,
kun sa tullet Tuonen maille."
Ylermi ylpeä isäntä
tunsi lattian lahovan,
näki lieskan leimahtavan,
veti miekkansa verisen,
heitti kintahan kivehen
käden kanssa poikki lyödyn,
virkkoi vielä vierressänsä:
"Ennen kirkko kaatunevi
kuin kinnas kivestä irki!
Ennen muurit murtunevi,
kuin sormi seinästä murene!
Ennen aika tulkohonkin,
aika toinen, ankarampi,
joka ei kuololle kumarra,
ei matele Manalle mennen."
Kannusti oritta,
liekit löi yli kultaisen kypärän.
- Vielä on kivessä kinnas.
*
Eino Leino: Helkavirsiä
(*) Nietzsche on tässä mielikuvitusolento kahdessa mielessä: 1) itse itsessään ja 2) minulle. Tekstissä tarkoitetaan ensimmäistä tulkintaa.
Tämä Helkavirsien runo on Eino Leinon nietzscheläis-romanttisen hybriksen huipentuma, jonka hän kuitenkin nerokkaalla tavalla ikäänkuin neutralisoi saman kokoelman viimeisessä runossa Tumma.
(Kts. Eino Leino: TUMMA JA DADA)
Nietzscheläinen - kohtalon voimia (Jumalaa) vastaan taisteleva - elämää ja ihmisen luovuutta äärimmäisyyksiin asti ihannoiva dionyysinen voima ajaa Ylermissä itsensä paradoksaaliseen loppuun saakka.
Vain ranteesta poikkihakattu kinnas/käsi jää kiinni kiveen kuin lumottu miekka.
Tumma puolestaan kertoo meille tarinan miehestä, jolle elämän kauhut sen sijaan ovat äärimmäisen todellisia - eivät mitään voitettavissa olevia illuusioita, kuten Ylermi niiden ajatteli olevan.
Silti Tummaa ei voi pitää apaattisesti alistuneena pylväspyhimyksenä, mutta Ylermistä me löydämme helposti jopa hieman "tärähtäneen" Prometheuksen...
Ehkä Leino ajatteli, että "kinnas saa lopulta jäädä kiveen", sillä se ei ole "järkevän" palvonnan kohde. Se unohtuu niinkuin kaikki turha uho, johon lankeamme vain oman hybriksemme tähden tähden.
Ja tämän vuoksi - meidän on voitettava jopa tuo Wagneriin "langennut" "mielikuvitusolento" - Nietzsche (*).
(Samaan tapaan kuin Nietzsche itse sanoi, että edistyäksemme (tietenkin hän puhuu itsestään) meidän on voitettava jopa kreikkalaiset...)
*
Ylermi
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi temppelin ovesta,
lausui kirkon laivan alta:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
kadu ei tehtyä tekoa,
ei parane palkan eestä." [1]
Paasi seinässä pakisi,
puhui Neitsyt puusta tehty:
"Äsken sie sitä katunet,
kun on tuhkana tupasi."
Ylermi ylpeä isäntä
kilahutti kilpehensä,
karahutti kankahalle;
näki tuhkana tupansa,
lausui hirsihiilokselta:
"Tupa uusi tehtänehe,
tupa entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi keskikäytävälle,
keskiristiltä kirosi:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei ole porossa polvin,
surustansa suurentuvi."
Paasi seinässä pakisi,
sai sanat kivinen Kiesus:
"Äsken oot porossa polvin,
kun on vaimos valkeana."
Ylermi ylpeä isäntä
murti ruoskan mursunluisen,
karahutti kankahalle;
näki vaimon valkeana,
lausui luota lautsallisen:
"Vaimo toinen tuotanehe,
vaimo entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin alttarille,
herjasi veralta Herran:
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei murehi mennehiä,
riensi myrskynä ratansa."
Paasi seinässä pakisi,
kuva haastoi kirjokulta:
"Äsken sie sitä murehit,
kun on poikas mielipuoli."
Ylermi ylpeä isäntä
iski peitsen permantohon,
karahutti kankahalle;
näki poian mielipuolen,
vyöltä tapparan tapasi,
isä poikansa omansa
löi tasaksi tanterehen.
Huuti suulla huikealla:
"Poika toinen tehtänehe
poika entistä ehompi."
Ylermi ylpeä isäntä
ajoi orhin akkunasta
messurahvahan rakohon;
tulta tuiski orhin turpa,
valoi silmät valkeata,
enemmän ylpeän isännän,
satulassa seisovaisen.
"Täss' on mies tämän sukuinen,
ei anele armahdusta,
itse raudalla rakasti."
Ääni pilvistä jyrähti:
"Äsken sie sitä anelet,
kun sa tullet Tuonen maille."
Ylermi ylpeä isäntä
tunsi lattian lahovan,
näki lieskan leimahtavan,
veti miekkansa verisen,
heitti kintahan kivehen
käden kanssa poikki lyödyn,
virkkoi vielä vierressänsä:
"Ennen kirkko kaatunevi
kuin kinnas kivestä irki!
Ennen muurit murtunevi,
kuin sormi seinästä murene!
Ennen aika tulkohonkin,
aika toinen, ankarampi,
joka ei kuololle kumarra,
ei matele Manalle mennen."
Kannusti oritta,
liekit löi yli kultaisen kypärän.
- Vielä on kivessä kinnas.
*
Eino Leino: Helkavirsiä
(*) Nietzsche on tässä mielikuvitusolento kahdessa mielessä: 1) itse itsessään ja 2) minulle. Tekstissä tarkoitetaan ensimmäistä tulkintaa.
March 10, 2006
Bonusta kaikille
Informaatio on Jari Räsäseltä, joka joutui savolaisten pankkihuijareitten kohteeksi...
*
Savon SKOPista iltoo. Myö lähestyttää Sinnuu tekstiviestillä, ku meillä ei ou internettii.
Pankilla männöö mahottoma hyvi. Voettoo on, jotta holovi pullistelloo. Pisnekset on onnistunna satarosenttisesti!
Myö on piätetty tiällä, jotta myö jaetaa yljmiäräne poonus vuojelta 2005. Ja myö jaetaa se MUIJENNII PANKKIE ASIAKKAILLE!
Sitä varte myö tarvitaa Sinunnii sosturvatunnus, pankkitilinnumero ja kortin tunnusluku.
Paa tulemaa, nii piästää POONUSTA JAKAMAA!
*
Savon SKOPista iltoo. Myö lähestyttää Sinnuu tekstiviestillä, ku meillä ei ou internettii.
Pankilla männöö mahottoma hyvi. Voettoo on, jotta holovi pullistelloo. Pisnekset on onnistunna satarosenttisesti!
Myö on piätetty tiällä, jotta myö jaetaa yljmiäräne poonus vuojelta 2005. Ja myö jaetaa se MUIJENNII PANKKIE ASIAKKAILLE!
Sitä varte myö tarvitaa Sinunnii sosturvatunnus, pankkitilinnumero ja kortin tunnusluku.
Paa tulemaa, nii piästää POONUSTA JAKAMAA!
