Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Wikipedian ensimmäinen virke nationalismista oli jo väärin. Tai osittain väärin. Nationalismi ei ole vain ideologia.
Itse kannatan Eric Hobsbawmin myöhempää määrittelyä. Nationalismi on poliittinen ohjelma. Nimittäin jos se ei olisi, se ja nationlistit eivät saisi aikaan mitään.
Olet Sedis ollut yhtenä suomentajana Hobsbawmin "Nationalismi" - opuksessa.
Omasta mielestäni Hobsbawm on historioitsijana pirun vaikea tentittävä, joskin olen samaa mieltä noin yleisesti ottaen hänen kanssaan. H:han voinee pitää yleisvasemmistolaisena marxilaisena - supposesedly...
(En tosin kovin hyvin tiedä (muista...), miten hänen ajattelunsa erosi esim. E.P. Thompsonin (vasemmistolaisesta) ajattelusta...
Mutta miksi on helpompi saada täydet pinnat kahden historian pikkujättiläisen tenttaamisesta kuin Hobsbawmin "Äärimmäisyyksien ajasta"?
Luin hyvin molempiin tentteihin. Pikkujättiläisistä tuli (syystäkin) 3, Äärimmäisyyksien ajasta vain 1+, vaikka luin H:n kahteen kertaan? En enää muista tentaattoria.
Hobsbawm on mukavaa luettavaa, mutta ärsyttävän vaikea tentittävä, koska hän kirjoittaa pikemminkin romaania kuin tietokirjaa.
* Mitä tulee nationalismiin, niin kyllä se aate-/mentaalihistoriallisesti on myös ja nimenomaan hegemoniansa menettävän uskonnollisen auktoriteetin ja eetoksen (poliittisesti: feodaalisen vallan) korvike.
Ja tämä uskonnollispohjainen - romanttinen - ajatus yhden kansan oikeudesta omaan paikkaansa ja "tehtäväänsä" maailmassa on hyvin hyvin juutalainen idea, mikäli nyt rajaamme ajatuksemme länsimaiseen historiaan.
Kummallista, etteivät esim. Proudhon - ja itse asiassa myöskään Marx (sic) tätä nationalismin perimmäistä (heimouskonnollista) eetosta ainakaan kovin hyvin tiedostaneet/tunnustaneet.
(Ehkä heidän "universalisminsa oli stoalaisesti edellä lokaalia aikaansa"/RR...)
Eri kansojen itsenäisyystaistelijat puolestaan olivat heimouskonnollisia par excellence eli alueellis-kielellisesti rajatun poliittisen linjan edustajia tämän suuren universalistis-uskonnollisen - oman paikkansa todellisuudessa ja maailmassa löytäneen - ihmisen (maallistuvassa: metafyysisesti Hegeliin kulminoituneessa) poliittis-eksistentiaalisessa "projektissa".
"Nationalismi on poliittinen ohjelma. Nimittäin jos se ei olisi, se ja nationlistit eivät saisi aikaan mitään."
* Mitä nationalistit ovat saaneet aikaan muuta kuin kasvavan kriisin eri kansojen välillä - kriisin, jonka ainoa ratkaisu on joko totalitarismi: stoalais-juutalais-marxilainen apokalypysi - tai markkinatalousdemokratian kaiken raiskaava ekotuho?
(Ed. vaihtoehdot eivät toki sulje pois toisiaan.)
Joku viisas sanoi minulle kerran: "Ota rauhallisesti - näin maailma etenee - täysin sinusta piittaamatta/riippumatta.)
Visioni ei ole looginen vaan apokalyptinen - ja siten epähistoriallinen - kuten varmaan huomasit.
En vaadi sille tieteellistä pätevyyttä...(mitä hemmettiä se lopulta onkaan!)
4 comments:
Wikipedian ensimmäinen virke nationalismista oli jo väärin. Tai osittain väärin. Nationalismi ei ole vain ideologia.
