Fenomenologiasta

Kirjoitettu kommentiksi Kirsti Ellilän päreesen Epäilen etten varsinaisesti tiedä yhtään mitään (28.2).

*
Oho! Ettäkö ihan perusfilosofisia kysymyksiä täällä pohditaan.

En ota kantaa, mutta jos ei vielä ole mainittu, niin kandee lukea Juha Himangan "Se ei pyöri sittenkään" - johdatus mannermaiseen filosofiaan (2002).

Minulla on kyllä vankka epäily, että pohdintasi perustuvat juuri tähän kirjaan, joka oli äskettäin myös Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä.

Siihen on tiiviiseen ja luettavaan muotoon editoitu Himangan luentosarja, jonka lähtökohta löytyy fenomenologiasta.

Fenomenologian kysymyksenasettelu lähtee samoista kysymyksistä, joita Kirsti esitit päreesi alussa.

Fenomenologia ei kuitenkaan pyri kyseenalaistamaan tieteen tuloksia. Siinä todetaan vain, että ne perustuvat sellaiseen ajatteluun, jossa esim. väitelauseen oikeellisuus on ensisijaisempaa kuin sen ajatuksellinen perusta/totuudellisuus tai että kokeellinen varmuus on ensisijaisempaa kuin välitön kokemus.

Tällainen peruspainotus ei kuitenkaan ole ainoa vaan pikemminkin yksipuolinen tapa ymmärtää tiede, ajattelu ja ajattelun perusta.

Fenomenologia jos mikä nimittäin perustuu kokemuksen ensisijaisuuteen, ei mallinnettuun maailmankuvaan.