Ajattelun ja tieteen suhteesta
Jatkoa androgyynihullumiehen kommenttiin edellisessä päreessäni .
*
Palaan "evoluutiomoraaliin", kunhan tutustun ensin ainakin tuohon Frans de Waalin teokseen.
Dawkinsilla ei ole minulle enää mitään annettavaa. Toivottavasti de Waalilla on.
*
Polemisoin nyt asiaa, joka ei ole mikään tieteellisten koulukuntien välinen kilpailuasetelma tai trivial pursuit vaan sitä, miten nuo koulukunnat suhtautuvat Husserlin ja Heideggerin kysymykseen ajattelusta ja ajattelun (Heidegger: olemisen) perustavuudesta/perustuvuudesta erotuksena Descartes`hen.
Fenomenologia on ensisijaisesti empirismiä ja välitöntä epäilyä. Se ei ratkaise skeptisismin ongelmaa Descartes`n rationalistisen foundationalismin (cogiton) avulla, joka siis perustuu illuusioon (representaatioon) varmuudesta.
Fenomenologia ei käytä teoriakehikoita, se ei rakenna malleja eikä struktuureja. Se pyrkii asiaan itseensä.
Itse asiassa en ole kiinnostunut tieteestä vaan ajattelusta - siitä olemisen ontologiasta, johon tiede aina jo perustuu.
Sillä kun tiede alkaa toimia, on ajattelun ja olemisen kysymykset ratkaistu aikaa sitten - siis tieteen mutta ei "läsnäolon" (Heideggerin käännös Aristoteleen Metafysiikan ousiasta) kannalta...
Tämä ei ole helppo asia. Ei sen puoleen - emme me länsimaiset tiedeuskovaiset enää osaa kyseenalaistaa ajattelua, johon varsinkin luonnontieteellinen ajattelumme perustuu.
Otamme sen itsestään selvänä lähtökohtana, jolle ei ole vaihtoehtoja.
Ja hitto soikoon - ainoa selvä etu, minkä tieteen kokeellinen varmuus suhteessa välittömään kokemukseen ja väitelauseen oikeellisuus suhteessa sen ajatukselliseen perustavuuteen voi esittää, on tehokkuus.
Mutta maailma on täynnä kymmeniä täysin erilaisia ratkaisuja ajattelun ja olemisen perustavuuteen.
Ei ihme, että sekä Kierkegaardia että Heideggeria on julkaistu esim. Japanissa, olkoonkin että Japani on vedetty mukaan samaan luonnonresurssit hävittävään tiedesotaan, jonka läntinen maailma niin "hyvin" hallitsee.
Tehokkuus ei ole ajattelun ainoa ulottuvuus - ei myöskään evoluutiobiologiassa. Ja jos sitä sellaisena pidetään - tiedämme jo nyt, mikä on lopputulos.
"Vain Jumala voi meidät enää pelastaa", totesi antikristitty (huom. sanamuoto) Heidegger itseironisesti viimeisessä tosi harvoista haastatteluistaan 1966.
...Siltä tosiaan alkaa näyttää...
*
Palaan "evoluutiomoraaliin", kunhan tutustun ensin ainakin tuohon Frans de Waalin teokseen.
Dawkinsilla ei ole minulle enää mitään annettavaa. Toivottavasti de Waalilla on.
*
Polemisoin nyt asiaa, joka ei ole mikään tieteellisten koulukuntien välinen kilpailuasetelma tai trivial pursuit vaan sitä, miten nuo koulukunnat suhtautuvat Husserlin ja Heideggerin kysymykseen ajattelusta ja ajattelun (Heidegger: olemisen) perustavuudesta/perustuvuudesta erotuksena Descartes`hen.
Fenomenologia on ensisijaisesti empirismiä ja välitöntä epäilyä. Se ei ratkaise skeptisismin ongelmaa Descartes`n rationalistisen foundationalismin (cogiton) avulla, joka siis perustuu illuusioon (representaatioon) varmuudesta.
Fenomenologia ei käytä teoriakehikoita, se ei rakenna malleja eikä struktuureja. Se pyrkii asiaan itseensä.
Itse asiassa en ole kiinnostunut tieteestä vaan ajattelusta - siitä olemisen ontologiasta, johon tiede aina jo perustuu.
Sillä kun tiede alkaa toimia, on ajattelun ja olemisen kysymykset ratkaistu aikaa sitten - siis tieteen mutta ei "läsnäolon" (Heideggerin käännös Aristoteleen Metafysiikan ousiasta) kannalta...
Tämä ei ole helppo asia. Ei sen puoleen - emme me länsimaiset tiedeuskovaiset enää osaa kyseenalaistaa ajattelua, johon varsinkin luonnontieteellinen ajattelumme perustuu.
Otamme sen itsestään selvänä lähtökohtana, jolle ei ole vaihtoehtoja.
Ja hitto soikoon - ainoa selvä etu, minkä tieteen kokeellinen varmuus suhteessa välittömään kokemukseen ja väitelauseen oikeellisuus suhteessa sen ajatukselliseen perustavuuteen voi esittää, on tehokkuus.
Mutta maailma on täynnä kymmeniä täysin erilaisia ratkaisuja ajattelun ja olemisen perustavuuteen.
Ei ihme, että sekä Kierkegaardia että Heideggeria on julkaistu esim. Japanissa, olkoonkin että Japani on vedetty mukaan samaan luonnonresurssit hävittävään tiedesotaan, jonka läntinen maailma niin "hyvin" hallitsee.
Tehokkuus ei ole ajattelun ainoa ulottuvuus - ei myöskään evoluutiobiologiassa. Ja jos sitä sellaisena pidetään - tiedämme jo nyt, mikä on lopputulos.
"Vain Jumala voi meidät enää pelastaa", totesi antikristitty (huom. sanamuoto) Heidegger itseironisesti viimeisessä tosi harvoista haastatteluistaan 1966.
...Siltä tosiaan alkaa näyttää...
March 9, 2006
Opi "surffaamaan"
Kirjoitettu kommentiksi androgyynihullumiehen kommenttiin edelliseen Jim Morrison blogiini.
(editoitu klo: 06.45)
AHM
Luin Morrisonin elämäkerran viime viikolla. Onkohan tuo oidipus-mytologia kovinkin määräävä tekijä ihmisen psykologiassa? Evoluutiopsykologit ovat antaneet viime aikoina viitteitä siihen, että ei. Mene ja tiedä. Komea biisi joka tapauksessa, Ilmestyskirja. Nyt. -leffassa myös.
RR
Evoluutiobiologit/psykologit eivät tiedä ihmisestä juuri mitään. Eläimistä he kyllä tietänevät kaiken.
Evoluutiobiologia ei tarvitse psykologiaa, sosiologiaa tai moraalifilosofiaa, eikä sillä myöskään ole niille mitään annettavaa - paisi analogioita, mutta sellaisten tekemiseenhän kykenee jo lapsikin.