Itse kannatan Eric Hobsbawmin myöhempää määrittelyä. Nationalismi on poliittinen ohjelma. Nimittäin jos se ei olisi, se ja nationlistit eivät saisi aikaan mitään.
Olet Sedis ollut yhtenä suomentajana Hobsbawmin "Nationalismi" - opuksessa.
Omasta mielestäni Hobsbawm on historioitsijana pirun vaikea tentittävä, joskin olen samaa mieltä noin yleisesti ottaen hänen kanssaan.
H:han voinee pitää yleisvasemmistolaisena marxilaisena - supposesedly...
(En tosin kovin hyvin tiedä (muista...), miten hänen ajattelunsa erosi esim. E.P. Thompsonin (vasemmistolaisesta) ajattelusta...
Mutta miksi on helpompi saada täydet pinnat kahden historian pikkujättiläisen tenttaamisesta kuin Hobsbawmin "Äärimmäisyyksien ajasta"?
Luin hyvin molempiin tentteihin. Pikkujättiläisistä tuli (syystäkin) 3, Äärimmäisyyksien ajasta vain 1+, vaikka luin H:n kahteen kertaan?
En enää muista tentaattoria.
Hobsbawm on mukavaa luettavaa, mutta ärsyttävän vaikea tentittävä, koska hän kirjoittaa pikemminkin romaania kuin tietokirjaa.
*
Mitä tulee nationalismiin, niin kyllä se aate-/mentaalihistoriallisesti on myös ja nimenomaan hegemoniansa menettävän uskonnollisen auktoriteetin ja eetoksen (poliittisesti: feodaalisen vallan) korvike.
Ja tämä uskonnollispohjainen - romanttinen - ajatus yhden kansan oikeudesta omaan paikkaansa ja "tehtäväänsä" maailmassa on hyvin hyvin juutalainen idea, mikäli nyt rajaamme ajatuksemme länsimaiseen historiaan.
Kummallista, etteivät esim. Proudhon - ja itse asiassa myöskään Marx (sic) tätä nationalismin perimmäistä (heimouskonnollista) eetosta ainakaan kovin hyvin tiedostaneet/tunnustaneet.
(Ehkä heidän "universalisminsa oli stoalaisesti edellä lokaalia aikaansa"/RR...)
Eri kansojen itsenäisyystaistelijat puolestaan olivat heimouskonnollisia par excellence eli alueellis-kielellisesti rajatun poliittisen linjan edustajia tämän suuren universalistis-uskonnollisen - oman paikkansa todellisuudessa ja maailmassa löytäneen - ihmisen (maallistuvassa: metafyysisesti Hegeliin kulminoituneessa) poliittis-eksistentiaalisessa "projektissa".
"Nationalismi on poliittinen ohjelma. Nimittäin jos se ei olisi, se ja nationlistit eivät saisi aikaan mitään."
*
Mitä nationalistit ovat saaneet aikaan muuta kuin kasvavan kriisin eri kansojen välillä - kriisin, jonka ainoa ratkaisu on joko totalitarismi: stoalais-juutalais-marxilainen apokalypysi - tai markkinatalousdemokratian kaiken raiskaava ekotuho?
(Ed. vaihtoehdot eivät toki sulje pois toisiaan.)
Joku viisas sanoi minulle kerran: "Ota rauhallisesti - näin maailma etenee - täysin sinusta piittaamatta/riippumatta.)
Visioni ei ole looginen vaan apokalyptinen - ja siten epähistoriallinen - kuten varmaan huomasit.
En vaadi sille tieteellistä pätevyyttä...(mitä hemmettiä se lopulta onkaan!)
Summa: Onko nationalismi selkeästi argumentoitu poliittinen ohjelma vai jotain muuta - paljon "hämärämpää?"
*
Jälkiviisaat väittelevät - filosofi yleistää...
otulu
Post a Comment