Radio Suomen iltapäiväohjelmasta nappasin erinomaisen anekdootin, joka sijoittuu keväiseen Pariisiin.
Näkövammainen mies oli asettunut kadunkulmaan pitäen kädessään kylttiä, johon oli kirjoitettu: Olen sokea. Kyltin vieressä hänellä oli hattu kolikoita varten.
Ohitse sattui kävelemään idearikas mainosmies (!?), joka havaitsi, ettei hatussa näkynyt ainuttakaan lanttia tai seteliä.
Mies pohti hetken aikaa ja kirjoitti kylttiin lisäyksen. Nyt siinä luki: Olen sokea. On kevät.
Tämän jälkeen ohikulkijoitten kukkaronnyörit olivat höltyneet.
No comments:
Post a Comment