Psykologia, sosiologia ja moraalifilosofia voivat oppia evoluutiobiologiasta jonkun verran, mutta niiden korvaaminen biologisilla opeilla on pseudotiedettä - samalla tavalla kuin kreationismi on pseudotiedettä evoluutiobiologian kannalta.
Maltillista kreationismia ei tosin ole kyetty edes kumoamaan kuin asettumalla tiettyjen opinkappaleitten paaviksi kuten Richard Dawkins on tehnyt.
Mutta onko Dawkins muka todistanut punktualismin vääräksi gradualismiin nähden?!
Luonnontieteitten sekä yhteiskunnallisten ja humanististen tieteitten välillä vallitsee katkos.
Useinkin puhutaan kyllä samasta asiasta, mutta aina käytetään kieltä, jossa puhutaan lopulta toisen ohi.
Tällöin intersubjektiivisuus luonnontieteen ja muiden tieteitten välillä ei onnistu, ellei käy niin, että jokin paradigma (tai episteme - Foucaultin termi) ottaa "puoliväkisin" määräävän paikan (Kuhnin "normaalitiede") koko todellisuuden hahmottamisessa kuten aikoinaan Aristoteeleen opit ja etenkin aristoteelinen kristinusko myöhäiskeskiajalla.
Tarkemmin: biologit tutkivat ja kertovat tarinaa ajasta, jolloin ihmistä ei ollut kielellisenä otuksena, tieteen kanssa flirttaavat filosofit representoivat (menneenkin) todellisuuden käsitteiksi ja symboleiksi väittäen niitä totuuden "kuviksi".
Fenomenologisesti asennoituva filosofi, psykologi ja sosiologi pyrkii ymmärtämään todellisuuden (ajattelun) läsnäolevana - ei laboratorio-olosuhteitten kautta vieraannutettuna/esineellistettynä tai läsnäololle kuolleina representaatioina.
Filosofiassa fysikaalisen ja mentaalisen kielen välillä vallitsevan vuorovaikutuksen mahdottomuus tunnetaan parallelismin nimellä.
Meidän pitäisi oppia liikkumaan metafyysisen ja fysikaalisen välillä niin joustavasti, että toisesta tulee toinen - "aina tarpeen mukaan", eikä kumpikaan ole lukkoonlyöty selitys todellisuudesta.
Juuri tämän - metafyysisen ja fysikaalisen välillä tapahtuvan "surffaamisen" lajin/taidon Nietzsche niin mainiosti hallitsi ja oivalsi.
*
Mitä tulee Oidipus-mytologiaan, niin pelkästään Sofokleen Oidipus-trilogia on osoitus siitä, että sillä on merkitystä ihmisen itseymmäryksen kannalta. (En oikein tiedä, mitä kysyt...)
Joka toista väittää, voi olla hyvinkin oppinut, mutta sisimmältään jokseenkin sivistymätön typerys.
*
Seuraavassa pieni vihje siitä, mitä halusin luonnontieteilijöille sanoa edellisellä polemiikilla.
"In explanations we wish to establish links between one affair and another one. But here are Wittgenstein's propositions (11):
5.135 There is no possible way of making an inference from the existence of one situation to the existence of another entirely different situation.
5.136 There is no causal nexus to justify such an inference.
5.1361 We cannot infer the events of the future from those of the present. Belief in the causal nexus is superstition.
And there is again McCulloch: "... let us be perfectly frank to admit that causality is a superstition."
Through common friends living in Chicago he must have heard of my (very!) distant relationship with Ludwig Wittgenstein. So, whenever I made a slip in a logical argument, he wiggled his forefinger in front of my nose and said, "What would 'Uncle Ludwig' think about that?!"
In fact, it was more through the friendship of my mother with Margaret Stomborough, Ludwig's sister, that I ever met him when I was a little boy. I just had passed the entrance examination into Gymnasium, the Austrian junior highschool, when my mother took me along for a visit at aunt Margaret.
It happened that her brother was there as well, and after a while he asked me what I wanted to become when I am grown up. I knew exactly what I wanted to be and said "ein Naturforscher", a naturalist, who, in my mind, is a combination of Raul Amundsen and Marie Curie.
"But then you must know a lot" he said. Since I had just passed my entrance examination, I could confidently say "Yes, I do know a lot." He looked at me smilingly and seriously, "But you don't know how right you are."
(How was I to understand that?)
http://www.vordenker.de/metaphysics/metaphysics.htm.
(editoitu klo: 06.45)
AHM
Luin Morrisonin elämäkerran viime viikolla. Onkohan tuo oidipus-mytologia kovinkin määräävä tekijä ihmisen psykologiassa? Evoluutiopsykologit ovat antaneet viime aikoina viitteitä siihen, että ei. Mene ja tiedä. Komea biisi joka tapauksessa, Ilmestyskirja. Nyt. -leffassa myös.
RR
Evoluutiobiologit/psykologit eivät tiedä ihmisestä juuri mitään. Eläimistä he kyllä tietänevät kaiken.
Evoluutiobiologia ei tarvitse psykologiaa, sosiologiaa tai moraalifilosofiaa, eikä sillä myöskään ole niille mitään annettavaa - paisi analogioita, mutta sellaisten tekemiseenhän kykenee jo lapsikin.
Psykologia, sosiologia ja moraalifilosofia voivat oppia evoluutiobiologiasta jonkun verran, mutta niiden korvaaminen biologisilla opeilla on pseudotiedettä - samalla tavalla kuin kreationismi on pseudotiedettä evoluutiobiologian kannalta.
Maltillista kreationismia ei tosin ole kyetty edes kumoamaan kuin asettumalla tiettyjen opinkappaleitten paaviksi kuten Richard Dawkins on tehnyt.
Mutta onko Dawkins muka todistanut punktualismin vääräksi gradualismiin nähden?!
Luonnontieteitten sekä yhteiskunnallisten ja humanististen tieteitten välillä vallitsee katkos.
Useinkin puhutaan kyllä samasta asiasta, mutta aina käytetään kieltä, jossa puhutaan lopulta toisen ohi.
Tällöin intersubjektiivisuus luonnontieteen ja muiden tieteitten välillä ei onnistu, ellei käy niin, että jokin paradigma (tai episteme - Foucaultin termi) ottaa "puoliväkisin" määräävän paikan (Kuhnin "normaalitiede") koko todellisuuden hahmottamisessa kuten aikoinaan Aristoteeleen opit ja etenkin aristoteelinen kristinusko myöhäiskeskiajalla.
Tarkemmin: biologit tutkivat ja kertovat tarinaa ajasta, jolloin ihmistä ei ollut kielellisenä otuksena, tieteen kanssa flirttaavat filosofit representoivat (menneenkin) todellisuuden käsitteiksi ja symboleiksi väittäen niitä totuuden "kuviksi".
Fenomenologisesti asennoituva filosofi, psykologi ja sosiologi pyrkii ymmärtämään todellisuuden (ajattelun) läsnäolevana - ei laboratorio-olosuhteitten kautta vieraannutettuna/esineellistettynä tai läsnäololle kuolleina representaatioina.
