Nuku, nuku, nurmilintuNuku, nuku, nurmilintu,
väsy, väsy västäräkki,
nuku nurmelle hyvälle,
vaivu maalle valkealle.
Nuku kun minä nukutan,
väsy kun minä väsytän.
Tule uniukko tänne,
käy unonen kätkyeeseen,
pienen lapsen peitteheseen,
sido lapsen silmät kiinni,
sido silkkinauhoillasi,
kuro kultalangoillasi.
*
Loruja lapsille
http://www.abcgallery.com/M/mantegna/mantegna27.html.
4 comments:
Tämä assosioituu aina jostain syystä Pentti Saarikoskeen... taisi olla jostain luettuna että tämä esitettiin hänen hautajaisissaan Heinävedellä.
En ollut silloin paikalla, vaikka opinkin luostarin kohtuullisen hyvin tuntemaan -90-luvulla.
Tämä on kaunis runo tai "höpäjäinen", kuten sitä itse kutsuisin.
Pois maailman metelistä. Uneen eli tavallaan kuolemaan.
Siihen todellisuuteen, jossa me jokainen jokaikinen vuorokausi käymme - palataksemme - kunnes - emme enää palaa...
Sanottakoon se, mikä äsken unohtui sanoa:
Assosiaatio vie aivan varmasti myös minut Pentti Saarikoskeen.
Olen unohtanut, kuka naisrunoilija 60-luvun kokoelmassaan aloitti. "Nuku nuku nurmilintu ilman patjaa hetekalla." Muistan tätä ihan vakavasti otettavaa runoa enää sieltä täältä.
Post a Comment