En malta olla siteeraamatta helsinkiläisen kaupunkilehti Vartin tämänpäiväistä Kaupunki-kyttä palstaa.Kaksi murrosikäistä poikaa istuu kolmosen ratikassa, joka ajaa kohti Kiasmaa.
"Mikä patsas toi on", kysyy toinen.
"Höh, sehän on Marski", vastaa toinen.
"Niin, mutta mikä sen selässä on?"
Hehhehehhee...
http://www.niksula.cs.hut.fi/~jmunkki/ratikka/liikekeskusta.html.
4 comments:
Saarikosken pilan Mannerheimin patsaasta muistamme, ja on niitä vielä muitakin, ja sitten vielä tämä Lounelan:
"Marmorin, graniitin, pronssin taikurit!
Kuvanveistäjät, oi sfinksit!
Kakkaroita uupuu Mannerheimin ratsun takaa!"
Kävisiköhän kommentiksi postmoderniin ja käsitetaiteeseen samasta kokoelmasta (Asiaa):
"Sokeat johdattavat näkeviä,
luulevat johdattavansa,
sokeat takovat näkeviä sauvoillansa,
luulevat osuvansa,
sokeat lukevat tyhjien sivujen kirjaa,
luulevat ymmärtävänsä."
Osmo Jokisen "Nollapiste", joka on hyvä runokokoelma, käännetiin vuosi tai pari sitten hollanniksi.
Kerran erään lisensiaattityön tarkastuksessa kysyin tietoviisaalta, mitä hän tarkoittaa postmodernismilla. Tovin mietittyään hän vastasi referoineensa lauseen, jossa sana esiintyi, lähdeaineistosta. Kysyin vielä, mitä hän tarkoittaa uusstalinismilla. Sama vastaus. Ystävä veti ihan tosissaan herneen nenäänsä ja arveli minun keljuilleen. Sanoin, ettei jätä väikkäriinsä mahdollisuuksia kiusallisiin kysymyksiin, joihin ei osaa vastata. Hänestä tuli tohtori ja minut kehuttiin karonkassa, mutta ihmettelen silti, miten vähällä yleissivistyksellä ja kapealla tietomäärällä saatetaan olla tohtoreita, kapeita kuin viivoittimet.
En ole varma, olenko oikeassa päreessä, mutta olen nyt tässä.
On opintoputkimaistereita/-tohtoreita, joiden ainut tavoite on tutkinto ja sitä kautta hyväpalkkainen työ ja sitten niitä, joille laajalla yleissivistyksellä on vielä itseisarvoinen merkitys.
Esim. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti/yliopistonlehtori/laitoksen johtaja /VTT/ Keijo Rahkonen väitteli vasta noin 50:enä (1999), vaikka J.P. Roosinkin mukaan hänellä oli ollut professoriuteen vaadittavat tiedot jo liki parikymmnentä vuotta.
Ja siihen päälle vielä jatko-opiskelijoiden ohjaus.
Tietysti on sitten niitäkin, jotka aivan tosissaan pyrkivät erikoistumaan vain omalla alallaan mahdollisimman pitkälle, eivätkä välttämättä tiedä muista diskursseista juuri mitään - eivätkä ehkä haluakaan tietää...
Luonnontieteen alojen yliopistoprofessorit ja dosentit ovat yliedustettuina tässä kategoriassa.
(Sama se, missä päreessä ollaan. Kunhan jossain ollaan...)
Post a Comment