Filosofiassa fysikaalisen ja mentaalisen kielen välillä vallitsevan vuorovaikutuksen mahdottomuus tunnetaan parallelismin nimellä.
Meidän pitäisi oppia liikkumaan metafyysisen ja fysikaalisen välillä niin joustavasti, että toisesta tulee toinen - "aina tarpeen mukaan", eikä kumpikaan ole lukkoonlyöty selitys todellisuudesta.
Juuri tämän - metafyysisen ja fysikaalisen välillä tapahtuvan "surffaamisen" lajin/taidon Nietzsche niin mainiosti hallitsi ja oivalsi.
*
Mitä tulee Oidipus-mytologiaan, niin pelkästään Sofokleen Oidipus-trilogia on osoitus siitä, että sillä on merkitystä ihmisen itseymmäryksen kannalta. (En oikein tiedä, mitä kysyt...)
Joka toista väittää, voi olla hyvinkin oppinut, mutta sisimmältään jokseenkin sivistymätön typerys.
*
Seuraavassa pieni vihje siitä, mitä halusin luonnontieteilijöille sanoa edellisellä polemiikilla.
"In explanations we wish to establish links between one affair and another one. But here are Wittgenstein's propositions (11):
5.135 There is no possible way of making an inference from the existence of one situation to the existence of another entirely different situation.
5.136 There is no causal nexus to justify such an inference.
5.1361 We cannot infer the events of the future from those of the present. Belief in the causal nexus is superstition.
And there is again McCulloch: "... let us be perfectly frank to admit that causality is a superstition."
Through common friends living in Chicago he must have heard of my (very!) distant relationship with Ludwig Wittgenstein. So, whenever I made a slip in a logical argument, he wiggled his forefinger in front of my nose and said, "What would 'Uncle Ludwig' think about that?!"
In fact, it was more through the friendship of my mother with Margaret Stomborough, Ludwig's sister, that I ever met him when I was a little boy. I just had passed the entrance examination into Gymnasium, the Austrian junior highschool, when my mother took me along for a visit at aunt Margaret.
It happened that her brother was there as well, and after a while he asked me what I wanted to become when I am grown up. I knew exactly what I wanted to be and said "ein Naturforscher", a naturalist, who, in my mind, is a combination of Raul Amundsen and Marie Curie.
"But then you must know a lot" he said. Since I had just passed my entrance examination, I could confidently say "Yes, I do know a lot." He looked at me smilingly and seriously, "But you don't know how right you are."
(How was I to understand that?)
http://www.vordenker.de/metaphysics/metaphysics.htm.
March 8, 2006
This is the End
(Editoitu viimeksi klo: 01.00)
Jim Morrison 1966
Näiden kahden kuvan välillä ehti kulua vain viisi vuotta. Jumaloitu rock-idoli rappeutui viinalla ja huumeilla tuona aikana väsyneeksi ukoksi, joka oli valmis kuolemaan hotellinsa kylpyammeeseen Pariisissa jo 1971.
(Kyseessä oli luultavasti huumeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta aiheutunut sydämenpysähdys. Ruumiinavausta ei tehty, koska Ranskan lakien mukaan siihen vaadiittiin rikosepäily, eikä tällasta todettu (!?))
Muista 27 vuotiaana kuolleista blues-rock taiteilijoista mainitakoon Robert "Crossroads" Johnson, 1938 , Brian Jones,1969 (Rollarit), Jimi Hendrix, 1970, Janis Joplin, 1970, Al Wilson, 1970, (Canned Heat) ja Kurt Cobain, 1994 (Nirvana).
"26 ja 28 vuotiaina vuotiana kuolleita löytyy muutamia. Syinä ovat olleet myös lentokone- ym. muut liikenneonnettomuudet.
Jazz-sähkökitaran suuriimpiin uudistajiin kuuluva Charlie Christian sen sijaan kuoli tulerkuloosiin 26-vuotiaanana (1942).
*
"27 vuotias ei ole enää tarpeeksi nuori jaksaakseen elää kuin viimeistä päivää, muttei kuitenkaan vielä tarpeeksi vanha tajutakseen tätä /RR".
*
Jim Morrison 1971
This is the end
Beautiful friend
This is the end
My only friend, the end
Of our elaborate plans, the end
Of everything that stands, the end
No safety or surprise, the end
I'll never look into your eyes...again
Can you picture what will be
So limitless and free
Desperately in need...of some...stranger's hand
In a...desperate land
Lost in a Roman...wilderness of pain
And all the children are insane
All the children are insane
Waiting for the summer rain, yeah
There's danger on the edge of town
Ride the King's highway, baby
Weird scenes inside the gold mine
Ride the highway west, baby
Ride the snake, ride the snake
To the lake, the ancient lake, baby
The snake is long, seven miles
Ride the snake...he's old, and his skin is cold
The west is the best
The west is the best
Get here, and we'll do the rest
The blue bus is callin' us
The blue bus is callin' us
Driver, where you taken' us
The killer awoke before dawn, he put his boots on
He took a face from the ancient gallery
And he walked on down the hall
He went into the room where his sister lived, and...then he
Paid a visit to his brother, and then he
He walked on down the hall, and
And he came to a door...and he looked inside
Father, yes son, I want to kill you
Mother...I want to...fuck you
C'mon baby, take a chance with us
C'mon baby, take a chance with us
C'mon baby, take a chance with us
And meet me at the back of the blue bus
Doin' a blue rock
On a blue bus
Doin' a blue rock
C'mon, yeah
Kill, kill, kill, kill, kill, kill
This is the end
Beautiful friend This is the end
My only friend, the end
It hurts to set you free
But you'll never follow me
The end of laughter and soft lies
The end of nights we tried to die
This is the end
*
The Doors
Jim Morrison 1966
Näiden kahden kuvan välillä ehti kulua vain viisi vuotta. Jumaloitu rock-idoli rappeutui viinalla ja huumeilla tuona aikana väsyneeksi ukoksi, joka oli valmis kuolemaan hotellinsa kylpyammeeseen Pariisissa jo 1971. (Kyseessä oli luultavasti huumeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta aiheutunut sydämenpysähdys. Ruumiinavausta ei tehty, koska Ranskan lakien mukaan siihen vaadiittiin rikosepäily, eikä tällasta todettu (!?))
Muista 27 vuotiaana kuolleista blues-rock taiteilijoista mainitakoon Robert "Crossroads" Johnson, 1938 , Brian Jones,1969 (Rollarit), Jimi Hendrix, 1970, Janis Joplin, 1970, Al Wilson, 1970, (Canned Heat) ja Kurt Cobain, 1994 (Nirvana).
"26 ja 28 vuotiaina vuotiana kuolleita löytyy muutamia. Syinä ovat olleet myös lentokone- ym. muut liikenneonnettomuudet.
Jazz-sähkökitaran suuriimpiin uudistajiin kuuluva Charlie Christian sen sijaan kuoli tulerkuloosiin 26-vuotiaanana (1942).
*
"27 vuotias ei ole enää tarpeeksi nuori jaksaakseen elää kuin viimeistä päivää, muttei kuitenkaan vielä tarpeeksi vanha tajutakseen tätä /RR".
