March 23, 2006

Myytävänä: Muodikasta katoavaisuutta ja katoavaista muodikkuutta

(Linkki- ym. lisäyksiä klo: 21:10)

Tuskin inhoan mitään muuta sanaa/käsitettä/termiä/ilmiötä niin paljon kuin MUOTIA. Vaihtoehtoisesti voimme korvata sen myös käsitteellä TRENDI, jonka voi suomentaa sanalla tyylisuunta.

Muotia ei minulle ole olemassakaan muuten kuin harhana eli ihmisen pykäämänä konstruktiona, jota myydään muka totena ja johon liitetään monia tämän konstruktion totuudenkaltaisuuden vahvistavia piirteitä ja ominaisuuksia, jotka liittyvät yleensä aina johonkin attraktiiviseen – persoonallisesti vetoavaan - tekijään tuotteessa itsessään ja nimenomaan silloin, kun henkilö alkaa käyttää kyseisellä epiteetillä MUOTI nimettyä tuotetta.

Muoti alati "uudistuvana" (mikä silmänkääntötemppu!) kulutus-ja "taideilmiönä" on kehitetty myynninedistämistarkoituksessa. Se on mainospsykologien ja kauppiaitten toimesta rakennettu jokavuotinen harhakuva, jonka avulla ihmisen itsetuntoa ja persoonallista viehättävyyttä – nimenomaan seksuaalista vetovoimaa ja uskottavuutta lisätään.

Tämä muodin ominaisuuksilla varustettu tai Muodin ”inkarnaatio” eli lihaksitulo pitää vain ensin ostaa kauppiaalta. Kaupan ikkunassa se pysyy lähes neutraalina joskin haluttavana fetissinä, joka ”alkaa toimia” vasta sitten, kun sitä alkaa käyttää.

Muodin yhteys voodoo-esineeseen (käänteinen fetissi) on ilmeinen. Voodoo-nuken mielletään ensin symbolisesti ilmentävän jotain epämiellyttävää kohdetta, ja kun tuota korviketta aletaan rääkätä vaikkapa pistelemällä neuloja sen läpi, kuvitellaan, että rääkkäyksen todellinen tehovaikutus ilmenee juuri itse todellisessa, halutussa kohteessa.

Tällaisen, mustan magian, avulla siis vaikutetaan kaukaiseen, vihattuun kohteeseen halutulla tavalla.

Muoti toimii aivan samalla tavalla, joskin avoimemmin ja tietenkin käänteisesti. Henkilö itse muuttuu muotivaatteen ansiosta halutuksi ja ihailluksi kohteeksi, jolle tätä – esim. ”muotiriepua” - käyttämällä siunaantuu elämään niin ylen määrin onnea ja hyvinvointia – jopa ikuisen nuoruuden ihannetta lähestytään – että sen taikauskoaste on vähintäin samaa luokkaa kuin mustassa magiassa käytetyllä voodoo-fetissillä.

*
Käytän edellä fetissi-symbolia/esinettä lähinnä funktionaalisesti ja pelkästään välineellisesti, jolloin fetissin eli tässä Muodin/Trendin avulla saadaan aikaan haluttu/toivottu vaikutus toisessa (voodoo) tai itsessä ja tätä kautta toisessa (Muoti).

Yleisemmin juuri fetissi itsessään ymmärretään kohteeksi, jota palvotaan. Siitä tulee alkuperäisen halun kohteen esineellistetty korvike.
(Freud pitää tällaista halun ja kohteen ”vääristymää” kaiken perversion lähtökohtana. Tämän väitteen sanotaan muuten juontuvan juutalais-monoteistisesta kuvakiellosta...)

Lopulta esine – esim. reliikki (pyhäinjäännös, vaikkapa marttyyrin luut tai Kaaban kivi) saattaa muuttua absoluuttisen Pyhäksi eli sellaiseksi, jota ei voi korvata millään muulla fetissillä.
(Reliikit ovatkin tässä mielessä eräänlaisia Jumalan kuvan korvikkeita, vaikkei tätä ääneen sanotakaan...)