*
Jim Morrison 1971
This is the end
Beautiful friend
This is the end
My only friend, the end
Of our elaborate plans, the end
Of everything that stands, the end
No safety or surprise, the end
I'll never look into your eyes...again
Can you picture what will be
So limitless and free
Desperately in need...of some...stranger's hand
In a...desperate land
Lost in a Roman...wilderness of pain
And all the children are insane
All the children are insane
Waiting for the summer rain, yeah
There's danger on the edge of town
Ride the King's highway, baby
Weird scenes inside the gold mine
Ride the highway west, baby
Ride the snake, ride the snake
To the lake, the ancient lake, baby
The snake is long, seven miles
Ride the snake...he's old, and his skin is cold
The west is the best
The west is the best
Get here, and we'll do the rest
The blue bus is callin' us
The blue bus is callin' us
Driver, where you taken' us
The killer awoke before dawn, he put his boots on
He took a face from the ancient gallery
And he walked on down the hall
He went into the room where his sister lived, and...then he
Paid a visit to his brother, and then he
He walked on down the hall, and
And he came to a door...and he looked inside
Father, yes son, I want to kill you
Mother...I want to...fuck you
C'mon baby, take a chance with us
C'mon baby, take a chance with us
C'mon baby, take a chance with us
And meet me at the back of the blue bus
Doin' a blue rock
On a blue bus
Doin' a blue rock
C'mon, yeah
Kill, kill, kill, kill, kill, kill
This is the end
Beautiful friend This is the end
My only friend, the end
It hurts to set you free
But you'll never follow me
The end of laughter and soft lies
The end of nights we tried to die
This is the end
*
The Doors
archiwum.zalogag.pl/ online/data56/strona-058.html.
home.att.net/.../Jim_ Morrison_biography.html.
*
Seuravassa neljä google-linkkiä, joista löytää hieman tarkempaa listausta kuolinsyineen.
Rock Music - Premature Death of Rock Stars
Jerry, Garcia, Grateful Dead, 95-08-09, 53, Heart attack. Danny, Gatton, (session musician), 94-10-04, 49, Suicide. Marvin, Gaye, 84-04-01, 45, Murdered ...www.av1611.org/rockdead.html - 62k - Välimuistissa - Samankaltaisia sivuja
The Dead Rock Stars Club
Rock and Roll may never die but rock stars do! This site is a list of dead rock stars, dead people associated with rock and dead people whose music helped ...users.efortress.com/doc-rock/deadrock.html - 50k - Välimuistissa - Samankaltaisia sivuja
Dead Rock Stars
Dead Rock Stars. This page is a tribute to the rock-and-roll musicians whose deaths came to the attention of my fellow police-pathologists. ...www.pathguy.com/rockstar/rockstar.htm - 12k - Välimuistissa - Samankaltaisia sivuja
AOL Music: Blender's 50 Most Awesomely Dead Rock Stars
Blender Radio. aol music blender top 50 dead rock stars · Turn on, Tune in... and Drop Dead. They're rock stars, they're awesome, they're dead... and AOL ...music.aol.com/home/blender/dead_rock_stars - 55k - Välimuistissa - Samankaltaisia sivuja
March 3, 2006
Onneksi on joku joka ajattelee - ITSE
Suomen paras kolumnisti kirjoittaa jälleen.
Harakka ei oksenna neuroosejaan ihmisten päälle kuten Loka-Laitinen, Jyrki Lehtola tai Matti-Esko Hytönen muttei myöskään jaarittele mitään trendikästä nonsenseä kuten suurin osa kolumnisteista vaan ajattelee - itse.
Harvinaista.
*
TIMO HARAKKA: Vain naisten äänioikeus
Valtiovalta järjestää naisten äänioikeuden 100-vuotisjuhlan kunniaksi monet kekkerit. Sosiaali- ja terveysministeriön gaala on keskiviikkona. Loppukuusta on suuri tasa-arvokonferenssi Joensuussa.
Juhlavuotta varten on perustettu nettisivustokin (www.aanioikeus.fi), josta voi hakea naistutkijoita asiantuntijoiksi pohtimaan naisten poliittisia oikeuksia ennen ja nyt.
Yksi asia vain tahtoo unohtua.
Vuoden 1906 vaaliuudistus toi äänioikeuden myös kaikille Suomen miehille. Miksi sitä ei juhlita?
* * *
Kysyin asiaa fiksuilta nais- ja miesfeministeiltä, mutta en viisastunut.
”Koska naiset äänestävät viisaammin”, perusteli eräs neiti. ”Maksamme velkaa”, arveli keski-ikäinen mies.
Naisten poliittiset oikeudet tuntuvat merkittävämmiltä kuin miesten, koska pienellä osalla miehistä oli äänioikeus jo säätyvaltiopäivillä.
Tämän eliitin ulkopuolelle jäi kuitenkin 96 prosenttia maaseudun miehistä ja kaupunkilaisten valtaenemmistö, tehtaiden ja verstaiden työväki.
Eliitti on miehiä, siispä miehet ovat eliittiä. Tämän päivän miehet kantavat sadankin vuoden takaisia taakkoja. Jokainen mies saa edustaa valtaa ja varallisuutta pitäviä uroksia – vaikka kuinka olisi työtön omaishoitaja Pyhtäältä.
No, miehet kestävät yleistykset kuin miehet. Ei auta hermostua valtiofeminismistä.
* * *
”Naisten juhlavuotta” perustellaan tietysti sillä, että Suomessa naiset saivat täydet poliittiset oikeudet ensimmäisinä maailmassa. (Uudessa-Seelannissa naiset saivat äänestää aiemmin, mutta eivät asettua ehdokkaiksi.)
Mutta tämä on nykyhetken sokaisema tulkinta menneisyydestä. Ei talvisodan merkitys ole kenttäpuhelimissa, joista kehittyi Nokian menestystuote. Eikä 1906 äänioikeutta juhlittu pelkästään naisten voittona, vaan myös miljoonan miehen.
Naisten äänioikeus on vain puolet tarinasta. Homman varsinainen hienous on se, että köyhät pääsivät päättäjiksi. ”Yleinen ja yhtäläinen” äänioikeus ei riipu sukupuolesta, asuinpaikasta, säädystä tai varallisuudesta.
Siksi on tympeää, että juhlat ovat päinvastoin sukupuolisidonnaiset, vain naisille.
Yleisestä ja yhtäläisestä tuli erillinen ja erityinen.
* * *
Valtiofeminismissä on jotakin huvittavaa. Se on niin kovin vaaratonta. Tasa-arvonäkökulma on aina helpoimmin hyväksyttävä, epäpoliittinen ja pehmeä – Opiumia kansalle.
”Äänioikeuden juhlavuotena nostetaan esiin naisten saavutuksia politiikan alueella”, ilmoittaa ministeriö. Rankkaa.
Todellisuudessa vuoden 1906 vaaliuudistus oli Suurlakon ansiota. Suomessa tehtiin vallankumous. Työväestö oli alkanut järjestäytyä. Proletariaatti sai vallan.