*
Fetisismi ymmärretään niin, että ihmisen erityyppiset halut – esimerkiksi vallanhalu ja seksuaalinen halu – esineistyvät ja symboloituvat johonkin kohteeseen, joka sitten koetaan esim a) valtaa ilmentäväksi ja lisääväksi tai b) seksuaalista mielihyvää tuottavaksi.

Fetissiin katektoituu (ikäänkuin varastoituu) siten uskomattomia määriä ”energeettistä” latausta – vähän samaan tapaan kuin jostain ihmisestä sanotaan, että hänessä on sex-appealia – seksuaalista vetovoimaa.

Maailmahan on täynnään erilaisia merkkejä, esineitä tai pakkoneuroottistyyppisiä rituaaleja, joilla toiston pakon avulla taataan psyykkinen varmuudentunne ja imaginaarisen tason psykoseksuaalinen tyydytys.
Tätä samaa varmuuden- ja tyydytyksentunnetta haetaan myös rukoilemalla säännöllisesti ja/tai käymällä säännöllisesti Jumalan palveluksissa.

*
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Michel Foucaultin Seksuaalisuuden historia sarjansa kakkososassa (Huoli itsestä) masinoima määritelmä identiteettitekniikat, joka tunnetaan ehkä paremmin imagotekniikkojen nimellä.
Foucault`n lähtökohta on antiikin kreikkalaisissa ja Nietzschen Iloisen tieteen (1882/87): tunnetussa sloganissa”Luoda tyyliä luonteeseensa – suuri ja harvinaiden taide.”

Identiteettitekniikoilla ihminen pyrkii konstruoimaan itselleen – tai oikeammin sanottuna ihmiselle pyritään rakentamaan vaikkapa mainospsykologien avulla ”sopiva” minäkuva, jonka mukaan hän sitten pyrkii julkisesti elämään.
Modernissa pop-rock-kulttuurissa tällainen käytäntö on jokapäiväistä (harhaa...).

Itse asiassa kaikki lahjakkaimmat poliitikot ja hallitsijat ovat kautta aikain tajunneet imagon rakentamisen tärkeyden, jotta oma julkisuuskuva näyttäisi mahdollisimman edulliselta vallassaolon kannalta – olipa se sitten yksityisesti miten valheellinen tahansa...
(Rooman keisari Augustus (Octavianus) toimikoon tässä erinomaisena "malliesimerkkinä").

Valitettavasti Nietzschen aforismi on nimenomaan imagotekniikka-sovellutuksissa ymmärretty – ellei täysin väärin niin äärimmäisen yksipuolisesti.
Nietzsche ei puhu mistään muodin orjuudesta vaan tarkoittaa sanomallaan omien kykyjen persoonallista kehittämistä – siis varsin hyve-eettistä projektia.
Hän viittaa myös siihen, ettei tällainen projekti voi koskaan toteutua ilman sitkeää ja johdonmukaista harjoittelua (Hyvän ja pahan tuolla puolen /1886).

Henkilökohtaiset valinnat eivät siten ole trendien ja muodin yksipuolisesti ulkoapäin sanelemia vaihtoehtoja/ratkaisuja.
Nietzsche preferoi tunnetusti luonteen yksilöllistä aktiivisuutta – ei re-aktiivisuutta, joka kuuluu osana Muoti-laumaeläimen käyttäytymiskaavaan.

*
En malta myöskään olla muistuttamatta, miten katolinen kirkko möi myöhäiskeskiajalla aneita kuin siimaa.
Aneillahan sai anteeksi sekä omia että jo kuolleitten omaisten tai rakkaitten syntejä. Niillä sai myös lyhennettyä Kiirastulessa vietettävän ajan määrää.

Tämä oli – ei enempää eikä vähempää kuin eräs imagotekniikoiden modifikaatio, joka sisälsi muotiin rinnastettavia elementtejä.

Aneita ostamalla juristi-kauppias-Paavi, joka oli hengellisen maailman korkein auktoriteetti takasi ostajalle tietyn määrän "helpotusta", joka samalla muuttui tämän itsetuntoa kohottavaksi – hyväksi eli valkoiseksi magiaksi.

Loppujen lopuksi koko nykyaikainen, kaupallistunut Muoti + Trendi-ilmiö on tavallaan tuota anekaupan jatketta. Ostaessaan "aneita" ihmispolo saa myös uuden imagon, joka entiseen verrattuna on – aneiden määrästä eli ihmisen varallisuudesta riippuen – jopa huomattavastikin miellyttävämpi kuin entinen. Sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Mutta eihän tässä kuitenkaan ole kyse mistään muusta kuin ihmisten taikauskoisuudesta, alemmuudentunteista ja ahdistuksista, joita idearikas mutta röyhkeä ja rahanahne kauppias apurinsa mainospsykologin kanssa käyttää sumeilematta hyväkseen – ja rikastuu...

(Lisäys: klo: 21.10)

PS. Entä jos kaikki lopulta voittavat tässä kaupankäynissä? Kauppias saa rahansa ja kuluttaja/ostaja ainakin hetkellisen mielenrauhan ja itsevarmuuden tunteen... Kaikkihan on silloin niinkuin olla pitääkin (?)

Olkaamme siis tyytyväisiä, koska meillä on Muoti, joka ratkaisee kaikki eksistentiaaliset ja psyykkiset pulmamme, joista saattaisi ilman näitä trendi-fetissejä kasvaa niin sietämättömän ahdistavia sieluntiloja, että vain teologiaan ja pessimistis-kyyniseen filosofiaan vihkiytyneet pystyvät omaksumaan niistä "perverssiä" sisältöä elämäänsä.

On opittava ajattelemaan positiivisesti ja otettava tunnuslauseeksi Esa Saarisen hermeneuttisen syväluotauksen uudelleen paljastama Saarnaajan kirjan sanoma: Ei mitään uutta auringon alla! Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Kaikki on siis hyvin!

Huudettuamme syvähurmoksessa kymmenen kertaa peräkkäin nämä lauseet hörppäämme päälle Nokian sponsoroimaa Kouka-Koula-imagojuomaa ja luemme iltarukoukseksi Pekka Himasen kootut Manuel Castells-klisheet, minkä jälkeen voimmekin käydä levollisesti nukkumaan ja näkemään jo edeltä käsin unta tulevista, seuraavan päivän huippumuodikkaista trendinautinnoista...

*
http://www.voodoo-love-spells.com/voodoo-dolls.html.

9 comments:

etappisika said...

Mutta ajateltakoon positiivisesti:
kuinka työllistävä vaikutus tuolla onkaan!

Kuvittele: pienimmän hautekotyyriputiikin varastopojasta huippumallien ja disainareiden ja alan lehdistön kautta aina pariin bussilastilliseen sosiologian dosentteja, jotka kaikki saavat särpimensä tästä!

Remember Voikkaa! huusi jo John Wayne.

Ensio Kataja said...

Ai että oli mukava lukea näin asiallista tekstiä muodista. Naulan kantaan.

Tapio Kotkavuori said...

Tämä kirjoitus muodista oli taas yksi aivan ehdoton helmi blogissasi :-)

A-K.H said...

Etelliset puhujat veivät melkein kielenikin, mutta jossain vaiheessa tuli mieleeni, että paavi on erittäin mediaseksikäs henkilö, edellinenkin rokkasi aina parkkiksensa viimeisiin vaiheisiin asti. Vatikaanissa osataan, mutta tästä viimeisestä, jonka nimeä en edes muista, en tiedä, mutta ehkä hän on vasta huollettavana. Paavi voi oikeastaan sekstata vain julkisuuden kanssa. Tosin ene mene vannomaan, että hän nukuu selällään molemmat kädet peiton päällä.

Androgyynihullumies said...

Totean tähän kuitenkin, että Rauno Räsäsen ulkoinen profiili (sis. profiilin, mielipiteet blogeissa, blogi yleensä) on "katu-uskottava" (vihaan tosin tuota ilmaisua, mutta en sen ajatussisältöä).

Katu-uskottavuus ja muoti ovat tieten eri juttuja. Muoti ammentaa edellisestä. Punk oli kova juttu joskus jne.

SIVURAIDE:
Mitkä ovat ne siirtymälinjat jossa olio ei ole enää OLENNAISESTI sama?
Itse kirjoitin joskus: "olla uskollinen omalle merkillään" (on tietty hyve), mutta toisaalta: en ole velvollinen seuraamaan niitä mahdollisia merkkejä, jotka mahdolliset ulkopuoliset tarkkailijat (minussa) näkevät.

ill. said...

hyvä kirjotus, sokeripala. :) ja vieläpä herneaivojeni käsitettävissä

etappisika said...