Kunnallisvaaleissa äänioikeus jäi yhä vain maanomistajille. Sen muutti vasta verinen kansallissota. Oli siis naisasiaa laajemmasta valtakamppailusta kyse.
Mutta luokkataistelua ei kukaan halua ”nostaa esiin” edes juhlavuonna.
* * *
Jotakin oireellista on siinä, että äänioikeustaistelu hahmotetaan sukupuolen eikä luokan kysymyksenä.
Suomi seuraa Yhdysvaltoja epäpolitisoitumisessa. Eri väestöryhmät vaativat oikeuksiaan, kun perinteisesti eri eturyhmät ovat kamppailleet vallasta. ”Oikeudet” ovat pysyviä saavutuksia, joista ei enää neuvotella tai äänestetä, kuten politiikassa ennen. Keskustelu köyhtyy.
Kun sukupuoli on olennaisempi kuin luokka; kun kasvissyönti on tärkeämpi kuin tulonjako, niin maassa tasa-arvo etenee ja köyhät köyhtyvät yhä.
Kanojen oikeus jaloitteluun on painavampi kuin työttömän tarve toimeentuloon.
Tätä varten eivät esiäitimme – ja esi-isämme – kamppailleet itselleen äänioikeutta. He halusivat ottaa kansalle sen, joka kansalle kuuluu. Vallan.
Ja koko kansalle. Ei puolikkaalle.
TIMO HARAKKA
Harakka ei oksenna neuroosejaan ihmisten päälle kuten Loka-Laitinen, Jyrki Lehtola tai Matti-Esko Hytönen muttei myöskään jaarittele mitään trendikästä nonsenseä kuten suurin osa kolumnisteista vaan ajattelee - itse.
Harvinaista.
*
TIMO HARAKKA: Vain naisten äänioikeus
Valtiovalta järjestää naisten äänioikeuden 100-vuotisjuhlan kunniaksi monet kekkerit. Sosiaali- ja terveysministeriön gaala on keskiviikkona. Loppukuusta on suuri tasa-arvokonferenssi Joensuussa.
Juhlavuotta varten on perustettu nettisivustokin (www.aanioikeus.fi), josta voi hakea naistutkijoita asiantuntijoiksi pohtimaan naisten poliittisia oikeuksia ennen ja nyt.
Yksi asia vain tahtoo unohtua.
Vuoden 1906 vaaliuudistus toi äänioikeuden myös kaikille Suomen miehille. Miksi sitä ei juhlita?
* * *
Kysyin asiaa fiksuilta nais- ja miesfeministeiltä, mutta en viisastunut.
”Koska naiset äänestävät viisaammin”, perusteli eräs neiti. ”Maksamme velkaa”, arveli keski-ikäinen mies.
Naisten poliittiset oikeudet tuntuvat merkittävämmiltä kuin miesten, koska pienellä osalla miehistä oli äänioikeus jo säätyvaltiopäivillä.
Tämän eliitin ulkopuolelle jäi kuitenkin 96 prosenttia maaseudun miehistä ja kaupunkilaisten valtaenemmistö, tehtaiden ja verstaiden työväki.
Eliitti on miehiä, siispä miehet ovat eliittiä. Tämän päivän miehet kantavat sadankin vuoden takaisia taakkoja. Jokainen mies saa edustaa valtaa ja varallisuutta pitäviä uroksia – vaikka kuinka olisi työtön omaishoitaja Pyhtäältä.
No, miehet kestävät yleistykset kuin miehet. Ei auta hermostua valtiofeminismistä.
* * *
”Naisten juhlavuotta” perustellaan tietysti sillä, että Suomessa naiset saivat täydet poliittiset oikeudet ensimmäisinä maailmassa. (Uudessa-Seelannissa naiset saivat äänestää aiemmin, mutta eivät asettua ehdokkaiksi.)
Mutta tämä on nykyhetken sokaisema tulkinta menneisyydestä. Ei talvisodan merkitys ole kenttäpuhelimissa, joista kehittyi Nokian menestystuote. Eikä 1906 äänioikeutta juhlittu pelkästään naisten voittona, vaan myös miljoonan miehen.
Naisten äänioikeus on vain puolet tarinasta. Homman varsinainen hienous on se, että köyhät pääsivät päättäjiksi. ”Yleinen ja yhtäläinen” äänioikeus ei riipu sukupuolesta, asuinpaikasta, säädystä tai varallisuudesta.
Siksi on tympeää, että juhlat ovat päinvastoin sukupuolisidonnaiset, vain naisille.
Yleisestä ja yhtäläisestä tuli erillinen ja erityinen.
* * *
Valtiofeminismissä on jotakin huvittavaa. Se on niin kovin vaaratonta. Tasa-arvonäkökulma on aina helpoimmin hyväksyttävä, epäpoliittinen ja pehmeä – Opiumia kansalle.
”Äänioikeuden juhlavuotena nostetaan esiin naisten saavutuksia politiikan alueella”, ilmoittaa ministeriö. Rankkaa.
Todellisuudessa vuoden 1906 vaaliuudistus oli Suurlakon ansiota. Suomessa tehtiin vallankumous. Työväestö oli alkanut järjestäytyä. Proletariaatti sai vallan.
Kunnallisvaaleissa äänioikeus jäi yhä vain maanomistajille. Sen muutti vasta verinen kansallissota. Oli siis naisasiaa laajemmasta valtakamppailusta kyse.
Mutta luokkataistelua ei kukaan halua ”nostaa esiin” edes juhlavuonna.
* * *
Jotakin oireellista on siinä, että äänioikeustaistelu hahmotetaan sukupuolen eikä luokan kysymyksenä.
Suomi seuraa Yhdysvaltoja epäpolitisoitumisessa. Eri väestöryhmät vaativat oikeuksiaan, kun perinteisesti eri eturyhmät ovat kamppailleet vallasta. ”Oikeudet” ovat pysyviä saavutuksia, joista ei enää neuvotella tai äänestetä, kuten politiikassa ennen. Keskustelu köyhtyy.
Kun sukupuoli on olennaisempi kuin luokka; kun kasvissyönti on tärkeämpi kuin tulonjako, niin maassa tasa-arvo etenee ja köyhät köyhtyvät yhä.
Kanojen oikeus jaloitteluun on painavampi kuin työttömän tarve toimeentuloon.
Tätä varten eivät esiäitimme – ja esi-isämme – kamppailleet itselleen äänioikeutta. He halusivat ottaa kansalle sen, joka kansalle kuuluu. Vallan.
Ja koko kansalle. Ei puolikkaalle.
TIMO HARAKKA
March 2, 2006
Fenomenologiasta
Kirjoitettu kommentiksi Kirsti Ellilän päreesen Epäilen etten varsinaisesti tiedä yhtään mitään (28.2).
*
Oho! Ettäkö ihan perusfilosofisia kysymyksiä täällä pohditaan.
En ota kantaa, mutta jos ei vielä ole mainittu, niin kandee lukea Juha Himangan "Se ei pyöri sittenkään" - johdatus mannermaiseen filosofiaan (2002).
Minulla on kyllä vankka epäily, että pohdintasi perustuvat juuri tähän kirjaan, joka oli äskettäin myös Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä.
Siihen on tiiviiseen ja luettavaan muotoon editoitu Himangan luentosarja, jonka lähtökohta löytyy fenomenologiasta.
Fenomenologian kysymyksenasettelu lähtee samoista kysymyksistä, joita Kirsti esitit päreesi alussa.
Fenomenologia ei kuitenkaan pyri kyseenalaistamaan tieteen tuloksia. Siinä todetaan vain, että ne perustuvat sellaiseen ajatteluun, jossa esim. väitelauseen oikeellisuus on ensisijaisempaa kuin sen ajatuksellinen perusta/totuudellisuus tai että kokeellinen varmuus on ensisijaisempaa kuin välitön kokemus.
Tällainen peruspainotus ei kuitenkaan ole ainoa vaan pikemminkin yksipuolinen tapa ymmärtää tiede, ajattelu ja ajattelun perusta.
Fenomenologia jos mikä nimittäin perustuu kokemuksen ensisijaisuuteen, ei mallinnettuun maailmankuvaan.
*
Oho! Ettäkö ihan perusfilosofisia kysymyksiä täällä pohditaan.
En ota kantaa, mutta jos ei vielä ole mainittu, niin kandee lukea Juha Himangan "Se ei pyöri sittenkään" - johdatus mannermaiseen filosofiaan (2002).
Minulla on kyllä vankka epäily, että pohdintasi perustuvat juuri tähän kirjaan, joka oli äskettäin myös Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä.
Siihen on tiiviiseen ja luettavaan muotoon editoitu Himangan luentosarja, jonka lähtökohta löytyy fenomenologiasta.
Fenomenologian kysymyksenasettelu lähtee samoista kysymyksistä, joita Kirsti esitit päreesi alussa.
Fenomenologia ei kuitenkaan pyri kyseenalaistamaan tieteen tuloksia. Siinä todetaan vain, että ne perustuvat sellaiseen ajatteluun, jossa esim. väitelauseen oikeellisuus on ensisijaisempaa kuin sen ajatuksellinen perusta/totuudellisuus tai että kokeellinen varmuus on ensisijaisempaa kuin välitön kokemus.
Tällainen peruspainotus ei kuitenkaan ole ainoa vaan pikemminkin yksipuolinen tapa ymmärtää tiede, ajattelu ja ajattelun perusta.
Fenomenologia jos mikä nimittäin perustuu kokemuksen ensisijaisuuteen, ei mallinnettuun maailmankuvaan.
March 1, 2006
Armo, laki ja teko
Kommenttia Islamin sisäinen kehitys - päreeseen.
*
Kristinuskon soteriologia eli pelastusoppi on ymmärtääkseni aivan erilainen kuin Islamin vastaava.
En kyllä tunne asiaa Islamin puolelta, mutta ei kai Koraani mitään uskon/armon ja tekojen välistä dialektiikkaa tunne.
Jumalan säätämään lakiinhan se perustuu niinkuin juutalaisuuskin.
Latinalaisen kristinuskon perusta sen sijaan löytyy armo-opista (Augustinus-Luther), joka tietysti johtaa moniin loogisiin dilemmoihin moraalisen motivaation kannalta.
Islam on lähempänä äärijuutalaisuutta kuin monistisinkaan kristinuskon traditio (esim. ortodoksisuus), koska siinä Allah kyllä "pelastaa", mutta vaatii "suojelurahana" ehdottoman uskollisuuden eli käytännössä kultillisen puhtauden ja säntillisyyden.
Itse asiassa Islam kärjistää juutalaisen monoteismin opit lähes paranoiaan asti, mikä on johtanut hyvin epäkäytännöllisen uskonnollisen kultin muodostukseen.
Tähän kun lisätään vielä perinteinen väkivallan hyväksyntä juridisten tuomioiden langettamisessa (vrt. Hammurabin laki), niin miten me voimme odottaa, että muslimit voisivat "lähentyä" meitä muuten kuin pakottamalla meidät pelkäämään heitä?
Mutta se ei ole tie mihinkään muuhun kuin uuteen väkivaltaan ja sotaan.
(Sanon tämän puolustamatta millään tavoin USA:n tekopyhää ja valheellista uhoilua Lähi-Idässä.)
Tässä kohtaa voinee myös muistuttaa siitä tosiasiasta, että maltillinen/maallistunut juutalaisuus on kyennyt diasporassaan integroitumaan modernisaatioon, mutta Islamille tämä vaihtoehto näyttää olevan - jos ei mahdoton, niin ainakin hyvin vaikea.
Israel valtiona sen sijaan oli englantilaisten siirtomaapelureiden emämunaus.
Sitä ei ikimaailmassa olisi pitänyt perustaa...
*
Kristinuskon soteriologia eli pelastusoppi on ymmärtääkseni aivan erilainen kuin Islamin vastaava.
En kyllä tunne asiaa Islamin puolelta, mutta ei kai Koraani mitään uskon/armon ja tekojen välistä dialektiikkaa tunne.
Jumalan säätämään lakiinhan se perustuu niinkuin juutalaisuuskin.
Latinalaisen kristinuskon perusta sen sijaan löytyy armo-opista (Augustinus-Luther), joka tietysti johtaa moniin loogisiin dilemmoihin moraalisen motivaation kannalta.
Islam on lähempänä äärijuutalaisuutta kuin monistisinkaan kristinuskon traditio (esim. ortodoksisuus), koska siinä Allah kyllä "pelastaa", mutta vaatii "suojelurahana" ehdottoman uskollisuuden eli käytännössä kultillisen puhtauden ja säntillisyyden.
Itse asiassa Islam kärjistää juutalaisen monoteismin opit lähes paranoiaan asti, mikä on johtanut hyvin epäkäytännöllisen uskonnollisen kultin muodostukseen.
Tähän kun lisätään vielä perinteinen väkivallan hyväksyntä juridisten tuomioiden langettamisessa (vrt. Hammurabin laki), niin miten me voimme odottaa, että muslimit voisivat "lähentyä" meitä muuten kuin pakottamalla meidät pelkäämään heitä?
Mutta se ei ole tie mihinkään muuhun kuin uuteen väkivaltaan ja sotaan.
(Sanon tämän puolustamatta millään tavoin USA:n tekopyhää ja valheellista uhoilua Lähi-Idässä.)
Tässä kohtaa voinee myös muistuttaa siitä tosiasiasta, että maltillinen/maallistunut juutalaisuus on kyennyt diasporassaan integroitumaan modernisaatioon, mutta Islamille tämä vaihtoehto näyttää olevan - jos ei mahdoton, niin ainakin hyvin vaikea.
Israel valtiona sen sijaan oli englantilaisten siirtomaapelureiden emämunaus.
Sitä ei ikimaailmassa olisi pitänyt perustaa...
Hannah Arendt - Heideggerin "juutalainen omatunto"
(linkkilisäyksiä 20.3)
"Olisit Martin antanut ne kukat Hannahille - vaikka satutkin jo olemaan naimisissa...