Androgyynihullumiehelle

Mistä ei voi vaieta, siitä on kysyttävä:

Ilmaisu sucks, mutta sisältö on jees? Mitä se tarkoittaa? (siis ilmaisuna on termi "katu-uskottavuus")

Ja vielä: "ammentaako" muoti koskaan mitään mistään? Eikö ollut jo Simmelinämmänpoika (no tai joku) joka sanoi: "Muoti on aina tulemisensa tilassa."

Rauno Rasanen said...

Kiitos kommentoijille.
Jo kirjoitushetkellä tähän päreeseen tuntui jäävän jotain aivan olennaista.

Siinä kiteytyy eräitä perusteemoja, joita olen pyöritellyt päässäni jo pitkään.

Ajatukset, ideat ovat monesti valmiita ja valmiina, mutta niiden purkaminen tekstiksi ei ole mikään yksinkertainen juttu - ellei sitten satu olemaan sellainen fiilis kuin juuri tätä kirjoittaessa oli.

Tästä löytyy helvetin isoja teemoja, jotka erilaisuudestaan huolimatta nivoutuvat kuitenkin yhteen.

Tällainen kirjoitustapa - analogia ja synteesi- ei ole minulle kuitenkaan nimenomaan filosofinen metodi - vaan jotain muuta.

Toisaalta - en pidä itseäni filosofina - myös sitä ilmaisee (itse-)ironisesti tuo s-kirjaimen puuttuminen solipsismistani.

Filosofian - ainakin analyyttisen filosofian - ymmärrän wittgensteinilaisittain (Russelin ja Mooren tavoin) erojen tekemiseksi ja analyysiksi - kaiken sellaisen poistamiseksi, mikä on humpuukia kieliopillisesti.

Tämä päre ei kuitenkaan ole analyyttista filosofiaa vaan käytän siinä sekä Frankfurtin koulukunnan kriittistä teoriaa (Adorno, Horkheimer, Habermas jne.) että Heideggeria ja tämän etymologista filosofointitapaa.

Kriittinen teoria ja Heidegger ovat alunperin varsin kaukana toisistaan, mutta eivät liian kaukana...Muistakaamme vain Heideggerin harkittu (ja kriittinenkin) tekniikan analyysi.

Androgyynihullumies said...

Androgyynihullumies said...
Etappisika:

"Ilmaisu sucks, mutta sisältö on jees? Mitä se tarkoittaa? (siis ilmaisuna on termi "katu-uskottavuus")

Ja vielä: "ammentaako" muoti koskaan mitään mistään? Eikö ollut jo Simmelinämmänpoika (no tai joku) joka sanoi: "Muoti on aina tulemisensa tilassa.""



Tuo "uskottavuus" yhdistettynä katu-etuliitteeseen vain tökkii. Minulla. Ja lisäksi termi on suhteellisen kulunut, Michael Monroe puhui joskus 80-luvulla street credibilitystä.
Se, että onko jokin uskottava tai "katu-uskottava" on lopulta havainnoijan/tulkitsijan määre, ei välttämättä mitään kovin objektiivista (näin on toki suunnilleen kaikessa, mutta mielestäni tuo sana tavoittelee jotain lähes objektiivista).
Eli tuo sana on MINUN mielestäni huono.

Mitä tulee tuohon ajatussisältöön,
´vakavasti otettava´ ja ´vakuuttava´ ovat sanoja, joita itse olen liittänyt tuohon sanaan. Ajatussisältö tuskin jäännöksettä palautuu noihin (jos lainkaan, saa argumentoida vastaan), mutta sitä tarkoitin tuolla ajatussisällön hyväksymisellä.
Eli oma - hyvin tai huonosti perusteltu - kantani.

Tuosta muodin ammennuksesta... no, joku varmaan esittää, että muoti on johdettavissa geenin kopioinnista ainakin jollakin tasolla. Ei mulla ole tällä hetkellä oikein muuta sanottavaa. Mielenkiintoinen aihe kyllä.