Eihän Aatu sinun kukistasi (sympatiastasi) mitään ymmärrä tai piittaa (kuten tulet huomaamaan).
Hannah sen sijaan pitää niistä/RR" - (Kts. pilapiirros)
*
Richard Rorty leikittelee ajatuksella, jossa filosofi Martin Heidegger olisi 1920-luvun lopulla jättänyt vaimonsa ja mennyt naimisiin häntä 17 vuotta nuoremman filosofian opiskelijan, juutalaisen Hannah Arendin kanssa, josta tuli hetkellisesti hänen rakastajattarensa.
Merkillisintä Heideggerin ja Arendtin tarinassa kuitenkin on, että suhde kesti Hannahin kuolemaan eli vuoteen 1975 saakka. Heidegger kuoli heti seuraavana vuonna.
Heidän kirjeenvaihtonsa kesti siis tasan 50 vuotta, vaikka Heideggerin natsisympatioitten olisi luullut katkaisseen sen lopullisesti jo vuonna 1933.
Mutta kun ei niin ei. Heidegger oli Hahhahille 1920-luvun lopulla "filosofian salattu kuningas", jonka luennoille jonotettiin - jo ennenkuin hän oli ehtinyt varsin tuntemattomana julkaista edes esikoisteostaan "Oleminen ja aika".
Muistakaamme Ludwig Wittgenstein, joka julkaisi elinaikanaan vain 80 sivuisen Tractatuksen, mutta jonka luennot ja niiden kopiot (tunnettiin mm. nimillä "Sininen ja Ruskea kirja") olivat Cambridgessä tosi kuumaa tavaraa.
Heidegger ja Wittgenstein palasivat alkuun. Heille filosofian alkuperä löytyi sokraattisesta kontaktista oppilaisiin.
*
Rortyn ajatusleikki pitää kuitenkin ottaa vakavasti. Millaiseksi Heideggerin - jonkin aikaa (1933-1936) varsin myönteinen - kanta natsi-ideologiaan olisi muotoutunut, mikäli hän olisi joutunut puolustamaan uutta, juutalaista vaimoaan ja siten myös itseään natsien terroria vastaan.
Merkillistä siis on, etteivät Hannah Arendtin kriittiset ajatukset ja kirjoitukset natsismista ja totalitarismista yleensä katkaisseet koskaan lopullisesti hänen suhdettaan Heideggeriin, vaan hän jopa edisti Heideggerin kirjojen julkaisutoimintaa uudessa kotimaassaan USA:ssa.
(Hannah Arendtista itsestäänhän tuli myös tunnustettu filosofi).
*
Heidegger ei koskaan pyytänyt anteeksi natsimenneisyyttään. Pelkästään tämän takia Heidegger on tietyissä - varsinkin analyyttisen filosofian "edistyksellis-liberaaleissa" piireissä alennettu toisen luokan filosofiksi, jonka verbaalinen "hämäryys" on osoitus hänen rasistisista ja natsistis-nationalistisista pyrkimyksistään.
Tämän kritiikin voi tosin helposti osoittaa akateemisten filosofien maailmassa vallitsevan "koulukuntarasismin" ja kateuden seuraukseksi. Sitä mieltä vaikuttaa olevan myös Rorty.
"Olisit Martin antanut ne kukat Hannahille - vaikka satutkin jo olemaan naimisissa...
Eihän Aatu sinun kukistasi (sympatiastasi) mitään ymmärrä tai piittaa (kuten tulet huomaamaan).
Hannah sen sijaan pitää niistä/RR" - (Kts. pilapiirros)
*
Richard Rorty leikittelee ajatuksella, jossa filosofi Martin Heidegger olisi 1920-luvun lopulla jättänyt vaimonsa ja mennyt naimisiin häntä 17 vuotta nuoremman filosofian opiskelijan, juutalaisen Hannah Arendin kanssa, josta tuli hetkellisesti hänen rakastajattarensa.
Merkillisintä Heideggerin ja Arendtin tarinassa kuitenkin on, että suhde kesti Hannahin kuolemaan eli vuoteen 1975 saakka. Heidegger kuoli heti seuraavana vuonna.
Heidän kirjeenvaihtonsa kesti siis tasan 50 vuotta, vaikka Heideggerin natsisympatioitten olisi luullut katkaisseen sen lopullisesti jo vuonna 1933.
Mutta kun ei niin ei. Heidegger oli Hahhahille 1920-luvun lopulla "filosofian salattu kuningas", jonka luennoille jonotettiin - jo ennenkuin hän oli ehtinyt varsin tuntemattomana julkaista edes esikoisteostaan "Oleminen ja aika".
Muistakaamme Ludwig Wittgenstein, joka julkaisi elinaikanaan vain 80 sivuisen Tractatuksen, mutta jonka luennot ja niiden kopiot (tunnettiin mm. nimillä "Sininen ja Ruskea kirja") olivat Cambridgessä tosi kuumaa tavaraa.
Heidegger ja Wittgenstein palasivat alkuun. Heille filosofian alkuperä löytyi sokraattisesta kontaktista oppilaisiin.
*
Rortyn ajatusleikki pitää kuitenkin ottaa vakavasti. Millaiseksi Heideggerin - jonkin aikaa (1933-1936) varsin myönteinen - kanta natsi-ideologiaan olisi muotoutunut, mikäli hän olisi joutunut puolustamaan uutta, juutalaista vaimoaan ja siten myös itseään natsien terroria vastaan.
Merkillistä siis on, etteivät Hannah Arendtin kriittiset ajatukset ja kirjoitukset natsismista ja totalitarismista yleensä katkaisseet koskaan lopullisesti hänen suhdettaan Heideggeriin, vaan hän jopa edisti Heideggerin kirjojen julkaisutoimintaa uudessa kotimaassaan USA:ssa.
(Hannah Arendtista itsestäänhän tuli myös tunnustettu filosofi).
*
Heidegger ei koskaan pyytänyt anteeksi natsimenneisyyttään. Pelkästään tämän takia Heidegger on tietyissä - varsinkin analyyttisen filosofian "edistyksellis-liberaaleissa" piireissä alennettu toisen luokan filosofiksi, jonka verbaalinen "hämäryys" on osoitus hänen rasistisista ja natsistis-nationalistisista pyrkimyksistään.
Tämän kritiikin voi tosin helposti osoittaa akateemisten filosofien maailmassa vallitsevan "koulukuntarasismin" ja kateuden seuraukseksi. Sitä mieltä vaikuttaa olevan myös Rorty.
Hannah Arendt 
Martin Heidegger 
personales.ciudad.com.ar/. ../hannah_arendt1.htm.
http://www.jewish-theatre.com/visitor/article_display.aspx?articleID=1354.
http://www.bickerstaff-ink.com/books.htm.
http://www.lit.org/bookstore/item/0151005257/Letters-:-1925-1975.
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/0300064071?v=glance.
www.curtainup.com/ hannahandmartin.html.
Subscribe to:
Posts (Atom)